Kysymys "porvareille"

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000014438967

Minun nimimerkkini nostaminen moisten spekulaatioiden sekaan on silkkaa vääristelyä. Olen moneen otteeseen kirjoittanut mikä oma kantani on: se on sama kanta kuin Matti Vanhasella ja Jyrki Kataisella.

Toistan sen nyt varmuuden vuoksi:

Kukin puolue laatii omat tavoiteohjelmansa ja menee vaaliin toistensa kilpailijoina ilman mitään välipuheita tai kassakaappisopimuksia tulevasta hallituspohjasta.

Äänestäjät ottavat ohjelmiin ja puolueisiin kantaa, ja äänestystulos kertoo, miten puolueita ja niiden tavoitteita kannatetaan.

Vaalituloksen perusteella käynnistetään hallitustunnustelut siten, että suurimman eduskuntapuolueen puheenjohtaja johtaa prosessia, jossa katsotaan keiden puolueiden ohjelmatavoitteet ovat lähimpänä toisiaan ja ketkä kksi puoluetta kolmesta suuresta haluavat muodostaa hallituksen rungon.

Minä en ota nmitään kantaa hallituspohjiin, vaikka olen iloinen siitä vaihtoehdosta, että porvarihallituskin ehkä voi olla mahdollinen ja tämän mahdollisuuden olemassaoloa haluan edistää.

Sinipuna ratkeaa, jos SDP ja kokoomus katsovat tavoitteidensa olevan lähempänä kuin kummankaan tavoitteet keskustan kanssa.

Mutta erityisen suurella huolella olen pannut merkille, miten Eero Heinäluoma on tuonut SDP:een SAK:laisen öykkärimeiningin, kun hän politikoi joka ainoassa asiassa muita puolueita syyllistämällä, uhkailemalla ja vaatimalla.

Tuommoinen peli ei synnytä yhteistyöilmapiiriä.

Kokoomus tulee kuihtumaan puolueena, joten on turha esittää tuollaista kysymystä. Keskusta ja demarit jatkavat punamullassa myös seuraavien vaalien jälkeen.

Varsinkin nykyään kun Jäbäkin on ruvennut näkemään toveritoimituksia ja SDP-SAK:ta sänkynsä allakin.

ja hallitusneuvottelut yhdessä ratkaisevat. Hallitus muodostetaan niiden puolueiden kesken, jotka pääsevät hallitusohjelmasta keskenään sopuun.

Perinteisesti sekä keskusta että kokoomus ovat mieluummin valinneet yhteistyökumppanikseen Sdp:n kuin toisensa. Tilanne on kuitenkin muuttumassa. Kyse ei ole suomalaisen poliittisen ilmapiirin oikeistolaistumisesta. Kyse on kyllästymisestä Sdp:n junttapolitiikkaan. Demareiden röyhkeys ja ylimielisyys ovat suututtaneet molemmat suuret porvaripuolueet ja pakottaneet ne - pitkin hampain - etsimään yhteistyön mahdollisuuksia menneisyyden kaunoista huolimatta. Tätä nykyä molemmilla puolueilla on enemmän hampaankolossa demareita kuin toisiaan kohtaan. Esim. Suomen Pankin johtajanimitykset muistetaan hyvin molemmissa puolueissa. Demaripresidentti on säännöllisesti korvannut ehdolla olleen porvarin sitoutumattomalla, kun taas ehdolla ollut demari on kelvannut sellaisenaan.

Jos Sdp haluaa jatkaa Suomen johtamista alle 25 %:n kannatuksella, ei pieni nöyryys olisi pahitteeksi. Vaikka porvarihallitusta ei tulisikaan, on kuitenkin selvää, että pitkästä aikaa se on todellinen vaihtoehto. Jos Sdp:n johto on yhtä yhteistyökykyinen millaisena Heinäluoma on viime aikoina esiintynyt, demarit pääsevät oppositioon 99 paikallakin.