Miten moniavioisuus (oppi)

moniavioisuutta esiintyi jo paljon aikaisemmin, kuten itsekin sanoit Jaakob, mutta myös monet muut...

oikeudenmukaisesti soveltamaan ennen kuin toisen sukupuolen määrä nousee esimerkiksi 16 kertaiseksi. Tällaisessa tilanteessa moniavioisuus on UT:n opetuksen mukainen siten, että kaikki mikä meillä on tulee jakaa niiden kesken joilla ei ole yhtäkään "ihokasta".

Monoavioisuus opin voidaan ajatella tulevan käytäntöön sovellettavaksi, myös siinä tapauksessa, että selibaatissa elävien katolisten pappien lukumäärä moninkertaistuu nykyisestään.

Raamatussa ja erityisesti UT:ssa kaiken lähtökohta on oikeudenmukaisuus.

Tohtori Martinius Lutherus syntyi muutoin samoina aikoina jolloin sinun tietojesi mukaan Israelilaiset lähtivät. Egyptistä. Hän oli myös ensimmäinen katolinen pappi joka avioitui julkisesti Elisabet von Bora nimisen katolisen nunnan kanssa. Muut katolliset papit elivat katolisen kirkon kanonisen lain säätämässä selibaatissa.

Merkittävin uskonpuhdistaja Martinius Lutherus syntyi 10. marraskuuta 1483 jKr. Eislebeniläiseen talonpoikaisperheeseen. Tuolloin moniavioisuus oppi ei todellakaan ollut voimassa. Hänen lupaavasti alkaneet lakimiesopinnot katkesivat vuonna 1505. Hyvä ystävä oli aiemmin kuollut ja Martinius-nuorukainen joutui äkilliseen ukkosmyrskyyn.

Salama iski lähelle ja Martinius joutui kuolemankauhun valtaan. Hän teki lupauksen pyhälle Annalle, kaivosmiesten suojeluspyhimykselle, että jos hän selviää myrskystä, hän menee luostariin.

Nuori Lutherus piti lupauksensa ja hakeutui opiskelukaupunkinsa Erfurtin luostariin (augustinolaisluostariin). Lutherus opiskeli teologiaa eli oppia kristinuskosta ahkerasti. Hänet siirrettiin myöhemmin Erfurtista Wittenbergin pieneen yliopistokaupunkiin, jossa hän valmistui teologian tohtoriksi 1512. Samantien hänet nimitettiin Wittenbergin yliopiston professoriksi.

Professorintyön lisäksi hän oli munkkina ja etsi sielunsa pelastusta askeesin ja hartauden avulla. "Jos milloinkaan joku munkki on munkkiutensa ansiosta päässyt taivaaseen, niin minunkin olisi pitänyt sinne päästä", hän totesi myöhemmin muistellessaan luostariaikojaan. Lutherus oppi ulkoa pitkiä jaksoja Raamatun tekstejä ja noudatti tarkoin sääntökuntansa ohjeita.

Omantunnontarkkuus ei kuitenkaan tuonut vastausta keskiajan ihmisen peruskysymykseen, jota Lutheruskin pohti: miten voisi löytää armollisen Jumalan. Kirkon mukaan pelastukseen pääsi tekemällä hyviä ja ansiollisia tekoja. Lutherus huomasi, että tämä tie on loputon, koska ihminen ei pääse irti perussynnistään itsekkyydestä.

Lutheruksen löytö: "Uskosta vanhurskas saa elää".
Paavalin kirjeitä tutkiessaan hän vihdoin löysi ulos umpikujasta. Kirjeissä kerrotaan, että pelastus on kiinni vain Jumalan armosta. Pelastuksen eteen ei tarvitse tehdä mitään hyviä tekoja, vaan se on lahja kaikille Kristukseen uskoville. Tämä oli Lutheruksen reformatorinen (uskonpuhdistuksellinen) löytö, joka myöhemmin kirjattiin luterilaisuuden päätunnustukseen.

Lutherusta suututti katolisen kirkon tapa tehdä pelastuksesta kauppatavaraa. Katolinen kirkko oli nimittäin luvannut aneita ostaville pelastuksen. Lutherus ei hyväksynyt anekauppaa, vaan nousi sitä vastaan.

Lutherus löi aneita vastustavat teesinsä (eli väitteensä) Wittenbergin linnankirkon oveen 31. lokakuuta 1517. Hänellä ei ollut ollut tarkoituksena kaataa katolista kirkkoa, mutta aneteeseistä tuli kipinä, joka sytytti rutikuivan maan.

Teesit olivat yleensä maltillisesti muotoiltuja, mutta eräissä asetettiin koko aneopin perusta ja samalla paavin auktoriteetti kyseenalaiseksi. Lutherus halusi keskustelua ilmiselvästä epäkohdasta, mutta virallinen kirkko oli taipumaton ja vaati ehdotonta kuuliaisuutta ja kyselemätöntä nöyrtymistä hengellisten auktoriteettien alaisuuteen.

Koska Lutherus ei oman uskonkamppailunsa ja löytönsä tähden voinut suostua siihen, ylipääsemätön ristiriita oli valmis.

Lutheruksen tekivät uskonpuhdistajaksi hänen saamansa kannatus, mutta myös vastustus. Anekauppiaat syyttivät häntä harhaoppiseksi ja veivät asian Roomaan. Kesäkuussa 1520 valmistui paavin virkakirje, joka väitti Lutheruksen teoksista löytyneen 41 harhaoppista lausetta. Lutheruksen olisi pitänyt peruuttaa nämä lauseet, mikäli hän olisi halunnut välttyä kirkonkiroukselta.

Lutheruksen vastaus paaville oli se, että hän joulukuussa 1520 julkisesti poltti Wittenbergin torilla pannauhkauskirjeen ja muita kirkon pakkovaltaa kuvaavia kirjoja. Seuraavan vuoden alussa Lutherus julistettiin pannaan eli kirkonkiroukseen, mutta se ei pysäyttänyt häntä eikä hänen nostamaansa kapinaliikettä.

Vuoteen 1521 mennessä Lutherus oli julkaissut 81 kirjasta ja hänen innokkaimpia kannattajiaan olivat humanistit, jotka olivat jo kauan vaatineet kirkon uudistusta.

Lutheruksen julistuksella oli jo niin paljon kannatusta, että hänelle annettiin mahdollisuus vastata opistaan valtiopäivillä Wormsissa 1521. Katolinen keisari ja valtiopäivien katolinen enemmistö kielsivät häntä levittämästä oppejaan ja vaati peruuttamaan ne. Lutherus vastasi tunnetuin sanoin, joista on tullut uskonpuhdistuksen ohjelmajulistus:

" Jos minun ei Raamatulla tai järkisyin osoiteta erehtyneen — en luota paavin enkä kirkolliskokouksen arvovaltaan, sillä ne ovat erehtyneet ja puhuneet toisiaan vastaan — en voi enkä halua peruuttaa mitään. Omatuntoni on sidottu Jumalan sanaan, ja on epävarmaa ja väärin toimia omaatuntoaan vastaan. Tässä seison enkä muuta voi. Jumala minua auttakoon. Aamen."

Keisari julisti Lutheruksen valtakunnankiroukseen ja näin Lutheruksesta tuli lainsuojaton. Lutheruksen olisi saanut esimerkiksi tappaa ilman rangaistusta. Pikemminkin Lutheruksen tappaja olisi ollut valtion ja keisarin ystävä. Keisarin valta oli kuitenkin rajattu, koska Saksan monilla ruhtinaskunnilla ja kaupungeilla oli suuri valta päättää omista asioistaan.

Lutheruksen oma ruhtinas Saksin Fredrik Viisas asettui tukemaan yliopistonsa kuuluisaa professoria ja järjesti "kaappauksen". Monet luulivat Lutheruksen kuolleen ja monenlaiset huhut kiersivät Saksaa. Todellisuudessa Lutherus oli piilossa Wartburgin linnassa Yrjö-ritarin salanimellä. Hämäyksen vuoksi Lutherus aloitti myös sankan parran kasvattamisen.


Lutherus oli jo aikaisemmin kääntänyt saksaksi muutamia Raamatun kohtia, mutta Wartburgin linnassa hän käänsi koko Uuden testamentin yhdessätoista viikossa saksaksi ja loi samalla perustan nykysaksan kirjakielelle.

Vaikka Lutheruksella oli työryhmä apunaan, Vanhan testamentin kääntäminen kesti peräti kaksitoista vuotta. Koko saksalainen Raamattu oli valmiina vuonna 1534.

Uskonpuhdistuksen kannalta Raamatun kääntäminen oli välttämätöntä. Lutheruksen raamatunkäännöstyö vaikutti Saksan ulkopuolellakin. Uudet kansankieliset Raamatut käännettiin yleensä Lutheruksen Raamatusta. Näin teki myös Suomen Mikael Agricola.

Lutheruksen alkuun panema uskonpuhdistus levisi ympäri Eurooppaa ja sen myötä myös lukutaito parani ja laajeni lopulta eurooppaliseten valloittajien mukana jopa Ameeriikan mantereelle.

Näin lopulta monien sattumusten jälkeen tuli mahdolliseksi myös Mormonin kirjan kääntäminen Ameeriikaksi. Tosin Ameeriikan kieli oli tuolloin hyvin vaikeasti ymmärrettävää kirjallisessa muodossa.

Asian voi kuka tahansa todeta yrittäessään lukea Mormonin kirjaa.

Kaikella mahdollisella kunnioituksella, nöyrimmästi palvelijanne:

Turust

Itse olen mormooni mut ei ole vielä ymmärtäny miksi voi olla monta 6 vaimoa.
Yks pitäis riittää kyllä .
Mitä mormonit tekee niillÄ vaimoilla jos ei saa bylsiä.
Tuleeko ne lapset taivaasta vai mitä hä
Kun pitää olla naimisissa ennenkuin tulee lapsia.
Ennen ei nukuta yhdessä sanoo jo Mooseskin.

Melkein kaikki lähiökapakoiden miehet ja naiset ovat moniaivoisia eli panevat toisiaan kuin elukat. Mutta niin on liikemiehetkin ja professorit. Aika harvassa on sellainen professori, joka ei olisi laitellut opiskelijatyttösiä pyrstöön. Hinttariproffat tietysti erikseen. Ne laittelevat pojuja takalistoon ja antavat sitten kiinnostaville oppilailleen parempia numeroita ja apulaisenvirkoja.