Jeesus oli aikansa anarkisti. Hän kyseenalaisti vuosikausia voimassa olleet uskonnolliset dogmit, käyttäytymissäännöt ja moraalin. Hän kapinoi selkeästi valtaapitävien juutalaisten pyhinä pitämiä instituutioita vastaan.
Jeesus olikin ennakkoluuloton mielipidevaikuttaja ja kapinallinen, jonka ideaalisena tavoitteena oli olemassaolevan yhteiskunnan uudistaminen.
Jeesus oli niin valovoimainen persoona että muut uudistusmieliset "opetuslapset" kehittivät hänen ympärilleen mitä ihmeellisimpiä tarinoita ajaakseen paremmin omia poliittisia tarkoitusperiään ja mieleisiään muutoksiaan ympäröivään yhteiskuntaan. Kolmesataa vuotta myöhemmin kirkolliskokous päätti julistaa Jeesuksen Jumalan pojaksi.
Sinänsä on kuitenkin surullista ja ironistakin, että henkilö joka kapinoi niin vahvasti olemassaolevaa juutalaista instituutiota vastaan, joutui itse kuoltuaan maailman suurimman instituution, kristinuskon kärkihahmoksi. Olikohan Jeesuksella tämä mielessään, muuttua osaksi sitä mitä vastaan hän niin voimakkaasti taisteli?
Jeesus edustaa minulle henkilökohtaisesti jatkuvaa pyrkimystä parempaan. Yhteiskunnan olojen säilyttäminen sellaisenaan sotii räikeästi Jeesuksen persoonallisuutta ja opetuksia vastaan.
Kirjanoppineiden fariseusten opetukset ovat nykyaikana korvautuneet kirkon ja raamatun opeilla. Nämä opit ovat suurimmalta osin menettäneet aikoja sitten merkitystään ja käyneet vanhanaikaisiksi yhteiskunnan muutosten ja kehittymisen myötä. Usko ei enää elä ajassa.
Miten kaksituhatta vuotta vanhoja lakeja ja moraalikäsityksiä voisi sellaisenaan soveltaa yhteiskuntaan? Se ei Jeesuksen mielestä onnistunut hänen elinaikanaan, miksi nyt tilanne olisi yhtään erilainen?
Muinainen edistys on muuttunut nykyajan konservatismiksi. Luuletteko tosiaan että Jeesus taistelisi nykypäivänä kirkon ja raamattua sokeasti tottelevien puolella? Samanlaisen instituution, jota hän niin kovasti aikoinaan vastusti? Taistelisiko Jeesus pysähtyneisyyttä vastaan? Taistelisiko Jeesus enemmistön hyljeksimiä, heikkoja ja sorrettuja vastaan?
Henkilökohtaisesti minun on tätä hyvin vaikea uskoa.
Jeesus olikin ennakkoluuloton mielipidevaikuttaja ja kapinallinen, jonka ideaalisena tavoitteena oli olemassaolevan yhteiskunnan uudistaminen.
Jeesus oli niin valovoimainen persoona että muut uudistusmieliset "opetuslapset" kehittivät hänen ympärilleen mitä ihmeellisimpiä tarinoita ajaakseen paremmin omia poliittisia tarkoitusperiään ja mieleisiään muutoksiaan ympäröivään yhteiskuntaan. Kolmesataa vuotta myöhemmin kirkolliskokous päätti julistaa Jeesuksen Jumalan pojaksi.
Sinänsä on kuitenkin surullista ja ironistakin, että henkilö joka kapinoi niin vahvasti olemassaolevaa juutalaista instituutiota vastaan, joutui itse kuoltuaan maailman suurimman instituution, kristinuskon kärkihahmoksi. Olikohan Jeesuksella tämä mielessään, muuttua osaksi sitä mitä vastaan hän niin voimakkaasti taisteli?
Jeesus edustaa minulle henkilökohtaisesti jatkuvaa pyrkimystä parempaan. Yhteiskunnan olojen säilyttäminen sellaisenaan sotii räikeästi Jeesuksen persoonallisuutta ja opetuksia vastaan.
Kirjanoppineiden fariseusten opetukset ovat nykyaikana korvautuneet kirkon ja raamatun opeilla. Nämä opit ovat suurimmalta osin menettäneet aikoja sitten merkitystään ja käyneet vanhanaikaisiksi yhteiskunnan muutosten ja kehittymisen myötä. Usko ei enää elä ajassa.
Miten kaksituhatta vuotta vanhoja lakeja ja moraalikäsityksiä voisi sellaisenaan soveltaa yhteiskuntaan? Se ei Jeesuksen mielestä onnistunut hänen elinaikanaan, miksi nyt tilanne olisi yhtään erilainen?
Muinainen edistys on muuttunut nykyajan konservatismiksi. Luuletteko tosiaan että Jeesus taistelisi nykypäivänä kirkon ja raamattua sokeasti tottelevien puolella? Samanlaisen instituution, jota hän niin kovasti aikoinaan vastusti? Taistelisiko Jeesus pysähtyneisyyttä vastaan? Taistelisiko Jeesus enemmistön hyljeksimiä, heikkoja ja sorrettuja vastaan?
Henkilökohtaisesti minun on tätä hyvin vaikea uskoa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Usko ei elä ajassa"
Niin taitaa olla, tässä ajassa elää epäusko, ikävä kyllä.
(Ja jos se Raamatun opetus eläisi ajassa, elikkä muuttuisi jatkuvasti ihmisten mielen mukaan, eihän se olisi mistään kotoisin.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että Raamatun opetukset sopivat tähänkin aikaan.)
Mielestäni Jeesus osoitti tekopyhyyden ja kyseenalaisti kirjanoppineet ja heidän säännöt, mutta sanoi mm.
(Matt. 5:17) Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.
Elikkä ei hän lakia tai profeettoja siis ainakaan kyseenalaistanut ja edelleen Jeesuksen opetuksen mukaan se mikä oli syntiä, on edelleen syntiä.
Jeesus kuoli fariseeusten mukaan orjalaivalla matkalla Jerusalemista Egyptiin.
Jopa raamatussakin on tämä todistettu.
Hän ei suinkaan ollut tekopyhä vaan raamatun mukaan heprealainen.
"Raamatussakin"
Nyt sinulla on tilaa täs todidtukses toteennäyttää !
Itsestäsi annat kuvan, jot Raamatun sivut ovat
sinulle tutut ?
Punnitaanpas tuo väittees.
Tilaisuutesi on nyt ! (Tarkennukses - paathan
raamatun kohdat...
Oikeassa olet siinä, että usko ei elä ajassamme.
Sanoihan Jeesus aikoinaan, että kun hän tulee seuraavan kerran, löytäneekö hän uskoa maan päältä.
Ja mitä uskoon tulee, Jeesushan sanoi, että jos teillä olisi uskoa sinapinsiemenen verran ja sanoisitte tälle vuorelle, että se heittäytyisi mereen, niin se heittäytyisi.
Jeesus sanoi myös, että nämä merkit seuraavat niitä jotka uskovat; he parantavat sairaita, herättävät kuolleita, ajavat ulos riivaajia jne.
Mitä kymmeneen käskyn noudattamiseen tulee, niitä noudattamalla ei tuota kärsimystä itselleen eikä muille.
Jeesushan lain täyttäjänä tiivisti kaiken lauseeseen: "Mitä et tahdo toisen tekevän sinulle, älä tee sitä hänelle."
Ja sanoihan hän myös, että siitä teidät tunnistetaan opetuslapsikseni, että rakastatte toinen toisianne.
Ja tuon rakkauden lämmön olemassaolon jokainen tunnistaa sydänlämpönä ja myös sydäntulena, josta tulesta Jeesus sanoo tähän tapaan; tulta minä olen tullut heittämään maan päälle ja kuinka toivonkaan, että se olisi jo syttynyt.
>>Taistelisiko Jeesus pysähtyneisyyttä vastaan?