Prismassa oli tänään ihmisen kloonaamisesta, ja sehän tietysti aina herättää kaikenlaisia mietteitä...
Itse olen sitä mieltä että jokainen syntynyt ihminen on oma persoonansa, eikä toista samanlaista tule. Kehot saattavat tekijöiltään olla kopioita toisistaan, mutta kehoja asuttavat mielet eivät koskaan täysin yksi yhteen. Sikäli oli hieman vastenmielistä kuunnella miten ohjelmaan valitun pariskunnan isä sanoi että hän haluaisi kloonata heidän aivovammaisen poikansa, sillä tämä poika tod.näk. kuolee 10-vuotiaana. Isä haluaa saman pojan - tietysti mielellään terveenä.
Aivan kuin olisi puhuttu koiranpennusta. "Kun tämä nyt tästä kohta heittää veivinsä, niin ei kun uusi tilalle". Perheen äiti sensijaan totesi että hän on hyväksynyt poikansa menetyksen jo tämän eläessä. Isä sitten ilmeisesti ei ollut.
Onko tämä sitten sukupuolikysymys, että mies näkee perheensä omaisuutenaan, jonka voi aina uusia jos vanhan menettää? Huh.
Suhtautumiseni kloonaukseen on kiikunkaakun. Mikäli EI kuvitella että kokonainen rikas, monivivahteinen ihminen eli persoona voidaan todella kloonata, en tiedä onko kloonaus täysin kiellettävä. Toisaalta on väitetty että syntyvät kloonit (siis kehon tasolla) ovat alkuperäistä rakennetta heikompitasoisia, aivan kuin valokopio on aina alkuperäistekstistä. Näin ollen kloonauksella syntyneet oliot saattavat olla tautisempia ja kuolla nuorena.
Solutasolla, kun ei edes aiota jatkaa syntymään asti, kloonauksesta on hyötyä sairauksien parantamisessa. Mutta voiko käydä niin, että kun korjailemme jälkeenpäin luonnollisissa oloissa elinkelvottomia yksilöitä, he lisääntyvät ja täyttävät maan? Tuleeko edes hedelmättömyyttä keinotekoisesti hoitaa? Entä jos kiellämme kaikki hoidot kaikilta ja yritämme edesauttaa ns. terveiden ja elinvoimaisten yksilöiden lisääntymistä, syyllistymmekö yli-ihmisajatuksen palvontaan...
Entäs sitten se, että elinkorvauksia klooniviljelmistä saisivat olisivat varmasti rikkaita? Onko luonnonvaroja runsaiten tuhlaavalla rikkaalla oikeus pidentää elämäänsä jotta hän voisi KULUTTAA lisää?
Kloonaus herättää paljon enemmän kiusallisia ajatuksia kuin mitä se vaikuttaa tarjoavan...
Itse olen sitä mieltä että jokainen syntynyt ihminen on oma persoonansa, eikä toista samanlaista tule. Kehot saattavat tekijöiltään olla kopioita toisistaan, mutta kehoja asuttavat mielet eivät koskaan täysin yksi yhteen. Sikäli oli hieman vastenmielistä kuunnella miten ohjelmaan valitun pariskunnan isä sanoi että hän haluaisi kloonata heidän aivovammaisen poikansa, sillä tämä poika tod.näk. kuolee 10-vuotiaana. Isä haluaa saman pojan - tietysti mielellään terveenä.
Aivan kuin olisi puhuttu koiranpennusta. "Kun tämä nyt tästä kohta heittää veivinsä, niin ei kun uusi tilalle". Perheen äiti sensijaan totesi että hän on hyväksynyt poikansa menetyksen jo tämän eläessä. Isä sitten ilmeisesti ei ollut.
Onko tämä sitten sukupuolikysymys, että mies näkee perheensä omaisuutenaan, jonka voi aina uusia jos vanhan menettää? Huh.
Suhtautumiseni kloonaukseen on kiikunkaakun. Mikäli EI kuvitella että kokonainen rikas, monivivahteinen ihminen eli persoona voidaan todella kloonata, en tiedä onko kloonaus täysin kiellettävä. Toisaalta on väitetty että syntyvät kloonit (siis kehon tasolla) ovat alkuperäistä rakennetta heikompitasoisia, aivan kuin valokopio on aina alkuperäistekstistä. Näin ollen kloonauksella syntyneet oliot saattavat olla tautisempia ja kuolla nuorena.
Solutasolla, kun ei edes aiota jatkaa syntymään asti, kloonauksesta on hyötyä sairauksien parantamisessa. Mutta voiko käydä niin, että kun korjailemme jälkeenpäin luonnollisissa oloissa elinkelvottomia yksilöitä, he lisääntyvät ja täyttävät maan? Tuleeko edes hedelmättömyyttä keinotekoisesti hoitaa? Entä jos kiellämme kaikki hoidot kaikilta ja yritämme edesauttaa ns. terveiden ja elinvoimaisten yksilöiden lisääntymistä, syyllistymmekö yli-ihmisajatuksen palvontaan...
Entäs sitten se, että elinkorvauksia klooniviljelmistä saisivat olisivat varmasti rikkaita? Onko luonnonvaroja runsaiten tuhlaavalla rikkaalla oikeus pidentää elämäänsä jotta hän voisi KULUTTAA lisää?
Kloonaus herättää paljon enemmän kiusallisia ajatuksia kuin mitä se vaikuttaa tarjoavan...
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Aivan kuin olisi puhuttu koiranpennusta. "Kun tämä nyt tästä kohta heittää veivinsä, niin ei kun uusi tilalle"."
Juu, kyllä minustakin tuollainen asenne on arveluttava. Ihmisiä pitäisi valistaa, että klooni ei ole kokonaisvaltaisesti yhtä kuin se alkuperäinen ihminen.
"aivan kuin valokopio on aina alkuperäistekstistä"
Tuota, luonnossa syntyy klooneja eli identtisiä eliöitä. Siinä olet oikeassa, että toistaiseksi ihmisen kloonaamismenetelmien varmuudesta ei ole tietoa ja kloonivauvalla saattaa olla pahoja fyysisiä ongelmia edessä, jos sellainen nyt kloonataan.
"Itse olen sitä mieltä että jokainen syntynyt ihminen on oma persoonansa, eikä toista samanlaista tule."
Mitä jos ihminen antaa luvan itsensä fyysisen kehon kloonaamiseen? Onko yhteiskunnalla oikeus kieltää kloonaaminen?
vaikka kloonatusta tulisikin samannakoine kuin mita alkuperainen henkilo on ollut, ei koloonattu voi koskaan ola taysin samanlainen. jokainen henkilo on persoona. kloonatulla on mita arvatenkin erilainen persoona. jumalahan loi jokaisen ihmisen antaen jokaiselle omanlaisen persoonan.
vaikka olisi identtiset kaksoset, on heissa eroja naossa seka luonteessa. joten kloonaus ei koskaan tule olemaan sellainen kuin mita ihmiset sen halauvat olevan.
niinkuin kerroit tuosta pariskunnasta, jotka haluavat "saman pojan". tamahan on siis taysin luonnon ja jarjen vastaista! sellainen ei ole mahdollista, eika koskaan tule olemaan.
Jumala antoi ihmiselle vapaan tahdon. Tässä yksi selitys Raamatun mukaan miksi ihminen ei vapaata tahtoa suvainnut.
Maan tyttäret yhtyivät jumalan poikiin ja syntyi jättiläisiä.
Me homo sapienssit saadaan pyristellä.
Vai ratsastaako coruv cubas nykyisin aasilla Beetlehemiin.