Hyvää päivää lukijat
Aurinko nousee näinä päivinä jo niin aikaisin että kiirettä pitää jos aikoo olla virkkuna ennen "sitä."
Asiani ei ole kovin tärkeä, mutta uskon että mustetta tuhlataan turhempaankin, olisin voinut kyllä tämän kertoa lyhyemminkin koska en välttämättä pidä tätä kuitenkaan niin sanotusti erittäin mainittavana.
Niin, mitähän pitikään sanomanani, niin, koira alkoi oirehtia aiemmin kun yleensä. Siinä kun se koikkelehti pitkin ja poikin, tunsin itsekin syytä käydä ulkoiluttamassa mäyräkoiraa.
Heh, mäyris ei Jeremias tosiaankaan ole; se on parimetrinen Uudenseelanninnoutaja - makuullaan piankin kolmttametrinen vonkale, josta tulikin mieleeni, että meidän perreessä ei kaikuluotamia tarvita.
Tämä ilmeni siinä vaiheessa kun vein sitä neuvolaan, sen ollessa puolivuotias.
Lääkäri tuki Jeren lonkkia, totesi ne täysin terveiksi, mutta totesi sen olevan aivoton.
Siitä päivästä lähtien en ole joutunut ajattelemaan mihin suuntaan kävelyretkemme suuntautuu. Siitä Jere pitää huolen.
Tammikuussa, kahden pakkasjakson puolivälissä teimme pidemmän kävelyretken. Aprikoin että jos ulkona on hieman lämpimämpää, ei Jere, saati itse, viilennä ilmaa tuulikaapissa turhanpäiten kun saavumme kotiin.
Jere oli aivan poikki, kuten itsekin, ja se menikin heti pahnoilleen.
Päätin juksata sitä, en siis pahalla, se kun on niin tarkka kaikesta.....otin Tokmannilta ostamani, en siis kalleimmasta paikasta ostamani tiki-talken- lämpömittarini ja kävin mittamassa Lahtisen Seatin alavesiletkun lämpötilan; 42 astetta, lämpöä oli, valitettavasti.
Siitä tiesin että piakkoin Lahtinen lähtee työmatkalle. Tämä ei turhaan vesiletkuja lämmittele, sillä jos lämpö olisi ollut alle 40 astetta, olisin tiennyt Lahtisen nukkuneen, miten sen sanoisikaan, yliopistokielellä, pommiin?
Imuroin varoen kylpyhuoneen Jeren nukkuessa makeasti. Se nukkui vielä silloinkin kun palasin ostoksilta lähikaupasta. Säästyin kalliimmilta ostoksilta kun läheisestä opiskelija-asunnosta, yliopisto-opskelija kait, nuori nainen ryntäsi ulkovaatteet yllään ulos pakkaseen ja kysyi, voisinko ottaa vastaan muutaman perunan, jotka olivat sattuneet hänen mukaansa kun hän illalla oli lähtenyt ajamaan Etelään Lompelosta. Vanhempansa olivat kuulemma vielä Syyskuun alkupäivinä istuttaneet muutaman kymmentä perunaa maalämpöputken viereen, ja satoa olivat antaneet ihan tuplasti.
Otin säkin mielelläni vastaan. En sanoisi nuukuudeksi, vaan viisaudeksi sitä, että ravintolassa ruokaileva opiskelija, nainen, tietämättään antaa perunoita yliopistosta perunansa tienaavalle, tuotaniin, tohtorille.
Menimme Jeren kanssa ajoissa nukkumaan, joka sitten kostautuikin aikaisena tarpeena. Puoli kolmem aikaan kävimme pitkähköllä lenkillä. Sen verran jo oli lämmintä etten viitsinyt laittaa tennareihin edes sukkia: ei ole mies eikä mikään joka ei koiraansa kevättalvella sukita ku...pissitä.
Palstakadun Neuvosen vanhasta Saapista oli varmaan pentsiini loppunut. Honkkilan veljekset antoivat polttoaineapua ihan letkun kera; kysyivät siinä vielä kohteliaasti tohtorilta, kröhömm, että mitähän ainetta se menovesi on ihan suomeksi. Tein pika-analyyttisen hiilivedyistä, ja pojat kertoivat lähtevänsä hakemaan Neuvosta lentoasemalta.
Olinkin jo syksyllä neuvonut Neuvosta, jolla oli kova hinku aurinkorantaan, käymään kunnan rannassa. Se ei käynyt hänelle, ihan pakko oli päästä lentokoneeseen ja hyvin kauas. Halpaahan se hänelle olikin, sillä jostakin Kuno-pelistä oli voittanut kaksi tuhatta euroa, eivätkä sijoitusneuvoni tepsineet. Säästökassa kun ei ole kaikille mieleen*harmi*
Nyt on uusi aamu. Jerekin jo tuolla nostaa päätään. Se tietää että tänään syödään perunoita, vaihteeksi.
Aurinko nousee näinä päivinä jo niin aikaisin että kiirettä pitää jos aikoo olla virkkuna ennen "sitä."
Asiani ei ole kovin tärkeä, mutta uskon että mustetta tuhlataan turhempaankin, olisin voinut kyllä tämän kertoa lyhyemminkin koska en välttämättä pidä tätä kuitenkaan niin sanotusti erittäin mainittavana.
Niin, mitähän pitikään sanomanani, niin, koira alkoi oirehtia aiemmin kun yleensä. Siinä kun se koikkelehti pitkin ja poikin, tunsin itsekin syytä käydä ulkoiluttamassa mäyräkoiraa.
Heh, mäyris ei Jeremias tosiaankaan ole; se on parimetrinen Uudenseelanninnoutaja - makuullaan piankin kolmttametrinen vonkale, josta tulikin mieleeni, että meidän perreessä ei kaikuluotamia tarvita.
Tämä ilmeni siinä vaiheessa kun vein sitä neuvolaan, sen ollessa puolivuotias.
Lääkäri tuki Jeren lonkkia, totesi ne täysin terveiksi, mutta totesi sen olevan aivoton.
Siitä päivästä lähtien en ole joutunut ajattelemaan mihin suuntaan kävelyretkemme suuntautuu. Siitä Jere pitää huolen.
Tammikuussa, kahden pakkasjakson puolivälissä teimme pidemmän kävelyretken. Aprikoin että jos ulkona on hieman lämpimämpää, ei Jere, saati itse, viilennä ilmaa tuulikaapissa turhanpäiten kun saavumme kotiin.
Jere oli aivan poikki, kuten itsekin, ja se menikin heti pahnoilleen.
Päätin juksata sitä, en siis pahalla, se kun on niin tarkka kaikesta.....otin Tokmannilta ostamani, en siis kalleimmasta paikasta ostamani tiki-talken- lämpömittarini ja kävin mittamassa Lahtisen Seatin alavesiletkun lämpötilan; 42 astetta, lämpöä oli, valitettavasti.
Siitä tiesin että piakkoin Lahtinen lähtee työmatkalle. Tämä ei turhaan vesiletkuja lämmittele, sillä jos lämpö olisi ollut alle 40 astetta, olisin tiennyt Lahtisen nukkuneen, miten sen sanoisikaan, yliopistokielellä, pommiin?
Imuroin varoen kylpyhuoneen Jeren nukkuessa makeasti. Se nukkui vielä silloinkin kun palasin ostoksilta lähikaupasta. Säästyin kalliimmilta ostoksilta kun läheisestä opiskelija-asunnosta, yliopisto-opskelija kait, nuori nainen ryntäsi ulkovaatteet yllään ulos pakkaseen ja kysyi, voisinko ottaa vastaan muutaman perunan, jotka olivat sattuneet hänen mukaansa kun hän illalla oli lähtenyt ajamaan Etelään Lompelosta. Vanhempansa olivat kuulemma vielä Syyskuun alkupäivinä istuttaneet muutaman kymmentä perunaa maalämpöputken viereen, ja satoa olivat antaneet ihan tuplasti.
Otin säkin mielelläni vastaan. En sanoisi nuukuudeksi, vaan viisaudeksi sitä, että ravintolassa ruokaileva opiskelija, nainen, tietämättään antaa perunoita yliopistosta perunansa tienaavalle, tuotaniin, tohtorille.
Menimme Jeren kanssa ajoissa nukkumaan, joka sitten kostautuikin aikaisena tarpeena. Puoli kolmem aikaan kävimme pitkähköllä lenkillä. Sen verran jo oli lämmintä etten viitsinyt laittaa tennareihin edes sukkia: ei ole mies eikä mikään joka ei koiraansa kevättalvella sukita ku...pissitä.
Palstakadun Neuvosen vanhasta Saapista oli varmaan pentsiini loppunut. Honkkilan veljekset antoivat polttoaineapua ihan letkun kera; kysyivät siinä vielä kohteliaasti tohtorilta, kröhömm, että mitähän ainetta se menovesi on ihan suomeksi. Tein pika-analyyttisen hiilivedyistä, ja pojat kertoivat lähtevänsä hakemaan Neuvosta lentoasemalta.
Olinkin jo syksyllä neuvonut Neuvosta, jolla oli kova hinku aurinkorantaan, käymään kunnan rannassa. Se ei käynyt hänelle, ihan pakko oli päästä lentokoneeseen ja hyvin kauas. Halpaahan se hänelle olikin, sillä jostakin Kuno-pelistä oli voittanut kaksi tuhatta euroa, eivätkä sijoitusneuvoni tepsineet. Säästökassa kun ei ole kaikille mieleen*harmi*
Nyt on uusi aamu. Jerekin jo tuolla nostaa päätään. Se tietää että tänään syödään perunoita, vaihteeksi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Aamukahveja ei juoda neljältä iltapäivällä. Ne on päiväkahvit. Sä voisit kirjoittaa paikallislehteen. Olis melkoinen pläjäys kulmakunnan tärkeimpiä sattumuksia. Kuinkas vanha se Jere on?
kolahti tähän sessuun:))
lystiä mikäli jere joku päivä tassuttelisi tuomaan tuntemuksiaan julki.kiinnostus heräsi:))