Muutama kysymys

En aja Helsingissä. Sen sanon heti alkuun, mutta:

1. Mielellään kadut osaa mahdollisimman hyvin. En käytä navigaattoria paljoakaan, lähinnä naapurikaupunkeihin mennessä (jos asiakas sammuu). Välillä tule oikosulkuja, mutta kyllä asiakkaalta saa kysyä, jos ei ole ihan varma mihin menee.

2. Aika paljon. En uskalla kovin tarkkaa osuutta sanoa, mutta oiskohan joku 10-20%

3. Jos sinulla on ammattiajolupa, niin kyllä sinä töitä saat. Ainakin viikonloppuja saa ajaa aivan varmasti. Alalla on työvoimapula.

1.Pitää osata hyvin ja vaatii opiskelua jos ei ole tullut kantakaupungilla liikuttua. Kannattaa muistaa, ettei niitä opiskella pelkästään sen taksikokeen vuoksi vaan jotta pärjätään paremmin työssä. Aika noloa jos taxi eksyy kotikaupunkiinsa;)
Tärkeää osata myös keskustan yxi-suuntaset kadut, pääajoväylät, lyhyimmät/nopeimmat ajoreitit esim.hotelleilta vaikka steissille tai satamaan, sairaalat,laidat,lähiöt yms.yms. Ei ole kuitenkaan mitään älyttömiä ydinfyysikon lahjoja vaativaa hommaa, mutta pystymetsästä jos tulee ei homma suju!!

Navigator: itse opin aikanaan luottamaan hpy:n karttaan ja sen osoitehakemistoon jos oli sellainen paikka ettei ulkomuistista löytynyt. Ja taidan edelleen luottaa enemmän kuin mainittuun navigatoriin..
Kaipa sitä aparaattia kuitenkin käytetään..ei kai sellasta sydeemiä ihan turhaan olis hommattu..

2. Itse hankin ammattiajoluvan Helsinkiin vuonna 1996 18-vuotiaana. Silloin oli taxihommissa joitakin samanikäisiä.Tosin aika vähän.22-25 v alkaa sitten löytyä enemmän.Tämän ihan oman tuntuman perusteella.

3. Homma sopii oikein hyvin opiskelijalle, johtuen sesongin painottumisesta viikonlopuille ja toisaalta opiskelutyön salliessa voi päristellä baanalle vaikka keskellä viikkoa;)

Itse ainakin tykkäsin ja rahoitin opiskelut osaltani uudenkarheita Mersuja ajelemalla..heh..vois ne rahottaa huonomminkin vai mitä?;) Sillon tällön tulee hypättyä taksin puikkoihin edelleen, mutta nykyään pelkästään huvin vuoksi..kukin tyylillään.

Totta puhuen;pitää muistaa, että kyseessä on työ, josta löytyy annos myös niitä "ammatin varjopuolia". Se on yllättävän raskasta puuhaa toisinaan.
Hyviä puolia sitten mielestäni on vaihtelevuus, vapaus, vaikuttamismahdollisuus omaan palkkaan, joustavuus vuorojen sopimisessa ja hyvä kalusto(nää viimeset on tosin firmakohtaista)

Taksin ratin taakse pääsee hankkimalla ammattiajoluvan ja sopimalla työsopimuksen jonkun oman alueen taksiyrityksen kanssa.

Luotettavalle ja fiksulle kuskille on töitä ainakin pk-seudulla tarjolla vaikka huru mykket;)

1. Kaikki päälinjat ja 'pääasiat' on syytä.
osata, mutta alkutilanteessa osaamisessasi voi olla isoja puutteita. Koulutuskin on lyhyt. Huomaat olevasi huono kuljettaja, mutta mene aina vain rohkeasti ajamaan ja lukemaan kirjojasi tolpille, opit vuosien saatossa tuhansien naljailujen kera miten pienistä asioista tässä kaikessa on kysymys. Älä pane asioille liikaa painoa. Jos jatkat ajalla, usko parempaan ja taistele etujesi puolesta. Useimmat eivät sitä tee.

2. Alalla on kaiken ikäisiä, paitsi lapsia.
Heitäkin varmaan olisi, jos heillä olisi ajokortit. Sen verran on työvoimapulaa, ettei monilla ole edes työntekijöitä.

3. Taksia on helppo päästä ajamaan, mutta
henkilökemian kehittyminen sinun ja autoilijan välille ei aina ole yhtä mutkaton juttu. Tyydy 36-38%+lomarahat-provisioon, mutta älä suostu liian tiukkoihin sääntöihin. Jos kollegat ajavat laiskasti ja kitisevät kumimattojen puutteellisesta pesusta, anna heidän rauhassa vaihtaa tallia. Ei ole isännälle nimittäin suurikaan menetys.;)