linkki

"No, minä tarkoitan vain että eläköön idealismi, eläköön puhdasoppinen tutkimustyö, eläköön totuuden etsiminen kaikissa muodoissaan, mutta pelkään pahoin että jossain vaiheessa sitä alkaa epäillä että jos minkäänlaista totuutta yleensä on olemassa, ainoa totuus on että koko maailmankaikkeuden moniulotteista äärettömyyttä ohjailee joukko mielipuolia. Ja jos meidän täytyy odottaa toiset kymmenen vuotta vain saadaksemme edellä mainitun vastauksen tai sen sijaan yksinkertaisesti kaappaamme rahat ja juoksemme minkä käpälistä pääsemme, niin minä ainakin olen pienen verryttelyn kannalla"
(Douglas Adams, "Linunradan käsikirja liftareille")
Totuuteen liittyy muuttumattomuuden idea. Siis totuus on muuttumaton, vaikka maailma muuttuu: havainto on olemassa, ja vaikka sen selitysteoria muuttuu, itse havainto säilyy ennallaan. Ainut joka muuttuu, on ihmisten käsitys havaintojen luonteesta -tai on havaintojen takana olevien lakienkin muutos mahdollinen. Tästä huolimatta "totuus" on ikuinen ja muuttumaton asia. Jos jokin asia on tapahtunut, ei sen takana olevan lain muuttuminenkaan muuta sitä. "Tehtyä ei saa tekemättömäksi"

Tieteen mallit eivät ole muuttumattomia: Edistyvyys -eli Suomeksi "muutos" on suorastaan sen eräs tärkeimmistä kriteereistä. Muutoksissa on kyse on havaintojen uudenlleentulkinnasta, mutta samalla se on selvä osoitus tieteen epävarmuudesta. Tieteenfilosofia, joka näitä asioita tieteessä käsittelee ei väitä että tieteellä olisi "tekijänoikeus totuuteen" tai että muita menetelmiä ei olisi. Ne vain eivät ole tieteellisiä. Pikemminkin tieteenfilosofia painottaa sitä, että emme voi totuutta koskaan saavuttaa, tai jos voidaan, ei tiedetä milloin se on saavutettu. Tai onko se saavutettu jo. "Demarkaatio-ongelma" ei loppupelissä rajaa totuutta, vaan ainoastaan perusteltavuusastetta. Totuus voi pohjimmiltaan olla hyvinkin perustelematon ja epälooginen. "Demarkaatio" ainoastaan erottaa tieteelliset selitysmallit muista. Tämän epävarmuuden kreationistit näkevät ongelmana tieteelle. Tämä näkökulma johtuu ainoastaan suhtautumisesta tieteeseen, filosofiaan ja uskontoon. Kreationisti tarjoaa "vastauksia" niille ihmisille, joille "en tiedä" ei riitä. Se selittää kaiken. Heikkoutena tästä varmuudesta on se, että meillä ei ole mitään keinoa varmistua sen todenperäisyydestä. Mutta tämähän ei tunnetusti häiritse ihmistä, jolle ajatus, että "ei tiedä", on kauhistuttava. On helpompi kuvitella tietävänsä, kuin myöntää tietämättömyytensä -etenkin jos "kaikkitietävyyden" mukana voi ylentää itsensä Jumalan erikoisluomukseksi.

Tiede on kaikesta huolimatta synnyttänyt ihmisten mielissä "totuushegemonian". Kreationistit näkevät tämän -parhaiten tämä tulee esille naturalismin kritiikeissä- mutta eivät ole itse yhtään parempia: Jos kreationistit eivät osallistuisi "totuushegemoniaan", ei heillä olisi tarvetta hakea tieteellisiä todistuksia kannalleen. Kreationisti ei suhtaudu evoluutioon "vain" tieteenä, vaan kokee se oman maailmankatsomuksen kilpailijaksi. Tästä "rikka-malka -ongelmasta" seuraa hengellisyyden sekoittaminen luonnontieteisiin. Se kertoo siitä,että kreationisti ei pelkää maailmankuvan vaikutusta tieteeseen:Salliihan hän sen itseltäänkin. Sen sijaan häntä pelottaa enemmän se,että tiede vaikuttaa maailmankuvaan. Tiede siis uhkaa tätä kautta hänen omaa maailmankatsomustaan. Kreationismissa ei kyse ole totuuden etsimisestä, vaan pelosta. Pelosta,joka kumpuaa todennäköisimmin kuoleman/ikuisen kidutuksen pelosta. Toisaalta hengellisyyden ja luonnontieteiden sekoittumisesta johtuen teologiankin näkökulmasta krationismi on ainoastaan hengellisesti kuollut -suorastaan lapsellinen- Jumalan järkeistämisyritelmä. Uskon asiastahan uskonnoissa on kyse -siitä se nimikin johtuu.

Tässä sivussa kukaan -evoluutikko, teologi tai kreationisti- ei näytä tajuavan, että tiede on vain osa kulttuuriamme. "Totuuden tekijänoikeus" ei ole ihmisten tai aatejärjestelmien hallinnassa.

Totuushegemoniasta ja maailmankuvien ja maailmankatsomuksen sekoittamisesta johtuen kreationismia vastaan argumentointi tieteellisin (ja ilmeisesti myös teologisin) väittein ja loogisin perustein on turhaa. Tosin tieteellinen argumentointi on ainut lähtökohta,josta asiasta voi puhua. Muuten koko keskustelu kreationismista redusoituu maailmankatsomuskysymykseksi -ja mielipideasioista ei voi väitellä. Riidellä toki voi aina. Tästä malliesimerkkeinä lukuisia aate- ja uskonsotia.

Tieteessä keskeistä on kriteerit. Tiede on pohjimmiltaan epätieteen erottamista tieteestä. Tähän liittyy olennaisena perusteltu tieto. "Tiede on perusteltu uskomus". Tieteenteoriassa eräs keskeisimmistä kysymyksistä on tämän vuoksi perustellun tiedon luonne. Tieteen on oltava näiden tieteenteorian antamien kriteereiden mukaista: Tiede on siis tieteenfilosofian käytännön sovellus. Tiede on aina pohjimmiltaan filosofiaa.


Tieteellisen tiedon tärkein tarkoitus on antaa syitä ilmiöille. Syyt ovat vastauksia kysymykseen "miksi". Vastauksen halutaan olevan mahdollisimman varma, varmuus saadaan sen kautta, miten hyvin malli selittää sitä miten asiat ovat ja sitä miten ne eivät ole. Tämän mukaista vastaamista kutsutaan selittämiseksi. Näin ollen kenties tärkein filosofian perusajatus on tiedon merkityksen selvittäminen. Maailmankuvallisista taustaoletuksista on pyritty pääsemään eroon: Tarpeettomat taustaoletukset on pyritty karsimaan minimiin ja tulokseksi on saatu ydin, johon kaikki tieteet ovat yhä enenevissä määrin nojanneet.
Voimme tietää vain että ajattelen olen olemassa ja että havainnot ovat jossain muodossa olemassa. Mitään siitä mitä havainnotkaan pohjimmiltaan ovat,ei voida sanoa ilman perusoletuksia. Kaikista perusoletuksista ei siis voida päästä koskaan eroon.
Eli ei se että on perusoletuksia,vaan se että niiden määrä pyritään minimoimaan!!!

Tiede on totuuden etsintää. Etsinnän syy on se,että sellaista totuutta,josta kaikki olisimme yksimielisiä ei ole. Näinollen emme voi muuttaa tieteen kriteereitä pelkästään sen vuoksi,että jonkun vakaumus antaa valmiit "Oikeat Mielipiteet". Jos voisimme tehdä näin,ei mitään tiedon etsintää olisi,vaan tietoa voitaisiin vain suoraan verrata totuuteen. Jos tieteellisyyden kriteerit halutaan muuttaa, on esitettävä tiedon hankintatapa, joka rajaa entistä varmemmin ulos sellaisen,joka on epätotta. Niin kauan,kuin tälläistä metodia ei esitä, joutuu pelaamaan nykyisten pelisääntöjen mukaan. Jos siis haluaa esittää kantaansa tieteellisenä.

Evoluutio on tiedettä, koska se tekee ennusteita. Suunnitteluluomiselle kaikki jutut ovat mahdollisia, joten se ei itse asiassa rajaa mitään=se ei selitä mitään.

Erinomaisen syyn sille miksi evoluutio on tiedettä on seuraava Se voitaosiin (makromuodossaan) falsifioida eli osoittaa vääräksi jollain havainnoilla, mutta tälläistä havaintoa ei vain ilmesty -lisäksi se ennustaa asioita, päättelee mitä löytyy.

"Based on our standard phylogenetic tree, we may expect to find gill pouches or egg shells at some point in mammalian embryonic development (and we do). However, we never expect to find nipples, hair, or a middle-ear incus bone at any point in fish, amphibian, or reptilian embryos. Likewise, we might expect to find teeth in the mouths of some avian embryos (as we do), but we never expect to find bird-like beaks in eutherian mammal embryos (eutherians are placental mammals such as humans, cows, dogs, or rabbits). We may expect to find human embryos with tails (and we do), but we never expect to find leg buds or developing limbs in the embryos of manta rays, eels, teleost fish, or sharks. Any such findings would be in direct contradiction to macroevolutionary theory." (Scott F. Gilbert,"Developmental Biology",1997)

Toisin sanoen:
Evoluutio on teoria. Jos käsitämme faktoina havaintoja,niin evoluutioteoria ei ole fakta. Jos käsitämme faktoina parhaita (naturalistisia)selitysmalleja, on evoluutio myös fakta. Teoria edustaa tieteessä tiedon korkeinta tasoa, joka selittää useita faktoja ja kykenee suorittamaan näiden pohjalta ennusteita ja kohdentaa tutkimusta. Teorian tutkittavuus ei perustu sen vastateorian tutkimukseen. Teoria ei ole koskaan lopullinen totuus. Tiede etsii totuutta, mutta ei omista sitä. Kukaan ihminen tai mikään maallinen -edes uskonnollissävytteinen- taho ei omista tekijän- tai omistusoikeutta totuuteen. Jokainen teoria sisältää aukkoja, jotka johtuvat siitä mitä emme tiedä. Aukoton teoria on joko falsifioimatonta epätiedettä tai tutkittavuutensa ja sitä kautta merkityksensä menettänyttä, "kuollut", tiede.

"Miksi älyäs Suunnittelija pitäisi alunperin rajata pois?"

Koska sillä ei ole falsifikaatiokriteeriä. Tieteessä ei ole mahdollista ottaa mitään sellaisia alkuoletuksia, joita ei jollain havaintoaineksella voida todistaa vääräksi
Jos Leisola haluaisi sen tieteeseen, niin professorimiehenä voisi sellaisen kriteerin esittää:Voisi vaikka pyytää Dembskiltä, Beheltä ja Jeesuskristukselta apua proggiksessaan!

"Alkusynty on skifiä, jos se olisi totta,voisimme mennä laboratorioon ja toistaa tapahtuman"
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000073&posting=22000000013755219#22000000013755219

Kyse on enemmän olosuhdejutusta.
Ja Leisolan vaatimus voitaisiin asettaa myös koskemaan häntä itseään. Pitäisi olla mahdollista mennä labraan ja toistaa Älykäs Suunnittelu joka tuottaa eliöitä. Eikä mitään alkusolua,vaan ihan sellaisen mahti-informatiivisen alkulehmän tasoisen "baramiiniolennon"...

JA mitä informaation älylliseen alkuperään sopii:
Olemme havainneet että informaatio on lähtöisin elämästä - on siis loogisesti ristiriitaista väittää että informaatio aikaansaisi elämää, kun elämä se sitä informaatiota tuottaa..

Historiaperspektiivi on aika oleellinen puhuttaessa tieteellisen maailmankuvan edistymisestä. Kirjoitin tällaista EKA-kritiikin historiaosuuteen:

>>
Yhteenvedossa todettiin se, mikä kävi epäsuorasti ilmi itse tekstistä:

"Evolutionististen ajatusten juuret ovat jo esikristillisissä filosofioissa ja uskonnoissa" (s. 25)

Paljonko näillä filosofisilla juurilla oli merkitystä evoluution tieteellisen läpimurron kannalta? Tämän selvittämiseksi on syytä tutustua evoluutioteorian syntytapaan ja sen pääjehun Darwinin vaikutteisiin.

Charles Darwin kuului Englannin etuoikeutettuun luokkaan, ja tästä oli määrä tulla lääkäri kuten isästään Robert Darwinista. Darwin ei kuitenkaan kestänyt nähdä verta ja suolenpätkiä, joten Robert passitti Charlesin Christ’s Collegeen oppimaan teologiaa tieteiden ohella. Darwin osallistui mm. pastori John Stevensin luonnonhistorian kurssille, ja innostui William Paleyn jumalallisen suunnitelman todistuksesta, jonka mukaan eliöiden järjestelmällinen rakenne todistaa suunnittelusta kuten kello kellosepästä. Myöhemmin juuri Stevens suositteli nuoren Darwinin ottamista mukaan Beagle-matkalle.

Beagle-laivan tutkimusmatkoilla 1831-1836 Darwin pääsi eksoottisiin kohteisiin, joiden eliöstöstä – niin elävästä kuin fossiloituneestakin – hän pystyi kuvaamaan tiettyjä säännönmukaisuuksia mitä tulee eliöiden ajalliseen ja paikalliseen muunteluun. Matkalla hän luki myös E-KA:ssa mainitun geologian uranuurtajan Charles Lyellin käsityksistä Maan historian tutkimustavasta kirjasta Principles of Geology.

Lyellin kehittämän uniformitarismin (nyk. aktualismi) mukaan nykyisyys on avain menneisyyteen ja maakerrostumat selittyvät parhaiten nykyisillä sedimentaatioprosesseilla, vaikka tähän vaaditaan paljon aikaa. Tässä hän erosi nuoreen maahan uskoneista katastrofisteista, jotka katsoivat erityisesti järjestäytyneiden kivikerrosten olevan jonkin aiemmin tuntemattoman geologisen tapahtuman seurausta. Syyksi epäiltiin erikoislaatuista tulvaa, mikä sopi ajatuksena, muttei havaintojen puolesta hyvin yhteen Raamatun kertomusten kanssa.

Lyell itse piti eliöitä luotuina, ja eliöiden maantieteellisen levinneisyyden hän selitti niin sanotuilla luomisen keskuksilla (centres of creation). Darwin omaksui ajatuksen, ja selitti Beagle-matkallaan havaitsemansa eliöiden levinneisyydet ensin tämän idean avulla. Lajien syntyä pohtiessa havaintoaineiston perusteella hän kuitenkin ryhtyi ajattelemaan aktualismin mukaisesti, ja etsi prosesseja, joiden kautta nykyiset lajit voisivat muuttua.

Tarina onkin aika ironinen. Pappismiehen ansiosta Darwin lähti matkalle, jonka aikana kerätyt havainnot olivat alkusysäys evoluutioteorian muotoilemiselle. Lisäksi tutkimuksen kohteena oli alun perin luomistyö, jonka jälkiä Darwinin edeltäjät olivat ajatelleet kuvaavansa eri tieteenaloilla. Kristinuskon hyvä puoli olikin siinä, että yliluonnollinen löytyi luonnon ulkopuolelta eikä sen sisältä, minkä vuoksi tiede pääsi edistymään. Kellopelistä olikin jo hyvin tietoa, mutta Darwin ei löytänyt jälkiä kellosepästä. Sittemmin Darwin löysi sokean kellosepän.
>>

"noniin,, odotan haukkumisia ym päänaukomista, antaapi tulla :)"

Jokainen tiedefoorumin kreapalstaa lukenut on saanut kyllikseen "marttyyriuskylpijöistä"..
Kaikki tuollainen on vain vastapuolen herjaamista, ja oman hännän korottamista. "Olen marttyyri". Sellainen ärsyttää -ja kun ärsyttää saa takaisin ärsyttävää kommenttia. Metsällä on tapana vastata...

Kyllä Leisola osaa. Ei teeskentele kovis-tieteillä (fundamentalistisella evolutionismilla), vaan sanoo asiat suoraan niin kuin ne havaintojen mukaan ovat.

Evolutionistit taitavatkin olla niitä uskonnollisuuden ääripään väkeä.