Journalistiikan tutkija Henna Virkkunen (Jyväskylän kaupunginvaltuuston puheenjohtaja) on tehnyt lisensiaattitutkimuksen viiden ministeri erotapauksesta. Asiasta uutisoidaan Helsingin Sanomissa otsikolla ”Valehtelu ja vaikeneminen nopeuttavat ministerien eroja”.
Tutkimuksensa Virkkunen on otsikoinut: ”Ministeri saa syyttä vain itseään. Ministerieroihin johtaneet poliittiset skandaalit uutistapahtumina Juhantalosta Jäätteenmäkeen 1992-2003”.
Tutkimuskohteet ovat kauppa- ja teollisuusministeri Kauko Juhantalo (kesk) 1992, toinen valtiovarainministeri Arja Alho (sdp) 1997, liikenneministeri Matti Aura (kok) 1999, kulttuuriministeri Suvi Lindén (kok) 2002 ja pääministeri Anneli Jäätteenmäki (kesk) 2003.
Virkkunen toteaa, että historia on opettanut huonosti suomalaisia poliitikkoja, sillä yhä edelleen he sortuvat julkisuudessa klassisiin virheisiin, eli valehteluun, osatotuuksien puhumiseen ja vaikenemiseen koko totuudesta.
Virkkusen mukaan journalismi sinänsä ei suoraan ohjaa ministerin eroon johtanutta uutisointia, mutta sillä on toki valta valita uutisoitava aineisto ja tehdä siitä tulkinnat, tiukassa paikassa sananvapauteen ja journalismin eettiseen koodistoon tukeutuen. Mutta alkusyy ei ole journalismissa, vaan ministerissä itsessään.
Virkkunen sanoo, että poliitikot itse vaikuttavat julkisuuskriisinsä syvenemiseen, ja puolueet hylkäävät nopeasti ryvettyneet johtohenkilönsä.
Minun nähdäkseni kepu kyllä tekee tässä poikkeuksen, sillä Juhantalo palasi skandaalinsa jälkeen entistä suuremmalla äänimäärällä kansanedustajaksi, ja kannattajat palkitsivat Jäätteenmäenkin hyvin suurella äänimäärällä europarlamentin vaaleissa. Vai olisivatko äänestäjät halunneet laittaa Jäätteenmäen mahdollisimman kauaksi puoluettaan edelleen ryvettämästä?
No, ehkä kuitenkin on niin, että rikoksiinkin (Juhantalo) ja ainakin lähelle sitä (Jäätteenmäki) johtanut ”kepulaisuuden viekkauden” osoitus on kepussa vain meriittiä.
Virkkunen tutkimukseensa perustuen toteaa, että ”puolueilla ei ole enää varaa roikottaa skandaaleissa ryvettynyttä henkilöä huippupaikoilla”. Kepussahan monet haluavat Jäätteenmäen nousevan jopa takaisin puolueen johtoon! Tutkija olisi voinut todeta: kepussa asia on toisin!
Tutkimuksensa Virkkunen on otsikoinut: ”Ministeri saa syyttä vain itseään. Ministerieroihin johtaneet poliittiset skandaalit uutistapahtumina Juhantalosta Jäätteenmäkeen 1992-2003”.
Tutkimuskohteet ovat kauppa- ja teollisuusministeri Kauko Juhantalo (kesk) 1992, toinen valtiovarainministeri Arja Alho (sdp) 1997, liikenneministeri Matti Aura (kok) 1999, kulttuuriministeri Suvi Lindén (kok) 2002 ja pääministeri Anneli Jäätteenmäki (kesk) 2003.
Virkkunen toteaa, että historia on opettanut huonosti suomalaisia poliitikkoja, sillä yhä edelleen he sortuvat julkisuudessa klassisiin virheisiin, eli valehteluun, osatotuuksien puhumiseen ja vaikenemiseen koko totuudesta.
Virkkusen mukaan journalismi sinänsä ei suoraan ohjaa ministerin eroon johtanutta uutisointia, mutta sillä on toki valta valita uutisoitava aineisto ja tehdä siitä tulkinnat, tiukassa paikassa sananvapauteen ja journalismin eettiseen koodistoon tukeutuen. Mutta alkusyy ei ole journalismissa, vaan ministerissä itsessään.
Virkkunen sanoo, että poliitikot itse vaikuttavat julkisuuskriisinsä syvenemiseen, ja puolueet hylkäävät nopeasti ryvettyneet johtohenkilönsä.
Minun nähdäkseni kepu kyllä tekee tässä poikkeuksen, sillä Juhantalo palasi skandaalinsa jälkeen entistä suuremmalla äänimäärällä kansanedustajaksi, ja kannattajat palkitsivat Jäätteenmäenkin hyvin suurella äänimäärällä europarlamentin vaaleissa. Vai olisivatko äänestäjät halunneet laittaa Jäätteenmäen mahdollisimman kauaksi puoluettaan edelleen ryvettämästä?
No, ehkä kuitenkin on niin, että rikoksiinkin (Juhantalo) ja ainakin lähelle sitä (Jäätteenmäki) johtanut ”kepulaisuuden viekkauden” osoitus on kepussa vain meriittiä.
Virkkunen tutkimukseensa perustuen toteaa, että ”puolueilla ei ole enää varaa roikottaa skandaaleissa ryvettynyttä henkilöä huippupaikoilla”. Kepussahan monet haluavat Jäätteenmäen nousevan jopa takaisin puolueen johtoon! Tutkija olisi voinut todeta: kepussa asia on toisin!
Vastaukset 37
Vanhimmat
Julkisuuskonfliktin eskaloituminen on yksi asia, varsinaiset asiasubstanssit toinen. Journalistiselta kannalta tarkasteluissa voidaan korostaa liikaa edellisiä, koska jälkimmäiset saattavat olla sellaisia joista julkista tietoa ei ole.
Esim. Juhantalon kujanjuoksu on tyypillinen poliitikon paljastumisskandaali, jossa Mauno Saaren (hyvin kunnioitettava journalisti) kirjasta alkanut skandaalinsiemen paisui lopulta Jukka Tarkan lähdekriittisen asiantuntemuksen arvovallalla silatuksi oikeusprosessiksi. Tämän eskalaation edetessä negatiivisia eskalaatioportaita yrittivät rakentaa niin poliittiselta puolelta Esko Aho ynnä puoluetoverit, mutta niihin konflikti ei asettunut. Juridiselta puolelta sammutusyrityksen teki mm. oikeuskansleri Jorma S. Aalto, joka ei nähnyt Juhantalon menettelyissä mitään laillisia toimenpiteitä edellyttävää. Presidentti Mauno Koivisto toimi koko ajan taustalla oman, taloustoimijoita kaikin tavoin suojelevan kummisedän hahmossa, joka vielä Juhantalon jättäessä hallituksen mutisi pitkät näräiset lorunsa siitä kuka tässä maassa nimittää ja erottaa ministerit, hän vai sopulit.
Jäätteenmäen suhteen taas asiasubstanssit ovat erilaatuisia, ja jos julkisuuskonfliktia tarkastellaan vain julkisuuskonfliktina, tehdään vääryyttä itse asiasisällöille. Jäätteenmäen julkisuuteen nostamat asiat olivat sen luonteisia, että ellei provokatiivista julkisuuskonfliktia olisi syntynyt, asiat olisivat saaneet muhia omilla edellytyksillään julkisuuden pinnan alla. Kukaan ei pysty sanomaan mitä niistä tällöin olisi kehittynyt. Jäätteenmäkeä kohtaan pantiin pystyyn hänen menettelytapoihinsa keskittynyt ajojahti, jolla edelleen saatiin varsinaiset asiasubstanssit pidettyä julkisuudelta piilossa. Lehdistö ei tässä toiminut asiis varsinaisen tehtävänsä tasolla, vaan toissijaista konfliktia kaikin tavoin ruokkien. Kiinnittämällä voimakas huomion eniten tunteita kuohuttaviin ärsykkeisiin saatiin huomio ohjatuksi pois hallituksen sekavasta ja salatusta Irak-politiikasta. Tällainen silmänkääntötemppu näyttää onnistuvan meillä hyvin, kuten filosofi Maija-Riitta Ollila hiljattain Punainen lanka -ohjelmassa totesi.
Suomalaiset eivät edelleenkään ole saaneet hallitukseltaan selvytystä siitä missä ja milloin, kuka ja mistä syystä teki päätökset mm. irakilaisdiplomaatiien karkottamisesta tai USA:n miehityshallinnon tukemisesta mm. osallistumalla irakilaisten poliisien kouluttamiseen. Olemme mukana USA:n sotakoalition tukemisessa paljon syvemmälti kuin mitä Lipposta suojeltaessa on kansalle kerrottu.
Suuri osa William Shakespearen tuotantoa kertoo tästä, tosin paljon dramaattisemmin, kun pelissä on aina ihmishenkiäkin. Valta ja siihen pyrkiminen turmelevat ja saattavat kiusaukseen. Vehkeilyä harrastetaan kaikkialla.
Juhantalon tapauksessa motiivina oli raha. Juhantalon yritykset olivat joutuneet suuriin taloudellisiin vaikeuksiin ja hän yritti poliittisen valtansa avulla koplata ne unholaan. Jäätteenmäen tapauksessa taas oli kyse siitä, että Jäätteenmäki halusi keinolla millä hyvänsä saavuttaa vaalivoiton puolueelleen. Jäätteenmäen tapaus olisi ollut lopulta kovin vähäinen, ellei hän Mannista suojellakseen olisi ryhtynyt valehtelemaan. Jos hän olisi vain kertonut alusta alkaen, että presidentin kansliasta oli informoitu häntä, asia olisi jäänyt hänen osaltaan siihen. Jäätteenmäen olisi pitänyt alun alkaen kertoa olettaneensa, että oppositiojohtajaa vain informoidaan kuten on tapana. Eli Jäätteenmäki lähinnä töppäsi omalta kannaltaan ryhtyessään valehtelemaan. Juhantalon tekoa voi pitää puhtaana rikoksena, mutta Jäätteenmäen osalta kyse on vain suuresta töppäyksesta.
Poliittisen vallan haltija tai siihen pyrkijä on siitä erikoisessa asemassa, että hän on jatkuvan kontrollin alaisena. Kilpailijat ja media koittavat koko ajan löytää virheitä tai luurankoja kaapista. Kun tätä vertaa esim. yritysjohtajiin, kontrolli on aivan toista luokkaa. Yritykset pyrkivät pitämään myös sisäiset väärinkäytöksensä vain omana tietonaan, kun taas politiikka on niin läpi julkista, että siinä yritetään kilpailijoidan taholta saada kaikki läpivalaistuksi.
Kepulaisuuteen on kuulunut kaikenlaisten konstien käyttö. Jo Kekkonen tuli kuuluksi konsteistaan. Tätä konstiperinnettä on sitten vaalittu melko hartaasti ja pitkään. On ollut väyrystelyä ja pekkarointia, iltalypsyjä, siltarumpupolitikointia, tahtopolitiikkaa sekä kepu pettää aina -tyylin politiikkaa. Tällainen kieroileva politiikka on meillä yhdistty nimenomaan Kepuun, vaikka varmasti muillakin kaikenlaista peliä on ollut käynnissä. Kepu on luultavasti vienyt vain tämän "taiteen" lajin niin pitkälle, että siitä on tullut käsite.
Näyttäisi jopa vähän siltä, että Kepussa on rangaistu enemmän poliittisista epäonnistumisista kuin skandaaleista käryämisestä. Juhantalon tapaus oli tietysti niin räikeä, ettei hänestä enää koskaan ole ministeriksi, mutta Jäätteenmäki voi kyllä nousta merkittäviinkin asemiin. Sen sijaan Esko Ahon tielle alettiin rakentaa muureja, koska hän oli leimautunut luuseriksi. Sama kohtalo odottaa Matti Vanhasta. Häviäminen on Kepussa paljon suurempi synti kuin kieroilu. Kieroilulla haettu voitto tulkitaan jopa suuremmaksi voitoksi kuin ilman kieroilua saavutettu. Kepulainen mieli on hieman omalaatuinen. Ehkä se johtuu jostain maaseudun naapurikateudesta. Naapuria parempi pitää olla vaikka tätä sopivasti välillä kusettamalla.
Ei pidä unohtaa että talousrikollisuutta vähättelevän määrätietoisen ja myös oikeuslaitoksen toimintaa ohjailleen linjan pääarkkitehti oli Mauno Koivisto.
Alkaen vävypoikansa sekoiluista, Juhantalon ja Uffen varauksettoman tulemisen kautta oikeuslaitosta ohjailevaan konklaaviinsa asti Mauno Koivisto on se henkilö, joka tässä maassa on asettanut kaiken talouden - myös rikollisen - lain yläpuolelle.
Tätä ei pidä unohtaa.
Tuo puheenvuorosi täydentää mukavasti avauksessani esittämiäni tutkija Henna Virkkusen mielipiteitä ja eräitä omianikin.
Kovin eri tavalla näkee asian se, joka asian tuntee faktojen perusteella, ja joka osaa tehdä päätelmänsä niiden pohjalta, kuin se, jonka oma pää tuottaa ne faktat ja villit ajatukset normaalin mielikuvituksen rajat ylittäen. Sellaisestakin on jo yksi vastine esimerkkinä.
Yritätkö sanoa, että Juhantalon rikos oli mahdollinen vain siksi, että Koivisto oli presidenttinä? Tai jopa niin, että Juhantalon rikos edellytti sitä, että Koivisto oli presidenttinä?
Millä lailla Koiviston toiminta ohjaili oikeuslaitoksen toimintaa. Onko sinulla tästä jotain näyttöjä? Eikö esimerkiksi se, että Juhantalo vastoin oikeuskansleri Aallonkin tulkintaa asetettiin syytteeseen ja tuomittiin vankeuteen, kerro enemmän siitä, että oikeuslaitos toimin poliittiseen valtaan nähden riippumattomaksi. Tämän oikeudenkäynnin lisäksi meillä oli suuri joukko muita talousrikollisuutta käsitteleviä suuria juttuja, joista tuli myös kovia rangaistuksia syyllisille.
Koiviston kannanotot olivat kyllä talousrikosten osalta vähintäänkin kummallisia, mutta erityistä näyttöä niiden ohjausvaikutuksesta ei ole esitetty. Poliisi ja oikeuslaitos elivät omaa elämäänsä kuten kuuluukin ja jättivät poliittisen vallan käyttäjien mielipiteet omaan arvoonsa. Oikeuslaitosta onkin lähes mahdotonta käskyttää tai ohjailla. Se johtuu siitä, että tuomioistuimia on paljon ja niille ei voi antaa mitään juridisia tulkintaohjeita miltään taholta. Sen vuoksi niihin vaikuttaminen on tuomittu epäonnistumaan minkään konklaavin kautta. Ainoa tapa yrittää vaikuttaa tapahtuu vain julkisuuden kautta. Sellainen yrittäminen oli omien havaintojeni mukaan kovin vähäistä. Lisäksi valtioneuvosto myönsi aikanaan huomattavaa lisärahoitusta talousrikosten selvittämiseen eli lähinnä poliisityöhön ja syyttäjien erikoistumisen kehittämiseen. Tämä tuotti varsin kauniin saaliin.
M-pankki: Miten voit ryhtyä esittämään "akateemista arviointia" missään sossukoitten puolustajana, kun sosialismin leima on jokaisen ajatuksesi tukena?
Toki rikkiviisaan punikin asenteesi ymmärtää hyvinkin kun asianasi on päästä lataamaan saastaa Keskustan ja sen edustaman maailman silmille.
Totta on että Juhantalon esittäessä Wegeliukselle velkojensa niputtamista, hän myös tiesi miksi SKOP:ia pidettiin hengissä vaikka se oli pitänyt jo ennen noita päiviä ottaa valtion haltuun. SKOP:pia käytettiin laajamitaisessa pimessä puuhassa, rahanpesua muistuttavassa hämyilyssä, jossa vain harvan finanssiatloutemme päätöksissä olleen poliitikkomme maine pysyisi kirkkaana jos todellisuus, SKOP:n kautta tehdyt rikokset ja hämärät taustat saataisiin milloinkaan julkisuuteen.
Vain esimerkkinä:
Rapap Oy:n osakkaiden (AY-haukkojen, moni tunnettu SAK-ym haukka vaimoineen) taskujen paikkaaminen oli eräs noista Wegeliuksen vastuulle annetuista pimeistä rahanpesuista, joka taisi olla toki vain 30.000.000 markan suuruuluokkaa, mutta jolla summalla valtion kassalla sallittiin ay-haukojen käydä ja paikata omat ykstyiset taskunsa.
Olisi todella tärkeätä saada tietää, Kenenkähän käskystä Wegelius, Riikonen ynnä muut SKOP:n viitoset senkin 30 miljoonaa valtiolta ay-haukoille siirsivät? Asiasta toki silloin aikoinaan puhuttiin, mutta jostain tuli käsky ja aihe siirtyi suurten salaiseksi julistettujen rötösten seuraksi.
Komentokeskus oli mitä varmimmin Suomen pankissa, mutta kenen ääni siellä taustalla puhuikaan, kuka veteli lähes kaikista taustan langoista taaimmmaisena takapiruna?
Juhantalon esitykseen Wegelius asetti vastineeksi Tampellan pelastuksen. Siitä Juhantalo kieltäytyi.
"ministerivastuulain mukaisesti lahjonna yritys katsottiin langettavaksi teoksi" ja pilkallinen termio "koplaus" tuli silloin kiitos SDP-vasemmistovetoisen median uudenksi pilkkasanaksi.
MUTTA: Tunnetuimpiin Keskusta-vihaajiin kuuluva sossu-toimittaja Mauno Saari väänsi Wegeliuksen päiväkirjojen subjektiivisiset katkerat muistelut Keskusta -ja Juhanatalo -vastaiseen vihakirjoittelun kuosiinsa.
Juttu käännettin päälaelleen, jossa "pitävinä näyttöinä" sossu-oikeus kelpuutti todistusaineistoksi fiktiivisen "päiväkirja-romaanin" osioita. Niistä leivottiin käden käänteessä faktoja, ja muun omituisuuden lisäksi todistajiksi sossu-oikeus kelpuutti "SKOP:n viitosten" johtajia, jotka jo yksinkertaisimman oikeuskäytännön mukaan olivat jäävejä todistamaan yhtään mitään omassa asiassaan. Vaikka varmuudella tulossa olevia SKOP-oikedenkäyntejä ei tuolloin oltu aloitettu, niin jollain oli valtaa armahtaa samaan konnariviin Wegeliuksen ja Riikosen kanssa kuuluvat apukelmit, viitosiin kuuluneet "todistajat".
Asian puolueellinen törkeys nousee omituiseen valoonsa mm. silloin, kun arvioidaan syytäjille sallittua kovaa linjaa jossa useimmin säästöpankkien luottamuselimiin kuuluneita maakuntien, useimmin Keskustan miehiä on pahoinpidelty eri oikeuksissa joissa säästöpankkien oikeuksia on käyty. Näiden syyttöminen oikeusmurhien vertaminen koko säätöpankki-häräpuuhien alkuunpanijoitten ennanta armahtamiseen kulvaa sitä maailmaa, jonka SDP-vetoinen ylin johtomme on saanut aikaiseksi synnyttämällä valuuttakriisin, kasinopelin, pankkikriisin, laman ja suurtuhon.
Näiltä SKOP:n viitosilta, omassa asiassaan todisteluina saadut toisenkäden tiedot ja kuulopuheet toki kelpasivat SDP-valtakunnanoikeudelle, olihan oikeus varustettu SDP-ministereillä ja Koiviston konklaavissa oikeaan SDP-kyykkyyn komennettuilla ylimpien oikeuksiemme tuomareilla ja oikeusoppineilla.
On suorastaan läpsellista että "pätevää osaamista" tälläkin linjalla itsestään kuvaa antavat kirjoittajat ottavat Koiviston taktisen, Keskusta-vihaa kuohuvan rupatuksen todesta muka Juhantaloa puolustavana kannanilmaisuina.
Sen toki ymmärtää että sossu näkee Koiviston puuhat yksisilmäisesti sossun maailman väreillä, mutta Koiviston lukkimaisen taktiikan läpimeno muissakin piiressä on ollut kohtalokasta.
Jukka Tarkan tutkimusten sekoittaminen ikään kuin lailliseksi perustaksi poliitiselle farsille on kestämätöntä Tarkan pilkkaamista. Kukaan muu kuin SDP-Söderman ei olisi rakentanut minkäänlaista syytettä Tarkan esitysten varassa.
Seppo Hietanen
"kerimäki st"
CITY-Keskusta
Kerimäki itse kerimäen porttivahtina?
Yrittää hämätä ylläpitoa jottei se ihan alta aikayksikön poistaisi hietasen nerokkaita sivalluksia...
>> Yritätkö sanoa, että Juhantalon rikos oli mahdollinen vain siksi, että Koivisto oli presidenttinä?
Tämä on kysymys johon meillä ei ole vastauksia. Tarkoitan: ei ole vastauksia. Koiviston Suomessa talous ajoi legitimiteetissä niin yhteiskuntapolitiikan kuin lainkunnioituksen yli. Missä määrin yhteiskunnan ilmapiiri määräytyy arvojohtajista käsin? Minä vaan kysyn.
>> Millä lailla Koiviston toiminta ohjaili oikeuslaitoksen toimintaa. Onko sinulla tästä jotain näyttöjä?
Tarkoitatko etteivät esim. näräiset puolustuspuheet Juhantalon ja Sundqvistin pelastamiseksi - valtioneuvoston pöytäkirjoihinkin sanellut ja lehdistölle julkilausumanomaisesti annetut - toimisi oikeuslaitosta ohjailevasti?
Viimekädessähän me emme tästä ohjailusta tiedä muuta kuin Aittoniemen hyllyttämisen tapaisia epätoivoisia manooverejä. Esim. paljon puhuttu Koiviston järjestämä oikeuspoliittinen seminaari ja siellä annetut/sovitut suositukset on kansalta presidentti Halosen päätöksellä julistettu salaisiksi. Vastaa sinä kysymykseen, mitä tämä mielestäsi todistaa ko. konklaavin sisällöstä.
>> Eikö esimerkiksi se, että Juhantalo vastoin oikeuskansleri Aallonkin tulkintaa asetettiin syytteeseen ja tuomittiin vankeuteen, kerro enemmän siitä, että oikeuslaitos toimin poliittiseen valtaan nähden riippumattomaksi.
Ei se kerro välttämättä mitään mistään. Yhtä hyvin se voi kertoa siitä miten poliittisia korkeiden oikeusviranomaisten ratkaisut aina ja joka tapauksessa ovat.
Talousrikollisuuden suhteen pätee erityisesti se mikä yleensäkin yhteiskunnallisen legitimaation suhteen pätee. Se mikä koetaan hyväksyttävänä ja mistä muodostuu normatiivista käyttäytymistä syntyy ja vakiintuu yläluokan, so. vaurautta ja hyvää elämänlaatua edustavan väestönosan keskuudessa. Lait yleensä ja rikoslaki erityisesti ovat ylhäältä alaspäin suuntautuvan sosiaalisen kontrollin välineitä. Yhteiskunnat eivät olisi järjestyneitä elleivät nämä kontrollimekanismit niissä toimisi. Kontrollipolitiikka on kuitenkin myös politiikkaa, ja ihanteellinen näkemys oikeudenkäytön tai oikeuslaitoksen itsenäisyydestä voi olla vallanjako-opillisesti tarpeen, mutta sosiologia näillä propagandoilla on turha yrittää huijata.
"Rapap Oy:n osakkaiden (AY-haukkojen, moni tunnettu SAK-ym haukka vaimoineen) taskujen paikkaaminen oli eräs noista Wegeliuksen vastuulle annetuista pimeistä rahanpesuista, joka.."
RAPAPissa ei tietääkseni ollut mukana yhtäkään sak-laista "ay-haukkaa"..
Taisi olla etupäässä STTK:n pomoja tuossa Rapap-porukassa.
Hyvä esimerkki siitä miten eräille on mahdollista sellainen mitä ei voi yleisenä sääntönä toteuttaa.
Ja tilastomerkintää ei tullut. Suomi oli noidenkin jälkeen "maailman korruptoitumattomia" maita.
Ja Koivisto istui presidenttinä, muuten.
mainita että SDPn johtajan valehdellessa ei asi ylitä kunnolla etes uutiskynnystä, saati että demaripomon valehtelusta seurais ero.
Kaikki varmaat tietää miten Lipponen valehteli sopineensa elintarvikeviraston Suomeen...
Jatkuvat takinkääntelytkää ei demaripomojen suosioon vaikuta.
Esimerkkinä Lipposen Natomyönteisyys pääministerinä sitte Natovastainen puhe Halosen pönkittämiseksi presidentin vaaleissa, ja nyt taas tuntuu olevan kovasti Natomyönteinen pressanvaalien jälkeen.
Ja Lipponen senku johtaa SDP:tä edelleen. :)
Keskustalaiset ministerit eroavat vasta pakon edessä, demaritkin painostettuina, mutta kokoomuslaiset ovat lähteneet oma-aloitteisesti saman tien, kun on ollut nähtävissä, ettei luottamukselle ole jatkossa perustetta.
Minusta tämä kertoo jotain hyvin merkittävää siitä, miten erilaiset poliittiset kulttuurit puolueissa vallitsevat:
Keskustalaiset eivät ikinä myönnä tehneensä mitään väärin, vaan parkuvat aina, että kyseessä on poliittinen ajojahti.
Alhon tapaus kertoo ainakin minulle, että puoluekuri ja johtajan pelko on niin suuri, että erotaan, jotta oma puheenjohtaja ja pääministeri välttyisi kiusalliselta huomiolta.
Matti Aura erosi heti, kun selvisi, että Vennamo oli antanut vääriä tietoja osakeostoistaan ja Suvi Linden erosi, kun media nosti kohun hänen normaalista tukipäätöksestään, koska ei ollut jäävännyt itseään oman seuransa osalta.
... ollut, kun sanoo, että media ei käynyt Jäätteenmäenkään kimppuun. Tosiasiassahan juuri Lipposen kaverin Erkon lehdistö kävi kiihkeästi tuota Lipposen aloittamaa ajojahtia.
Muuten: Jäätteenmäkihän ei valehdellut kertaakaan Irak-jupakan yhteydessä.
Jäätteenmäki valehteli eduskunnalle, että yli tuhat sivua fakseja oli tullut "pyytämättä ja yllättäen... yllättäen ja pyytämättä", kun Manninen sanoi Jäätteenmäen pyytäneen tietoja ja käräjäoikeuskin totesi niin tapahtuneen.
Jaba on tuossa nimennyt jo lyhyeen puheenvuoroon mahduttamistasi kolmesta valheesta kaksi.
Minä nimeän sen kolmannen: Erkon lehdistö ei todellakaan "vainonnut" Jäätteenmäkeä, vaan tapahtui juuri siten, kuin asianomainen lisenssitutkimuksen tehnyt tutkija kertoo.
Onko kepulaisen aivan mahdotonta ymmärtää, että se ns. Erkon media on Suomen suurista medioista ainoa vallanpitäjistä riippumaton ja jo perinteittensäkin arvostuksen vuoksi ehdottoman puolueeton.
Suomalaisuusaatteen elähdyttämä Eero Erkko perusti aikanaan Päivälehden siksi, että se antaisi suomalaisille oikeata, sensuroimatonta ja vääristelemätöntä tietoa. Lehti joutuikin sitten usein vaikeuksiin silloin silloisen vallanpitäjämme Venäjän sensuurien kanssa.
Vaikka Eeron poika, talvisotamme aikainen ulkoministeri Eljas Erkko, edusti edistyspuoluetta, omistamastaan lehdesä hän ei tehnyt puolueensa äänenkannattajaa, vaan piti sen tiukasti puolueettomana.
Ja Eljaksen poika Aatos on jatkanut perinteitä kunnioittaen samalla linjalla. Hänellä on siihen varaa, kun Suomen suurimpana kapitalistina ei tarvitse nöyristellä poliitikkojakaan. Siksi Helsingin Sanomat ja muut Erkon lehdet pyrkivät kertomaan myös Jäätteenmäen tapauksesta totuuden, ja vain totuuden.
Jäätteenmäki valehteli vastoin parempaa tietoaan, ja sinä jatkat tuota samaa kepulaista perinnettä. Tuollaista ei voida pitää enää kuuluisnan "keskustalaisena oveluutena", vaan kyllä se on silkkaa kepulaista tyhmyyttä.
Jäätteenmäki piti itsensä median otsikoissa ihan omasta aloitteestaan, kun hän ei kertonut missään haastattelussaan medialle koskaan mitään muuta kuin sen, minkä media oli jo itse kaivanut esiin.
kun sitten koko ajan paljastui uutta asiaa, jonka Jäätteenmäki oli jättänyt kertomatta, mutta asian paljastuttua kierrellen myönsi, hän piti nimensä uutisissa ja antoi äänestäjille kuvan epärehellisestä, salailevasta ja valehtelevasta pääministeristä.
Kuvaavaahan on, että tämän seurauksena Jäätteenmäen kannatus putosi rajusti, kun hän sai EU-vaalissa reilusti alle puolet niistä äänistä, jotka oli aiemmin saanut Vaasan ja Helsingin vaalipiireistä. Muualta maasta tuli kuitenkin sen verran hajanaisia sääliääniä Lipposvastaisilta ihmisiltä, että Jäätteenmäki sai juuri ja juuri jonkin verran enemmän ääniä kuin kotiman politiikassa täysin tuntematon, kokoomuksen EU-asiantuntija, Alexander Stubb.
Turha teidän huru-ukkojen on kinastella asiasta. Aatos Erkko kertoi harvinaisessa haastattelussaan televisiossa 1980-luvulla, että Helsingin Sanomien linja on AINA istuvan ja laillisen hallituksen mukainen.
Se, että toimittajien elämänpiiri rajoittuu Helsinkiin, ovat jutut monesti sisäänlämpiäviä.
Kokonaisuudessaan Helsingin Sanomat on erittäin hyvätasoinen ja laajasti asioista kirjoittava lehti. Valtakunnan mediana helsinkikeskeisyys on vain seulottava MEDIALUKUTAIDOLLA pois.
Otsikossasi jo luokittelet tuon Jyväskylän kaupunginhallituksen puheenjohtajana toimivan ilmeisesti kokoomuspuoluetta edustavan journalistiikan tutkijan Henna Virkkusen koklipiläiseksi, ikään kuin mitätöidäksesi hänen tutkijapätevyytensä ja lisensiaattitutkimuksensa arvon.
Eiköhän tiedemaailma määrittele nuo asiat muilla kriteereillä!
Vai olisiko sinun mielestäsi tutkimustyö ja tietenkin myös lisensiaattitutkimukset, väitöskirjojen tekeminenkin sallittava vain vain kepulaisille? Kepulaisuusko mielestäsi pätevöittää ihmisen myös tutkijaksi ja tieteenharjoittajaksi alalla kuin alalla?
Olen kyllä täällä huomannut, että kepulaisuus näkyy pätevöittävän monet psykologeiksi ja vaikka miksi, toimittajaksikin, vaikka olisi vailla kirjoitustaitoa, mutta että vielä tuokin!
Mutta entäpä, jos tutkijaksi päässyt kepulainen alkaakin epäillä kepun oikeassa olemista? Sellainen vaara on ilmeinen ihmisellä, joka työkseen perehtyy asioihin. Pitäisikö silloin tutkijallé antaa potkut ja nimettävä hänen tilallee uusi kepulainen, jonka uskoa ei tieto pystyisi horjuttamaan?
..., että vaikka olisi pyytänytkin, ei kyseessäole yllytys.
Aivan loistavaa logiikkaa:
"" Jäätteenmäki valehteli eduskunnalle, että yli tuhat sivua fakseja oli tullut "pyytämättä ja yllättäen... yllättäen ja pyytämättä", kun Manninen sanoi Jäätteenmäen pyytäneen tietoja ja käräjäoikeuskin totesi niin tapahtuneen. ""
Valitettavasti se mitä Manninen sanoo ei ole muuta kuin se mitä Manninen sanoo. Se minkä kertomuksen oikeus ottaa päätöksensä perusteeksi on vain se valinta, jonka oikeus tekee ottaessaan jonkin kertomuksen päätöksensä perusteeksi. Tässä nimenomaisessa tapauksessa oikeus vielä valitsi sen kertomuksen, jonka pohjalta kaikkein raskauttavimmat syytteet voidaan asettaa, ja totesi sitten etteivät rikoksen tunnusmerkistöt täyty tässäkään tapauksessa.
Se mikä on totta ja mikä ei ratkeaa, jos ratkeaa, korrespondenssin perusteella, oikeus taas perustaa käsityksensä tapahtumien kulusta koherenssiin. Sinä ressukka perustat omat käsityksesi vain tietoteoreettiseen sekoiluun ja runsaisiin asenteellisiin ennakkoluuloihin.
...vaan pyytämisestä, minkä Jäätteenmäki valehteli moneen kertaan mediassa ja eduskunnallekin kahteen kertaan peräkkäin.
Pyytäminen ei ole rikos eikä valehtelukaan, mutta valehtelusta meni Jäätteenmäen luottamus.
Jäätteenmäki kielsi pyytäneensä manniselta mitään.
Manninen taas todisti, että Jäätteenmäki nimenomaan pyysi tietoja ja ettei hän olisi "pyytämättä ja yllättäen" alkanut lähetellä yli 1000 sivua fakseja Jäätteernmäen numeroon, joka kaiken lisäksi oli salainen, eli saatavissa vain Jäätteenmäeltä itseltään.
Käräjäoikeus päätteli aivan loogisesti, ettei Manninen ollut toiminut pyytämättä eikä yllättäen, vaan kaiken takana on täytynyt olla Jäätteenmäen pyyntö, jonka hän itse kielsi, eli näin ollen valehteli.
Nämä ovat faktoja. "Tietoteoreettinen sekoilija" olet sinä itse, kun perustat käsityksesi vain asenteellisuuteen etkä todennettuihin faktoihin.
... olisi pyytänyt. Manninen ei ole pätevätodistaja omassa asiassaa. Oikeuskin totesi, vaikka olisi pyytänytkin, ...
... henjilöitä, joiden tehtäviin kuuluu pitää yhteyttä suurten puolueiden puheenjohtajiin. Mannisen eräänä tehtävä on kauan ollut toimia yhdysmiehenä Keskustan puheenjohtajaan. Hänen kuuluukin informoida pyytämättäkin, mutta tietenkään tämmöisen yhdysmiehen tehtäviin ei kuulu salaisten tietojen lähettäminen.
Manninen ei ole pätevä todistaja omassa asiassaan. Kun hän erehtyi lähettämään salassa pidettäviksi julistettuja tietoja, häntä syytettiin siitäja sai tuomionkinoikeudessa. Jäätteenmäki sanoi aivan oikein, ettei hän tiennyt, mitkä näistä pyytämättä lähetetyistätiedoista olivat salaisia.
Vennamo keksi aikoinaan hyvän sloganin tarkoittamaan tiettyjä poliitikkotyyppejä: seteliselkärankaiset.
Mikähän olisi yhtä osuva nimi kuvaamaan Sinua, joka ilmeisesti ihan ilmaiseksi toistuvasti, aina vain samoin fraasein, puhut vastoin todeksi tietämääsi.
Tuolla toisessa ketjussa eräs on määritellyt Sinut nasevasti ja osuvasti siihen asiaan liittyen:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000014430198
.....Kepulikorhonen on aamupäivisin vainoharhainen narsisti , mutta iltaviinoissaan siitä tulee säälittävä räkyttävä rakki.
>> "Tietoteoreettinen sekoilija" olet sinä itse, kun perustat käsityksesi vain asenteellisuuteen etkä todennettuihin faktoihin.
Minkä käsityksen? Minulla, eikä käsittääkseni kellään, ei voi olla mitään käsitystä siitä mitä Jäätteenmäen ja Mannisen välillä on tapahtunut ja miten heidän subjektiiviset käsityksensä asioiden kulusta pitäisi kääntää objektiiviseksi tapahtumakuvaukseksi. Toistanko? Minulla eikä kellään ei voi olla tästä mitään käsitystä.
Valitettavasti käräjäoikeuskaan ei päättelemällä voi rekonstruoida todellisuutta. Päätelty tapahtumainkuvaus pysyy pääteltynä tapahtumakuvauksena, ja sellaisena se perustuu koherenssiin, eikä sillä siis periaatteessa ole korrespondenttista totuusarvoa.
Nämä ovat faktoja. Faktoista sinä muuten ymmärrät yhtä vähän kuin sika hopealusikasta. Sinun ei ehkä pitäisi ollenkaan puhua faktoista, koska todellisuudentajusi on todellakin alakoululaisen asteella.
Kun Manninen sanoo Jäätteenmäen pyytäneen ja antaneen samalla salaisen faksinumeron, niin miten selität, että manninen olisi osannut lähettää yli tuhat sivua tavaraa salaiseen gfaksinumeroon yllättäen ja pyytämättä?
Oikeuskin totesi, että pyydetty oli, vaan ei yllytetty.
Mannisen toimenkuvan se puoli, jossa hänen tehtävänsä olisi ollut informoida oppositiopuolueiden puheenjohtajia vaiettiin mediassa heti alkuunsa, mikä minusta oli omituista. Ilmeisesti se oli Haloselle kiusallista.
Mutta, jos Mannisen tehtävä oli informoida, niin miksi Jäätteenmäki antoi Manniselle salaisen faksinumeronsa sitä varten, kun luontevampaa olisi ollut panna tiedot tulemaan kepun puoluetoimiston faksiin.
Siinä olen kyllä taipuvainen uskomaan sinua, ettei Jäätteenmäki erikseen pyytänyt salaisia tietoja eikä tainnut edes tajuta sellaisia saaneensakaan ennen kuin media sai kopiot UM:n muistioista, joista Manninen oli kirjoittanut sanatarkkoja lainauksia Jäätteenmäelle lähettämissään muistioissa.
Nämä asiat on minusta selvitetty aika tarkkaan niin kuin sekin, että Jäätteenmäki valehteli sen, että sai Manniselta tietoja, koska oli pyytänyt Mannista faksaamaan tietoja salaiseen faksinumeroonsa.
Käytät minulle tuntematonta terminologiaa: koherenssi, korrespondenttinen totuusarvo.
Faktahan on, että nimenomaan käräjäoikeus esitti oman "objektiivisen tapahtumakuvauksen" siitä, että Jäätteenmäki pyysi tietoja, joita Manninen lähetti yli 1000 sivua, ja tämä perustui Jäätteenmäen ja Mannisen itse esittämiin "subjektiivisiin käsityksiin".
Käräjäoikeuden käsitus on siis tosiasia, eli fakta, joka on perusteltu käräjäoikeuden päätöksessä tuomita Manninen ja vapauttaa Jäätteenmäki.
On tietysti välttämätöntä ettet itse ymmärrä miten tyhjän päällä käsityksesi ovat.
Luulisi ettei totuusteorioiden hallitsemista tässä asiassa edes tarvittaisi. Maalaisjärjen varassa pitäisi olla selvää, ettei totuusarvoa voida ratkaista oikeuden päätöksellä. Yksittäisen rikostapauksen suhteen se on totuusteoreettisesti yhtä mahdotonta kuin vaikkapa tieteellisen teorian suhteen, joista niistäkin oikeus on joissain historian vaiheissa yrittänyt sanoa viimeisen sanan.
Mitähän tapahtuu jos eräänä päivänä oivaltaisit jotain ja oma palikka-ajattelusi äkkiä valkenisi sinulle? Todellinen tragedia, oikeasti.
Totuus on, että Golgatan Olga sai lähteä pääministerin paikalta ja se, jos mikä, oli onneksi isänmaalle!
Väliäkö silloin totuusarvoilla.
Elintarvikevirastovalehtelija Lipponen sai kansalta tuomion eduskuntavaaleissa. Samoin Lipponen sai EU:n päättäjiltä tuomion: "Näihin pöytiin Stasi-vakooja Lipposella ei ole mitään asiaa." Lisäksi Lipposen taidot eivät olisi riittäneet.
Olet katkera "valkokaulusporvari" oikeistodemariksi pukeutunaana. Omanarvontuntosi on lyöty ensin Suomen puolustusvoimissa ja lopuksi Valiolla yugurttien ja jäätelöiden koemaistajana. Ja lopun me luimme lehdistä: Valio ilmoittaa miinustuloksesta juuri noiden artikkeliensa kohdalla.
O.W.Kuusinen se kummittelee.
"Journalistiikan tutkija Henna Virkkunen (Jyväskylän kaupunginvaltuuston puheenjohtaja) on tehnyt lisensiaattitutkimuksen viiden ministeri erotapauksesta."
Tämä tutkimus on niitä, joissa lopputulos on määrätty ennakolta ja tavoitteeseen pääsyksi on valittu menetelmät, joiden analyysit eivät kestä edes poliittista tarkastelua, kriittisestä tarkastelusta puhumattakaan.
Relevanttia näissä henkilöobjekteissa on, että kaikkien kohdalla yksityisen ministerin tehtävät nivoutuivat suuriin kuviohin, joista valtamedia, eli mediäkäräjät ns. tutkivat ja hutkivat, eli käyttivät syyttäjän- ja tuomarinvaltaa. Varsinaisua tausta-asioita on kyllä tutkittu mutta ei ole selvitetty ytimiä myöten.
Abraham Lincoln on todennut: "Mikään asia ei ole lopullisesti ratkaistu ennen kuin se on oikein ratkaistu".
Meidän ei ole pakko alistua manipuloitaviksi.