Miksi maksamme ns. kehitysapua, kuka sitä hyötyy?
Otetaan esimerkiksi vaikkapa Tansania.
Suomella on Saharan eteläpuolen Tansaniaan erityissuhde. Tansania on Suomen pitkäaikaisin kehitysyhteistyökumppani ja suurin apumme saaja.
Tansania on saanut kehitysyhteistyörahaamme vuodesta 1962. Ulkoministeriön mukaan 1970-2003 Tansania sai Suomelta 491,68 miljoonaa euroa. Lisäksi kansalaisjärjestöt, lähetystyö ja muut ovat auttaneet valtavasti.
Mitä varoilla on saatu 43 vuodessa? Jos ei puhuta pelloille ruostuneista traktoreista, vaan isosta kuviosta: oppiko Tansania avun turvin auttamaan itseään?
Vuoteen 1992 asti rahaa lähetettiin, vaikka Tansania oli presidentti Julius Nyereren yksipuoluediktatuuri. Nyerere, Opettaja, toteutti viljelykollektiivein ujamaa-sosialismiaan. Joka yksilön piti olla omavarainen. Silloin Tansaniakin olisi omavarainen. Sitä pidettiin hyvänä.
Teollisuus kiellettiin 1967. Kaksi kolmasosaa väestä kyläistettiin pakolla ja hallitus osti viljat omalla hinnallaan. Pankit olivat kiellettyjä vielä 1990-luvulla.
Kauppaa ja yrittämistä säädellään yhä, korruptio ja lahjukset rehottavat, hallitus omistaa maat ja yrityksiä.
Tansania on nyt maailman köyhimpiä maita. Suomen päätavoite on ollut köyhyyden vähentäminen Tansaniassa.
Tansanian budjetista 45 prosenttia tulee ulkomaisesta avusta. Maa on eniten kehitysrahoja saava Afrikan maa. Maa on täysin riippuvainen muiden avusta.
Tansania ei ole kärsinyt sodista, maa ei ole ylikansoitettu, eikä sen siirtomaa-ajan historiakaan ollut kovin ikävä. Maassa on timantteja, kultaa, fosfaatteja, hiiltä ja rautaa.
Suomessa jotkut vaativat valtion kehitysrahojen nostamista 0,7 prosenttiin bk-tuotteesta.
Mitataankohan kehitysyhteistyöalalla tulos sillä, miten paljon rahaa käytetään hukkaan?
Otetaan esimerkiksi vaikkapa Tansania.
Suomella on Saharan eteläpuolen Tansaniaan erityissuhde. Tansania on Suomen pitkäaikaisin kehitysyhteistyökumppani ja suurin apumme saaja.
Tansania on saanut kehitysyhteistyörahaamme vuodesta 1962. Ulkoministeriön mukaan 1970-2003 Tansania sai Suomelta 491,68 miljoonaa euroa. Lisäksi kansalaisjärjestöt, lähetystyö ja muut ovat auttaneet valtavasti.
Mitä varoilla on saatu 43 vuodessa? Jos ei puhuta pelloille ruostuneista traktoreista, vaan isosta kuviosta: oppiko Tansania avun turvin auttamaan itseään?
Vuoteen 1992 asti rahaa lähetettiin, vaikka Tansania oli presidentti Julius Nyereren yksipuoluediktatuuri. Nyerere, Opettaja, toteutti viljelykollektiivein ujamaa-sosialismiaan. Joka yksilön piti olla omavarainen. Silloin Tansaniakin olisi omavarainen. Sitä pidettiin hyvänä.
Teollisuus kiellettiin 1967. Kaksi kolmasosaa väestä kyläistettiin pakolla ja hallitus osti viljat omalla hinnallaan. Pankit olivat kiellettyjä vielä 1990-luvulla.
Kauppaa ja yrittämistä säädellään yhä, korruptio ja lahjukset rehottavat, hallitus omistaa maat ja yrityksiä.
Tansania on nyt maailman köyhimpiä maita. Suomen päätavoite on ollut köyhyyden vähentäminen Tansaniassa.
Tansanian budjetista 45 prosenttia tulee ulkomaisesta avusta. Maa on eniten kehitysrahoja saava Afrikan maa. Maa on täysin riippuvainen muiden avusta.
Tansania ei ole kärsinyt sodista, maa ei ole ylikansoitettu, eikä sen siirtomaa-ajan historiakaan ollut kovin ikävä. Maassa on timantteja, kultaa, fosfaatteja, hiiltä ja rautaa.
Suomessa jotkut vaativat valtion kehitysrahojen nostamista 0,7 prosenttiin bk-tuotteesta.
Mitataankohan kehitysyhteistyöalalla tulos sillä, miten paljon rahaa käytetään hukkaan?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kehitysavun turvin koulutetaan naisia, joka on hyvä asia, mutta sitten ne kohdemaan miehet pilaavat senkin, kun pakottavat naiset naimisiin, tytön koulu jää kesken ja lisääntyminen alkaa. Koulutus on nähty jarruttavan väestön räjähdysmäistä lisääntymistä. Kun koulu jää kesken ja pakkoavioliitto alkaa, lisääntyminen räjähtää käsiin taas...jne.
http://www.kepa.fi/kumppani/3223/?searchterm=None
"Tansania on nyt maailman köyhimpiä maita."
Jotenkin tekstistäsi pääsi unohtumaan, että niinkuin hyvin monessa köyhässä kehitysmaassa, myös Tansaniassa taloutta on viimeiset 20 vuotta ohjattu IMF:n vaatimusten ja oppien mukaan. Tulokset puhuvat puolestaan.
"Miksi maksamme ns. kehitysapua, kuka sitä hyötyy?"
Niin, kuka siitä hyötyy, jos kehitysmaan varat menevät näiden IMF:n "asiantuntijuuden" mukanaan tuomien lainojen korkojen maksuun? Nyerere taisteli IMF:n Tansanian talouteen sekaantumista vastaan niin pitkään kuin pystyi.
Maassa todellakin on mineraaleja ja niitä on alettu hyödyntää aivan IMF:n suunnitelmien mukaisesti. Mineraalien osuus maan viennistä kolminkertaistui 90-luvulla.
Ongelmana tietystikin tässä on se, että jatkojalostusteollisuutta ei tämän raaka-aineiden (oli kyseessä sitten mineraalit tai maataloustuotteet) vientiin perustuvan IMF-strategian myötä synny näihin Tansanian tapaisiin maihin, vaan ne joutuvat sitten ostamaan omista raaka-aineistaan valmistetut tuotteet muilta mailta markkinahintaan. Kun rahat menevät enimmäkseen lainoihin ja loput hyödykkeiden tuontiin ulkomailta, on aika ilmiselvää, että maa on köyhä. Ja ensimmäisiä säästön kohteita tietysti IMF:n vaatimuksesta ovat terveydenhuolto ja koulutus.
Niin kauan kuin tämä länsimaita hyödyttävä IMF:n kautta toimiva uuskolonialistinen järjestelmä ohjaa kehitysmaiden taloutta, ei kehitysmaille annettavalla avulla toki ole pidempiaikaista käytännön hyötyä, vaan sitä on pidettävä hätäapuna, onhan esim. Tansaniassakin vakavan nälänhädän uhka nykyisin jatkuvaa arkea.
Sen sijaan, että moitit Nyereren kunnianhimoista (ja toki myös liiasta epärealistisuudesta kärsinyttä) omavaraisuus-on-hyvästä-politiikkaa, ujamaa-kylineen, Tansanian omavaraisuus olisikin nyt paikallaan, eikö totta? Ei sinunkaan tarvitsisi valittaa annettavasta kehitysavusta, (vaikkakin tietysti motiivisi kirjoittaa asiasta ovatkin ihonväriin perustuvia, olethan rasis... anteeksi monikulttuurisuuden vastustajaksi tunnustautunut). Tansanian hallitushan todellakin osti omalla hinnallaan viljelijöiden tuotteet, et vain muistanut sitäkään mainita, että ennen IMF:n sekaantumista viljelijät saivat huomattavasti paremman hinnan tuotteistaan. Kun IMF:n vaatimusten mukaista "pelastusohjelmaa" alettiin toteuttaa, lannoitteiden hinnat nousivat 200-400%, samalla kun tuottajahinnat putosivat 30-40%. Varsinaista pelastusta maatalousvaltaiselle maalle.
-----
http://www.guardian.co.uk/Columnists/Column/0,5673,380697,00.html