Neron äly sekä suuren taiteen reseptiivinen mielentila sen vasataanottajalla on vapaa ja puhdas kaikesta tahtomisesta suhteineen, sillä kyse ei ole sen enempää minun itseni, oman persoonallisen minäni tahtomisen ja välillisten tai mahdollisten suhteiden, kuin minkään jumalaksi kuvittelemani tai nimittämäni substanssin mielteenäni, omantuntoni tms., tahdonliikkeistä. joista se on täysin vapaa reseption prinsiippinä kun tiedoitsevasta tulee tiedoitsemisen puhdas subjekti, tila, jota moni junttura ei ymmärrä, ja heille uskonto sopii oman minän pelkojen lievittämiseen omalla henkisellä tasollaan hyvin, kun taiteessa sielunliikkeet ainoastaan heijastuvat älyn mukaisesti puhtaan mielteen alueelle aiheutamatta koskaan persoonballista kärsimystä edes tuskaisimmassa soinnussa vaan aina mielihyvää viiltävimmässä tuskassakin ja koemme katharsiksen ja oman minuden menettämisen, joka saattaa joskus järkyttää tavattomasti syvällisesä sieluntilassa informatiivisen sävelvirran vastaanottajaa.
Tuo nerollinen suoraan Hegelin kategorioihin viittaava rinnasatus uskontojen ja taiteitten vastakohtaisuudesta on omaa luokaansa visionäärisyydessään, sillä uskonto pyskii säilyttämään antamaan käytännön ohjeita ja määräyksiä sosiaalisesista toimintamalleista ja kuvitelluista hyveistä, jotka usein ovat latteuksia ja yksinkertaistuksia täynnä, kun taide voi parhaimmillaan nostaa yksilön ja tahtovan subjektin pois omasta persoonallisesta minästään, tunkea tahdon ulos tajunnasta, mikä on myös ideoiden käsittöämisen ehdoton edellytys syvällisessä filosofioimisessakin, jolloin tiedoitseva on tiedoitsemisen puhdas subjekti, edellytys mahdollisimaan suuren objektiivisuuden tavoittaminen maailman käsittämisessä, jonka esteenä uskonnoliiset opit, totunnaiset tavat, käyttäytymismallit ja riitit ovat estäen tiedon objektiivsuusasteen ideaalista toteutumista.
Hegelin mukaanhan taide on teesi ja uskonto antiteesi voimatta sietään toisiaan ja siksi vastakohdat sulautuvat synteesiksi.
Tuo nerollinen suoraan Hegelin kategorioihin viittaava rinnasatus uskontojen ja taiteitten vastakohtaisuudesta on omaa luokaansa visionäärisyydessään, sillä uskonto pyskii säilyttämään antamaan käytännön ohjeita ja määräyksiä sosiaalisesista toimintamalleista ja kuvitelluista hyveistä, jotka usein ovat latteuksia ja yksinkertaistuksia täynnä, kun taide voi parhaimmillaan nostaa yksilön ja tahtovan subjektin pois omasta persoonallisesta minästään, tunkea tahdon ulos tajunnasta, mikä on myös ideoiden käsittöämisen ehdoton edellytys syvällisessä filosofioimisessakin, jolloin tiedoitseva on tiedoitsemisen puhdas subjekti, edellytys mahdollisimaan suuren objektiivisuuden tavoittaminen maailman käsittämisessä, jonka esteenä uskonnoliiset opit, totunnaiset tavat, käyttäytymismallit ja riitit ovat estäen tiedon objektiivsuusasteen ideaalista toteutumista.
Hegelin mukaanhan taide on teesi ja uskonto antiteesi voimatta sietään toisiaan ja siksi vastakohdat sulautuvat synteesiksi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ah, nero! mitä maailma sinussa menettääkään.
että sinun mielestä voi sekä tykätä taiteesta että uskoa. Mukavaa! :)