Luin joskus vuosia sitten jonkun (sori, en muista nimeä!) professorin mietteitä naisen ja orjan samankaltaisuudesta. Kummankin oli opittava miellyttämään herraansa, mutta samalla tietysti tehtävä kaikkensa saadakseen mahdollisimman paljon hyötyä itselleen.
Orjan taitoihin kuului tietysti ylimmäisenä oveluus. Epälojaalius oli myös valtti, sillä eihän huonoon huutoon joutuneen herran kanssa uppoaminen ole mistään kotoisin. Kaikki kylillä liikkuvat juorut tuli käyttää visusti hyväkseen. Selkäänpuukotus oli ok, jos ei jäänyt kiinni. Orjatovereita kohtaan ei kannattanut tuntea myötätuntoa, sillä nämä olivat kilpailijoita. Saattoihan herra löytää koska tahansa paremman "oikean käden", tai jonkin alan asiantuntijan. Katkeruus oli pahe, johon orja joskus salaa lankesi...
Mikä sitten sivistymättömämpinä aikoina teki miehestä jonkinlaisen herran suhteessa naiseen? Fysiikka tietysti alunperin. Nainen ei vieläkään juokse yhtä kovaa kuin mies, eikä saa lihasmassaa yhtä paljoa. Sittemmin miehet kieroilivat (onnistui se heiltäkin!) uskonnot siihen uskoon, että alettiinkin palvoa sotaisaa jumalaa elämän kiertokulkuun kiinteämmin liittyneen jumalattaren sijasta. Myöhemmin seurakunnassa piti vaieta ja sitä rataa...
Nyt kun olemme sivistyneessä maailmassa, soisi että miehet lopettavat herran elkeet, ja naiset luopuvat kieroilusta ja petollisuudesta. Tämä jälkimmäinen nimittäin on naisten helmasynti johon jokainen törmää ennemmin tai myöhemmin. En muista itse kauheasti kieroilleeni - joskin olen parisuhteessa turvautunut kiristykseen - mutta totisesti olen saanut tuta nahoissani miten nainen voi olla naiselle kusipää vain siksi että omaa pahaa oloa pitää purkaa toiseen (katkeruus) tai pitää käyttää valtaa (kieroilu).
Juuri tämän takia minä en kirkasotsaisesti voi täällä pokkana väittää että nainen hyvä, mies paha. Elämä on paljon paljon monimutkaisempaa kuin tällainen idioottimainen jaottelu antaisi ymmärtää.
Mutta on kiinnostavaa tutkia millaisia jäänteitä meistä itsekustakin löytyy menneiden aikojen tavoista!
Orjan taitoihin kuului tietysti ylimmäisenä oveluus. Epälojaalius oli myös valtti, sillä eihän huonoon huutoon joutuneen herran kanssa uppoaminen ole mistään kotoisin. Kaikki kylillä liikkuvat juorut tuli käyttää visusti hyväkseen. Selkäänpuukotus oli ok, jos ei jäänyt kiinni. Orjatovereita kohtaan ei kannattanut tuntea myötätuntoa, sillä nämä olivat kilpailijoita. Saattoihan herra löytää koska tahansa paremman "oikean käden", tai jonkin alan asiantuntijan. Katkeruus oli pahe, johon orja joskus salaa lankesi...
Mikä sitten sivistymättömämpinä aikoina teki miehestä jonkinlaisen herran suhteessa naiseen? Fysiikka tietysti alunperin. Nainen ei vieläkään juokse yhtä kovaa kuin mies, eikä saa lihasmassaa yhtä paljoa. Sittemmin miehet kieroilivat (onnistui se heiltäkin!) uskonnot siihen uskoon, että alettiinkin palvoa sotaisaa jumalaa elämän kiertokulkuun kiinteämmin liittyneen jumalattaren sijasta. Myöhemmin seurakunnassa piti vaieta ja sitä rataa...
Nyt kun olemme sivistyneessä maailmassa, soisi että miehet lopettavat herran elkeet, ja naiset luopuvat kieroilusta ja petollisuudesta. Tämä jälkimmäinen nimittäin on naisten helmasynti johon jokainen törmää ennemmin tai myöhemmin. En muista itse kauheasti kieroilleeni - joskin olen parisuhteessa turvautunut kiristykseen - mutta totisesti olen saanut tuta nahoissani miten nainen voi olla naiselle kusipää vain siksi että omaa pahaa oloa pitää purkaa toiseen (katkeruus) tai pitää käyttää valtaa (kieroilu).
Juuri tämän takia minä en kirkasotsaisesti voi täällä pokkana väittää että nainen hyvä, mies paha. Elämä on paljon paljon monimutkaisempaa kuin tällainen idioottimainen jaottelu antaisi ymmärtää.
Mutta on kiinnostavaa tutkia millaisia jäänteitä meistä itsekustakin löytyy menneiden aikojen tavoista!
Vastaukset 5
Vanhimmat
No sitä mukaa kun naisten tasa-arvo etenee, niin ehkäpä päästään tällaisesta sukupuolten välisestä orja-herra jaottelusta ja sen mukanaan tuomasta kieroilusta eroon.
Nykymaailmassa ei naisten tarvitse alistua minkään sortin orjiksi, joten voisitte ystävällisesti vaikka nyt jo lopettaa sen kieroilun, pettämisen ja manipuloinnin.
Jos osaatte.
Ja TT:lle kaikki respectit halusta oivaltaa. Muutos lähtee aina itsestä. Ei se synny vaatimalla maailmaa muuttumaan.
Mitäpä tähän sitten lisäämään.
Ihan vain luettavaa suosittelen sen verran, että kannattaa tutustua Heidi Liehun teokseen 'Perhosten Valtakunta'.
Myönnän etten itse ko. 'mammuttia' ole lukenut, mutta puolisoni on siitä minulle 'luennoinut', ja siis siinähän käsitellään juuri näitä ed. puheena olleita asioita. Ja kunhan aikaa on niin perehdyn kyllä teokseen :) Jonkin verran olen kirjallisuustieteen opintoihin liittyen tutustunut eräisiin feminismin 'klassikkoteksteihin', ja tuo Liehun teos vaikuttaisi nyt sellaiselta meidän aikaamme ja yhteiskuntaamme sopivalta klassikolta tällä saralla.
No yritä sinäkin eemeli muuttua.