Vasemmistoa edustavat puolueet kommunisteista demareihin vaikuttavat kovin joutavilta puolueilta. Varsinkin, jos lähtökohdaksi ottaa niiden ihanteet ja haavekuvat, vastaan käytännön todellisuus.
Usein näkee keskustelun avauksia, joissa joku yrittää saada selvyyden näiden mielenliikkeistä ja löytää vastauksia kysymyksiin, jotka hakevat vastauksia käytännön tasolla tapahtuville toimintamalleile.
Ilmeisen turhaan, koska provosointi on ainoa mihin nämä joutavat reagoivat omalla asiattomalla tavallaan.
Onko vasemmistolaisuus yksin silkaa kateutta, saamattomuutta, pilvilinnojen maalailua, joutavuutta, katkeruutta todellisuudelle, ahneutta toisten ansioista, minä keskeisyyttä yhteisen nimissä, rajatonta tyytymättömyyttä tms?
Osin jopa aidosti verenhimoinen kannattajiltaan, jotka lietsovat ruumiillisen väkivallanuhkaa?
Usein näkee keskustelun avauksia, joissa joku yrittää saada selvyyden näiden mielenliikkeistä ja löytää vastauksia kysymyksiin, jotka hakevat vastauksia käytännön tasolla tapahtuville toimintamalleile.
Ilmeisen turhaan, koska provosointi on ainoa mihin nämä joutavat reagoivat omalla asiattomalla tavallaan.
Onko vasemmistolaisuus yksin silkaa kateutta, saamattomuutta, pilvilinnojen maalailua, joutavuutta, katkeruutta todellisuudelle, ahneutta toisten ansioista, minä keskeisyyttä yhteisen nimissä, rajatonta tyytymättömyyttä tms?
Osin jopa aidosti verenhimoinen kannattajiltaan, jotka lietsovat ruumiillisen väkivallanuhkaa?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.