Helluntailaisuutta pidetään usein kristinuskon iloisena ja positiivisena muotona. Joskus, ainakin täällä, tuntuu että huumori ei tähän iloisuuteen kuulu.
Jos joku kirjoittaa huumorilla, kieli poskessa, heti ollaan kiristelemässä hampaita, ja ne, jotka luulevat omaavansa jonkinlaisen salapoliisin armolahjan, lähtevät heti arvioimaan kirjoittajan sieluntilaa - yleensä päätyen lopputulokseen, että kirjoittaja ei ole uskossa. Tätä olen joskus kokenut itsekin, joten olen yrittänyt vakavoitua. Nyt olen huomannut saman ilmiön suhtautumisessa muutamiin uudempiinkin kirjoittajiin.
Entäpä, jos Jumala onkin luonut huumorin, verbaaliakrobatioineen ja sanaleikkineen kaikkineen? Entäpä, jos ihmisen sieluntilaa ei voikaan päätellä hänen rennon suhtautumisensa ja vitsailunsa perusteella?Ja entäpä, jos ihminen ei vitsaillessaan vastustakaan oikeasti pyhiä arvoja, vaan ainoastaan niitä, joista ilman aihetta on tehty pyhiä?
Joskus tuntuu, että helluntailaiset pitävät useammin ikävää kuin körtit, vaikka näin sen ei kai pitänyt mennä? Piristävinä poikkeuksina ovat Frihet ja tode' , joilta tarvittaessa löytyy myös irtonaista otetta. He tosin eivät varmaankaan ole uskossa, eh?
Eräs merkittävä suomalainen ajattelija totesi 80 -luvulla näin: "Pilkkaanko Jumalaa - vai Jumalan kuvaa?". Tällä en viittaa siihen, että Jumalan kuvaa saisi pilkata sen paremmin kuin Jumalaakaan, vaan siihen, että Jumalan kuvan vääriä ja outoja ajatuksia voi joskus vähän pilkatakin. Kun ajatukset menevät hupaisiksi, niin eikö siitä saisi huomauttaa - vaikkapa sarkasmin tai kärjistyksen kautta? P.S. Poistan tämän tekstin myöhemmin. Sehän on rienaamista, eikö?
Jos joku kirjoittaa huumorilla, kieli poskessa, heti ollaan kiristelemässä hampaita, ja ne, jotka luulevat omaavansa jonkinlaisen salapoliisin armolahjan, lähtevät heti arvioimaan kirjoittajan sieluntilaa - yleensä päätyen lopputulokseen, että kirjoittaja ei ole uskossa. Tätä olen joskus kokenut itsekin, joten olen yrittänyt vakavoitua. Nyt olen huomannut saman ilmiön suhtautumisessa muutamiin uudempiinkin kirjoittajiin.
Entäpä, jos Jumala onkin luonut huumorin, verbaaliakrobatioineen ja sanaleikkineen kaikkineen? Entäpä, jos ihmisen sieluntilaa ei voikaan päätellä hänen rennon suhtautumisensa ja vitsailunsa perusteella?Ja entäpä, jos ihminen ei vitsaillessaan vastustakaan oikeasti pyhiä arvoja, vaan ainoastaan niitä, joista ilman aihetta on tehty pyhiä?
Joskus tuntuu, että helluntailaiset pitävät useammin ikävää kuin körtit, vaikka näin sen ei kai pitänyt mennä? Piristävinä poikkeuksina ovat Frihet ja tode' , joilta tarvittaessa löytyy myös irtonaista otetta. He tosin eivät varmaankaan ole uskossa, eh?
Eräs merkittävä suomalainen ajattelija totesi 80 -luvulla näin: "Pilkkaanko Jumalaa - vai Jumalan kuvaa?". Tällä en viittaa siihen, että Jumalan kuvaa saisi pilkata sen paremmin kuin Jumalaakaan, vaan siihen, että Jumalan kuvan vääriä ja outoja ajatuksia voi joskus vähän pilkatakin. Kun ajatukset menevät hupaisiksi, niin eikö siitä saisi huomauttaa - vaikkapa sarkasmin tai kärjistyksen kautta? P.S. Poistan tämän tekstin myöhemmin. Sehän on rienaamista, eikö?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Hengen hedelmän viipaleet, joista ensimmäisenä on RAKKAUS, sitten ILO, RAUHA, PITKÄMIELISYYS, YSTÄVÄLLISYYS, HYVYYS, USKOLLISUUS, SÄVYISYYS, ITSENSÄHILLITSEMINEN. Ja itsensähillitsemisen vuoksiko se olisi huumormieli ja pilke silmäkulmasta pyyhkäistävä pois. Kun meitsi menee seurakuntaan ns. hyvällä mielellä ja hymyillen, niin aatteleekohan jotkut siellä, että mikähän pöljä se siinä naureskelee yksikseen. Katseet on joskus vähän sillen viistot. Mutta koska hulluilla on halvat huvit, niin johtopäätös on selkeä: kyllä sitä aina vähän pöljä saa olla mutta ei tyhmä ;)
Totta, että joskus hyvä mieli tai joku äskettäinen tapahtuma voi hymyilyttää ja naurattaa ns. väärässä paikassa! Se olkoon muiden huoli, jos paheksuvat.
sitähän voi pienellä pilalla;
tai miks´ei ironiallakin;
saada ne pyhyyden kuoret
irtaantumaan; ja jos
tarkkaan katsoo voi ihan
itsekin huomata
siellä jopa ihan ihmisenkin
vilahtavan.....hmm.....
Luulenmpa ettei näistä muutamista kirjoittajista voi kovinkaan suuria johtopäätöksiä tehdä koskien helluntailaisia yleisesti. Et myös ole huomioinnut niitä jotka eivät edes jaksa vaivautua vastaamaan jokaiseen herjaan vaan ehkä hymähtävät vain toisten ajatuksille ja jatkavat elämäänsä. Sanoisin että helluntailaisissa on se aivan sama ihmiskirjo kuin missä muussa ryhmässä tahansa. Toiset ovat humoristeja ja toiset tosikkoja. Tänne kirjoittelee vain kourallinen uskovia joten ei tehdä siitä mitään johtopäätöksiä.
Tuo on varmaan erittäin totta. Tunnen itsekin pari huumorintajuista helluntailaista IRL. Kaikki helluntailaiset eivät ole vakavikkoja.
Samoin esim. kaikki skinheaditkaan eivät ole äärioikeistolaisia natseja. Äläkä nyt ymmärrä tätä aatteiden rinnastuksena, vaan muodollisena vertauskuvana! Skinien joukossa tunnetaan pieni ryhmä nimeltä Redskins (lähinnä Lontoossa ja Norjassa), joka näyttää uusnatsiskineiltä, mutta kaveeraakin afrikkalaisten kanssa ja kannattaa rotujen tasa-arvoa. Ei ole kaikki, miltä näyttää!
usein seurakunnan ulkopuolelle maailmallisten huviksi, kuten ilmoitustauluun seurakunnan oveen, jossa luki: "Jos Olet Kyllästynyt Elämään synnissä, Astu Sisään!"
Julisteen alareunaan oli huulipunalla lisätty:
"Jos et ole vielä kyllästynyt, soita numeroon 0400-749xxx
Ajattelen sinut mielelläni sofistikoituneeksi leidiksi, jota termiä käytettiin sivistyneistä naisista 1960 -luvulla. Tasokas huumori ja tasokas ajattelu, niitä sinulta yleensä löytyy. Joskus kuitenkin sorrut myös sofismiin. Et kuitenkaan nyt.
on kunnostautunut helluntailaisen huumorin saralla. Olen arvellutkin, että todennäköisesti on olemassa ihmistyyppi (uskistyyppi), joka nauraa katketakseen frihetin jutuille. Hänen huumorinsa sopii juuri tyypillisille uskovaisille, yksinkertaisille ja vihamielisille ihmisille.
Kertoisitko vielä, mistä päättelet, että nauran katketakseni ja että olen yksinkertainen ja vihamielinen?
frihetin olevan "piristävä poikkeus".
nyt on tosiaankin hinteillä vitsit vähissä,jos saavat Eniron vielä kaatamaan profiilisivuni,mutta siihen asti aion Taistella isolla T:llä!