Keskustan palstalta riittää hedelmää muillekin.
* keskitien kulkijan psyyke on
Kirjoittanut: vahvin 22.2.2006 klo 12.52
Motto: keskitien kulkijan täytyy olla vahva koska hänen pitää kestää molempien laitojen itsekkäitä häirikkojä.
------------
Sosialismifobia vaivaa monia tällä palstalla. Se ilmenee mm. asioiden vääristelynä ja pelotteluna. Esim. eräs kirjoittaja yritti väkisin vääntää kirjoituksen, jossa Einstein perustelee miksi hän kannattaa sosialismia "Einsteinin varoitukseksi sosialismista."
Ehkä kirjoittaja aliarvioi palstan lukijoiden omaa kykyä muodostaa käsityksiä faktoista ja luulee voivansa manipuloida lukijoita omien pelkojensa ohjaamalla tavalla.
Toki kirjoittaja voi olla myös näitä 'jaskarin koplan' miehiä, jotka puuhastelevat näillä palstoilla ja joita yhdistää tämä yhteinen fobia. He tekevät omaa käännytystyötään täällä netissä ja haluaisivat rahanvallan fasismin toteutuvan Suomessakin vielä vahvempana kuin se jo nyt toteutuu.
Miksi sosialismia pelätään vaikka se esim. Einsteinin kaltaisen neron mielestä on ainoa tie pelastaa maailma ja ihmiskunta?
Psykologiaan perehtyneenä tiedän että tämä pelko on suoraan verrannollinen asianomaisen itsekkyyteen. Mitä itsekkäämpi ja omaa etua ajava ihminen on, sitä suuremman uhan sosialismi jo lievemmässäkin muodossa toteutettuna muodostaa koska se merkitsee aina tiettyihin rajoihin asettumista ja samalla rajattoman ja itsekkään vapauden kumoutumista.
Itsekkyys taas on psykologisesti nähtynä heikon itsetunnon osoitus. Vain henkisesti vahva pystyy jakamaan. Heikon itsetunnon omaava on alati vajaa, ottamassa muilta, kuin tyhjä tynnyri, jonne pitää ahtaa lisää mutta joka ei koskaan tule täyteen koska siitä puuttuu pitävä pohja.
Miehillä maskuliinisen itsetunnon vajeen on voitu osoittaa heijastavan myös torjuttua homoseksuaalista problematiikkaa, homofobiaa. Siis tiedostamatonta pelkoa, että on homo ja että siksi pitää koko ajan todistaa muille ettei ole.
Esim. monilla urheilijoilla ja vallanhaluisilla ihmisillä kova pätemisen tarve ja kunnianhimo ovat tällä pohjalla. Kun miehinen itsetunto on alitajuisesti kytketty suorituksiin (donhuanismissa valloituksiin) ja statukseen - myös omistamiseen ja varallisuuteen - niin näihin asioihin pitää silloin pakonomaisesti panostaa ja elämästä tulee suoritusareena, jossa ei osata nauttia itse elämästä 'vain elämänä', ilman kilpailua.
Siksi monet huippu-urheilijat masentuvat kun eivät enää voi taistella kunniasta kilpakentillä - kuten usein olemme saaneet lukea iltapäivälehdistä. He eivät yksinkertaisesti osaa elää tavallista ja rauhallista elämää.
Kun ihmisen itsetunto on vahva niin hän ei tarvitse ulkoista vihollista eikä hänellä ole tarvetta kilpailuun. Siksi hän pystyy tekemään yhteistyötä ja jakamaan, olemaan sosiaalinen. Hänellä ei liioin ole tarvetta manipuloida asioita omien sisäisten pelkojensa vaatimalla tavalla tai käännyttää muita omaan uskoonsa, joka palvelee oman heikkouden torjuntaa.
Sellaisten ihmisten kanssa vasta voi syntyä todellinen dialogi, myös poliittinen yhteistyö, jossa ei keskitytä ilman järkiperusteita vain toisen ajatusten kumoamiseen.
Tällä keskustan palstalla heitä toivoisi kohtaavansa enemmän sillä vaaditaanhan keskitien kulkijalta aina paljon henkistä voimaa ja eheyttävää tai koossapitävää vahvuutta. Mutta paljon täällä näyttää olevan näitä 'pommittajia' tai aivopesijöitä, joiden tarkoitus on vain omista tunnesyistä ja -tarpeista käsin yrittää järkyttää toisten asemaa ja ajattelukykyä.
Siinä ei toki olisi mitään pahaa jos se tapahtuisi faktoihin nojaamalla ja niitä kunnioittaen - ei todellakaan - mutta kun taustalla on vain oma pätemisen- ja räksytyksentarve niin se on aika matalaa.
Ja tietysti myös ikävää kun paljon arvokasta ruutia palaa taivaan tuuliin ja harakoille.
* keskitien kulkijan psyyke on
Kirjoittanut: vahvin 22.2.2006 klo 12.52
Motto: keskitien kulkijan täytyy olla vahva koska hänen pitää kestää molempien laitojen itsekkäitä häirikkojä.
------------
Sosialismifobia vaivaa monia tällä palstalla. Se ilmenee mm. asioiden vääristelynä ja pelotteluna. Esim. eräs kirjoittaja yritti väkisin vääntää kirjoituksen, jossa Einstein perustelee miksi hän kannattaa sosialismia "Einsteinin varoitukseksi sosialismista."
Ehkä kirjoittaja aliarvioi palstan lukijoiden omaa kykyä muodostaa käsityksiä faktoista ja luulee voivansa manipuloida lukijoita omien pelkojensa ohjaamalla tavalla.
Toki kirjoittaja voi olla myös näitä 'jaskarin koplan' miehiä, jotka puuhastelevat näillä palstoilla ja joita yhdistää tämä yhteinen fobia. He tekevät omaa käännytystyötään täällä netissä ja haluaisivat rahanvallan fasismin toteutuvan Suomessakin vielä vahvempana kuin se jo nyt toteutuu.
Miksi sosialismia pelätään vaikka se esim. Einsteinin kaltaisen neron mielestä on ainoa tie pelastaa maailma ja ihmiskunta?
Psykologiaan perehtyneenä tiedän että tämä pelko on suoraan verrannollinen asianomaisen itsekkyyteen. Mitä itsekkäämpi ja omaa etua ajava ihminen on, sitä suuremman uhan sosialismi jo lievemmässäkin muodossa toteutettuna muodostaa koska se merkitsee aina tiettyihin rajoihin asettumista ja samalla rajattoman ja itsekkään vapauden kumoutumista.
Itsekkyys taas on psykologisesti nähtynä heikon itsetunnon osoitus. Vain henkisesti vahva pystyy jakamaan. Heikon itsetunnon omaava on alati vajaa, ottamassa muilta, kuin tyhjä tynnyri, jonne pitää ahtaa lisää mutta joka ei koskaan tule täyteen koska siitä puuttuu pitävä pohja.
Miehillä maskuliinisen itsetunnon vajeen on voitu osoittaa heijastavan myös torjuttua homoseksuaalista problematiikkaa, homofobiaa. Siis tiedostamatonta pelkoa, että on homo ja että siksi pitää koko ajan todistaa muille ettei ole.
Esim. monilla urheilijoilla ja vallanhaluisilla ihmisillä kova pätemisen tarve ja kunnianhimo ovat tällä pohjalla. Kun miehinen itsetunto on alitajuisesti kytketty suorituksiin (donhuanismissa valloituksiin) ja statukseen - myös omistamiseen ja varallisuuteen - niin näihin asioihin pitää silloin pakonomaisesti panostaa ja elämästä tulee suoritusareena, jossa ei osata nauttia itse elämästä 'vain elämänä', ilman kilpailua.
Siksi monet huippu-urheilijat masentuvat kun eivät enää voi taistella kunniasta kilpakentillä - kuten usein olemme saaneet lukea iltapäivälehdistä. He eivät yksinkertaisesti osaa elää tavallista ja rauhallista elämää.
Kun ihmisen itsetunto on vahva niin hän ei tarvitse ulkoista vihollista eikä hänellä ole tarvetta kilpailuun. Siksi hän pystyy tekemään yhteistyötä ja jakamaan, olemaan sosiaalinen. Hänellä ei liioin ole tarvetta manipuloida asioita omien sisäisten pelkojensa vaatimalla tavalla tai käännyttää muita omaan uskoonsa, joka palvelee oman heikkouden torjuntaa.
Sellaisten ihmisten kanssa vasta voi syntyä todellinen dialogi, myös poliittinen yhteistyö, jossa ei keskitytä ilman järkiperusteita vain toisen ajatusten kumoamiseen.
Tällä keskustan palstalla heitä toivoisi kohtaavansa enemmän sillä vaaditaanhan keskitien kulkijalta aina paljon henkistä voimaa ja eheyttävää tai koossapitävää vahvuutta. Mutta paljon täällä näyttää olevan näitä 'pommittajia' tai aivopesijöitä, joiden tarkoitus on vain omista tunnesyistä ja -tarpeista käsin yrittää järkyttää toisten asemaa ja ajattelukykyä.
Siinä ei toki olisi mitään pahaa jos se tapahtuisi faktoihin nojaamalla ja niitä kunnioittaen - ei todellakaan - mutta kun taustalla on vain oma pätemisen- ja räksytyksentarve niin se on aika matalaa.
Ja tietysti myös ikävää kun paljon arvokasta ruutia palaa taivaan tuuliin ja harakoille.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tästä on perimmältään kysymys. On jääty pikkuvauvan asteelle. Sehän on äärimmäisen narsistinen. Kun tissi kirpoaa suusta, niin parku pääsee. Vain alkukantaisimmat vietit vallitsevat eikä henkistä kehitystä tapahdu. Todellinen sivistys ylittää alkukantaisimmat pyyteet (joista ahneus ja sen pikkuveli kunnianhimo ovat päällimmäisiä). Kapitalismissa näillä ominaisuuksilla on keskeinen osa. Ne ovat hyveitä. Ikävää, että talouden annetaan ohjata ihmistä. Pitäisi olla päinvastoin:ihminen ohjaa taloutta. Nykyisessä taloudellisessa mallissa ihminen on väline. Ihmisen pitäisi olla subjekti ei objekti. Aikansa kutakin. Kehitys on hidasta ja välillä otetaan taka-askeleita, mutta uskon että pitkällä aikavälillä jo luonnon rajallisuuskin pakottaa oppimaan ja luopumaan jostain. Se näköjään on ainut realiteetti, mikä pakottaa ihmisen henkiseen kasvuun.