George W. Bush on kiusallinen tapaus sen vuoksi, että vaikka hän uskaltaa olla tekopyhä, hän ei uskalla tunnustaa olevansa tekopyhä, toisin sanoen hän ei ole rehellisesti tekopyhä.
Saattaa jopa olla (mikä olisi kaikista kauhistuttavinta), että hän todella uskoo sanomiinsa asioihin.
Saattaa olla, että hän uskoo omaan jumalalliseen valtuutukseensa, sekä siihen, että hänellä on suora yhteys jumalaan.
Kiusallista tässä on se, että samalla kun Bush tuo näyttämölle toivoa herättävän häivähdyksen politiikan lopusta (miehenä, joka vie tekopyhyyden siihen pisteeseen, että sillä ei ole enää mitään väliä poliittisen järjestelmän toimivuuden, kansan kannatuksen ja suvereniteetin toiminnan kannalta), olkoon se sitten utopia tai dystopia, hän myös vie politiikan takaisin... ties minne. Jonnekin menneisyyteen. Hän vie sen maallisesta ajastamme katsoen täysin vieraalle kentälle.
Luulisi, että nykyaikaiseen politiikkaan kuuluvat hienovaraisesti suunnitellut valheet, mutta Bushin valheet ovat niin ilmeisiä ja heikkoja, että ne ovat lähinnä noloja, hädin tuskin huvittavia. Epä-älyllisesti suunnitellut valheet eivät anna kuulijalle minkäänlaista haastetta - tai ehkäpä, kuten Hitler sanoi, valheen on oltava tarpeeksi suuri ollakseen uskottava.
Kenties tämä on Bushin äärikristityn think-tankin suurin neronleimaus (ja sekin kierrätetty sellainen). Bushin ideologisuus on niin ilmeistä, että sen ideologisuudessa ei ole mitään paljastettavaa.
Se on niin riisuttua ja alastonta, että se on rivoa. Tässä mielessä Bush itse on paljon irstaampi kuin kuva Bushista sängyssä Osama Bin Ladenin kanssa. Maallistuneessa yhteiskunnassa "normaali ihminen" häpeää ja pitää (syystäkin!) säädyttömänä vetoamista syvään henkilökohtaiseen uskoon ja vakaumukseen.
Oma huvittava anekdoottinsa on lisäksi Condoleezza Ricen toiminta Bushin hallituksessa: amerikkalainen unelma tarvitsee stereotypiansa, köyhistä oloista kohonneen vähemmistön edustajan, joka kyvykkyydellään todistaa, että kuka tahansa voi menestyä, ja joka samalla hyväksyy asemansa vallitsevassa järjestyksessä niin pitkälle, että on mukana sen uusintamisessa ja vahvistamisessa. Kuin suoraan satukirjasta tämäkin yksityiskohta.
Saattaa jopa olla (mikä olisi kaikista kauhistuttavinta), että hän todella uskoo sanomiinsa asioihin.
Saattaa olla, että hän uskoo omaan jumalalliseen valtuutukseensa, sekä siihen, että hänellä on suora yhteys jumalaan.
Kiusallista tässä on se, että samalla kun Bush tuo näyttämölle toivoa herättävän häivähdyksen politiikan lopusta (miehenä, joka vie tekopyhyyden siihen pisteeseen, että sillä ei ole enää mitään väliä poliittisen järjestelmän toimivuuden, kansan kannatuksen ja suvereniteetin toiminnan kannalta), olkoon se sitten utopia tai dystopia, hän myös vie politiikan takaisin... ties minne. Jonnekin menneisyyteen. Hän vie sen maallisesta ajastamme katsoen täysin vieraalle kentälle.
Luulisi, että nykyaikaiseen politiikkaan kuuluvat hienovaraisesti suunnitellut valheet, mutta Bushin valheet ovat niin ilmeisiä ja heikkoja, että ne ovat lähinnä noloja, hädin tuskin huvittavia. Epä-älyllisesti suunnitellut valheet eivät anna kuulijalle minkäänlaista haastetta - tai ehkäpä, kuten Hitler sanoi, valheen on oltava tarpeeksi suuri ollakseen uskottava.
Kenties tämä on Bushin äärikristityn think-tankin suurin neronleimaus (ja sekin kierrätetty sellainen). Bushin ideologisuus on niin ilmeistä, että sen ideologisuudessa ei ole mitään paljastettavaa.
Se on niin riisuttua ja alastonta, että se on rivoa. Tässä mielessä Bush itse on paljon irstaampi kuin kuva Bushista sängyssä Osama Bin Ladenin kanssa. Maallistuneessa yhteiskunnassa "normaali ihminen" häpeää ja pitää (syystäkin!) säädyttömänä vetoamista syvään henkilökohtaiseen uskoon ja vakaumukseen.
Oma huvittava anekdoottinsa on lisäksi Condoleezza Ricen toiminta Bushin hallituksessa: amerikkalainen unelma tarvitsee stereotypiansa, köyhistä oloista kohonneen vähemmistön edustajan, joka kyvykkyydellään todistaa, että kuka tahansa voi menestyä, ja joka samalla hyväksyy asemansa vallitsevassa järjestyksessä niin pitkälle, että on mukana sen uusintamisessa ja vahvistamisessa. Kuin suoraan satukirjasta tämäkin yksityiskohta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
...en sano mitään, mutta tiedätkö missä on tekopyhin ns. länsimainen oikeus- ja sivitysvaltio?
- SUOMI se on, ehdottomasti!
Kylmä sota on jo ohi. Mene vaikka nukkumaan, ei edes Halonen enää hauku USA:n presidenttiä. Osta koria ja anna sen haukkua ihmiset, ja se tekee sen oikeudenmukaisemmin.
Arvioi välillä islamin veritekoja, ja veristä uskontoa, äläkä viattomia ihmisiä.
Olet väärä ihminen arvostelemaan tekopyhyydestä, koska oma kirjoituksesi on tekopyhää, kun alat tuomita vasten tekopyhästi, ja uskot vielä olevasi oikeassa.
bush on mielisairas, mitä se kertoo kansasta?