Kaikissa puolueissa näyttää olevan jokin kova ydin, ehdottomasti oikeassa oleva "peruskannattajien" joukko, joka on erittäin konservatiivinen, muutosvastarintainen ja jäykkä suhtautumisessaan yhteistyöhön muiden puolueiden kanssa. Näitä kovia ytimiä on historian saatossa esiintynyt usein ja eri vahvuisina.
Vennamo edusti maalaisliiton pientilallisia ja irtosi SMP:ksi, kun katsoi maalaisliiton hylänneen peruskannattajansa suurtilallisten etujen kasvattamiseksi.
Perustuslailliset syntyivät Georg C. Ehrnroothin ympärille, kun porvarilliset RKP ja kokoomus tekivät liian läheistä yhteistyötä Kekkosen ja kommunistien kanssa, vastoin "porvarillisen peruskannattajan" arvomaailmaa.
Holkeria vastusti vahva sysimusta kommunistikauhuinen, talvisodan juoksuhaudoissa maailmaa muisteleva oikeistoryhmä kokoomuksen sisällä, ja kritisoi Holkeria jatkuvasti liiasta myöntyväisyydestä Kekkosen ja NL:on suhteissa.
SDP:stä irtautui ns Skogilainen ryhmä, jonka mielestä pääpuolue oli mennyt liiaksi "herrojen kelkkaan".
Vastaavasti taistolaisten ja enemmistöläisten luokkaristiriita oli tuttua vanhassa SKDL:ssa, kun taistolaisten mielestä työväen "peruskannattajakunnan" piti nojata Moskovaan eikä työväenluokan pettureihin SAK:ssa.
Sama meno jatkuu nyt Vasemmistoliitossa, kun siellä on pikkuinen poppoo, joka pitää Siimeksen EU-linjaa "peruskannattajien" oppien vastaisena.
Niinpä ei ole historian valossa millään tavalla poikkeuksellista, että vaalien lähestyessä, kun keskusta menettää muutaman eduskuntapaikan, on keskustankin sisältä alkanut kuulua kovan ytimen mölinää, jossa "peruskannattajien" nimissä vaaditaan yhteistyön lopettamista, juurille palaamista ja puolueen tuhoamisen lopettamista.
Jos olisin täysin rehellinen, niin toivoisin tyuon kovan ytimen pääsevän keskustassa valtaan ja noudattavan juuri tätä "peruskannattajien etujen ajamista", sillä se puolittaisi keskustan kannatuksen hyvin lyhyessä ajassa.
Mutta kun kuitenkin arvostan Matti Vanhasen maltillista tapaa johtaa keskustaa vastuunsa kantaen, niin en voi muuta kuin ihmetellä niitä keskustalaisia, jotka hakevat puolueelleen jyrkempää alamäkeä, mikä sillä tällä hetkellä tilapäisesti on.
Vennamo edusti maalaisliiton pientilallisia ja irtosi SMP:ksi, kun katsoi maalaisliiton hylänneen peruskannattajansa suurtilallisten etujen kasvattamiseksi.
Perustuslailliset syntyivät Georg C. Ehrnroothin ympärille, kun porvarilliset RKP ja kokoomus tekivät liian läheistä yhteistyötä Kekkosen ja kommunistien kanssa, vastoin "porvarillisen peruskannattajan" arvomaailmaa.
Holkeria vastusti vahva sysimusta kommunistikauhuinen, talvisodan juoksuhaudoissa maailmaa muisteleva oikeistoryhmä kokoomuksen sisällä, ja kritisoi Holkeria jatkuvasti liiasta myöntyväisyydestä Kekkosen ja NL:on suhteissa.
SDP:stä irtautui ns Skogilainen ryhmä, jonka mielestä pääpuolue oli mennyt liiaksi "herrojen kelkkaan".
Vastaavasti taistolaisten ja enemmistöläisten luokkaristiriita oli tuttua vanhassa SKDL:ssa, kun taistolaisten mielestä työväen "peruskannattajakunnan" piti nojata Moskovaan eikä työväenluokan pettureihin SAK:ssa.
Sama meno jatkuu nyt Vasemmistoliitossa, kun siellä on pikkuinen poppoo, joka pitää Siimeksen EU-linjaa "peruskannattajien" oppien vastaisena.
Niinpä ei ole historian valossa millään tavalla poikkeuksellista, että vaalien lähestyessä, kun keskusta menettää muutaman eduskuntapaikan, on keskustankin sisältä alkanut kuulua kovan ytimen mölinää, jossa "peruskannattajien" nimissä vaaditaan yhteistyön lopettamista, juurille palaamista ja puolueen tuhoamisen lopettamista.
Jos olisin täysin rehellinen, niin toivoisin tyuon kovan ytimen pääsevän keskustassa valtaan ja noudattavan juuri tätä "peruskannattajien etujen ajamista", sillä se puolittaisi keskustan kannatuksen hyvin lyhyessä ajassa.
Mutta kun kuitenkin arvostan Matti Vanhasen maltillista tapaa johtaa keskustaa vastuunsa kantaen, niin en voi muuta kuin ihmetellä niitä keskustalaisia, jotka hakevat puolueelleen jyrkempää alamäkeä, mikä sillä tällä hetkellä tilapäisesti on.
Vastaukset 3
Vanhimmat
keskusta
"en voi muuta kuin ihmetellä niitä keskustalaisia, jotka hakevat puolueelleen jyrkempää alamäkeä, mikä sillä tällä hetkellä tilapäisesti on."
Ei tänne saa kännissä kirjoittaa!!!
On toki noin kuten kirjoitat, mutta voi käydä myös päinvastoin, jos sitä kovaa ydintä ei löydy. Liberaalinen kansanpuolue on minusta hyvä esimerkki tästä. Se oli yleispuolue, joka edusti kaikkia, muttei kuitenkaan ketään.
Kepussa on vaihtoehtoina se kova ydin (väyrysläiset, aitovierien väki) ja yleispuolueväki. Kepussa tuo kova ydin on kooltaan suuri. Sen vuoksi se on myös merkittävä. Jos valitaan Vanhasen yleispuolue-polku, kannatus voi ainakin lyhyellä aikavälillä pysyä kohtuullisena. Tällainen tie kuitenkin laimentaa sen kovan ytimen poliittisia tavoitteina. Silloin voi käydä niin, että kova ydin lähtee kävelemään puolueesta ja taas kannatus puolittuu. Suo siellä, vetelä täällä.
Minusta olisi toivottavaa, että politiikka seuraisi mukana ajassa. Puoluerakenteen tulisi vastata yhteiskunnallisia oloja eikä yhteiskunnallisten olojen puoluerakennetta. Tämän vuoksi olisi hyvä, kun Keskusta hajoaisi. Silloin aitovieriläiset saisivat oman puolueensa Maalaisliiton ja muu joukko voisi sulautua Kokoomukseen.
Vasemmistoliitossa tilanne on samantapainen. Siimesläiset maltilliset ovat käytännössä hyvin lähellä sosialidemokraatteja ja voisivat sulautua siihen. Kova ydin (Tennilä, Seppänen, Laakso ym.) voisivat taas perustaa oman kovan ytimensä ympärille oman puolueensa, jolloin se voisi harrastaa heidän toivomaansa politiikkaa.
On toki noin kuten kirjoitat, mutta voi käydä myös päinvastoin, jos sitä kovaa ydintä ei löydy. Liberaalinen kansanpuolue on minusta hyvä esimerkki tästä. Se oli yleispuolue, joka edusti kaikkia, muttei kuitenkaan ketään.
----------------
Liberaalit olivat liian heterogeenisiä jäsen- ja kannattajakunnaltaan, aivan kuten nusutkin. Vihreitä vaivaa vähän sama asia, vaikka nekin koettavat nyt ryhtyä kovasti yleispuolueeksi nousemaan lähemmäs kolmen suuren triangelidraamaa.
Kepussa on vaihtoehtoina se kova ydin (väyrysläiset, aitovierien väki) ja yleispuolueväki. Kepussa tuo kova ydin on kooltaan suuri. Sen vuoksi se on myös merkittävä. Jos valitaan Vanhasen yleispuolue-polku, kannatus voi ainakin lyhyellä aikavälillä pysyä kohtuullisena. Tällainen tie kuitenkin laimentaa sen kovan ytimen poliittisia tavoitteina. Silloin voi käydä niin, että kova ydin lähtee kävelemään puolueesta ja taas kannatus puolittuu. Suo siellä, vetelä täällä.
----------------------
Keskustan draama on siinä, että kova ydin tietää tarvitsevansa liberaaliuden tuomaa kannatusta, koska ilman sitä kannatusta ei kovalla ytimellä olisi mitään valtaa politiikassa. Väyrynen ja muut vanhasen kritisoijat tietävät tämän ihan hyvin, mikä näkyy siinä, että asia nousee esiin ainoastaan vaalien alla, kun kovalla ytimellä on tarve profiloitua voidakseen kasvattaa omaa kannatustaan keskustan sisällä.
Minusta olisi toivottavaa, että politiikka seuraisi mukana ajassa. Puoluerakenteen tulisi vastata yhteiskunnallisia oloja eikä yhteiskunnallisten olojen puoluerakennetta. Tämän vuoksi olisi hyvä, kun Keskusta hajoaisi. Silloin aitovieriläiset saisivat oman puolueensa Maalaisliiton ja muu joukko voisi sulautua Kokoomukseen.
-------------------------
En ollenkaan panisi hanttiin, jos tuohon suuntaan alettaisi kallistua.
Vasemmistoliitossa tilanne on samantapainen. Siimesläiset maltilliset ovat käytännössä hyvin lähellä sosialidemokraatteja ja voisivat sulautua siihen. Kova ydin (Tennilä, Seppänen, Laakso ym.) voisivat taas perustaa oman kovan ytimensä ympärille oman puolueensa, jolloin se voisi harrastaa heidän toivomaansa politiikkaa.
---------------------------
Vasemmistoliitto on jo pitkään vuotanut kannatusta demareiden suuntaan. Nyt on Siimekselle tullut ratkaisun hetki. Ilman selkeää linjaa kannatus kutisytuu edelleen ja sitten on edessä Siimeksen ero ja vasemmistoliiton muuttuminen kommunistiseksi liikkeeksi, mikä se Tennilän, Seppäsen ja Laakson mielestä pitäisikin olla.
Vasemmistopuolueilla on kuitenkin edessöön yhteisen kannatuksen alamäki, sillä vihreiden kannatuksen kasvu uuden puheenjohtajan turvin rokottaa myös vasemmistoa, kun löyhästi puolueuskolliset alkavat vihertyä ensi kevättä lähestyttäessä.