Tapahtuipa kerran ihan tavalliselle yksinhuoltajalle ja hänen lapsilleen seuraavaa: lasten ollessa jo melkein 2 ja 4 vuotiaita piti tämän äidin taloudellisista syistä palata takaisin työelämään ja silloin oli tietenkin lapsille saatava hoitopaikka. Lapsille löytyi paikka perhepäivähoidosta, hoitajan 6. ja 7. lapsina. Kun lapset olivat olleet hoitopaikassa kolme viikkoa, piti heidät kiikuttaa päiväkotiin, koska hoitajalla oli parin viikon talviloma.
Sattuipa myös niin, että eräs tämän äidin entisistä sukulaisista teki ajattelemattomuuttaan tästä äidistä lastensuojeluilmoituksen lastensuojeluviranomaisille, aika heppoisin perustein. Ja koska tämä ilmoitus tuli samaan aikaan, kun lapsilla sattui olemaan uhmaikä, tämä äiti ja lapset joutuivat viranomaisten suurennuslasin alle.
Pian oli yhteydenottoja sosiaaliviranomaisilta, ehdotettiin jos jonkinlaista terapiaa, jos minkälaista (psyykkistä) tukimuotoa jne. Oli todella se tunne, että näillä viranomaisilla on työn puute, koska ihan normaalien uhmaikäisten lasten elämään näinkin innokkaasti ja aikaansa säästelemättä puuttuivat.. missä ovatkaan ne OIKEAT ongelmatapaukset, perheväkivalta, alkoholiongelmat?? Kuka niitä hoitaa??
Sattuipa sitten myös niin, että tämä kyseinen perhepäivähoitaja kyllästyi näihin lapsiin, jotka eivät ole paikallaan viihtyvää ja niiailevaa "kyllä täti" -tyyppiä. Tässä tilanteessa olikin kunnallisella päivähoidolla tarjota tasan yksi vaihtoehto, päiväkoti! Ihan kuin päiväkodissa (jossa on 1 aikuinen 7 lasta kohden!!) olisi enemmän aikaa hoitaa lapsia yksilöllisesti, ohjaavasti, kasvattavasti ja lasta parhaalla tavalla tukien! Sisarukset pantiin eri ryhmiin, koska ammatti-ihmisten mielestä näin on henkisen kehityksen kannalta paras, eivät vahingossakaan pysty kiintymään edes sisaruksiinsa... Päiväkotiin vain isoon ryhmään, pois perhepäivähoidosta, jonne olivat juuri alkaneet kotiutua. Asiantuntijat päättivät, että näin on lasten kannalta paras, kyllä ne kuulemma sinne ennen pitkää tottuvat! Eriävää mielipidettäni ei otettu huomioon, koska olin vain äiti, en asiantuntija, en pienten lasten kasvatuksen ammattilainen.
Niinpä lapset sitten menevät päiväkotiin joka aamu itkien, kysyvät illalla viimeiseksi ennen nukkumaanmenoa, että eihän äiti meidän tarvitse huomennakin mennä sinne päiväkotiin. Lasten paras... ?
Niin, ajateltiinko tässä todellakin lasten parasta.. muutaman kuukauden hoidossa olon jälkeen repäistään hoitajan tympääntymisen vuoksi pois siitä, mihin ovat tottuneet.. ja tällähän ei tietenkään ole mitään merkitystä lapsen myöhemmälle psyykkiselle kasvulle??
Kysynpä vain, mistä johtuu se, että nuorisorikollisuus kasvaa. Mistä johtuu, että suuri osa kouluikäisistä voi huonosti ja miksi niin monella lapsella ja nuorella on henkisiä ongelmia? Mistä johtuu turvattomuuden tunne? Miksi asiantuntijat eivät näe metsää puilta?
Olisiko syynä se, että ns ammattilaisten asiantuntemus lapsista ei kuitenkaan päihitä lapsen omien vanhempien oikeellisempaa käsitystä lapsistaan? Olisiko syynä se, että lapsia yritetään liian aikaisin tehdä yhteiskuntakelpoisiksi, tunkea samaan muottiin, jotta hoitohenkilökunta pääsisi helpolla työssään? Olisiko aika palata siihen, että lasten annetaan olla lapsia ja omia yksilöitä ilman julman maailman paineita, kyllä he ehtivät maailman ja ihmisen julmuuden vielä kokea elämänsä aikana ihan riittävän monta kertaa..
Lapsen paras, lapsen etu.. vaarallisia viranomaistermejä..
Toivottavasti teidän muiden lapsille ei käy näin!
ps. Näiden viranomaisten mielestä olen muuten pitänyt lapsia liikaa sylissä, rakastanut liikaa. Miettikääpäs, voiko pieni lapsi olla sylissä liikaa???
Sattuipa myös niin, että eräs tämän äidin entisistä sukulaisista teki ajattelemattomuuttaan tästä äidistä lastensuojeluilmoituksen lastensuojeluviranomaisille, aika heppoisin perustein. Ja koska tämä ilmoitus tuli samaan aikaan, kun lapsilla sattui olemaan uhmaikä, tämä äiti ja lapset joutuivat viranomaisten suurennuslasin alle.
Pian oli yhteydenottoja sosiaaliviranomaisilta, ehdotettiin jos jonkinlaista terapiaa, jos minkälaista (psyykkistä) tukimuotoa jne. Oli todella se tunne, että näillä viranomaisilla on työn puute, koska ihan normaalien uhmaikäisten lasten elämään näinkin innokkaasti ja aikaansa säästelemättä puuttuivat.. missä ovatkaan ne OIKEAT ongelmatapaukset, perheväkivalta, alkoholiongelmat?? Kuka niitä hoitaa??
Sattuipa sitten myös niin, että tämä kyseinen perhepäivähoitaja kyllästyi näihin lapsiin, jotka eivät ole paikallaan viihtyvää ja niiailevaa "kyllä täti" -tyyppiä. Tässä tilanteessa olikin kunnallisella päivähoidolla tarjota tasan yksi vaihtoehto, päiväkoti! Ihan kuin päiväkodissa (jossa on 1 aikuinen 7 lasta kohden!!) olisi enemmän aikaa hoitaa lapsia yksilöllisesti, ohjaavasti, kasvattavasti ja lasta parhaalla tavalla tukien! Sisarukset pantiin eri ryhmiin, koska ammatti-ihmisten mielestä näin on henkisen kehityksen kannalta paras, eivät vahingossakaan pysty kiintymään edes sisaruksiinsa... Päiväkotiin vain isoon ryhmään, pois perhepäivähoidosta, jonne olivat juuri alkaneet kotiutua. Asiantuntijat päättivät, että näin on lasten kannalta paras, kyllä ne kuulemma sinne ennen pitkää tottuvat! Eriävää mielipidettäni ei otettu huomioon, koska olin vain äiti, en asiantuntija, en pienten lasten kasvatuksen ammattilainen.
Niinpä lapset sitten menevät päiväkotiin joka aamu itkien, kysyvät illalla viimeiseksi ennen nukkumaanmenoa, että eihän äiti meidän tarvitse huomennakin mennä sinne päiväkotiin. Lasten paras... ?
Niin, ajateltiinko tässä todellakin lasten parasta.. muutaman kuukauden hoidossa olon jälkeen repäistään hoitajan tympääntymisen vuoksi pois siitä, mihin ovat tottuneet.. ja tällähän ei tietenkään ole mitään merkitystä lapsen myöhemmälle psyykkiselle kasvulle??
Kysynpä vain, mistä johtuu se, että nuorisorikollisuus kasvaa. Mistä johtuu, että suuri osa kouluikäisistä voi huonosti ja miksi niin monella lapsella ja nuorella on henkisiä ongelmia? Mistä johtuu turvattomuuden tunne? Miksi asiantuntijat eivät näe metsää puilta?
Olisiko syynä se, että ns ammattilaisten asiantuntemus lapsista ei kuitenkaan päihitä lapsen omien vanhempien oikeellisempaa käsitystä lapsistaan? Olisiko syynä se, että lapsia yritetään liian aikaisin tehdä yhteiskuntakelpoisiksi, tunkea samaan muottiin, jotta hoitohenkilökunta pääsisi helpolla työssään? Olisiko aika palata siihen, että lasten annetaan olla lapsia ja omia yksilöitä ilman julman maailman paineita, kyllä he ehtivät maailman ja ihmisen julmuuden vielä kokea elämänsä aikana ihan riittävän monta kertaa..
Lapsen paras, lapsen etu.. vaarallisia viranomaistermejä..
Toivottavasti teidän muiden lapsille ei käy näin!
ps. Näiden viranomaisten mielestä olen muuten pitänyt lapsia liikaa sylissä, rakastanut liikaa. Miettikääpäs, voiko pieni lapsi olla sylissä liikaa???
Vastaukset 3
Vanhimmat
lapsen paras ei todellakaan tässä maassa toteudu! On se nähty jo vuosien ajan. Mulla on ollu samanlaisia kokemuksia kunnallisesta päivähoidosta kuin sullakin. Lastani (onneksi silloin jo kolme vuotias) hyppyytettiin hoitopaikasta toiseen. Perhepäivähoitoon olisin hänet halunnut, mutta hoitaja jäi pitkälle sairaslomalle muutaman viikon kuluttua siitä, kun lapseni sinne meni. Ei muuta kuin uuteen paikkaan (varahoito) tutustuminen. Tässäkään ryhmässä ei voinut kauaa olla sillä porukka oli jo valmiiksi liian iso. "Onneksi" hyppääminen loppui tähän ja poikamme pääsi päiväkotiin jossa sentään on suunnilleen samat hoitajat päivästä toiseen.
Ja kokemuksesta tiedän muuten senkin, etteivät kaikki lapset mahdu samaan muottiin, vaikka äiti ja isä heidät kasvattaisikin rajoilla ja rakkaudella. Uhmaikäkin voi olla saman perheen lapsilla tyystin erilainen....
Ei näissä kasvatusasioissa voida enää osoittaa syyttävää sormea vanhempiin päin, kun yhteiskunnan perusrakenne on näin lapsi- ja nuorisovastainen. Toisin kyllä puhutaan, mutta se on sanojen helinää. Todelliset teot puhuvat puolestaan ja niitä tekoja ei viime aikoina ole ollut.
Ai niin, meinasipa ihan unohtua. Paavo Lipponenhan on ehdottanut lapsilisien korotusta kahdelle ensimmäiselle lapselle. Ettei vain olisi vaalit lähestymässä... (surkuhupaisaa pelleilyä koko politiikka, en muuten aio enää edes äänestää, ottaa niin paljon tämä nykyinen meno päähän)
Voimia arkeesi.
Kiitos kirjoituksestasi :)
Ajatuksesi olivat kuin omiani! Sen verran katkera olen tapahtuneesta, että jos lapsistani joskus tulee kouluhäiriköitä, nuorisorikollisia tms aion kyllä osoittaa syyttävällä sormella viranomaisia.
Jokainen vanhempi tuntee itse lapsensa kaikkein parhaiten, tietää, millaiset olot ovat lapselle parasta... ikävä vain, että tässä materialismin ja oman edun tavoittelemisen maailmassa unohdetaan, että tämänhetkiset lapset päättävät joskus tämänkin maan asioista :)
Ai niin, oliskohan sillä Lipposella itellään suunnitteilla perheenlisäystä.. vai haluaisiko sekin, että perheissä olisi vain kaksi lasta?? Vaalit tulossa, juu! Kaikki lupaa kymmenen kaunista ja yksitoista hyvää, mitään ei kuitenkaan tapahdu, valitettavasti.
Jaksamista myös sinulle ja perheellesi :))
Jos tässä yhteiskunnassa aikoo pysyä mukana niin lapsen paras jää väistämättä taka-alalle. Vaikka asiasta toitotetaan joka taholta ja mietitään miksi lapset voi huonosti, oireita ehkä hoidetaan mutta itse syyt jää selvittämättä. Onko oikein että pienet lapset herätetään aamuisin jo ennen klo:07.00 ja kiikutetaan joko päiväkotiin tai muuhun hoitoon? Itse olen joutunut myös tämän tekemään koska jos en opiskele en tule saamaan töitä ja sen jälkeen olen kortistossa tai toimeentulotuen asiakkaana eli en ole yhteskunta kelpoinen. Vanhemmille ei anneta todellista mahdollisuutta hoitaa lapsiaan kotona. Uskoisin että meitä on monia jotka valitsisivat kotona hoitamisen jos se todellisuudessa olisi mahdollista. En kyseenalaista päivähoitajienammattitaitoa mutta kaikki lapset ovat yksilöitä ja suurissa ryhmissä siihen on vaikea kiinnittää tarpeeksi huomiota.
Jos lasten ja nuorten huonovointisuudelle halutaan todella tehdä jotain niin annetaan vanhemmille mahdollisuus siihen että heillä on aikaa olla lasten kanssa. Tässä uraputki yhteiskunnassa se on melko mahdotonta jos haluaa myös syödä ja asua.