olen nuori ev.lut.-seurakuntaan kuuluva.Olen käynyt muutamissa hengellisissä tapahtumissa...nuorille tarkoitetuissa.Tunne siellä on mahtava, ei huumeita, ei alkoholia, vain humaltumista uskosta ja ilosta.
Tämä on hienoa, mutta välillä mietin kun olen helluntai-srk:n tapahtumassa tai jossain, että onko tämä minua varten?olen tottunut pienestä asti vain käymään kirkossa, eikä perheeni ole kovin uskova.mietin, olenko ainoa nuori kristitty joka käy näissä ylistys-tapahtumissa?näissä tapahtumissa on vapaaseurakunnan nuoria ja helluntaseurakunnan ja luultavasti myös ev.lut.-seurakunnan nuoria...minusta on hienoa että nuoret kokoontuvat näihin yhteen:ja eihän sillä kai oo merkitystä mihin kuuluu, kunhan on kristitty, se yhdistää.mitä mielt ootte?
ja haluaisin myös tietää miksi jotkut niin paljon haluavat kuulua vapaaseurakuntaan, minä en aio vaihtaa uskontokuntaa, voin käydä kristillisissä tapahtumissa...
Tämä on hienoa, mutta välillä mietin kun olen helluntai-srk:n tapahtumassa tai jossain, että onko tämä minua varten?olen tottunut pienestä asti vain käymään kirkossa, eikä perheeni ole kovin uskova.mietin, olenko ainoa nuori kristitty joka käy näissä ylistys-tapahtumissa?näissä tapahtumissa on vapaaseurakunnan nuoria ja helluntaseurakunnan ja luultavasti myös ev.lut.-seurakunnan nuoria...minusta on hienoa että nuoret kokoontuvat näihin yhteen:ja eihän sillä kai oo merkitystä mihin kuuluu, kunhan on kristitty, se yhdistää.mitä mielt ootte?
ja haluaisin myös tietää miksi jotkut niin paljon haluavat kuulua vapaaseurakuntaan, minä en aio vaihtaa uskontokuntaa, voin käydä kristillisissä tapahtumissa...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Et ole ainoa! =) Minäkin käyn ystävieni kanssa näissä ylistyskokouksissa, kun niitä matkan varrella tulee vastaan. Kuulun ev.lut seurakuntaan ja joskus helluntailaisten asenne ahdistaa suuresti. Asia on kuitenkin niin, että me olemme kaksi eri seurakuntaa, mutta sama yhdistäjä. Meillä on eroja, mutta perimmäistarkoitus on silti sama. En vain aina jaksaisi vain ylistää, vaan sielu kaipaa jotain muutakin. Sen takia käyn ylistyskokouksissa, mutta en liian monta kertaa. Rakastan niitä, rakastan Herraa jonka rakkaus saa sen aikaan. Voih... en nyt osannut selittää oikein hyvin.
Kiva että mulla on kohtalotovereita.:)mun ystävät on vapaakirkkoon kuuluvia, eikä siinä mitään.Joskus vain se ylistys tuntuu "liioitetulta".Vaikee selittäää.Silti haluan käydä näissä tapahtumissa, koska oma seurakuntani ei tarjoa oikeastaan mitään nuorille.ja kaipa nämä tapahtumat ovat sitten kaikille kristityille:)Mutta en aio vaihtaa uskontokuntaani/seurakuntaani..haluan mennä naimisiin samassa kirkossa, missä siskonikin ja jne.Vaikka näisä seurakunnissa on jotain eroja, niin pääasia taitaa kuitenkin olla sama...
Minua ei kuitenkaan kiinnosta enää mennä minnekkään rock-festareille katsomaan ikuista örveltämistä...haluan jotain parempaa ja tiedän olevan jotain better.Mites sulla?
Ei muuta kuin vaikuttamaan omassa seurakunnassa, että sinnekin saadaan nuorille toimintaa :)
Niin, itse kuulun helluntaiseurakuntaan. Varmasti suurin syy seurakunnan vaihtamiseen on yleensä kastekysymys. Voit silti aivan vapaasti käydä minkä tahansa seurakunnan tilaisuuksissa, eikä sinun tarvitse erota omasta kirkostasi. Sinun kannattaa kuulua sinne, jonka tunnet omaksi kodiksesi.
Todellinen seurakunta muodostuu uskovista ihmisistä. Se, mihin tunnustuskuntaan nämä kuuluvat ei ole oleellista. Jotkut ihmiset korostavat liikaa oman seurakuntansa tärkeyttä, mutta pääasia on tietää itse, miten asia on.
Historiassa on tehty seurakuntien välillä niin paljon virheitä puolin ja toisin, että tietynlainen kyräily ja negatiivisuus toisia kohtaan on jollain lailla ymmärrettävää. Ei sellaisesta kannata loukkaantua tai katkeroitua, luodaan me uutta sukupolvea joka osaa rakastaa seurakuntarajoista riippumatta.
..Rakkaus on suurin kaikista.., mutta.., mukava tunne sisimmässä, lämmin hyvä olo seurakunta yhteydessä.., se on sittenkin vielä kuin öljylamppu, joka on syttynyt kantajansa sisimpään, antamaan valoa, lämpöä ja ohjausta. Tärkeää sinänsä, mutta tuota valoa tarvitsevat kaikki ne, jotka yksin, eksyksissä, pimeässä surkeana värjöttelevät. Rakkaus ilman tekoja....
ei sillä oo mitään väliä mihin seurakuntaan kuulut ja missä käyt. itte kuulun sekä ev.lut:iin ja helluntaiseurakuntaan. ja niinku tässä keskustelussa on jo sanottu on kaikkien seurakuntien perus sama: Isä, Poika ja Pyhä Henki. joka seurakunta päättä itte mihin painottaa ja mikä on niille tärkeetä, ja tästä johtuu seurakuntien erot. suosittelisin kuitenkin valitsemaan yhden seurakunnan "omaksi". tällöin saa tietysti käydä muissakin, mutta Jumala haluaa että seurakunta on meidän "hengellinen kotimme" ja jos me käymme monessa eri paikassa tätä "kotioloa" ei synny. Jumalan tarkoitus seurakunnalle on yhdessä oleminen ja yhteys toisiin. jumala haluaa että voimme seurakunnassa olla kuin kotonammen.. ja se voi olla aika vaikeaa jos vaihtaa paikkaa usein..
niin.kyllähän sä ihan totta puhut.Seurakunta on tavallaan koti.Ja mä tunnen oloni kotoisaksi omassa ev. lutissani kyllä ja haluan olla siinä mukana.Eikä siinä muuta kuin seettä haluan vain käydä ystävieni kanssa joissakin nuorten hengellisissä happeningeissa...
Mun mielestä kun puhutaan näistä seurakuntarajoista, se tuntuu todella ikävältä siinä mielessä, kun kaikki ollaan kuitenkin isän lapsia etc.Mutta näistä voisi kiistellä loputtomiin titenkin.ja sitä en halua.
Mä yritän tehdä vain sitä mikä hyvältä tuntuu sydämmessä, ja jos se on gospel ja ylistys, niin sitten olkoon niin.ja nämä tapahtumathan ovat kuitenkin tarkoittu KAIKILLE.Kuin moni on menossa maata näkyvissä-festareille?