Muuan Eemeli Kauppinen lähti nuorena miehenä eräältä paikkakunnalta Keski-Suomesta ja käveli aina Kotkan sataamaan asti. Matkalla hän yöpyi maantien varrella olevissa taloissa. Hän lupasi auttaa emäntiä puiden pilkkomisessa ja veden kantamisesessa. Lopulta saapui Kotkaan ja työskenteli satamahommissa syksyyn saakka, kunnes satamatyöt loppuivat ja Eemeli palasi kotiseudulleen samalla tavoin, kun hän oli Kotkaan mennyt. Näin hän teki kolmena kesänä. Lopulla kolmantena syksynä kotiin palattuaan Eemeli istui kotinsa uunilla ja laski rahojaan ja totesi, että nyt tämä poika lähtee Amerikkaan.
Amerikkaan saavuttuaan vuokraemäntä toi Eemelin pöydälle erään kirjan Eemelille luettavaksi. Kohta lyhyen lukemisensa jälkeen Eemeli totesi, että tästä on päästävä irti. Hän kantoi kirjan tikkujen välissä ulos. Kun vuokraemäntä huomasi tapahtuneen, hän toimitti Eemelille toisen samanlaisen Ingersolin kirjoittaman kirjan. Nyt Eemeli ryhtyi lukemaan ja hänestä tuli ateisti.
Kotimaahan palattuaan, Eemeli sattui eräänä sunnuntaina olemaan Rautalammin kirkossa kuuntelemassa jumalanpalvelusta. Loppusoiton jälkeen kirkkokansa lähti ulos, mutta Eemeli meni kirkkoherran perässä toimistoon. Kirkkoherra tiedusteli, kuka hän oli ja mitä asiaa. Eemeli esitteli itsensä ja asiansa. "Ei asia niin ole. Ei Jumala ole maailmaa luonut, eikä Jumalaa ole olemassakaan", totesi Eemeli. "Mistäs Eemeli Kauppinen on tällaiseen johtopäätökseen tullut", tiedusteli kirkkoherra. "Olen lukenut Ingersolin kirjoja", vastasi Eemeli. "Lukekaa vaan, Eemeli, niitä Ingersolin kirjoja, kyllä Jumala sieltäkin vastaan tulee", totesi kirkkoherra.
Vuosikymmeniä myöhemmin pidettiin seuroja aivan Eemeli Kauppisen naapurissa. Äitini johti laulutuokiota ja tiedusteli läsnäolijoilta heidän lempilauluaan. Toivottuja virsiä ja hegellisiä lauluja laulettiin. Lopulta Eemelikin esitti oman toivomuksensa. Eemelin toivomus oli "Käden alla Isän rakkaan varjon siunatun mä sain. Linnan vahvan, kunniakkaan, tuen turvan tuskissain." Jumala tuli sittenkin Eemeliäkin vastaan myöhemmällä hänen elämässään.
Amerikkaan saavuttuaan vuokraemäntä toi Eemelin pöydälle erään kirjan Eemelille luettavaksi. Kohta lyhyen lukemisensa jälkeen Eemeli totesi, että tästä on päästävä irti. Hän kantoi kirjan tikkujen välissä ulos. Kun vuokraemäntä huomasi tapahtuneen, hän toimitti Eemelille toisen samanlaisen Ingersolin kirjoittaman kirjan. Nyt Eemeli ryhtyi lukemaan ja hänestä tuli ateisti.
Kotimaahan palattuaan, Eemeli sattui eräänä sunnuntaina olemaan Rautalammin kirkossa kuuntelemassa jumalanpalvelusta. Loppusoiton jälkeen kirkkokansa lähti ulos, mutta Eemeli meni kirkkoherran perässä toimistoon. Kirkkoherra tiedusteli, kuka hän oli ja mitä asiaa. Eemeli esitteli itsensä ja asiansa. "Ei asia niin ole. Ei Jumala ole maailmaa luonut, eikä Jumalaa ole olemassakaan", totesi Eemeli. "Mistäs Eemeli Kauppinen on tällaiseen johtopäätökseen tullut", tiedusteli kirkkoherra. "Olen lukenut Ingersolin kirjoja", vastasi Eemeli. "Lukekaa vaan, Eemeli, niitä Ingersolin kirjoja, kyllä Jumala sieltäkin vastaan tulee", totesi kirkkoherra.
Vuosikymmeniä myöhemmin pidettiin seuroja aivan Eemeli Kauppisen naapurissa. Äitini johti laulutuokiota ja tiedusteli läsnäolijoilta heidän lempilauluaan. Toivottuja virsiä ja hegellisiä lauluja laulettiin. Lopulta Eemelikin esitti oman toivomuksensa. Eemelin toivomus oli "Käden alla Isän rakkaan varjon siunatun mä sain. Linnan vahvan, kunniakkaan, tuen turvan tuskissain." Jumala tuli sittenkin Eemeliäkin vastaan myöhemmällä hänen elämässään.
Vastaukset 7
Vanhimmat
vaan astetta viisaampi kaveri, joka ajatteli itse eikä antautunut propagandan saaliiksi.
Eemeli on oikea henkilö. Tapasin hänen tyttärensä. Tytär kertoi minulle isänsä tarinan. Niin Juuso, tämä oli tarina miehestä, joka luopui uskosta Jumalaan, mutta löysi Jumalan uudelleen. Tämä ei ole ainutkertainen tarina. Näitä on varmasti lukuisia.
Ei Jumala olemattomaksi tule, vaikka hänen olemassaoloaan epäillään tai kielletään. Moni kapinoi kovaa tai ankaraa jumalakäsitystä vastaan. Ymmärrän sen hyvin. Ei sellaista Jumalaa ole olemassakaan. Jeesus on parhain Jumalan ilmoittaja. Tuhlaajapojan isä antaa meille sellaisen käsityksen Jumalasta, jota monikaan ei haluaisi kieltää. On suurta, kun rakkauden ja armon Jumala kirkastuu ihmiselle.
Vai sillä tavalla. Samaan aikaan, siis tällä hetkellä juuri nyt kuitenkin on niin, että kirkosta eronneiden määrä koko ajan kasvaa ja kasvaa.
Minä en missään vaiheessa maininnut sitä, mihin kirkkokuntaan Eemeli Kauppinen kuului. Kerroin vain, että hän ei enää kieltänyt Jumalaansa. Eikös niitä lapsia Jumalalla ole muuallakin kuin yhdessä kirkossa? Valitettavasti en kysynyt Eemelin tyttäreltä sitä, mihin kirkkokuntaan hänen isänsä kuului. Rautalammin kirkkoherra yritti toimia Eemelin tapauksessa jonkinlaisena Jumalan armon kätilönä. Ei hän Rautalammin seurakuntaan liittynyt.
oliko äitisikin adventisti?
Äitini oli Jumalan armosta osalliseksi päässyt ihminen. Siitä hän oli suunnattoman kiitollinen. Tämä lahja oli hänen elämänsä tärkein asia. Ei kannata kiinnittää huomiota ulkoisiin asioihin. Hän uskoi vahvasti Jumalan armoon ja ylösnousemukseen. Minä puolestani elän siinä uskossa, että saan tavata hänet, kun Herra Jeesus tulee omiansa noustamaan. Kristinusko on sekä armo- että ylösnousemususko.
Kauniisti kerrottu juttu ja Jumala löytyi Eemelin onneksi!