Hän toi tietoa epäilyttävästä uskonnosta, jonka mukaan kaikki, köyhät ja rikkaat, olivat samanarvoisia Jumalan edessä ja epäjumalanpalvonta oli kiellettyä. Tuohon aikaan Kaaba oli täynnä noita epäjumalan patsaita, ja ihmisiä tuli läheltä ja kaukaa niitä katsomaan. Muhammed saarnasi uskontoa, joka kielsi koron ottamisen ja orjuutuksen, ja kaikki Mekan rikkaat ottivat siitä kovasti pahakseen. He yrittivät kaikin tavoin estää uutta uskontoa leviämästä.
Jeesus suosittaa
Muhammed kieltää
5314
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Muhammed ottaa vallan määräillä
Jumala on Luoja, kaiken olevaisen aikaansaaja, se joka antaa elämän ja kuoleman, pitää huolta ja antaa elannon. Se merkitsee, että ihmiset ovat Jumalan "luotuja". Tuottaja omistaa sen minkä hän tuottaa. Jumala on Rabb, "herra", luotujensa, maailmankaikkeuden, maapallon, ihmisten omistaja. Siksi ihmisen on oltava Jumalan 'abd', "palvelija", "orja".
Ihmisen tarkoitus maan päällä on palvoa Jumalaa ja olla Hänen khalifansa, "sijaishallitsijansa", joka vallitsee maata ja sen voimavaroja, mutta ei aivan vapaasti eikä täysin hallintaoikeuksin. Ihmisen velvollisuus on seurata omistajansa määräyksiä, eli ilmoitettua Lakia.
kun puhutaan Jumalan palvelijoista. Joka tahtoo olla suurin taivasten valtakunnassa, sen on oltava kaikkien palvelija, eli orja. Eikös kummatkin uskonnot ole syntyneet nykyisessä Lähi-Idässä?
'kaikkien palvelija, eli orja' ... ilmaisu ei mielestäni ole totuudenmukainen, sillä tämä 'kaikkien palvelija' uskonnollisessa mielessä ei perustu orjuuteen, vaan vapaaehtoisuuteen/oman itsensä alentamiseen toisin mitä orjuus jos se tarkoittaa esim. työn orjuutta. Sitäpaitsi sanonta 'kaikkien palvelija' voi liittyä muuhunkin, kuin vain uskontoon. Ihminen voi toki tehdä hyviä tekoja lähimmäisilleen hyvinkin pienillä eleillä, eikä sitä kai voitane sanoa orjuudeksi. Huomioksi tähän perään vain ettei sellaisia uskovaisia enää ole, jotka 'alentaisivat' itsensä palvelemaan muita silkasta hyvyydestä, vaan 'palvelemisenkin' pontimena on useimmiten raha. Tämä uskovaisten 'uskon menettäminen' näkyy taas parhaiten juuri kirkon toiminnassa, siinä miten se on maallistunut kaupallisuuteen ja 'sielujen' haalimiseen käyttäen juuri samoja kaupallisia periaatteita(mainonta, erikoistarjoukset jne...).