En voi ymmärtää, miksi ihmisen on pakko uskoa Jumalaan ja Jeesukseen jumalan poikana ansaitakseen pelastuksen kuolemanjälkeisessä elämässä. Jos ihminen elää elämänsä kuin pyhimys, ja tuo ihmisille pyyteetöntä iloa ja lohtua elämän murheisiin, mutta ei usko Jeesukseen, niin tällainen ihminenkö joutuu sitten automaattisesti helvettiin? En voi millään käsittää, miksi Jeesukseen uskominen voisi olla niin tärkeää, en näe asialle mitään järjellistä selitystä. Minusta sellainen korkeampi henkiolento, joka polttaa ihmisiä ikuisessa tulessa, ei ole Jumala, vaan pikemminkin Saatana. En halua uskoa, että taivas olisi Saatanan vallassa, ja ihmisten kohtalo olisi kärytä ikuisessa krematorion tulessa tosiuskovaisten veisatessa virsiä ja lisätessä hiiliä uuneihin...
Miksi on pakko uskoa?
Häivä
7314
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos Jumala todellakin haluasi taivaaseen vain tosiuskovaiset ja lähettäsi muut ikuiseen tuleen, niin voisiko joku sanoa, että mitä eroa sitten olisi Jumalan ja Adolf Hitlerin henkisessä profiilissa? Itse löytäisin tässä tapauksessa vain yhden eron: Kun Hitler "puhdisti" saksalaista rotua, ja lähetti "epäpuhtaat" kaasukammion kautta krematorioon, niin tuo tuli ei kestänyt ikuisesti...
Hitler oli kuolemanlähettiläs jonka yksi näkyvistä tunnusmerkkeistä oli pääkallo. A.Hitler oli myös ihminen, joten eroja löytyy, jos vain jaksaa niitä hakea. Eikä ole sellaista jumalaa, joka haluaa vain tosiuskovaiset taivaaseen, ja taitaapi olla niin ettei sellaista jumalaa olekkaan, joka haluaa meitä taivaaseen. Mutta jos olet löytänyt sellaisen, niin onnittelen, hänen nimensähän voi olla vaikka Adolf!
Jos tekee pyytteetöntä jotain ja odottaa siitä palkintoa (pelastusta), niin ei se ole mielestäni pyytteetöntä.
Olen sitä mieltä ja mielestäni Raamattu opettaa myös niin, että ihmisen tulisi tehdä hyvää ihan ilman mitään palkino odotuksia. Raamatussa ( vapaasti lainaten) sanotaan siihen tyyliin, että minkä kiitoksen te siitä ansaitsette jos teette sen mitä pitääkin?
Ja toisaalta olen myös sitä mieltä, Raamatun perusteella, että kukaan ihminen ei ikinä omin teoin täyttäisi Jumalan vaatimuksia ja siksi olen kiitollinen Kristuksesta, jonka kautta Jumala voi lukea syyttömäksi.
Ja ilman tätä ei luultavasti maailmasta ikinä löytyisi ketään pyytteetöntä, sori vaan.
Lisäksi, vaikka tämä saattaa vaikeuttaa vielä entisestään ymmärtämistä, niin kannattaa kuitenkin muistaa se, vaikka Jeesus armahti, hän myös odotti, että ihminen sen jälkeen luopuu synnistä. Monet elävät siis sellaisessa harhaluulossa, että hoetaan vaan "herra herra" ja kuivitellaan, että se pelastaa.
Ei ihminen voi elää Jumalalle mieliksi vaikka kuinka yrittäisi. Jollei Jeesus olisi maksanut ristillä uskovien syntejä, ei yksikään ihminen voisi pelastua, koska ihmiset ovat Jumalan kirkkautta vailla!
Aluksi Jumala teki yhden ihmisen, omaksi kuvaksensa, ja silloinkaan kun hän teki miehen luusta naisen, he eivät lisääntyneet siellä paratiisissa.
Vasta sitten kun he joutuivat tekonsa takia ulos paratiisista heidät käskettiin lisääntymään ja täyttämään maa.
Nuorista ihmisistä löysin Raamatusta kohdan jonka mukaan nuoret menevät ja kokevat erilaisia asioita ja niin kuuluu ollakkin, mutta voi sitä jonka kautta ne viettelykset tulevat!
Vanhana ja avioliiton jo eläneenä taikka naimattomana säilyneenä on jo sen verran kokenut ja rauhoittunut että voi aloittaa "kunnollisemman" elämän, ja olla esimerkkinä nuoremmille.
Jumala on pitkämielinen ja armahtavainen ja rakastaa ihmisiä mutta jokaiselle on annettu vapaus valita oma tiensä mutta on kuitenkin varoitettu. Jeesus eli täällä esimerkillisen elämän että olisi olemassa edes yksi ihminen joka on sellaisen elänyt.
Seitsemästi vanhurskas lankeaa, mutta aina hän nousee uudestaan ylös. (Se on Raamatusta).
Oletko lukenut tarinan kadonneesta lampaasta jonka vuoksi paimen jätti ne kaikki toiset ja lähti etsimään kunnes hän löysi sen kadonneen?
Tai tuhlaajapojasta joka palasi takaisin ja hänen isänsä järjesti suuret juhlat sen kunniaksi?
NE tarinat kertovat langenneista ja pois poikenneista uskovaisista joilla on usko sydämmessä ja joita odotetaan palaamaan takaisin!
Että, jos ihminen elää elämänsä kuin pyhimys, hän alkaa väistämättä uskoa Jeesukseen, koska löytää niin paljon samankaltaisuuksia Jeesuksen elämästä suhteessa omaansa.
Väitän myös, että pyhimyksien kokemus ajassa tuo esiin merkityksiä, jotka vetävät heitä kohti syvällisempää tosiasioiden/todellisuuden tiedostamista. Näin pyhimyksen ja uskovan välistä kuilua ei ehkä ole.
-Olki