Pyydän anteeksi sinulta M kaikkea tekemääni!En koskaan halunnut sinua satuttaa mutta tein sen kuitenkin!Pyydän anteeksi etten lakannut rakastamasta sinua vielä vuosienkaan jälkeen.Pyydän anteeksi että vieläkin kaipaan ja ajattelen sinua!Pyydän anteeksi etten ole vieläkään päässyt sinusta irti!Pyydän anteeksi että tein mitä tein tosin rakkaudesta, rakkaudestani sinuun!Pyydän anteeksi että kerroin tunteeni tälle palstalle!Pyydän anteeksi että rakastan vieläkin...se on minun salaisuuteni jota pyydän sinulta anteeksi! =(
Anteeksi kaikesta!
-M-
81313
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Lähetä sille tytöllesi suoraan tuo viestisi.
Nuo osoitteettomat "rakastan-anteeksi-rakastan-anteeksi" tuhertelut eivät oikein enää vakuuta ketään. Jokin haiskahtaa jälleen.........
Vaikuttavat tekemällä tehdyiltä - tyhjiltä - riveiltä. Kirjoitustyyli paljastaa, että sama pillipiiparihan se taitaa olla puikoissa taas.
Mitä kiksejä tuollaisesta saa?
Tuskin olen se "sama" ihminen joksi minua luulet!...Ja toiseksi nämä sanat on totisinta totta! jOS OLISIT ETSIMÄNI NIIN TIETÄISIT SEN!
Kuinka minuakin etsitään, kysellään, tiedustellaan, mangutaan ja sitten pyydellään välillä anteeksi ja toistuvasti (hätäpäissään) selitellään tapahtumien kulkua. Mitäpä suotta enää? Pysyn poissa kuvioista, aina kun asiat s i i h e n pisteeseen ajautuvat.
Minä olen se M, joka ei ikinä anna anteeksi ja se M, joka ei ikinä pyydä anteeksi. Se on sitä kokemastaan oppimista se!
Pyrin elämään niin, ettei kumpaakaan - turhaa ja pintapuolista - toimintoa tarvita.
En ole vielä kohdannut täysin rehellistä ihmistä.
Oletko Sinä?
Eipä niitä rehellisiä ihmisiä taida olla enään missään.Jokaisella on oma pieni salaisuutensa takataskussa.Minun tuntemukseni ovat kyllä aitoja mutta epärehellisyys joskus menneisyydessä johti eroon tästä ihmisestä ja yritän saada kaiken korjattua jollain tavalla...joskus. Tarve pyytää anteeksi on kova sillä myös minusta kasvoi aikuinen ja ´rehellinen ihminen viimeinkin ja tuntuu että on vaikeaa jatkaa eteenpäin ennenkuin kaikki asiat tämän miehen kanssa on selvitetty ja voimme viimeinkin erota lopullisesti ns. ystävinä ja puhtaalla omallatunnolla!!!
Olisinpa minä etsimäsi henkilö..
Mutta tiedän ettei niin ole..
Lämpimästi suosittelen että otat yhteyttä henkilöön jota rakastat.. Täältä hän ei välttämättä salaisuuttasi huomaa..
Minä ainakin tahtoisin tietää jos joku minusta välittäisi..
On sellainen pieni ongelma etten tiedä onko hänellä siis tällä miehellä enään mitään tuntemuksia minua kohtaan...Molemmat elävät uudessa parisuhteessa ja minulla vielä lapsikin toisen kanssa.Jotain jäi vain kesken ja hän minuun ottikin viimeksi yhteyttä joten hänelläkin on varmasti jotain sydämensä päällä...En minä häntä vamaankaan takaisin enään ota mutta asiat pitäisi vain selvittää että voisi jatkaa eteenpäin hyvillä mielin...En vain uskalla ottaa yhteyttä kun en tiedä hänen tilanteestaan yhtikäs mitään...´Haluaisin vain nähdä ja jutella asiat selviksi hänen kanssaan!
Minulla on samankaltainen tilanne. Mutta exääni, ensirakkauttani en koskaan täysin unohtanut. Monta kertaa meinasin ottaa yhteyttä, aina se jäi. Nyt minäkin olen äiti ja avioliitossa. Kuulin exäni vaikeuksista ja itkin ja rukoilin salaa Jumalaa huolehtimaan hänestä. Meni pari vuotta, en muistanut enää rukoilla ja sain kuulla, että ensirakkauteni oli kuollut. Voi sitä tuskaa, kun rakkauteni häneen ei koskaan ollut kuollut kokonaan ja jos hän olisi sen tiennyt, ehkä hän vielä tänä päivänäkin eläisi. Hän kuoli ajatellen, ettei kukaan rakastanut häntä. Ja vei puolet sydäntäni mennessään hautaan.
Älä sinä aikaile. Elämä voi joskus olla liian lyhyt. Palasit sitten yhteen hänen kanssaan, tai et, tee se, mitä minä en tehnyt: kerro hänelle että yhä välität. Se on joskus elintärkeä tieto. Minä yritän nyt jatkaa elämääni puolikkaalla sydämelläni kantaen aina syyllisyyttä ja pohjatonta ikävää, jota mikään ei koskaan täysin poista. Vain aika haalistaa ja taivaassa tapaamme jälleen.