Elektra

Kristillisyys, kuten muutkin uskonnot toteuttavat aina samaa tehtävää: olla hallitsevan yhteiskuntaluokan
vallan välikappale. Kristinuskon esiasteet kehittyivät muinaisina
aikoina seemiläisten alkuyhteisöjen keskuudessa Lähi-idässä. Näistä mytologisista käsityksistä syntyi vanhan testamentin opin mukainen
uskontokunta, joka ennen ajanlaskumme alkua kovilla uskonnollisilla määräyksillä pakotti ihmiset tottelemaan silloisia
vallanpitäjiä. Tästä juutalaisesta uskonnosta syntyi sitten nykyinen kristinuskon uusitestamentillinen muoto. Kristinusko sopi imperiumin valtakoneistolle. Papit ja porvaristo väittävät kristinuskon syrjäyttäneen eettisesti
korkeammilla arvoilla muut uskonnot. Tämä on silkkaa harhakäsitystä. Syy kristinuskon muuttumiseen Rooman valtionuskonnoksi on aivan
toinen. Rooma oli useita kansallisuuksia ja uskontokuntia käsittävä imperiumi. Tästä syystä Rooman edelleen laajentuessa alueellisesti ja
taloudellisesti, kävi suuren imperiumin hallitseminen vaikeaksi. Hallitsemiseen ja alistamiseen tuli löytää yksi yhteinen käsite- ja arvomaailma. Tähän tarpeeseen sopi parhaiten kristinusko, koska sen sisältämä abstraktinen, yleinen jumala- oppi oli helpointa levittää
kaikkiin Rooman provinsseihin. Keisari asettuikin kristinuskon kannattajaksi v. 312 ja ainoan valtionuskonnon aseman se sai v. 392,
jolloin se muuttui koko Rooman valtakunnan alueella hallitsevan orjanomistajaluokan vallan ylläpitäjäksi.
24770
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 24

Vanhimmat

*

... ainakin osittain 300- ja 400-luvuilla, kun siitä tuli keisarien vallankäyttöväline. Riippumatta siitä, mitkä olivat keisari Konstantinuksen perimmäiset motiivit kristinuskoon kääntymiselle.

Mitä sitten tulee väitteeseesi, että kristillisyys olisi hallitsevan yhteiskuntaluokan vallan välikappale, niin voidaan todeta, että alunperin kristillisyys oli kyllä jotain muuta. Ensimmäisen kolmensadan vuoden aikana kristityt olivat monta kertaa vallassa olevien järjestämien vainojen kohteena.

Kristittynä olemisesta oli silloin maallisesti ajateltuna enemmän haittaa kuin hyötyä. Seurakuntien johtajatkaan tuskin saattoivat ajatella paljoa hyötyvänsä johtajuudestaan maallisessa mielessä, kun olivat varmasti ensimmäisiä vangittavia vainojen aikana.

Vaikka kristinuskoa 300-luvulta lähtien onkin käytetty vallan välikappaleena, niin se ei tarkoita, etteikö sanoma silti olisi hyvä. Tässä onkin jokaiselle kristitylle haastetta; etsiä "alkuperäistä" kristinuskoa. Sellaisena, jollaiseksi Jumala on kristillisyyden tarkoittanut.

*

Äänestä
  • Apostolien tekojen 5 osa?

    Jos Pietari, Jeesuksen oikea käsi myi taivaspaikkoja rahaa vastaan, niin onko se mikään ihme että kaikki hänen jälkeensä ovat tehneet niin.

    Ja jos tarkemmin ajatellaan, niin Jeesuskin myi niitä :(

    Äänestä

  • "Kristittynä olemisesta oli silloin maallisesti ajateltuna enemmän haittaa kuin hyötyä."

    Länsimaissa ei henki ole uhattuna, mutta sosiaalisesti ja kenties taloudellisestikin joskus joutuu ahtaalle uskon takia.
    Olen asiasta aivan samaa mieltä, monet unohtavat ajan ENNEN kristinuskon muuttumista Rooman valtionuskonnoksi. Ja herää myös kysymys, miksi kristinusko valittiin, miksei esim. juutalaisuutta?
    Raamatullinen kristinusko ei korota ihmistä Jumalan yläpuolelle, vaikka esivaltaa käsketäänkiin tottelemaan, moisen uskonnonhan luulisi enemmänkin olevan uhka valtaapitäville.
    Toisaalta, helvetillä pelottelulla sai ehkä valtaa? Se ei kuitenkaan vastaa aukottomasti kristinuskon valtauskonnoksi nousemiseen.

    "Tässä onkin jokaiselle kristitylle haastetta; etsiä "alkuperäistä" kristinuskoa. Sellaisena, jollaiseksi Jumala on kristillisyyden tarkoittanut. "

    Niinpä. Luitko aloitukseni Käännyttäminen? Mielestäni ko. pastori asian hyvin mieltänyt ja hänen kirjoittamansa kirja Rakenteilla Armon talo, avaa tietä kristillisyyden alkusanomaan, joka oli armo, anteeksiantaminen ja rakkaus sekä tietenkin Kristuksen ristintyö ja ylösnousemus.

    Näissä meillä kristityillä olisi opittavaa. Keskitymme liikaa lakiuskotomaiseen puuhasteluun ja tarkastelemme suurrennuslasilla muiden tekemisiä, juuri niinkuin Jeesus varoitti tekemästä!

    Äänestä

  • M@k3 kirjoitti:

    Apostolien tekojen 5 osa?

    Jos Pietari, Jeesuksen oikea käsi myi taivaspaikkoja rahaa vastaan, niin onko se mikään ihme että kaikki hänen jälkeensä ovat tehneet niin.

    Ja jos tarkemmin ajatellaan, niin Jeesuskin myi niitä :(

    *

    Taivaspaikkojen ja yleensäkään Jumalan lahjojen ostaminen rahalla ei ole Uuden Testamentin oppi, kuten todennäköisesti tiedät. Tästä Jerusalemin seurakunnan yhteisomistuksesta voi lukea Apostolien tekojen 5. luvun lisäksi Apostolien tekojen luvusta 2 jakeet 42-47 ja 4:32-37.

    Kahdeksannessa luvussa on kerrottu, kuinka eräs noita yrittää ostaa Pietarilta tiettyjä valtuuksia. Pietarin sanat ovat: "Kadotukseen joudut rahoinesi, kun luulet, että Jumalan lahja on rahalla ostettavissa!"

    *

    Miksi sitten Jerusalemin seurakunnassa oli käytäntönä, että kristityt myivät omaisuuttaan ja antoivat ne apostoleille, jotta apostolit jakaisivat rahat niille, jotka eniten tarvitsivat? Tällaisia ajatuksia on esitetty:

    1. Kristityt välittivät aidosti toisistaan.

    2. Materia ei ollut enää heille niin tärkeää kuin aiemmin.

    3. Jerusalem tultiin hävittämään muutaman kymmenen vuoden päästä. Kenties Jumala vaikutti etukäteen siten, etteivät kristityt menettäneet tässä tapahtumassa mitään, vaan omaisuus oli jo käytetty hyödyllisesti.

    Voi olla, että kaikki arvailut osuvat oikeaan.

    *

    Äänestä

  • M@k3 kirjoitti:

    Apostolien tekojen 5 osa?

    Jos Pietari, Jeesuksen oikea käsi myi taivaspaikkoja rahaa vastaan, niin onko se mikään ihme että kaikki hänen jälkeensä ovat tehneet niin.

    Ja jos tarkemmin ajatellaan, niin Jeesuskin myi niitä :(

    Kyse ei ollut taivaspaikan myymisestä, vaan ko. kaksikon rahanahneudesta. Kun uskovat myivät omaisuutensa ja antoivat seurakunnan käyttöön, ei sillä taivaspaikkaa ostettu! He olivat jo uskossa ja halusivat jakaa omastaan. Ananias ja Safiakin halusivat osallistua, mutta eivät olleet rehellisiä. He päättivätkin pitää osan itse, vaikka väittivät toista. He valehtelivat ja heille kävi kuten varmaan muistat.

    Taivaspaikkaa ei voi ostaa, tässä sinulle muistutus siitä:

    "Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi." Ef.2:8-9
    "Jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi (=Jumalaksi) ja uskot sydämessäsi, että Jumala on Hänet kuolleista herätänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaiksi ja suun tunnustuksella pelastutaan." Room.10:9-10

    Äänestä

  • Apostoli35 kirjoitti:

    Kyse ei ollut taivaspaikan myymisestä, vaan ko. kaksikon rahanahneudesta. Kun uskovat myivät omaisuutensa ja antoivat seurakunnan käyttöön, ei sillä taivaspaikkaa ostettu! He olivat jo uskossa ja halusivat jakaa omastaan. Ananias ja Safiakin halusivat osallistua, mutta eivät olleet rehellisiä. He päättivätkin pitää osan itse, vaikka väittivät toista. He valehtelivat ja heille kävi kuten varmaan muistat.

    Taivaspaikkaa ei voi ostaa, tässä sinulle muistutus siitä:

    "Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi." Ef.2:8-9
    "Jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi (=Jumalaksi) ja uskot sydämessäsi, että Jumala on Hänet kuolleista herätänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaiksi ja suun tunnustuksella pelastutaan." Room.10:9-10

    Niin vähästä lähti henki, Jeesusko heidät tappoi?

    Äänestä

  • Apostoli35 kirjoitti:

    "Kristittynä olemisesta oli silloin maallisesti ajateltuna enemmän haittaa kuin hyötyä."

    Länsimaissa ei henki ole uhattuna, mutta sosiaalisesti ja kenties taloudellisestikin joskus joutuu ahtaalle uskon takia.
    Olen asiasta aivan samaa mieltä, monet unohtavat ajan ENNEN kristinuskon muuttumista Rooman valtionuskonnoksi. Ja herää myös kysymys, miksi kristinusko valittiin, miksei esim. juutalaisuutta?
    Raamatullinen kristinusko ei korota ihmistä Jumalan yläpuolelle, vaikka esivaltaa käsketäänkiin tottelemaan, moisen uskonnonhan luulisi enemmänkin olevan uhka valtaapitäville.
    Toisaalta, helvetillä pelottelulla sai ehkä valtaa? Se ei kuitenkaan vastaa aukottomasti kristinuskon valtauskonnoksi nousemiseen.

    "Tässä onkin jokaiselle kristitylle haastetta; etsiä "alkuperäistä" kristinuskoa. Sellaisena, jollaiseksi Jumala on kristillisyyden tarkoittanut. "

    Niinpä. Luitko aloitukseni Käännyttäminen? Mielestäni ko. pastori asian hyvin mieltänyt ja hänen kirjoittamansa kirja Rakenteilla Armon talo, avaa tietä kristillisyyden alkusanomaan, joka oli armo, anteeksiantaminen ja rakkaus sekä tietenkin Kristuksen ristintyö ja ylösnousemus.

    Näissä meillä kristityillä olisi opittavaa. Keskitymme liikaa lakiuskotomaiseen puuhasteluun ja tarkastelemme suurrennuslasilla muiden tekemisiä, juuri niinkuin Jeesus varoitti tekemästä!

    *

    Luin "käännyttämis"-aloituksen, joo. Se oli hyvää asiaa.

    *

    Äänestä

  • M@k3 kirjoitti:

    Niin vähästä lähti henki, Jeesusko heidät tappoi?

    *

    Kaiken kaikkiaan surullinen tapaus kokonaisuudessaan.

    Voidaan pohdiskella, mitä seurauksia sillä oli, että Ananiaan ja Safiran epärehellisyys tuli ilmi näinkin kohtalokkain seurauksin. Se oli aivan varmasti vuosikausiksi sellainen varoittava esimerkki kaikille kristityille, että petollisuutta ja rikollisuutta ei todennäköisesti kovin paljoa seurakunnassa esiintynyt.

    Kahden ihmisen kuolema saattoi siis vaikuttaa tuhansiin ihmisiin myönteisesti. Jeesusko heidät sitten tappoi? Eipä ole mainittu, että Pietarikaan. Uuden Testamentin armon ja rakkauden sanoman lisäksi Uudesta Testamentistakin löytyy kuitenkin Jumalan sanat: "Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä."

    *

    Äänestä

  • M@k3 kirjoitti:

    Niin vähästä lähti henki, Jeesusko heidät tappoi?

    -Miksi heille ei annettu tilaisuutta katua?

    -Tuomion olisi pitänyt tulla vasta kuoleman jälkeen?

    -Missä muualla raamatussa pyhähenki tappaa ihmisiä tuollatavoin äkillisesti?

    -Mihin unohtui anteeksianto?

    -Eikö pyhähenki ole osa Jeesusta?

    En yhtään ihmettele jos vastauksia ei löydy, on helpompi uskoa kun katsoo putken läpi.

    Äänestä

  • Väittäisin ettei alkuperäiseen kristinuskoon kuulunut konkreettista jumalaa, vaan jumala oli vertauskuva - kuten niin moni muukin asia...

    Äänestä

  • M@k3 kirjoitti:

    -Miksi heille ei annettu tilaisuutta katua?

    -Tuomion olisi pitänyt tulla vasta kuoleman jälkeen?

    -Missä muualla raamatussa pyhähenki tappaa ihmisiä tuollatavoin äkillisesti?

    -Mihin unohtui anteeksianto?

    -Eikö pyhähenki ole osa Jeesusta?

    En yhtään ihmettele jos vastauksia ei löydy, on helpompi uskoa kun katsoo putken läpi.

    *

    En tiedä, miksi heille ei annettu tilaisuutta katua. Ananiaan ja Safiran tapaus on kerrottu vain tapahtuneena tosiasiana ilman mainintoja siitä, missä olosuhteissa heillä olisi ollut kenties mahdollisuus katua. Joten vastausten heittäminen menee täysin arvailujen puolelle.

    Voidaan tietysti pohdiskella, olisiko seurakunnan kehitys lähtenyt toiseen suuntaan, jos Ananiaalle ja Safiiralle olisi annettu mahdollisuus katua vielä senkin jälkeen, kun he olivat ensin valehdelleen seurakunnalle ja Pietarin sanoin myös Jumalalle? (Pyhälle Hengelle, Jeesukselle)

    Olisiko se rohkaissut epärehellisiä ihmisiä jatkamaan rötöstelyjään asenteella "kyllä Jumala antaa sitten viimeisen varoituksen, kun olen mennyt rikoksissani liian pitkälle"? Hyvin todennäköisesti. Uskon, että Jumala joka tapauksessa tiesi, mitä teki.

    Tämä nyt oli vain yksi vaihtoehto. Yhtäkkiä ajatellen mielestäni todennäköisin.

    *

    Uudesta Testamentista ei tule mieleeni toista tapausta, jossa olisi sanottu, että Jumala olisi päättänyt jonkun ihmisen elämän näin nopeasti. Sellainen tapaus löytyy, jossa Jumala teki yhdestä noidasta sokean vähäksi aikaa.

    *

    Äänestä

  • The Rat kirjoitti:

    Väittäisin ettei alkuperäiseen kristinuskoon kuulunut konkreettista jumalaa, vaan jumala oli vertauskuva - kuten niin moni muukin asia...

    *

    Menee ehkä aiheen ulkopuolelle, mutta mihin perustat väitteesi? Kristinusko on kuitenkin syntynyt juutalaisuuden keskellä, ja juutalaisuuteen on selkeästi kuulunut usko konkreettiseen Jumalaan.

    Kristinusko ei myöskään ollut alkuvaiheessaan ensisijaisesti mikään elämänfilosofia, vaikka 300- ja 400-luvuilla kristinuskoa alettiin käsittelemään filosofisemmalla tyylillä. Tällaiseen filosofiseen uskontoon olisi voinut sopia ajatus siitä, että Jumala on vain vertauskuva. Alkuperäiseen juutalaisuuden pohjalta lähteneeseen kristinuskoon ajatus sopisi aika huonosti.

    *

    Äänestä

  • Sam.Andreevitsh kirjoitti:

    *

    Menee ehkä aiheen ulkopuolelle, mutta mihin perustat väitteesi? Kristinusko on kuitenkin syntynyt juutalaisuuden keskellä, ja juutalaisuuteen on selkeästi kuulunut usko konkreettiseen Jumalaan.

    Kristinusko ei myöskään ollut alkuvaiheessaan ensisijaisesti mikään elämänfilosofia, vaikka 300- ja 400-luvuilla kristinuskoa alettiin käsittelemään filosofisemmalla tyylillä. Tällaiseen filosofiseen uskontoon olisi voinut sopia ajatus siitä, että Jumala on vain vertauskuva. Alkuperäiseen juutalaisuuden pohjalta lähteneeseen kristinuskoon ajatus sopisi aika huonosti.

    *

    Olen uskovainen, en kai silloin tarvitse perusteita? :D

    Mihinkö oikeasti perustan väitteeni? Raamattua tunnen erittäin heikosti, mutta siihen ja Nag Hammadiin lähinnä (jota en myöskään tunne kovin hyvin).

    1. Jeesus käytti puhuessaan paljon vertauksia. Hän muistaakseni jopa sanoo suoraan puhuvansa vertauksin.
    2. Gnostilaisuus - lisää vertauksia. Lähellä omaa sydäntä/uskoa.
    3. Erot VT:n ja UT:n "jumalten" välillä.

    Näen VT:n jumalan perinteisenä alueen konkreettisena yliukkona, vastaavana kuin niin monissa muissakin alueen kulteissa (esim. kreikkalaiset ja egyptiläiset jumalat). VT:stä saa jopa käsityksen että Jumala taisteli näitä muita jumalia vastaan - siksipä käsky vain yhden jumalan pitämiseen.

    UT:ssa taas jumala on vähemmän konkreettinen. Ei ole kivitauluja, palavia pensaita tai taivaalta satavaa tulikiveä. Oikeastaan näen UT:ssa olennaisena vain Jeesuksesta kertovat tarinat - joista kannattaa huomioida että ne on kirjoitettu useita kymmeniä vuosia tapahtumien jälkeen.

    Minusta todellisella kristinuskolla ei ole oikeastaan mitään tekemistä juutalaisuuden kanssa. Meidän tuntemamme kristinusko on jonkinlainen symbioosi juutalaisuutta ja jeesuksen opetuksia, ja siitä on sitten kehitelty muita kultteja, kuten islamilaisuus ja mormonismi...

    Sääli että varhaisia kristittyjä tekstejä on säilynyt niin vähän. Toisaalta, minulle mikään teksti ei ole sen "pyhempi" kuin muukaan, vaan kaikessa on opittavaa...

    Äänestä

  • The Rat kirjoitti:

    Olen uskovainen, en kai silloin tarvitse perusteita? :D

    Mihinkö oikeasti perustan väitteeni? Raamattua tunnen erittäin heikosti, mutta siihen ja Nag Hammadiin lähinnä (jota en myöskään tunne kovin hyvin).

    1. Jeesus käytti puhuessaan paljon vertauksia. Hän muistaakseni jopa sanoo suoraan puhuvansa vertauksin.
    2. Gnostilaisuus - lisää vertauksia. Lähellä omaa sydäntä/uskoa.
    3. Erot VT:n ja UT:n "jumalten" välillä.

    Näen VT:n jumalan perinteisenä alueen konkreettisena yliukkona, vastaavana kuin niin monissa muissakin alueen kulteissa (esim. kreikkalaiset ja egyptiläiset jumalat). VT:stä saa jopa käsityksen että Jumala taisteli näitä muita jumalia vastaan - siksipä käsky vain yhden jumalan pitämiseen.

    UT:ssa taas jumala on vähemmän konkreettinen. Ei ole kivitauluja, palavia pensaita tai taivaalta satavaa tulikiveä. Oikeastaan näen UT:ssa olennaisena vain Jeesuksesta kertovat tarinat - joista kannattaa huomioida että ne on kirjoitettu useita kymmeniä vuosia tapahtumien jälkeen.

    Minusta todellisella kristinuskolla ei ole oikeastaan mitään tekemistä juutalaisuuden kanssa. Meidän tuntemamme kristinusko on jonkinlainen symbioosi juutalaisuutta ja jeesuksen opetuksia, ja siitä on sitten kehitelty muita kultteja, kuten islamilaisuus ja mormonismi...

    Sääli että varhaisia kristittyjä tekstejä on säilynyt niin vähän. Toisaalta, minulle mikään teksti ei ole sen "pyhempi" kuin muukaan, vaan kaikessa on opittavaa...

    *

    Jeesus osittain muutti omana aikanaan vallinneita vääristyneitä kuvia Jumalasta. Uuden Testamentin tekstien pohjalta on kuitenkin selvää, että hän puhuu samasta Jumalasta kuin mihin juutalaiset uskoivat. Piirsi vain Jumalasta vähän erilaisen kuvan kuin sen ajan vallassa ollut uskonnollinen järjestelmä.

    Paavali myös tietyssä mielessä näki Jumalan evankeliumin kautta eri valossa kuin mitä sen ajan juutalaiset näkivät. Hänkin puhui silti selkeästi samasta Jumalasta.

    *

    Uuden Testamentin varhaisia tekstejä on säilynyt melkeinpä parhaiten kaikista antiikin ajan teksteistä. Koko Uusi Testamentti löytyy 300-luvulta. 100- ja 200-luvuilta löytyy sen verran alkutekstejä, että voidaan melkoisella varmuudella uskoa 300-luvun tekstien olevan hyvin lähellä alkuperäistä tekstiä.

    *

    Äänestä

  • Sam.Andreevitsh kirjoitti:

    *

    Jeesus osittain muutti omana aikanaan vallinneita vääristyneitä kuvia Jumalasta. Uuden Testamentin tekstien pohjalta on kuitenkin selvää, että hän puhuu samasta Jumalasta kuin mihin juutalaiset uskoivat. Piirsi vain Jumalasta vähän erilaisen kuvan kuin sen ajan vallassa ollut uskonnollinen järjestelmä.

    Paavali myös tietyssä mielessä näki Jumalan evankeliumin kautta eri valossa kuin mitä sen ajan juutalaiset näkivät. Hänkin puhui silti selkeästi samasta Jumalasta.

    *

    Uuden Testamentin varhaisia tekstejä on säilynyt melkeinpä parhaiten kaikista antiikin ajan teksteistä. Koko Uusi Testamentti löytyy 300-luvulta. 100- ja 200-luvuilta löytyy sen verran alkutekstejä, että voidaan melkoisella varmuudella uskoa 300-luvun tekstien olevan hyvin lähellä alkuperäistä tekstiä.

    *

    En puhunutkaan Uudesta Testamentista. Sehän on vain pieni osa alkukristittyjen kirjallisesta tuotannosta.

    Esimerkiksi kaikki gnostilaiset tekstit on pyritty mahdollisimman tehokkaasti tuhoamaan, esimerkiksi sen takia että niissä Jeesus esitetään tavallisena (tai ei nyt tavallisena, mutta kuitenkin) ihmisenä, ei jumalana tai jumalan poikana.

    Juuri 400-luvun kirkon harjoittama valinta ja muokkaus tekee Raamatusta hieman epäluotettavan lähteen. Kirkolle/valtiolle sopi paremmin auktoritäärinen uskonto joka pohjautuu konkreettiseen jumalaan ja helvettiin/taivaaseen...

    Vaan nyt ei ehdi keskustelemaan, pitää lähteä. Kenties joku toinen kerta.

    Äänestä

  • Sam.Andreevitsh kirjoitti:

    *

    En tiedä, miksi heille ei annettu tilaisuutta katua. Ananiaan ja Safiran tapaus on kerrottu vain tapahtuneena tosiasiana ilman mainintoja siitä, missä olosuhteissa heillä olisi ollut kenties mahdollisuus katua. Joten vastausten heittäminen menee täysin arvailujen puolelle.

    Voidaan tietysti pohdiskella, olisiko seurakunnan kehitys lähtenyt toiseen suuntaan, jos Ananiaalle ja Safiiralle olisi annettu mahdollisuus katua vielä senkin jälkeen, kun he olivat ensin valehdelleen seurakunnalle ja Pietarin sanoin myös Jumalalle? (Pyhälle Hengelle, Jeesukselle)

    Olisiko se rohkaissut epärehellisiä ihmisiä jatkamaan rötöstelyjään asenteella "kyllä Jumala antaa sitten viimeisen varoituksen, kun olen mennyt rikoksissani liian pitkälle"? Hyvin todennäköisesti. Uskon, että Jumala joka tapauksessa tiesi, mitä teki.

    Tämä nyt oli vain yksi vaihtoehto. Yhtäkkiä ajatellen mielestäni todennäköisin.

    *

    Uudesta Testamentista ei tule mieleeni toista tapausta, jossa olisi sanottu, että Jumala olisi päättänyt jonkun ihmisen elämän näin nopeasti. Sellainen tapaus löytyy, jossa Jumala teki yhdestä noidasta sokean vähäksi aikaa.

    *

    Turha tästä on väitellä, mutta minusta todennäköisin
    vaihtoehto on se että jos tarinasta otetaan yliluonnollinen aines pois niin Pietari tappoi heidät varoittavaksi esimerkiksi.

    Äänestä

  • M@k3 kirjoitti:

    Turha tästä on väitellä, mutta minusta todennäköisin
    vaihtoehto on se että jos tarinasta otetaan yliluonnollinen aines pois niin Pietari tappoi heidät varoittavaksi esimerkiksi.

    Rupesin vielä miettimään, miksei pyhähenki tappanut Pietarin mestanneita viranomaisia, luulisi että Jumalan maanpäälisen luottomiehen mestaamis yritys olisi paljon pahempi rikos kuin raha-asioissa valehteleminen.

    Äänestä

  • The Rat kirjoitti:

    Väittäisin ettei alkuperäiseen kristinuskoon kuulunut konkreettista jumalaa, vaan jumala oli vertauskuva - kuten niin moni muukin asia...

    Aikoinani olin uskon ja elämänkatsomukselista asioista sen verran kiinnostunut että luin UT kannesta kanteen sekä joitakin muitakin teoksia. Niihin muihin kuului sellaisen kun Jiddu Krishnamurti jonka teokset perustuivat hänen esitelmiin ja keskustekuihin ihmisen mielen toiminnasta eri puolilla maailmaa. Aluksi en tajunnut mistä hän puhui mutta aikaa myöten aloin oivaltaa.
    Hämmästyin miten asia täsmäsi sen kanssa mitä kutsutaan Jeesuksen opetukseksi. Jos mene vertauskuvien taakse piilevään tarkoitukseen niin Jeesus puhui juuri ihmisen mielen toiminnasta. Hän pyysi ihmisten 'ymmärtämään' ei sokesti 'uskomaan' ja seuraaminen tarkoitti juuri sitä että jos oivaltaa mistä on kysymys niin automaattisesti toimii sen mukaan.
    Vertaa kun huomaat tehneesi jonkun virheen (synti) ja huomaat sen (tunnustat) pyydät mahdollisesti kohteelta anteeksi (kadut) ja lopulta pätäät asian siihen (annat itsellesi anteeksi) voit jatkaa huojentuneena (sait synnin päästön) Olet jotakin oppinut etkä varmasti toista samaa virhettä. Minä näen raamatun viestissä ensimäisen 'psykologian oppikirjan' ihmismielen toiminnasta.
    Tämä näin lyhyesti sillä aihe tuskin kuuluu palstan aihepiiriin.

    Äänestä

  • Jussi kirjoitti:

    Aikoinani olin uskon ja elämänkatsomukselista asioista sen verran kiinnostunut että luin UT kannesta kanteen sekä joitakin muitakin teoksia. Niihin muihin kuului sellaisen kun Jiddu Krishnamurti jonka teokset perustuivat hänen esitelmiin ja keskustekuihin ihmisen mielen toiminnasta eri puolilla maailmaa. Aluksi en tajunnut mistä hän puhui mutta aikaa myöten aloin oivaltaa.
    Hämmästyin miten asia täsmäsi sen kanssa mitä kutsutaan Jeesuksen opetukseksi. Jos mene vertauskuvien taakse piilevään tarkoitukseen niin Jeesus puhui juuri ihmisen mielen toiminnasta. Hän pyysi ihmisten 'ymmärtämään' ei sokesti 'uskomaan' ja seuraaminen tarkoitti juuri sitä että jos oivaltaa mistä on kysymys niin automaattisesti toimii sen mukaan.
    Vertaa kun huomaat tehneesi jonkun virheen (synti) ja huomaat sen (tunnustat) pyydät mahdollisesti kohteelta anteeksi (kadut) ja lopulta pätäät asian siihen (annat itsellesi anteeksi) voit jatkaa huojentuneena (sait synnin päästön) Olet jotakin oppinut etkä varmasti toista samaa virhettä. Minä näen raamatun viestissä ensimäisen 'psykologian oppikirjan' ihmismielen toiminnasta.
    Tämä näin lyhyesti sillä aihe tuskin kuuluu palstan aihepiiriin.

    Jotenkin tuosta versiosta Jeesuksen opetuksista tulee mieleen Sokrateen lausahdus: "jos tiedät mikä on oikein, et voi tehdä väärin"...

    Oma uskontoni lähtee pitkälti tuoltakin pohjalta. :D

    Äänestä

  • The Rat kirjoitti:

    Jotenkin tuosta versiosta Jeesuksen opetuksista tulee mieleen Sokrateen lausahdus: "jos tiedät mikä on oikein, et voi tehdä väärin"...

    Oma uskontoni lähtee pitkälti tuoltakin pohjalta. :D

    Löysin myös UT:ia vastaavia vertauksia Hinduismin, Budhiismin ja Kiinan kirjoituksista.
    Ei tämä minusta mitenkään vähennä raamatun merkitystä vaan pikemminkin antaa sille uuden yleismaallisemman merkityksen.
    Ihmisen käsitys oikeasta ja väärästä sekä korkeammista voimista ei suinkaan ala raamatulla vaan on paljon vanhempaa perua. Mitä tulee kreikkalaiseen moralifilosofian vaikutus kristinuskoon lienee niin kuin sanoit.

    Minun tulkintani lienee "kummallinen" mutta pointti siinä on ymmärtää miten ihmisen ajatus pystyy "luomaan" olemattomia. Näkee sellaista mitä ei oikeastaan ole. Mutta ei siitä nyt enempää.

    Äänestä

  • M@k3 kirjoitti:

    Rupesin vielä miettimään, miksei pyhähenki tappanut Pietarin mestanneita viranomaisia, luulisi että Jumalan maanpäälisen luottomiehen mestaamis yritys olisi paljon pahempi rikos kuin raha-asioissa valehteleminen.

    *

    Jaa-a, en tiedä miksi ei tappanut. Asiaa ei ole raamatussa kommentoitu.

    Tosin, Pietarin mestaamista suunnitelleet viranomaiset tuskin olivat seurakunnan jäseniä, joten heidän toimintansa ei ollut uhka seurakunnan pyhyydelle ja moraalille. Ananiaan ja Safiran toiminta sitä vastoin oli.

    *

    Äänestä

  • The Rat kirjoitti:

    En puhunutkaan Uudesta Testamentista. Sehän on vain pieni osa alkukristittyjen kirjallisesta tuotannosta.

    Esimerkiksi kaikki gnostilaiset tekstit on pyritty mahdollisimman tehokkaasti tuhoamaan, esimerkiksi sen takia että niissä Jeesus esitetään tavallisena (tai ei nyt tavallisena, mutta kuitenkin) ihmisenä, ei jumalana tai jumalan poikana.

    Juuri 400-luvun kirkon harjoittama valinta ja muokkaus tekee Raamatusta hieman epäluotettavan lähteen. Kirkolle/valtiolle sopi paremmin auktoritäärinen uskonto joka pohjautuu konkreettiseen jumalaan ja helvettiin/taivaaseen...

    Vaan nyt ei ehdi keskustelemaan, pitää lähteä. Kenties joku toinen kerta.

    *

    On totta, että Uuteen Testamenttiin hyväksytyt kirjoitukset valittiin lopullisesti 300-luvulla. Nykyään Uutena Testamenttina tunnettuun kokoelmaan hyväksyttävistä kirjoituksista oli kuitenkin jo aika pitkälle yksimielisyys noin vuoden 200 paikkeilla. Siten kirkko- ja valtapolitiikka ei ollut vaikuttamassa siihen, että UT on muotoutunut sellaiseksi kuin on.

    Uuteen Testamenttiin ei välttämättä hyväksytty kirjoituksia sillä perusteella, että ne olisivat edustaneet 27:ää parasta alkuseurakunnan aikana kirjoitettua kirjoitusta. Yksi keskeinen peruste oli, että pidettiinkö kirjettä "apostolien" kirjoittamana. Esim. heprealaiskirje oli pitkään kiistelyn kohteena, koska käytiin keskustelua siitä, onko se Paavalin vai Barnabaan kirjoittama.

    Tämän periaatteen pohjalta myös gnostilaiset "kristilliset" teokset on ollut "helppoa" rajata UT:n ulkopuolelle, koska niiden syntyajankohtana on pidetty 100- ja 200-lukua ja kirjoittajina joitain muita kuin apostoleja.

    No niin, oon lähdössä kohta pois koneelta muutamaksi päiväksi. Viikonloput.

    *

    Äänestä

  • Sam.Andreevitsh kirjoitti:

    *

    On totta, että Uuteen Testamenttiin hyväksytyt kirjoitukset valittiin lopullisesti 300-luvulla. Nykyään Uutena Testamenttina tunnettuun kokoelmaan hyväksyttävistä kirjoituksista oli kuitenkin jo aika pitkälle yksimielisyys noin vuoden 200 paikkeilla. Siten kirkko- ja valtapolitiikka ei ollut vaikuttamassa siihen, että UT on muotoutunut sellaiseksi kuin on.

    Uuteen Testamenttiin ei välttämättä hyväksytty kirjoituksia sillä perusteella, että ne olisivat edustaneet 27:ää parasta alkuseurakunnan aikana kirjoitettua kirjoitusta. Yksi keskeinen peruste oli, että pidettiinkö kirjettä "apostolien" kirjoittamana. Esim. heprealaiskirje oli pitkään kiistelyn kohteena, koska käytiin keskustelua siitä, onko se Paavalin vai Barnabaan kirjoittama.

    Tämän periaatteen pohjalta myös gnostilaiset "kristilliset" teokset on ollut "helppoa" rajata UT:n ulkopuolelle, koska niiden syntyajankohtana on pidetty 100- ja 200-lukua ja kirjoittajina joitain muita kuin apostoleja.

    No niin, oon lähdössä kohta pois koneelta muutamaksi päiväksi. Viikonloput.

    *

    Käsittääkseni UT:n kirjoituksetkin on ajoitettu välille 70-120 jkr, joten ne tuskin ovat apostolien kirjoittamia...

    Äänestä

  • """ Tässä onkin jokaiselle kristitylle haastetta; etsiä "alkuperäistä" kristinuskoa. Sellaisena, jollaiseksi Jumala on kristillisyyden tarkoittanut."""

    Näin se juuri tapahtuu. Kiteytit tuohon lauseeseen lahkoutumisen ytimen. Uskonnolla voi olla vaikka kuinka hieno filosofia, mutta sen kasvaessa ja saadessa etuja/valtaa se alkaa hallita tavalla tai toisella kannattajiaan.

    Tässä vaiheessa ilmenee nurinaa uskovaisten taholta, jotka eivät ole hallitsevassa asemassa. Nämä "muut" tuntevat tulevansa kohdelluksi väärin ja ennen pitkää nousee yksilö, ryhmä, joka vaatii perehtymään vanhoihin kirjoituksiin tai ilmoituksiin. Yritetään palauttaa "vanhat" tavat takaisin kunniaan ja sitä perustellaan sillä mitä jumala tai jumalat ovat todella tarkoittaneet.

    Paluu vanhaan hyvään aikaan (kuin paluu paratiisiin) ei kuitenkaan ole mahdollista. Vanhoissa opinkappaleissa on aina mukana alkuperäisen tekijän maailmankatsomus ja uskomukset tuolloin olivat erilaisia. Nuoremmat tulkitsijat näkevät omituisuuksia vanhoissa kirjoituksissa eivätkä voi hyväksyä niitä, niinpä niitä korjataan sopimaan uuteen aikakauteen. Kuitenkin vanhoihin ideoihin tukeudutaan höystettynä uusilla kivoilla tulkinnoilla ja syntyy illuusio, että nyt seurataan sitä alkuperäistä jumalan sanaa.

    Eräs juutalaisryhmä ei ollut tyytyväinen 2000 vuotta sitten valtaa pitäviin fariseuksiin. He kehittivät uusia näkemyksiä, mutta samalla yrittivät pitää kiinni siitä alkuperäisestä vanhasta testamentista. Tämä juutalaisryhmäkin hajaantui useihin lahkoihin ja suurin osa näistä kutsui itseään kristuksen seuraajiksi.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Kristinuskon tehtävä kirjoitti:

Kristillisyys, kuten muutkin uskonnot toteuttavat aina samaa tehtävää: olla hallitsevan yhteiskuntaluokan
vallan välikappale. Kristinuskon esiasteet kehittyivät muinaisina
aikoina seemiläisten alkuyhteisöjen keskuudessa Lähi-idässä. Näistä mytologisista käsityksistä syntyi vanhan testamentin opin mukainen
uskontokunta, joka ennen ajanlaskumme alkua kovilla uskonnollisilla määräyksillä pakotti ihmiset tottelemaan silloisia
vallanpitäjiä. Tästä juutalaisesta uskonnosta syntyi sitten nykyinen kristinuskon uusitestamentillinen muoto. Kristinusko sopi imperiumin valtakoneistolle. Papit ja porvaristo väittävät kristinuskon syrjäyttäneen eettisesti
korkeammilla arvoilla muut uskonnot. Tämä on silkkaa harhakäsitystä. Syy kristinuskon muuttumiseen Rooman valtionuskonnoksi on aivan
toinen. Rooma oli useita kansallisuuksia ja uskontokuntia käsittävä imperiumi. Tästä syystä Rooman edelleen laajentuessa alueellisesti ja
taloudellisesti, kävi suuren imperiumin hallitseminen vaikeaksi. Hallitsemiseen ja alistamiseen tuli löytää yksi yhteinen käsite- ja arvomaailma. Tähän tarpeeseen sopi parhaiten kristinusko, koska sen sisältämä abstraktinen, yleinen jumala- oppi oli helpointa levittää
kaikkiin Rooman provinsseihin. Keisari asettuikin kristinuskon kannattajaksi v. 312 ja ainoan valtionuskonnon aseman se sai v. 392,
jolloin se muuttui koko Rooman valtakunnan alueella hallitsevan orjanomistajaluokan vallan ylläpitäjäksi.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu