Leijonien finaalikammosta.

Olympiahopea on todella hyvä saavutus, mutta tapa jolla se tuli pistää kyllä mielen apeaksi.

Suomi oli selvästi turnauksen paras joukkue, siitä on yhtenä osoituksena turnauksen pistepörssi. Kulta olisi ollut enemmän kuin ansaittu. Hienoja voittoja saatiin yksi toisensa perään. Mutta loppuottelun voittaminen on ollut ja on edelleen kiekkoleijonille lähes ylivoimaista. Tosiasia on, että Suomi pelasi finaalissa turnauksen huonoimman pelinsä. Toinen erä oli lähes katastrofi. Syyt ovat henkisellä puolella. Ei uskalleta pelata rohkeasti, omalla tasolla. Tulee "finaalikammo". Suomi on ollut loppuottelussa 8 kertaa vuodesta 1992 lähtien ja saldo on 7 tappiota ja yksi ainut voitto. Murheellinen tilasto kertoo kaiken.

Tätä taustaa vasten väitän, että eilinen hopea ei ole leijonien suurin saavutus. Suurin saavutus on vuoden 1995 MM-kulta, koska silloin joukkue kykeni voittamaan, myös finaalikammon, ja eteni loppuun saakka. Lopputulos ratkaisee. Täysin toisarvoista on se, olivatko kaikki parhaat pelaajat mukana vai eivät. Eiväthän kaikki parhaat olleet mukana Torinossakaan.