Kiihkeän tuskaisalla katseella kristitty vannoo omaa ihmisyyttään, erotuksena eläinkunnasta. Voiko kristitylle olla kauheampaa skenaariota, kuin huomata, että jako ihmiseen ja luontoon ei pitäisikään paikkaansa? Ei siksi, etteikö ihminen olisi ihminen erotuksena eläimistä nykyisen asemansa takia, vaan siksi, että tämä jako ei ole ollut alkuperäinen. Kristityn katse tunkee läpi historian anakronistisesti, tutkii historiaa oman aikakautensa käsityskoneistolla, eikä kykene näkemään ihmistä muuna kuin mitä se juuri nyt on. Ihmisen historia alkaa kristityllä silloin, kun ensimmäiset sivilisaatiot nousivat.
Itse asiassa, ei tarvitse mennä edes ensimmäisten sivilisaatioiden alkuun, ihan vain 400 vuotta taaksepäin Descartesiin, jolla oli suuri tarve todistaa sielun ja ruumiin, hengellisen ja maallisen, ajattoman ja ajallisen, järjen ja olevan, ihmisen ja luonnon välinen ero. Descartesin merkitys oli siinä, että hän teki dualistisesta koneistostaan systemaattisimman. Hän muotoili filosofiansa niillä perusteilla, millä on muotoilijansa myös Rooman tuhoa edeltäneiltä ajoilta, Augustinukselta. Augustinuksen Jumalan valtion ja maallisen valtion erottelu ennakoi tätä modernin länsimaisen - ja vahvasti kristinuskosta vaikutteita saaneen - filosofian syntyä.
Kristillinen filosofia on kauttaaltaan dualisminsa läpitunkema. Sille on mahdotonta pluralismi, tai spinozalainen monismi. Ja tällä on juurensa - keneltäpäs muulta kuin - kirkkoisä Augustinukselta.
Se, että sanoo ihmisen juontuvan eläimestä ei tee ihmisestä vähemmän moraalista olentoa, vaan itse asiassa tekee siitä juuri tästä syystä moraalisen olennon, koska se on moraalisuuteen ylipäätään kyennyt.
Itse asiassa, ei tarvitse mennä edes ensimmäisten sivilisaatioiden alkuun, ihan vain 400 vuotta taaksepäin Descartesiin, jolla oli suuri tarve todistaa sielun ja ruumiin, hengellisen ja maallisen, ajattoman ja ajallisen, järjen ja olevan, ihmisen ja luonnon välinen ero. Descartesin merkitys oli siinä, että hän teki dualistisesta koneistostaan systemaattisimman. Hän muotoili filosofiansa niillä perusteilla, millä on muotoilijansa myös Rooman tuhoa edeltäneiltä ajoilta, Augustinukselta. Augustinuksen Jumalan valtion ja maallisen valtion erottelu ennakoi tätä modernin länsimaisen - ja vahvasti kristinuskosta vaikutteita saaneen - filosofian syntyä.
Kristillinen filosofia on kauttaaltaan dualisminsa läpitunkema. Sille on mahdotonta pluralismi, tai spinozalainen monismi. Ja tällä on juurensa - keneltäpäs muulta kuin - kirkkoisä Augustinukselta.
Se, että sanoo ihmisen juontuvan eläimestä ei tee ihmisestä vähemmän moraalista olentoa, vaan itse asiassa tekee siitä juuri tästä syystä moraalisen olennon, koska se on moraalisuuteen ylipäätään kyennyt.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Monet poliittiset ja uskonnolliset suuntaukset pyrkivät tekemään maailmasta kahden voiman taistelukentän, joista on pakko valita jompi kumpi. (Uskonnolliset aatteet tekevät tämän poliittisiakin totaalisemmin.)
Kun puoli on valittu - oikealla puolella kuulumiseen on eri aikoina erilaiset kriteerit - on koko ihmisen "olemus" tuon valinnan määräämä. Ei ole merkitysten monitulkintaista virtaa, ei vaihtuvia konteksteja. Totuus ihmisestä määritellään ulkoapäin. Instituutio sanoo, oletko paha vai hyvä (ja pahoille terotetaan että aina on mahdollisuus muuttua hyväksi).
Olen ylpeä siitä että juonnun eläimestä. En ole tupsahtanut tänne maailmaan mistään 'ulkopuolelta' vaan olen syntynyt osana elävää ekosysteemiä. Ja ennen kaikkea: olen yhä osa sitä, ja tulen aina olemaan. Oma elämäni on vain yksi etappi jonka läpi elämä liukuu ja jossa se ilmentää itseään. En pelkää dualistista harhaa: 1-minun elämäni, 2-kammottava tyhjyys ja olemattomuus.
Tässä nyt pannaan filosofian historian mutkat suoriksi. Niin saa tietenkin tehdä, kun kirjoitetaan mielipidettä. Joskin tämä palsta on aika raskas filosofisen keskustelun käymiseen eli kannattaa kirjoittaa muualle, koska toisaalta fundamentalistikristityt kirjoittavat, kuinka nyt palestiinan alueen lammaspaimentolaisten käsitys maailman synnystä seitsemässä päivässä muka voittaa länsimaisen tieteen teoriat, toisaalta tamperelainen postimies voi kirjoittaa vakaumuksen syvällä rintaäänellä: "Jumalaa ei oo, koska MÄÄ niin ajattelen ja naapuri on samaa mieltä!"
En tiedä, ymmärsinkö kirjoittajan intention oikein, kun hän puhuu ihminen-eläimet erottelusta, ettei se ole alkuperäinen? Mitähän tämä tarkoittaa, koska luonnossahan ei ole tällaista erottelua, vaan se liittyy ihmisen kulttuurievoluutioon. Alkuperäisyys tässä suhteessa ei ole käsittääkseni muuta, kuin kirjoittajan mainitsemaa anakronismia. Kukin näkee, mitä haluaa.
Descartes oli toki dualisti, jolla osaltaan on osuutensa länsimaisen rationalismin edistäjänä, minkä lapsia me kaikki olemme. Sen sijaan väite, että hän olisi muotoillut filosofiansa "Rooman tuhoa edeltäviltä ajoilta, Augustinukselta", on outo, koska Augustinus eli Rooman tuhon jälkeen.
Augustinusta ei voi pitää descartesilaisen dualismin edustajana. Augustinus ei olisi ymmärtänyt sitä. Pluralismi on epävakaa käsite. Mitä sillä kukin tarkoittaakaan? Kirkon historiahan on toisaalta pluralismin historiaa.
Spinozalainen monismi, on yksi jumaluskoinen perusfilosofia, omintakeinen laatuaan. Siinä saa Jahve-usko sijaa, koska Spinoza oli juutalainen.
"En tiedä, ymmärsinkö kirjoittajan intention oikein, kun hän puhuu ihminen-eläimet erottelusta, ettei se ole alkuperäinen?"
Puhuin genealogiasta. Puhuin niistä prosesseista, joissa ihminen on muovannut tämän erottelun osana kosmos-kaaos-maailmankuvaansa. Tarkoituksena oli siis lähinnä huomauttaa, että ihmisen fundamentaali erottaminen luonnosta tuskin on selitettävissä muuten kuin ihmisperustaisen käsitysjärjestelmän kautta. Kyseessä ei ole siis tässä mielessä alkuperäinen, ehkäpä paremmin kuvaava sana olisi perustava, ero, joka olisi essentiaalisesti sovittamaton.
"Descartes oli toki dualisti, jolla osaltaan on osuutensa länsimaisen rationalismin edistäjänä, minkä lapsia me kaikki olemme. Sen sijaan väite, että hän olisi muotoillut filosofiansa "Rooman tuhoa edeltäviltä ajoilta, Augustinukselta", on outo, koska Augustinus eli Rooman tuhon jälkeen."
Itse asiassa tarkoituksena ei ollutkaan tehdä kattavaa läpileikkausta länsimaiseen filosofian historiaan, vaan ateismi-palstalla kun ollaan, osoittaa kristillisen dualismin merkittäviä vaiheita, joissa sekä Augustinuksella että Descartesilla oli suuri sijansa. Nämä olivat siis mielestäni eräänlaisia käännekohtia, Augustinus esitellessään kaksi toisilleen vastakkaista valtiota, maallisen ja jumalallisen, sekä Descartes esittäessään ruumiin ja mielen erottelunsa. Eikä tarkoituksena ollut tietenkään väittää, etteikö tällaisia ajatuksia olisi ennemmin esitetty, vaan osoittaa yhteys kristinuskon muovautumista ajatellen.
Ja toiseksi, länsigootit tuhosivat Länsi-Rooman lopullisesti vuonna 410 j.a.a., ja Augustinus eli 354-430 j.a.a. Jumalan valtio teos, jossa Augustinus esittelee yllämainitsemani jaottelun, kirjoitettiin vastauksena siihen kristinuskoon kohdistettuun kritiikkiin, jonka mukaan kristinusko oli heikentänyt Rooman imperiumin mahtia ja saattanut sen lopulta tämän tuhoon asti. Joten kyllä hän vain eli ennen Rooman tuhoa, mutta myös tämän jälkeenkin. Mutta, korjataan sitten, "Rooman tuhon aikoina", jos haluat.
"Augustinusta ei voi pitää descartesilaisen dualismin edustajana."
Ei tietenkään, ja pahoittelut, jos tällainen väärinkäsitys oli luettavissa tekstistäni, joskaan se ei tarkoituksena ollut. Ja vaikka esittelinkin pikaisesti vain kahta ajattelijaa, pitäisi tarkkaavaisen lukijan huomata, että näiden välillä ei välttämättä suoraa yhteyttä ole, etenkään kun en näin sitä edes pyrkinytkään kutomaan.
"Augustinus ei olisi ymmärtänyt sitä. Pluralismi on epävakaa käsite. Mitä sillä kukin tarkoittaakaan? Kirkon historiahan on toisaalta pluralismin historiaa."
No eipä varmastikaan. Pluralismista puhuin varsin yleisellä tasolla pluralistisesta ontologiasta, jossa olevalla on useampia muotoja kuin kaksi tai yksi.
"Spinozalainen monismi, on yksi jumaluskoinen perusfilosofia, omintakeinen laatuaan. Siinä saa Jahve-usko sijaa, koska Spinoza oli juutalainen."
Totta kai, Spinozan tarkoituksena kylläkin oli muotoilla kristinuskoa tukeva teesi, mutta otin sen esille lähinnä siitä syystä, että se oli Descartesin dualismille vastakkainen ajattelumalli, monistinen ontologia. Ja tässä, jos jossakin yhteys Augustinuksen ja Descartesin välillä on löydettävissä (eikä tarkoituksena ole todellakaan esittää mitään muuta yhteyttä, kuin että kummatkin kannattivat dualistista ontologiaa), dualismin tukeminen monistista (Spinozan yhtä Substanssia) tai panteistista näkemystä vastaan.
"""Rooman tuhoa edeltäviltä ajoilta, Augustinukselta", on outo, koska Augustinus eli Rooman tuhon jälkeen."""
Kirkkoisä Augustinus eli 354-430, kun taas Länsi-Rooman katsotaan kukistuneen lopullisesti ostrogoottien valloittaessa Rooman vuonna 476.
Augustinuksen De Civitas Dei on kannanottoa tilanteeseen, jossa Rooman tuho on de facto tapahtunut, ja jossa kristittyjä tavallaan syytetään siitä. Älkäämme laskeko Augustinusta Rooman tuhoa edeltäviin antiikin filosofeihin. Tämä oli pointtini. Augustinus kuuluu kristillisen ajan filosofeihin, ei siis pakanallisen ajan ajattelijoihin.
Miksi Spinoza olisi halunnut, kuten esität, muotoilla Kristinuskoa tukevan teesin?
Ehkä Spinoza joutui osin inkvisitionkin pelossa puhumaan (vertauskuvallisesti) Jumalasta ja sen rakastamisesta "eettisen ajattelunsa" (kaikki etiikkaa ja ei mikään?) yhteydessä, mutta oli kuitenkin aikalaistensa silmissä tietysti ateisti.
No sitäpä en osaa sanoa, pitäisi todennäköisesti olla Spinoza vastatakseen tuohon. Joka tapauksessa, Spinoza on selvästi tuonut esille, että hänen tarkoituksenaan EI ollut kyseenalaistaa kristinuskoa. Oliko tämän ajatuksen taustalla sitten se, että hän pelkäsi esimerkiksi juuri inkvisitiota vai oliko se aitoa kristillistä vakaumusta, en tiedä.
Mutta ymmärtääkseni ei ole edes kovinkaan epäselvää, että Spinoza on eksplisiittisesti sanonut asettuvansa kristinuskon kannalle. Olisiko kerettiläissyytökset saaneet hänet sitten tälle kannalle, vaikea sanoa.
Ajat eivät olleet kovin suotuisia tällöin ei-kristilliselle ajattelulle, joten ei mielestäni ole kovinkaan kummallista, että Spinoza joutui lieventämään kantojaan joissakin suhteissa (mistä syystä hänen radikaaleimpia oppejaan ei taidettu edes hänen elinaikanaan julkaista). En tosin usko, että häntä ateistina pidettiin, mutta selvästi ainakin epätraditionaalisena ajattelijana kristinuskon perinteessä (ja tästä syystä myös uhkaavana).
"Älkäämme laskeko Augustinusta Rooman tuhoa edeltäviin antiikin filosofeihin. Tämä oli pointtini. Augustinus kuuluu kristillisen ajan filosofeihin, ei siis pakanallisen ajan ajattelijoihin."
Ymmärtääkseni Rooma kylläkin oli ehtinyt jo muuttua kristilliseksi, jota se tunnusti tuhoonsa saakka. Joten Rooman ja antiikin "pakanallisten" filosofien ero on kyllä varsin selvä.
Mutta, tällä nyt ei loppujen lopuksi ollut kyllä suurtakaan väliä tekstini suhteen. Augustinus oli joka tapauksessa filosofi, joka eli Rooman imperiumin aikaan ja näki myös sen rapistumisen.
En ole historioitsija, joten korjatkaa ihmeessä virheet, mutta mieluiten kiinnittäkää huomiota relevantteihin seikkoihin.
Tietääkseni Spinozalaisen panteismin ja ateismin välille vedettiin yhtäläisyysmerkit akateemisellakin tasolla ja opin "kauhistuttavaa jumalattomuutta" paheksuttiin yleisesti.
Miten kristillismin keskusfiguuri, Jeesus vapahtajana, tai mikään mukaan kyseisen uskonnon oppi esim. yksilöllinen kuolemattomuus, sopii yhteen spinozismin kanssa? Eikö myös Spinoza ihan eksplisiittisestikin uskaltautunut kritisoimaan kristillisyyttä jossain määrin?
Augustinuksen ajatukset Rooman tuhosta liittyivät ymmärtääkseni Alarikiin ja hänen visigootteihin vuonna 410 tapahtuneeseen hävitykseen Roomassa.
Tuo aika oli Roomalaisille tuhon aikaa.
Myöhäisantiikki katsotaan jatkuneen aina 600-luvulle asti.
"Kristityn katse tunkee läpi historian anakronistisesti, tutkii historiaa oman aikakautensa käsityskoneistolla, eikä kykene näkemään ihmistä muuna kuin mitä se juuri nyt on."
näinhän se menee.näinhän me "kaikki" pyrimme tulkitsemaan vallitsevaa suhdettammme ympäristöön.jotku ikävä kyllä unohtavat tuon ihmisen itsensä luoman käsitekoneiston.
"Se, että sanoo ihmisen juontuvan eläimestä ei tee ihmisestä vähemmän moraalista olentoa, vaan itse asiassa tekee siitä juuri tästä syystä moraalisen olennon, koska se on moraalisuuteen ylipäätään kyennyt."
hieno tyyli.
" "Kristityn katse tunkee läpi historian anakronistisesti, tutkii historiaa oman aikakautensa käsityskoneistolla, eikä kykene näkemään ihmistä muuna kuin mitä se juuri nyt on."
näinhän se menee.näinhän me "kaikki" pyrimme tulkitsemaan vallitsevaa suhdettammme ympäristöön.jotku ikävä kyllä unohtavat tuon ihmisen itsensä luoman käsitekoneiston."
Niin ja lisäyksenä siis, en tietenkään tarkoittanut että kukaan muukaan kykenisi nousemaan omasta ajasta ja paikastaan, mutta kuten hyvin lisäsit, jotkut silti pyrkivät ottamaan huomioon oman paikantuneisuutensa.
"pyrkivät ottamaan huomioon oman paikantuneisuutensa."
harmaa-alue on hieno paikka.
Tieteen maailmankuvassa yritetään löytää yhteyksiä -> saada aikaan jatkumoita, peittävän lain mallin ehdot täyttäviä selityksiä...
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hempel-Oppenheimin_malli
Uskonto taas etsii eroavaisuuksia. Sellaisia asioita,jotka poikkeavat.
Jos tieteilijälle laitetaan kasa "juttuja" eteen ja sanotaan "Luokittele", niin listaa yhteneväisyyksien kautta hän. Esim keltaiset omaan ja oranssit niiden ja punaisten väliin tai vastaavaa. Tai muodon.(Jos huomaa samankaltaisuuksia värin ja muodon suhteen, pitää yhteyttä merkittävänä teoriana)
Jos uskovaiselle laitetaan kasa "juttuja" ja sanotaan "Luokittele", niin eri kasoihin laittaa ne millä piirre eroaa. Vain samanlaiset samaan kasaan(muut palavat Helvetissä)
samaa mieltä...
käsittääkseni tiede käyttäytyy kylmästi.se ei tunne käsitettä reilu tai inhimmillinen.se vaan pyrkii mahdollisimman kuvaavaan lopputulokseen.tiede ei välitä tunteista.
jonkin tietyn kannan ottaneelta ryhmittymältä,voidaan odottaa juuri mainitsemasi kaltaista toimintaa.tulkitaan käsitettä piittaamatta sen todellisesta luonteesta.tehdään käsitteestä mieleinen.
ja nyt meinas tärkein unohtua.
tuo veivattava käsite luonnollisesti tässätapauksessa oli käsite "looginen".
kirjoitus - varsinkin eläimen moraali pisti naurattamaan.
En näe ristiriitaa sen sanomisessa, että ihmistä ei tule erottaa eläinkunnasta, mutta erottaa se silti, että se on moraalinen. Kyseessä on näennäinen ristiriita, joka tulee ymmärrettäväksi näkökulman vaihdoksen ja sen laajuuden kautta - alkuperän etsimisessä.
Kyllä, ihmisen voi TÄLLÄ HETKELLÄ erottaa eläinkunnasta, muun muassa ihmisen moraalisten kykyjen mukaan. Tämä näkökanta ei sulje pois sitä näkemystä, etteikö myös eläimelle voisi kehittyä moraalisia kykyjä. Se on epätodennäköistä, mutta mahdollista.
Voisi sanoa, ihminen on moraalinen vain ja ainoastaan siksi, että sille juuri on kehittynyt sellaisia kykyjä, joita kutsumme moraalisiksi. Toisin sanoen, moraali on olemassa vain siitä syystä, että itse sen olemme luoneet.
nimittäin on olemassa eläinlajeja ihmisen lisäksi, joilla on moraali.
"nimittäin on olemassa eläinlajeja ihmisen lisäksi, joilla on moraali."
Joo, mullakin on ainakin kolme moraalia.
Eikö täällä kukaan voi keskittyä olennaisiin asioihin, ei tuollakaan kommentilla ole kovinkaan paljoa merkitystä pointtini suhteen.
ja siksi sitä kommentoinkin.
Vai haittaako sinua että pointtisi on kyseenalaistettavissa noinkin selkeästi?
Koska ensinnäkään sen sanominen, että myös eläimet voivat olla moraalisia, ei kyseenalaista mielipidettäni millään tavalla, vaan päin vastoin juuri tukee sitä. Et ilmeisestikään vain tajunnut kirjoitustani, joka ei tällä kertaa edes ollut kryptattu hienoilla sanoilla.
Ja koska varmasti haluat kuulla perustelut, annan ne sinulle.
1) Ihminen on moraalinen olento siksi, että tämä on moraaliset arviot itselleen kehittänyt. Ei siksi, että moraali olisi olemassa ihmisistä riippumatta ja toisaalta vain ihmisille varattuna, jolloin se olisi vain ihmisten mahdollista "tavoittaa", vaan siksi, että moraali on täysin ihmisistä riippuvaista, ja siis ihmistekoista.
2) Sen sanominen, että eläimet voivat olla moraalisia (ei ole itse asiassa niin selvää, onko eläimillä moraalisia kykyjä), ei uhkaa näkemystäni millään tavalla. Miksikö?
a) Oletetaan, että eläimet ovat moraalisia: toisin sanoen, moraali ei ole vain ihmiselle ominaista, ja toisin sanoen moraali voi myös syntyä, jolloin moraalia ei voi "riippumattomana" olla olemassa.
b) Oletetaan, että eläimet eivät ole (tällä hetkellä) moraalisia: ei tarkoita silloin sitäkään, ettei niistä voisi tulla - onhan ihmisistäkin tullut moraalisia, vaikka moraali ei välttämättä riippumattomana entiteettinä ole olemassakaan.
Jummarsitko?
Pointti oli yksinkertaisesti se, että moraalia (etiikkaa sellaisena, joka tulisi jollakin tavalla joskus löytää) ei ole olemassa. Moraali on olemassa vain ja ainoastaan ihmisrakenteisena, ja siksi olisikin käännettävä moraalin tutkiminen päälleen: pyrittävä LUOMAAN moraalisia arvoja sen sijaan, että niitä pyrittäisiin LÖYTÄMÄÄN.
"Vai haittaako sinua että pointtisi on kyseenalaistettavissa noinkin selkeästi?"
Enemmän haittaa, että et ymmärtänyt pointtiani, ja yrität vielä siitä viisastella.
"Moraali on olemassa vain ja ainoastaan ihmisrakenteisena"
Kun kerran muillakin eläimillä on tutkitusti jonkintasoista moraalia, tuo ei minun käsityskykyni mukaan pidä paikkaansa.
Toki voimme muodostaa sanasta moraali uskistermin, jolloin sille voitaneen _luoda_ kuvaamasi puitteet.
" "Moraali on olemassa vain ja ainoastaan ihmisrakenteisena"
Kun kerran muillakin eläimillä on tutkitusti jonkintasoista moraalia, tuo ei minun käsityskykyni mukaan pidä paikkaansa."
Sen, minkä me ymmärrämme moraalina, siirrämme käsittämään myös eläimiä (että nämä kykenevät tuntemaan myötätuntoa, sääliä jne.), jotka taasen eivät ole moraalisia siksi, että ne olisivat jollakin mystisellä tavalla löytäneet yhteyden moraalisiin entiteetteihin "jossakin tuolla", vaan siksi, että siirrämme omat moraalikäsityksemme käsittämään myös eläimiä moraalisina olentoina. Tästä syystä, moraali on vain ja ainoastaan ihmisrakenteista, joskin sellaisena kuin me sen tunnemme (ts. sen olemme LUONEET) se voi ilmeentyä myös eläimillä. Kyseessä on siis tieto-opillinen ajatus.
Ja tuo "tutkitusti" ei riitä minulle, joskaan en kiistä mahdollisuutta (edelleen: päin vastoin!), ettäkö eläimillä voisi olla moraalisia taipumuksia.
"Toki voimme muodostaa sanasta moraali uskistermin, jolloin sille voitaneen _luoda_ kuvaamasi puitteet."
Luovu nyt jo tuosta "uskis"-paskasta. Minä en ole sen enempää uskovainen kuin sinäkään, ja eikä tuollaisessa uskovaisten pilkkaamisessa ole mitään muuta kuin jotakin typerää ja lapsellista katkeruutta sekä päähänpinttymää, jota minä ateistina vihaan hyvin syvästi.
Luomis-käsitettä käyttäessäni en puhu mistään genesis-projektista, vaan yksinkertaisesti siitä, että moraali on ihmisluomus, ja vaikka moraalilla ei ole perustaa, voimme sitä pyrkiä silti rakentamaan. Lopullisten vastausten aika on ohi, on aika pystyttää (luoda!) uusia linnakkeita horjuville jalustoille, eikä pyrkiä edes kuvittelemaan, että tukevalta näyttävät jalustat olisivat ikuisesti pystyssä...
että ilam "uskis-paskaakin", kuten asian ilmaiset, sama on tehtävissä.
Siis _luoda_ moraalista terminä tarkoituksenmukainen tukemaan väittämääsi.
Itse ilmaisit asian tähän tyyliin:
"Kyseessä on siis tieto-opillinen ajatus."
Sun kannattaisi ehkä esitystavan sijasta keskittyä sisältöön, syntyisi ehkä vankempaa ja ympäristön kanssa ristiriidattomampaa tekstiä?
"Sun kannattaisi ehkä esitystavan sijasta keskittyä sisältöön, syntyisi ehkä vankempaa ja ympäristön kanssa ristiriidattomampaa tekstiä?"
Ensinnäkään, jos et kykene erottamaan ristiriitaista päättelyä näennäisestä ristiriidasta (jonka myös sinulle perustelin mielestäni varsin pätevällä tavalla), keskustelullani sinun kanssasi ei ole kovinkaan suurta antia. Etenkään, kun et itse keskity edes kritisoimaan "sitäkään" sisältöä, mikä tekstissäni on.
Toiseksi, pyrin kirjoittamaan tarkasti. Tämä siitä yksinkertaisesta syystä, että minua ei ymmärrettäisi väärin. Paradoksaalista kyllä, täällä minut juuri ymmärretään väärin, kun pyrin kirjoittamaan johdonmukaisesti.
Ja nyt, sillä olet oiva vesittämään keskusteluja provokaatiolla ja henkilökohtaisuuksilla, pyytäisin sinua viimeinkin vastaamaan näkemykseeni ihmisen ja "luonnon" erottamattomuudesta, jossa näkökulmani oli keskittynyt moraaliin ihmisrakenteisena. Muuten en aio enää jatkaa tätä keskustelua, jota sinä et ole vielä kertaakaan käynyt.
teet uuden avauksen aikanaan ja taustalla varmaan kuumottaa tästä saatu oppi.
Edelleen olen kuitenkin sitä mieltä, että määrittelysi ihmisen ja muun luonnon erottamisesta toisistaan käyttäen apuna "moraalia", vaatii, kuten teit, moraali sanan merkityksen uudelleenmäärittelyn jotta päästään haluamaasi tavoitteeseen.
Vernistelyn.
"Edelleen olen kuitenkin sitä mieltä, että määrittelysi ihmisen ja muun luonnon erottamisesta toisistaan käyttäen apuna "moraalia","
Ja et ollut tarkkana... En käyttänyt apunani moraalia, vaan ennemminkin katsoin sen olleen seuraus siitä, että ihmisen voi katsoa olevan osa luontoa kuten luonto on osa ihmistä. Eikä se siis vaadi mitään moraalin uudelleenmäärittelyä, sillä moraali sellaisena kuin sen tunnemme, on, koska ihmisinä sen niin käsitämme, aina ihmisen muovaamaa.
Nyt ei ole todellakaan tarkoituksena loukata, mutta minusta kyllä tuntuu aika vahvasti, että et oikein ymmärtänyt mitä hain takaa. Aika monesti sitä yritin selittää, mutta siltikin esitit kommentteja, jotka eivät oikeastaan liittyneet omaan aiheeseeni kovinkaan tiukasti.
etten ollut kykenevä ymmärtämää tarkoitustasi.
Mutta ehkä seuraavan kerran, terkuin Nasse
ja pidähän hauska viikonloppu ;P