Jos multiversumi on kuin onkin olemassa oleva todellisuus, silloin myös kaikki variaatiot mistä tahansa mitä olla voi, ovat jonakin hahmona olemassa tai ovat ainakin olleet, jos sitten ovat vasta tulossa olemaan.
Multiversumiteoriahan tarkoittaa, että maailmankaikkeuksia on ääretön määrä ja tämä meidän olisi vain yksi hippunen loputtomalla hiekkarannalla.
Ajatuksessa on toki otettava huomioon, että vaikka jotakin onkin, se ei välttämättä ole sitä jollekin tai kaikille. Esim. mitä kala tekee hiustenkuivaajalla tai ihminen vaikkapa suomuilla. Pitänee siis olla omasta olemuksesta lähtevä intressi ja aistimet, ennen kuin jokin sinänsä "todeksi todentuu".
Multiversumin tapaiset ideana eivät ole uusia, ihmiskunta on aina rakennellut todellisuutensa peilikuvia, näkyvää selittävän heijastusmaailman.
Ilmeisesti ihmisen aivot toimivat siten, että tälläinen vertailu-, teoriamaailma pitää olla. Voidakseen kai uskoa näkyvän olevan jotenkin totta, unta, tai hallusinaatiota, riippuu aivan selittäjästä.
Kristittyjen ja muiden uskontojen taivaat tai helvetit, ne ovat juuri tälläinen, olemisen tuskan vertailutarpeesta rakennettu rinnakkaistodellisuus, johonka peilataan omaa hahmoa, tosin, kuitenkin erittäin teoreettisista lähtökohdista.
Mistään tälläisistä rinnakkaismaailmoistahan meillä kellään ei ole mitään lopullista riippumatonta faktainfoa, valokuvaa tai edes pienen pientä näytettä.
Sinänsä erikoista, että tieteelliset teoriat ovat päätyneet samantyyppisiin ajatushahmotelmiin rinnakkaismaailmoista, tosin peilin toiselta puolen katsoen, miten uskonnot näkevät, ilman jumalia tai saatanoita.
Multiversumihan, jos todellisuus nyt on sellainen, se kertoo yksi kantaan, että jumalia tai saatanoita ei tarvita edes hitusina ideoina säätämään maailmankaikkeuden numeroita elämälle sopivaksi, eikä sitä sitten ohjaamaan. Maailmankaikkeudet lisääntyisivät kuin sopulit ja aina erilaisina.
Kuitenkin multiversumiteorian mukaan suurin osa muista maailmankaikkeuksista ei olisi alkuunkaan elämää synnyttävä, ei edes tähtiä, eikä ehkä paljoa muutakaan, niiden "set upit" kun ovat sellaisiin luomuksiin tähtäävinä aivan muissa asennoissa.
Mutta tämä meidän maailmankaikkeus, se on kummallista eloa tuottava ja sitä rohkeasti ylläpitävä, siitä ei liene epäilystäkään, sillä on sellaiset säädöt, ainakin tällä kertaa, tai märät unet. Voi toki olla, että me elävät olemme ilmiömäinen kertakäyttöilmiö.
Se, onko elo laajemminkin syntyvä ja elossa säilyvä luonnonvoima, se selvinnee seuraavien vuosisatojen aikana, riippuu tietysti siitä, onko eloa silloin enää täälläkään, tutkimassa ja hutkimassa.
Viittaan tässä moniin, täälläkin spekuloijiin, jotka ennustelevat jotain pikaista maailmanloppua, ilmeisesti eivät ole saaneet tarpeeksi keppiä lapsena, rangaistus kun on silti saatava, taitaa olla vaan huono omatunto ennustajilla.
Mihin se maailma nyt loppuisi?
Maailmankaikkeushan on vastasyntynyt lapsonen, ei lähelläkään edes vaippaikää. Hyvin perustellusti mitatut, kuluneet 10-15 miljardia vuotta ovat murto-osa ilmiön odotettavissa olevasta tulevaisuudesta. Ihminen lajina voi tietysti hävitä, kuten lajit useinkin tekevät, entäs sitten?
Ehkäpä me otettais vaikkapa tämä maailmankaikkeuden hoitoomme, vähempi kun ei ole yhtään mitään, kun kerran on lähdetty. Mitäs kerran tänne lähdettiin, laitetaan nyt sitten ainakin valot päälle ja otetaan naapuria kädestä kiinni, smile, ei se sen vaikeampaa ole.
Pohdintapätkä...
Multiversumin ja jumalan ymmärrysongelmia, viittaan tässä aiemmin mainittuun asiaan, "jos jotakin vaikka olisikin, se ei välttämättä ole sitä jollekkin tai kaikille".
Filosooffinen lainaus jumalan tai vaikkapa multiversumin käsitteellisyydestä...>
--------------------------------------->
Mitä sana "Jumala" tarkoittaa, väittämän pohtimista ? ("Vain hullu sanoo että jumalaa ei ole", tai miksei, "vain hullu saoo että multiversumia ei ole".)
-kyse on reduktio ad absurdum -argumentista; pyritään osoittamaan ilmaisu "Jumalaa ei ole" ristiriitaiseksi.
-henkilöllä, joka kieltää Jumalan olemassaolon, täytyy olla Jumalan käsite jotenkin ymmärryksessään.
-jos hänellä on Jumalan käsite ymmärryksessään, hän sanoo: "Se, mitä suurempaa ei voida ajatella, ei voi olla olemassa".
-jokin, joka on ymmärryksessä ja sen lisäksi todellisuudessa, on suurempaa kuin se, mikä on vain ymmärryksessä.
-ts. se, joka on olemassa myös todellisuudessa on täydellisempi kuin se, joka on vain ymmärryksessä.
-on kai pakko myöntää, että näin logiikka toimii.
-tästä seuraa ongelma: olento, jolla on kaikki Jumala-käsitteen ominaisuudet ja se lisäksi on olemassa, sellainen on suurempi kuin Jumala.
-> näin ei voi olla; Jumala on siis välttämättä olemassa myös todellisuudessa.
-ihminen väittää käsittävänsä, mitä sanan Jumala tarkoitaa, mutta kieltää, että hän on olemassa todellisuudessa; tässä on kuitenkin sisäinen ristiriita; näin ei voi väittää.
-> on olemassa olento, joka on välttämättä olemassa; ts. sen ei-olemassaolon oletuksesta seuraa looginen ristiriita.
-miksei sitten ole useampia välttämättömiä olentoja?; niillä täytyy olla samat ominaisuudet, sillä silloin voitaisiin taas ajatella vielä täydellisempää olentoa; identiteetin lain mukaan kyseessä on siis vain yksi olento.
-argumentin ydinkohta on siis "se, mitä suurempaa ei voida ajatella", ei esimerkiksi "suurin, mikä on olemassa".
-argumentti toimii sillä edellytyksellä, että tämä Jumalan käsite ei ole ristiriitainen.
-esim. Tuomas tunsi tämän argumentin, mutta ei hyväksynyt sitä, sillä näytti siltä, että predikaattitermi "olla olemassa" sisältyy siinä Jumalan olemukseen.
-samanlaisen version tästä esitti Descartes; olemassaolo sisältyy Jumalan käsitteeseen, kuten kolmion käsitteeseen se, että kolmiossa on kolme kulmaa.
-Kantin esimerkki: olemassaolo ei voi olla ominaisuus-kuvitellussa sadan euron setelissä on täsmälleen yhtä paljon euroja kuin todellisessa sadan euron setelissä; olemassaolo ei lisää mitään olion käsitteeseen; olemassaolo ei ole ominaisuus vaan relaatio.
-kuitenkin olisimme taipuvaisia sanomaan, että todellinen sadan euron seteli on täydellisempi kuin kuviteltu.
----------------------------------LAINAUS LOPPU.
(No, niitä todellisia satasiakin saisi tietysti todentua näin kallissa maassa läjäpäin tuohon nenän eteen, mutta ilmaiset lounaat ovat näemmä loppuneet, oliko niitä edes. Elo se on raatamista.)
Mahdollisten maailmojen, multiversumin hypoteesista, siitä voidaan rakentaa yllättävän lohdullinen ajatusmalli olemisemme perusteiksi, joka toki noudattelee edellistä jumala pohdiskelun kaavaa ja sisältää periaatteessa samoja aineksia.
Multiversumi on kuviteltavissa, se on tasan yhtä hyvä malli selittämään olemisemme syvällinen arvoitus, kuin vaikkapa, jumala..., eri asia onko ne totta, kumpikaan, emme tiedä, vielä, ehkä emme tiedä koskaan, teorisoidaan vaan.
Samoin toki jumala on viime kädessä myös pelkkää teoriaa, onko se sitä aina meille, emme tiedä, vielä.
Joillekin sellainen on uskon peilimaailman pomo, jotkut jopa juttelee sellaiselle, jotkut uskovat että ei se voi olla, jotkut ei kykene tai halua kuvitella koko asiaa ja suurinta osaa kiinnostavat paljon konkreettisemmilta tuntuvat, leivän, lämmön tai rakkauden hankintaan liittyvät puuhat ja toki tuiki tärkeä netin keskustelupalstoilla näpertely.
No, kumpikaan, jumala tai multiversumi, kumpikaan ei selitä tietenkään, mistä alun alkaen, miksi tai miten tai mitään yleensä on olemassa, onko edes olemassa, vai onko ollut vain tulevinaan vai untako tämä on.
Eikä meistäkään yksikään ole perillä elämän peruskysymyksistä, turha tulla sellaista kerskumaan, muutenhan istuisit jo hiukka tyynenä vuoren huipulla lausumassa "ommaata ommaa ta ta", sillain kun uskon rinnakkaistodellisuus taivaassa kait tehdään.
Ehkä nämä tälläiset jumalat ja -versumit ovat lopulta meille ihmisen lapsille liian visaisia pähkinöitä purtaviksi näillä hampailla. Ehkä näitä kysymyksiä ei pitäisi kysyä alkuunkaan, riitaa vaan tulee. Mutta, mihinkäs koira karvoistaan pääsee...
Pitäisi varmaankin enemmän keskittyä suvunjatkopuuhiin ja vieläpä oikein sellaisella säkenöivällä voimalla.
Multiversumiteoriahan tarkoittaa, että maailmankaikkeuksia on ääretön määrä ja tämä meidän olisi vain yksi hippunen loputtomalla hiekkarannalla.
Ajatuksessa on toki otettava huomioon, että vaikka jotakin onkin, se ei välttämättä ole sitä jollekin tai kaikille. Esim. mitä kala tekee hiustenkuivaajalla tai ihminen vaikkapa suomuilla. Pitänee siis olla omasta olemuksesta lähtevä intressi ja aistimet, ennen kuin jokin sinänsä "todeksi todentuu".
Multiversumin tapaiset ideana eivät ole uusia, ihmiskunta on aina rakennellut todellisuutensa peilikuvia, näkyvää selittävän heijastusmaailman.
Ilmeisesti ihmisen aivot toimivat siten, että tälläinen vertailu-, teoriamaailma pitää olla. Voidakseen kai uskoa näkyvän olevan jotenkin totta, unta, tai hallusinaatiota, riippuu aivan selittäjästä.
Kristittyjen ja muiden uskontojen taivaat tai helvetit, ne ovat juuri tälläinen, olemisen tuskan vertailutarpeesta rakennettu rinnakkaistodellisuus, johonka peilataan omaa hahmoa, tosin, kuitenkin erittäin teoreettisista lähtökohdista.
Mistään tälläisistä rinnakkaismaailmoistahan meillä kellään ei ole mitään lopullista riippumatonta faktainfoa, valokuvaa tai edes pienen pientä näytettä.
Sinänsä erikoista, että tieteelliset teoriat ovat päätyneet samantyyppisiin ajatushahmotelmiin rinnakkaismaailmoista, tosin peilin toiselta puolen katsoen, miten uskonnot näkevät, ilman jumalia tai saatanoita.
Multiversumihan, jos todellisuus nyt on sellainen, se kertoo yksi kantaan, että jumalia tai saatanoita ei tarvita edes hitusina ideoina säätämään maailmankaikkeuden numeroita elämälle sopivaksi, eikä sitä sitten ohjaamaan. Maailmankaikkeudet lisääntyisivät kuin sopulit ja aina erilaisina.
Kuitenkin multiversumiteorian mukaan suurin osa muista maailmankaikkeuksista ei olisi alkuunkaan elämää synnyttävä, ei edes tähtiä, eikä ehkä paljoa muutakaan, niiden "set upit" kun ovat sellaisiin luomuksiin tähtäävinä aivan muissa asennoissa.
Mutta tämä meidän maailmankaikkeus, se on kummallista eloa tuottava ja sitä rohkeasti ylläpitävä, siitä ei liene epäilystäkään, sillä on sellaiset säädöt, ainakin tällä kertaa, tai märät unet. Voi toki olla, että me elävät olemme ilmiömäinen kertakäyttöilmiö.
Se, onko elo laajemminkin syntyvä ja elossa säilyvä luonnonvoima, se selvinnee seuraavien vuosisatojen aikana, riippuu tietysti siitä, onko eloa silloin enää täälläkään, tutkimassa ja hutkimassa.
Viittaan tässä moniin, täälläkin spekuloijiin, jotka ennustelevat jotain pikaista maailmanloppua, ilmeisesti eivät ole saaneet tarpeeksi keppiä lapsena, rangaistus kun on silti saatava, taitaa olla vaan huono omatunto ennustajilla.
Mihin se maailma nyt loppuisi?
Maailmankaikkeushan on vastasyntynyt lapsonen, ei lähelläkään edes vaippaikää. Hyvin perustellusti mitatut, kuluneet 10-15 miljardia vuotta ovat murto-osa ilmiön odotettavissa olevasta tulevaisuudesta. Ihminen lajina voi tietysti hävitä, kuten lajit useinkin tekevät, entäs sitten?
Ehkäpä me otettais vaikkapa tämä maailmankaikkeuden hoitoomme, vähempi kun ei ole yhtään mitään, kun kerran on lähdetty. Mitäs kerran tänne lähdettiin, laitetaan nyt sitten ainakin valot päälle ja otetaan naapuria kädestä kiinni, smile, ei se sen vaikeampaa ole.
Pohdintapätkä...
Multiversumin ja jumalan ymmärrysongelmia, viittaan tässä aiemmin mainittuun asiaan, "jos jotakin vaikka olisikin, se ei välttämättä ole sitä jollekkin tai kaikille".
Filosooffinen lainaus jumalan tai vaikkapa multiversumin käsitteellisyydestä...>
--------------------------------------->
Mitä sana "Jumala" tarkoittaa, väittämän pohtimista ? ("Vain hullu sanoo että jumalaa ei ole", tai miksei, "vain hullu saoo että multiversumia ei ole".)
-kyse on reduktio ad absurdum -argumentista; pyritään osoittamaan ilmaisu "Jumalaa ei ole" ristiriitaiseksi.
-henkilöllä, joka kieltää Jumalan olemassaolon, täytyy olla Jumalan käsite jotenkin ymmärryksessään.
-jos hänellä on Jumalan käsite ymmärryksessään, hän sanoo: "Se, mitä suurempaa ei voida ajatella, ei voi olla olemassa".
-jokin, joka on ymmärryksessä ja sen lisäksi todellisuudessa, on suurempaa kuin se, mikä on vain ymmärryksessä.
-ts. se, joka on olemassa myös todellisuudessa on täydellisempi kuin se, joka on vain ymmärryksessä.
-on kai pakko myöntää, että näin logiikka toimii.
-tästä seuraa ongelma: olento, jolla on kaikki Jumala-käsitteen ominaisuudet ja se lisäksi on olemassa, sellainen on suurempi kuin Jumala.
-> näin ei voi olla; Jumala on siis välttämättä olemassa myös todellisuudessa.
-ihminen väittää käsittävänsä, mitä sanan Jumala tarkoitaa, mutta kieltää, että hän on olemassa todellisuudessa; tässä on kuitenkin sisäinen ristiriita; näin ei voi väittää.
-> on olemassa olento, joka on välttämättä olemassa; ts. sen ei-olemassaolon oletuksesta seuraa looginen ristiriita.
-miksei sitten ole useampia välttämättömiä olentoja?; niillä täytyy olla samat ominaisuudet, sillä silloin voitaisiin taas ajatella vielä täydellisempää olentoa; identiteetin lain mukaan kyseessä on siis vain yksi olento.
-argumentin ydinkohta on siis "se, mitä suurempaa ei voida ajatella", ei esimerkiksi "suurin, mikä on olemassa".
-argumentti toimii sillä edellytyksellä, että tämä Jumalan käsite ei ole ristiriitainen.
-esim. Tuomas tunsi tämän argumentin, mutta ei hyväksynyt sitä, sillä näytti siltä, että predikaattitermi "olla olemassa" sisältyy siinä Jumalan olemukseen.
-samanlaisen version tästä esitti Descartes; olemassaolo sisältyy Jumalan käsitteeseen, kuten kolmion käsitteeseen se, että kolmiossa on kolme kulmaa.
-Kantin esimerkki: olemassaolo ei voi olla ominaisuus-kuvitellussa sadan euron setelissä on täsmälleen yhtä paljon euroja kuin todellisessa sadan euron setelissä; olemassaolo ei lisää mitään olion käsitteeseen; olemassaolo ei ole ominaisuus vaan relaatio.
-kuitenkin olisimme taipuvaisia sanomaan, että todellinen sadan euron seteli on täydellisempi kuin kuviteltu.
----------------------------------LAINAUS LOPPU.
(No, niitä todellisia satasiakin saisi tietysti todentua näin kallissa maassa läjäpäin tuohon nenän eteen, mutta ilmaiset lounaat ovat näemmä loppuneet, oliko niitä edes. Elo se on raatamista.)
Mahdollisten maailmojen, multiversumin hypoteesista, siitä voidaan rakentaa yllättävän lohdullinen ajatusmalli olemisemme perusteiksi, joka toki noudattelee edellistä jumala pohdiskelun kaavaa ja sisältää periaatteessa samoja aineksia.
Multiversumi on kuviteltavissa, se on tasan yhtä hyvä malli selittämään olemisemme syvällinen arvoitus, kuin vaikkapa, jumala..., eri asia onko ne totta, kumpikaan, emme tiedä, vielä, ehkä emme tiedä koskaan, teorisoidaan vaan.
Samoin toki jumala on viime kädessä myös pelkkää teoriaa, onko se sitä aina meille, emme tiedä, vielä.
Joillekin sellainen on uskon peilimaailman pomo, jotkut jopa juttelee sellaiselle, jotkut uskovat että ei se voi olla, jotkut ei kykene tai halua kuvitella koko asiaa ja suurinta osaa kiinnostavat paljon konkreettisemmilta tuntuvat, leivän, lämmön tai rakkauden hankintaan liittyvät puuhat ja toki tuiki tärkeä netin keskustelupalstoilla näpertely.
No, kumpikaan, jumala tai multiversumi, kumpikaan ei selitä tietenkään, mistä alun alkaen, miksi tai miten tai mitään yleensä on olemassa, onko edes olemassa, vai onko ollut vain tulevinaan vai untako tämä on.
Eikä meistäkään yksikään ole perillä elämän peruskysymyksistä, turha tulla sellaista kerskumaan, muutenhan istuisit jo hiukka tyynenä vuoren huipulla lausumassa "ommaata ommaa ta ta", sillain kun uskon rinnakkaistodellisuus taivaassa kait tehdään.
Ehkä nämä tälläiset jumalat ja -versumit ovat lopulta meille ihmisen lapsille liian visaisia pähkinöitä purtaviksi näillä hampailla. Ehkä näitä kysymyksiä ei pitäisi kysyä alkuunkaan, riitaa vaan tulee. Mutta, mihinkäs koira karvoistaan pääsee...
Pitäisi varmaankin enemmän keskittyä suvunjatkopuuhiin ja vieläpä oikein sellaisella säkenöivällä voimalla.
Vastaukset 8
Vanhimmat
... sydämellään (kokonaisvaltaisesti sielullaan) ne mainitsemasi asiat on todennettava!
Varmuus tulee itseään kuuntelemalla (makromaailama versus mikrokosmos tai päinvastoin)!
ole perillä peruskysymyksistä on naulan kantaan niinkuin moni muukin asia jutussasi.
Maailmahan voi olla hologrammi tai mitä hyvänsä. Madonreikäteoriat ym ei vaan mitenkään mahdu ihmisten ajattelun piiriin?
Pelkästään tietämättömyys tekee ihmisistä uskontojen selitysmalleihin takertuvia mikä on mielestäni aika ikävystyttävää ja kummallista ja osoittaa täydellistä mielikuvituksen puutetta.
Sanoisin paremminkin että "jumala" on mielikuvitusta ja luovuutta joita uskontojen kautta iät ajat on pyritty kontrolloimaan ja ohjaamaan sallittuihin uomiin.
(luen vielä juttuasi)
paras vitsi juuri onkin, että kukaan ei tiedä, oikeastaan yhtään mitään ja sekin mitä tiedetään on vanhaa tietoa.
Moni on toki tietävinään monenmoista, oikein varmaksikin menevät väittämään ja usein vielä ihme kyllä, mitä vähemmän on ollenkaan faktaa, sitä varmempia asiasta ollaan. (paranormaalit, yms...)
Jos taas uskoo uskovansa, ongelmat ovat piankin valmiina alkamaan. Tunne-/usko- asioista ei kait kannata kiistellä ollenkaan, se kun on hieman samaa jos kiistelisi maistuuko suklaa mintulle vai eikö se maistukkaan pähkinälle. Ja totuus on tuolla ulkona jossa minäkin olen, aivan lost in space.
Se on tietysti kohtuullisen naivistista, sellainen tietojensa varmoiksi väittäminen, koska tieto elää ajassa ja muuttuu, kuten sitten mekin. Se, että saadaanko olemisellemme koskaan tyydyttävä selvitys, se on kovasti kiven alla, niin ison, että voi olla, että jää se nostamatta.
Oikeastaan närästää paljonkin tuo sananen, peruskysymys. Ikään kuin olisi olemassa myös perusvastaus. Perusvastausta kun kuitenkin haluamme etsiä, joudumme toistaiseksi tyytymään monenmoisiin arvauksiin ja voi olla, että kukaan ei ole osunut lähellekään arvauksissaan.
On tämä elo välillä ikävystyttävää ja tylsää, kun kukaan ei tiedä kertoa suuria salaisuuksia. Toisaalta tässä kurjan lyhyessä elämässä on muutakin ihmettelemistä ja tekemistä yllin kyllin, että aivan hyvillä mielin voi elellä täysin tietämättömänäkin, näköjään.
"Puolet maailman kurjuudesta aiheuttaa tietämättömyys. Toisen puolen aiheuttaa tieto." Näin sanoi jo Ambrose Pierce aikoinaan.
aina yhtä kaukana "totuudesta" siitä huolimatta mitä tiedämme / mahdoton tehtävä. Ja mihin totuutta tarvitaan ?
Voisi ajatella myös että mielikuvitus on itseään luova systeemi, multiuniversumi.
Ehkä yksi salaisuus on juuri se ettei suuria salaisuuksia ole.
Ei ole mitään pysyvää ja varmaa , elämän luonne on muutos/kaaos ja se on hyvä juttu! Vai onko?
tuntuu olevan lukuisa määrä joitakin kuvitelmia, että jotain totuuksia olisi olemassa, jossain, tai joillain eriskummallisilla ulkopuolisilla olioilla.
Me toki luomme todellisuuden joka hetki olevaksi itsellemme ja tästä kaaoksesta ei tolkkua saa, aina voi yrittää, huomatakseen vain, että koko roska pakenee kuin liukas kala.
Ehkä tässä kaiken kauheessa kaaoksessa ei edes ole mitään selvitettävää, jotain vain on hetkensä olevinaan, lupaa kysymättä.
Ihminen kun tutkii asioita, se tutkii vain itseään, on se sellainen egoisti ja napaansa tuijottaja. Pitää itseään jonkinlaisena mittana.
Universumin vastakohta onko se valveillasumi.)))
1. Suhteellisuusteoria hävitti illuusiot absoluuttisesta avaruudesta ja ajasta.
2. Kvanttiteoria osoitti mahdottomaksi newtonilaisen unelman kontrolloidusta mittauksesta.
3. Kaaosteoria osoitti mahdottomaksi Laplacen unelman ilmiöiden ja prosessien, edes deterrminististen, täydellisestä ennustettavuudesta.
4. Seuraavaksi ihmiskunta kait ampuu itseään kuuppaan, itsesäälistä.
Se joka tunnustaa järjestyksen mutta ei tiedä mitään eksyksissä olosta, se ei ole vielä oppinut tuntemaan taivaan ja maan lakeja eikä maailman olosuhteita.
- Chuangtse
koko universumin fyysinen materia mahtuu sokeripalan kokoiseen kasaan , sekin on vaikea käsittää.
Ajattelen, että kaikki toisiaan poissulkevat mallitkin voivat olla mahdollisia yhtäaikaa koska on mahdollista ainakin teoriassa ajatella niin.
Maailman luonne voi olla monitasoisesti ristiriitainen?
Itse en kaipaa valmiita vastauksia, kaaos on ihan ok.
Ja voihan se olla että aika kiertyy spiraalissa tai että kaikki tapahtuu koko ajan yhtäaikaa?
Ehkä ei niinkään se miten asiat ovat tai niiden pitäisi olla tee ihmistä onnelliseksi tai onnettomaksi.
Vaan se miten ihminen toimii ja mitä hän tekee näistä eväistä, oman todellisuutensa rakennuspalikoista eli MITEN hän keksii todellisuutensa joka hetki uudestaan ja uudestaan .
Mielikuvitus on ehkä todellisinta mitä ihmisellä loppujen lopuksi on?
samaa mieltä, ei kaaoksessa mitään vikaa ole.
Ihminen saattaisi tähän kaaoksen pienen järkensä avulla kenties tuoda jotain merkitystä, mutta sitäkin vain itselleen.
Kaaos se ei meistä välitä, se vain kaahoilee kylmän viileesti, lupaa kysymättä.
Maailma nyt on tälläinen ja vaikka se olisi ihan vaikka millainen, aina me kait kysyisimme miksi se on juuri tälläinen.
Mielikuvitusta kehiin ja planeettaa pelastamaan ihmiseltä, siinä sitä puuhaa on omiksi tarpeiksi, tälle lajille ja muutkin kiittää.
meillä on päässä hieno tietokone muttei käyttöohjeita....?
Jatketaan uusissa jutuissa.