Ruotsi toimitti syksyn 1939 aikana Suomelle 44kpl 40mm ilmatorjuntatykkiä,24kpl 37mm panssarintorjuntatykkiä sekä 12kpl 7,5cm kenttätykkiä. Ruotsalaiset vapaa-ehtoiset(noin 8000miestä) varustettiin ja aseistettiin Ruotsin armeijan asein,mm 17kpl panssarintorjuntatykkiä,8kpl 40mm ilmatorjuntatykkiä,12kpl 7,5cm kenttätykkiä sekä 8kpl 5:n-tonnin kuorma-autoja.
Joulukuussa -39 Ruotsi toimitti Suomeen uuden aselähetyksen:18kpl 40mm ilmatorjuntatykkiä,18kpl 37mm panssarintorjuntatykkiä,4kpl 10,5cm haupitsia,12kpl 15cm haupitsia,8kpl 7,5cm kenttätykkiä sekä 5kpl 10,5cm kenttätykkiä. Helmikuussa tuli Ruotsista uusi aselähetys:4kpl 21cm haupitsia,8kpl 10,5cm kenttätykkiä,48kpl 7,5cm kenttätykkiä sekä 28kpl 40mm ilmatorjuntatykkiä.Ruotsi lahjoitti myös 77000kpl 7,62mm mauser-kivääriä Suomelle. Ruotsi sijoitti 1/3osan ilmavoimiensa hävittäjävahvuudesta Pohjois-Suomeen(12kpl Gloster Gladiator). Ruotsin Suomelle antaman aseavun arvo oli silloisen rahan arvon mukaan noin 1,47miljardia markkaa. Aseavun lisäksi Ruotsi toimitti Suomeen suuria määriä "siviiliä" apua, mm lääkkeitä,vaatteita sekä elintarvikkeita. Ruotsi oli ainoa maa, joka konkreettisesti avusti Suomea talvisodan aikana.
Joulukuussa -39 Ruotsi toimitti Suomeen uuden aselähetyksen:18kpl 40mm ilmatorjuntatykkiä,18kpl 37mm panssarintorjuntatykkiä,4kpl 10,5cm haupitsia,12kpl 15cm haupitsia,8kpl 7,5cm kenttätykkiä sekä 5kpl 10,5cm kenttätykkiä. Helmikuussa tuli Ruotsista uusi aselähetys:4kpl 21cm haupitsia,8kpl 10,5cm kenttätykkiä,48kpl 7,5cm kenttätykkiä sekä 28kpl 40mm ilmatorjuntatykkiä.Ruotsi lahjoitti myös 77000kpl 7,62mm mauser-kivääriä Suomelle. Ruotsi sijoitti 1/3osan ilmavoimiensa hävittäjävahvuudesta Pohjois-Suomeen(12kpl Gloster Gladiator). Ruotsin Suomelle antaman aseavun arvo oli silloisen rahan arvon mukaan noin 1,47miljardia markkaa. Aseavun lisäksi Ruotsi toimitti Suomeen suuria määriä "siviiliä" apua, mm lääkkeitä,vaatteita sekä elintarvikkeita. Ruotsi oli ainoa maa, joka konkreettisesti avusti Suomea talvisodan aikana.
Vastaukset 38
Vanhimmat
>>Ruotsi sijoitti 1/3osan ilmavoimiensa hävittäjävahvuudesta Pohjois-Suomeen(12kpl Gloster Gladiator)>>
Uskokoon ken haluaa, että Ruotsin ilmavoimat koostui tuohon aikaan 36:sta GG:sta! ;=)
Ruotsin ilmavoimilla ei todellakaan ollut syksyllä 1939 muita venäläisten hävittäjien kanssa taisteluun kykeneviä koneita kuin Gloster Gladiator -ja sekin pärjäsi Ratalle huonosti. Koneita kyllä löytyi enemmän, mutta teknisesti vanhentunieta ja taisteluun kykenemättömiä. II maailmansodan aikana Ruotsi kyllä rakensi useita omia konetyyppejä, mutta ne olivat laajemmin käytössä vasta vuonna 1943 ja sen jälkeen.
Ylipäätään meillä on Suomessa hyvin vääristynyt kuva Ruotsin puolustuslaitoksen tasosta vuonna 1939, koska muistissa on Ruotsin puolustuslaitos kylmän sodan vuosilta, jolloin se oli vahva. Vuonna 1939 Ruotsi oli kuitenkin rannikkopuolustusta lukuunottamatta hyvin heikossa jamassa. Armeija esimerkiksi olisi liikekannallepanon avulla saanut jalkeille vain 5 jalkaväkidivisioonaa plus joitakin erillisiä pataljoonia. Tykistö oli heikko ja panssaritorjunta hädin tuskin Suomea parempi. Ilmavoimat oli laiminlyöty eikä niillä ollut moderneja koneita.
Ruotsin puolustuslaitos saavutti Suomen tason (joukkojen määrä materiaali)kun Suomen toimenpiteet vuosina 1940-43 otetaan huomioon vasta vuoden 1943 loppupuolella ja ohitti sen vuonna 1944. Ruotsi joutui siten tekemään suurimman osan poliittisista päätöksistään sodan aikana tilanteessa, jossa sillä ei ollut voimaa sanojensa taakse.
Mielenkiintoista on, että Ruotsin puolustuslaitoksen alasajo on ollut niin nopeaa viimeisten kymmenen vuoden aikana, että tilanne alkaa taas jossakin määrin muistuttaa vuoden 1939 tilannetta, mitä Suomen ja Ruotsin armeijoihin tulee. Teknisesti Ruotsin puolustusvoimat ovat toki hyvässä kunnossa mutta kaluston ja joukkojen määrä on vähentynyt nopeasti.
Ruotsin Suomelle myymät ja lainaamat aseet olivat suoraan poissa oman maan puolustuksen tarpeista. Erityisesti panssaritorjuntatykkien lähettäminen Suomeen oli katkera pala, koska Puolassa panssarien merkitys oli juuri nähty. Ruotsin oma panssariase oli kehittymätön, joten saksalaiset panssarit olisi voitu Etelä-Ruotsissa pysäyttää vain pst tykeillä.
Pieni tarkennus, nimittäin näistä 8000 vapaaehtoisesta vain 2000 ehti Suomeen ja rintamalle ...
Aseet ei olleet mitään apua, ne ostettiin kullalla ja maksettiin etukäteen, joka kerättiin kansalta vihkisormuksista yms ...
Tykit oli armeijan vanhaa ylijäämä varastoa, jonka kantomatka oli noin 5 - 7 km.
Venäläisten tykkien kantomatka oli 15 - 35 km, eikä niillä olut mitään vaikeuksia pelata Suomen vanhentunutta tykistöä pois pelistä ...
Lentokoneita tuli Rovaniemelle oikeasti 4 kpl.
Panssarintorjuntatykit olivat todella tarpeeseen. Myös muu apu. Sen sijaan länsivallat eivät lupauksistaan huolimatta lähettänet juuri mitään. Niiden lähettämät tykit olivat osaksi todella vanhoja (Ranska) ja jouduttiin poikkeuksetta huoltamaan ensin, joten mitätönkin apu viivästyi. Kahdeksi viimeiseksi päiväksi tuli tosin tusina pommikoneita, joiden merkitys taisi jäädä olemattomaksi.
Kyllä vastikkeetontakin apua tuli ja miski Suomelta ei olisi peritty maksua, kun maa oli vielä pystyssä?
Suomen asiasta tuli omani Orvar Nilsson
Orvar Nilsson Sidottu. SCHILDTS FÖRLAGS AB
ISBN: 9515013542 / 951-50-1354-2
EAN: 9789515013545
Tuossa kirjassa on aika tarkka kuvaus noista Talvisodan tapahtumista Lapissa ja kirjan kirjoittaja oli itse mukana vapaaehtoisena, sekä Talvisodassa että myöhemmin Jatkosodassa. Siis siinä SuRullisen kuuluisassa JR13/II:ssa, joka kutsui itseään myöskin nimellä Talin Tiikerit :=)
Mutta otappa se mainio, *oikean ruotsalaisen, Orvar Nilssonin* kirja *Suomen asiasta tuli omani*, niin siinä kerrotaan miten 1944 *Kaplainmäellä ja Vierumellä juostiin ja lujaa!*
Ja asiallahan oli tietysti JR13 / II ja Nilssonin johtama vapaaehtoinen ruotsalaiskomppania taisteli juuri siinä yksikössä!
Nilsson ihmetteli tämän yksikön JR13 / II juoksuherkkyyttä, mutta ei voinut muuta kuin lähteä vapaaehtoiskomppanioineen aina vaan perään kun muutkin pakeni, ts, *vetäytyivät suunnattoman vihollisylivoiman edessä*
Siinä kerrottiin myöskin episodi, jossa *juuri pakoonjuostu etulinja otettiin kävelemällä takaisin* kun paikalle sattui kunnollinen suomenkielinen suomalaisupseeri. Paikka oli juuri tuo Kalpainmäki tai Vierumäki. Lukaisin tuon kirjan talvella 2005.
Se Nilssoni tuntuu olleen *oikea* sotilas ja sen porukka oli aika kovaa sakkia lopuun saakka ja sen tappiot oli melkoiset.
Siitä hieman juttua tässä:
http://www.jippii.fi/jsp/forum/thread.jsp?b=kielipolitiikka&t=35326
Juuri pakoonjuostu etulinja otettiin kävelemällä takaisin, näin kesällä 1944!
Tuo pitää erittäin hyvin paikkansa ja kun lukee *Orvar Nilssonin kirjaa Suomen asiasta tuli omani*, niin siinä tämä oikeasti ruotsalainen vapaaehtoiskomppania, joka taisteli SuRullisen kuuluisan JR13 II:n riveissä, joutui useasti tuon samaisen ilmiön todistamaan ja perääntymään muitten mukana ihmetellen tapahtumien kulkua!
Nämä oikeat *ruotsalaiset vapaaehtoiset osasivat ja uskalsivat taistella* siinä missä puhtaasti suomenkielisetkin ja heidän tekemisissään ei ole kenelläkään negatiivisia sanomisia. Heitä myöskin kaatui aika paljon ja melkoisen kovaa sakkia he olivatkin.
Tässä samaisessa kirjassa Nilsson kertoo JR13 /II erään komppanian hajoamisesta Tali-Ihantalan taisteluiden aikana, olikohan tapahtumapaikka Konkkalan vuoren tietämillä, ja upseerista joka itkien päätti miestensä karattua taakse komennostaan, *ettei enää juokse metriäkään taaksepäin* ja ikävä kyllä näin kävikin!
Kyseinen upseeri sai hetken kuluttua kranaatin täysosuman ja Nilsson toteaa *ettei upseeri todellakaan enää juokse taaksepäin metriäkään*!
Italia möi Suomelle Fiat -hävittäjiä (ja niitä Terni-kiväärejä), jotka Saksan toimesta estettin tuomasta lentämällä Suomeen. Lentokoneiden toimitus viivästyi, koska koneet oli purettava ja pakattava laatikoihin kuljetusta varten. Ne kasattiin Ruotsissa ja lennettiin Suomeen. Vain jokunen kone ehti mukaan Talvisotaan ihan viimeisinä päivinä. Amerikkalaiset möivät Suomelle ne Brewsterit huonommalla, tehdaskunnostetuilla ja pienempitehoisilla moottoreilla varustettuina, ilman aseita ja tähtäinlaitteita. Ne eivät kerinneet mukaan Talvisotaan, kuten ei Nenosen Amerikasta ostamat useat tykistöpatteristot, 100 kpl 75mm Betlehemin kenttäkanuunoita ja 30 kpl 203mm järeitä kenttähaupitseja. Etelä-Afrikasta saatiin yllättäen lentokoneita, aika paljonkin ja aseita haalittiin joka puolelta suorastaan epätoivon vimmalla. Vain Ruotsi oli erikoisen nihkeä myymään mitään käypää kalustoa. Vain pieniä eriä annettiin ja myytiin, ettei suhteet aivan katkea ja koska Ruotsin kansan mielipide sitä ankarasti vaati!
Amerikka viivytti myymiensä materiaalien toimittamista. Lue teos Apu, jota ei annettu. Mussolinin toimitukset estettiin, kun ruotsalainen kommarilehti teki siitä jutun. Aluksi Hitler aikoi antaa aselähetysten kulkea Saksan läpi. Länsivaltojen apu oli tosi pienä. Ymmärrän kyllä, että Ruotsi haluaa säilyttää puolustuskykynsä uhkaavassa tilanteessa. Suomen demarit estivät Suomen viisaan varustautumisen ajoissa.
Missä kerrotaan Ruotsin "nihkeydestä"?
Antamasi tiedot venäläisten tykistön kantomatkasta ovat harhaanjohtavia. Venäläisten uusien 122 mm haupitsien maksimikantama oli n. 12 km ja 150 mm M37 kanuuna-haupitsien n. 15 km. Uuden 76 mm M36 kanuunan kantama oli n. 10 km. Venäläisillä oli kuitenkin edelleen käytössä pääosin sitä samaa ensimmäisen maailmansodan aikaista tykistökalustoa kuin suomalaisillakin, osittain jopa samoja tykkimalleja. Niiden kantamat jäivät yleensä alle kymmenen kilometrin, niin kuin suomalaistenkin tykistön.
Tykistön kantamaa verrattaessa on myös huomioitava aseiden tyyppi. Venäläisten tykistö käytti perinteisesti enemmän kanuunoita kun taas suomalaiset käyttivät haupitseja. Meikäläisessä peitteisessä maastossa haupitsien yläkulmilla ammuttu tuli on yleensä tehokkaampaa kuin kanuunoiden "laaka" tuli, joka ei yllä esteiden taakse. Talvisodassa venäläisten tykistön suurempi kantama ei ollut suuri ongelma, erityisesti kun venäläisten vastatykistötoiminta oli yleensä heikkoa. Jatkosodassa ongelma oli pahempi koska a) venäläisten vastatykistötoiminta aktivoitui b) suomalaisilla oli ammuksia omaan vastatykistötoimintaan ja c) ampumamenetelmät paranivat siten, että tehokas vastatykistötoiminta oli mahdollista.
Molemmilla osapuolilla oli lisäksi käytössään rautatietykkejä ja kiinteisiin asemiin sijoitettuja rannikkotykkejä, joilla saattoi olla pitkä kantama. Venäläiset esimerkiksi pommittivat Viipuria rautatietykeillä. Näitä aseita oli kuitenkin suhteellisen vähän eikä niillä ollut ratkaisevaa merkitystä.
Suomen talvisodan aikana hankkima kalusto oli lähes kauttaaltaan I maailmansodan aikaista mallistoa. Tuossa vaiheessa uudet asetyypit olivat Saksaa ja Neuvostoliittoa lukuunottamatta yleensä vasta piirustuslaudalla (jos sielläkään) ja jos niitä oli jo valmistuksessa, niitä ei myyntiin annettu. Vanhasta kalustosta oltiin kuitenkin halukkaita luopumaan ja Suomella taas ei ollut varaa olla ostamatta. Niinpä meillä oli lopulta muistaakseni 96 erilaista tykkimallia maassa. Jatkosodan alussa kenttätykistöllä oli yli 20 erilaista tykkimallia käytössä. Siitä mallien määrä sitten väheni jossakin määrin, kun patteristojen kalustoa yhtenäistettiin vuodesta 1942 eteenpäin.
Aloita Vandaali vaikkapa tuosta!
Hankin äskettäin täydennystä jo muutenkin hyvin varustettuun kirjahyllyyni. Nyt sattui oikea *aarre* kohdalle, nimittäin tämä teos:
Veljeys veitsenterällä, Krister Wahlbäck
suomennettu 1968 WSOY, 485 sivua asiaa
Ruotsinkielinen alkuperäinen teos on nimeltään:
*Finlandsfrågan i svensk politik 1937-1940*
Kirja kertoo ennenkaikkea *Ahvenanmaan -kysymyksestä* sen kaikilta eri puolilta ja sen vaikutuksesta Suomen ja Ruotsin suhteisiin tuona aikana.
*ERIKOISESTI TALVISOTA-AIKANA!*
Ja *kielipolitiikasta* sen kaikessa raadollisuudessaan sekä sen vaikutuksesta
*ERIKOISESTI TALVISOTA-AIKANA!*
Lopussa on kattavat lähdeluettelot kuten asiaan kuuluukin.
10 €:lla sain luettavaa moneksi illaksi.
Tässä yksi mielenkiintoinen suora lainaus:
s. 459 "Sitä vastoin Mannerheim näkyy - ainakin yhteyksissään Ruotsiin - torjuneen yritykset sekoittaa kielikysymys ruotsalais-suomalaisten yhteistoiminnan ongelmaan. *Parissa kirjeessään, jotka hän lähetti ystävälleen kenraali Ernst Linderille Tukholmaan, hän esitti, että kielikysymyksen täytyi antaa kehittyä omaa rataansa, sellaisena kuin kiihotus on tunnelman luonut, ja katsoi että Ruotsin taholta tulevat yritykset vaikuttaa asiaan olisivat tuloksettomia.* Mannerheimin mukaan voitaisiin mahdollisesti toivoa jonkinlaista laantumista lähemmän yhteistyön tuloksena, mutta ei sitä ennen.
Kielikysymys vedettiin nyt avoimesti mukaan ruotsalais-suomalaisiin neuvotteluihin, sikäli että Ahvenanmaan-kysymyksessä oli mukana olennaisen tärkeitä kieli- ja kansallisuustekijöitä."
http://www.jippii.fi/jsp/forum/thread.jsp?b=armeija&t=15521
Ja jatka sitten vaikka tuosta:
Pitkästä aikaa katselin hyvin monipuolista kirjahyllyäni ja käteeni sattui Charles Leonard Lundin 1957 kirjoittama kirja Suomi Toisessa Maailmansodassa.
Alkuperäisteos ilmestyi 1957 nimellä *Finland in Second World War*. Kirja on Gummeruksen kustantama ja 1960 *ruotsinkielisestä* tekijän tarkistamasta 1958 ilmestyneestä tarkennetusta teoksesta suomennettu Jorma Aaltosen toimesta.
Erittäin mielenkiintoinen kirja, jossa on monipuoliset lähdeteokset ja tarkat lähdeviitteet, 457 sivua asiaa.
Mahtava lukupaketti Suomen sisä- ja ulkopolitiikasta ja ajasta ennen 1939 kriisiä, Talvisota ja Jatkosota.
Joo, mutta on turha puhua avusta, jos joky myy aseita kovalla hinnalla.
Se on kaupankäyntiä.
Saksan myymät aseet kesällä 1940 ja siitä eteenpäin, menee osittain avutuksen puolelle, koska ne aseet myytiin raskaasti alihintaan ja velaksi.
Saksa halusi Suomen varustautuvan ...
Jakosodan alussa Suomella olikin sitten 460 000 hyvin varustettua sotilasta, kun Talvisodassa oli 240 000 huonosti varustettua sotilasta.
Tykeistä puheenollen on muistettava tämä:
Ihan turhaa on puhua tykkien kantamista tms. sekundäärisistä asioista kun tykistön ammuksista oli alunperinkin ankara pula. Tykkimalleja oli älytön määrä ja lisää epäkuranttia tavaraa saatiin milloin mistäkin, mukana useinkin vain mitätön määrä ammuksia. Ainostaan Ranskan lahjoittamat De Bang 1870 mallin tykkeihin saatiin ammuksia todella runsaasti. Nämä tykithän Ranska oli hylännyt varastoihinsa jo ennen I maailmansotaa vanhanaikaisina ja mitääntekemättöminä. Tykit oli huollettava ja osa korjattava, eikä niistä tainnut Talvisotaan keretä monikaan. Samoja tykkejähän oli saatu jo venäjältä "perintönä" runsainmäärin. Näitä pitkän kantaman tarkkoja, joskin erittäin epäkäytännöllisisä tykkejä käytettiin pääasiassa Jatkosodassa linnoitustykistönä ja sinne "Anuksen Karjalaan" niistä taisi iso osa jäädäkin. Nykyisin ne jäljelläolevat koristaa varuskuntien portinpieliä!
Näitä tykkejä se III AK raahasi Jatkosodassa läpi metsien ja soiden mennessään Suomussalmelta hyiseen itään ja Kiestinkiin! Kyllä sakumannit katsoi haavi auki suomalaisten kalustoa. Tykit oli älyttömän raskaita ja hankalia kuljettaa purettunakin, mutta pitkän kantaman puitteissa voitiin ampua aina 15 km etäisyyksille maksimissaan. Ja ammuksia oli vielä sodan jälkeenkin!
Lähteenä olkoon vaikkapa Suomen kenttätykistön historia osa 2.
Kyllä Vandaali taas toistelee valheellisia fraaseja. Millä lihaksilla demarit olisivat kyenneet estämään asemäärärahojen korotukset? Porvarit sen tekivät, ei suomalaisellakaan kapistalistilla ole isänmaata. Puunjalostusteollisuus = Walden esti korotukset koska pelkäsi että puunjalostuskapitalistit joutuvat maksumiehiksi!!!
Nordström: Voitto tai kuolema,1996, sivu 195.
Punamultahallituksessa vuodet ennen sotaa kuitenkin demarit olivat kova sana. Talvela oli esimerkiksi juuri ennen sotaa neuvotellut mahdollisuuden vielä aseiden ostoon ja lainaan USA:sta, mutta senkin tsäännssin Tanner valtiovarainministerinä henkilökohtaisesti eväsi.
Neuvostoliiton tykit olivat muuten 152 mm ei 150 mm. Venäläinen tapa on käyttää edelleen tuumamitoitusta tykeissä eli 6 tuuman tykki on millimetreissä 152,4 mm ja 3 tuumainen 76,2 mm jne. Vaikka ilmoitetaan millimetreissä pyöristettynä, niin mitoitus on tuumaperäinen. Samalla tavalla syntyi myös omituiselta kuulostava kiväärikaliiperimitta 7,62 joka on tuumissa 0,30 tuumaa eli kolme linjaa. Linja eli vershokki on tuuman kymmenesosa ja imperial-mittajärjestelmä eli englanninmitat otettiin Venäjällä käyttöön nimenomaan sotilastarpeen sanelemana.
Kannattaa vierailla Hämeenlinnan tykistömuseossa, siellä on hieno kokoelma Kannaksella ampuneita tykkejä.
Venäläisten tykistöä arvostivat sodan aikana myös viholliset, jopa saksalaiset tunnustivat 152 mm kanuuna-haupitsien arvon ja se saikin kutsumanimen "Toisen maailmansodan kuningatar" tai näin ainakin väitti eräs kapiainen tykkikoulutuksen aikana.
Itse asiaan millin kymmenyksillä ei tosin ole merkitystä.
Venäläisten 152 mm haupitsi oli kantamaltaan saksalaista vastinettaan hieman parempi ase. Ero maksimikantamassa oli muistaakseni n. 2km standardiammuksella. Suomessa tykkimiehet tosin tuntuvat pitäneen saksalaista 150 mm haupitsia H18 venäläistä vastinettaan parempana. Syynä oli käsittääkseni tykin paino, joka teki venäläisestä tykistä hankalammin liikuteltavan kuin saksalaisesta. Kumpaakaan ei kuitenkaan miesvoimin liikuteltu eli voi olla että mieltymyksen taustalla olivat ns. "muut syyt".
Oletko varma ettei tuo arvostettu haupitsi ollut 150H40? Jatkosotaanhan hankittiin näitä vieläkin käytössä olevia tykkejä.
Kyllä se oli 152 H 37 ja niissä oli vielä inttiaikanani isot kovakumipyörät jonka päälle sidotttiin äijä suuntaamaan kkpa, jotka modernisoinnin yhteydessä vaihdettiin ilmakumirenkaisiin tykki on kai edelleen käytössä merkinnällä 152 H 88-37. Tuo 150 H 40 on käsittääkseni saksalaisten tekemä.
Slobot ampuivat sodan loppuun saakka ns. kilpilinjassa, joka on tehokas tapa vain silloin kun kalustoa on PALJON ja ammunitsuunia rajattomasti eli junalasteittain. "Suuri maa, suuret tuliannokset"
Tarkoitin siis 150H40:a 150H18:n sijaan, ei 152H37:n sijaan. Tuolla 152H37:lla tuli Pahkajärvellä ammuttua. Eikä ampumakuntoon saattamisessakaan mennyt kuin kolme tuntia. Tosin oli siinä miehissäkin vikaa... Meillä oli kyllä jo ilmerenkaat. Tuo 150H40 on myös edelleen käytössä uudelleen putkitettuna 152-kaliberiin.
Suomessa saksalainen 150 mm haupitsi tunnettiin tyyppimerkinnällä 150 H40 saksassa 150 mm sFH 18. Suomen tyyppimerkinnässä 40 tarkoittaa hankintavuotta aivan kuten nykyisissäkin aseissa (esim. pst ohjus 76). Saksalaisilla puolestaan Versaillesin rauhansopimuksen kieltoja rikkoen kehitetyt aseet olivat kaikki mallia 18 sen peittämiseksi, että suunnittelu oli tapahtunut I maailmansodan jälkeen.
Taloudelliset päätökset tehtiin koko 1930-luvun ajan akselilla Ryti-Tanner, silloinkin kun demarit eivät olleet hallituksessa. Kun Kalliosta tuli presidentti, niin akselin vaikutusvalta kasvoi, koska Kallio luotti Rytiin Jumalan jälkeen seuraavaksi eniten. Paitsi talousasioissa joissa Ryti tuli ensin ja Jumala sitten.
Rytin ja Tannerin yhteistyön mahdollisti se, että Rytin ajama talouspolitiikka ei juurikaan haitannut palkkatyöllä eläviä vaan kohdistui kovimmin velkaantuneisiin yrittäjiin ja maanviljelijöihin. Tämän lisäksi Tanner ja Ryti olivat henkilötasolla samaa mieltä talouskysymyksistä. Tannerin pragmaattista asennetta kuvaa hyvin hänen Elannon kassoille kansalaissodan aikana antama määräys ottaa maksu aina markkoina ja antaa vaihtoraha kansanvaltuuskunnan rahassa.
Sekä oikeisto että vasemmisto olivat varsin yksimielisiä siitä, että valtio ei saanut velkaantua puolustushankintojen takia. Tämän yksimielisyyden taustalla olivat 1930-luvun alun lamavuodet, jolloin valtion velka BKT:stä nousi sietämättömään yli 50 %:iin BKT:stä (vrt 1990-luvun lama jolloin mentiin yli 60 %:iin). Sotaan ei vielä kesällä 1939 uskonut juuri kukaan muu kuin Mannerheim ja hänen lähipiirinsä ja niinpä puolustubudjetin lisärahat olisi pitänyt repiä jostakin muusta budjetin momentista. Tässä suhteessa vasemmisto ei ollut yhtä valmis tinkimään muista menoista kuin osa oikeistosta.
1930-luvulla noudatettu talouspolitiikka oli varsin puhdasoppista monterismia eli rahan tarjonnan säätelyyn perustuvaa talouspolitiikkaa. Vasta II maailmansodan jälkeen ns. Keynesiläinen eli kysynnän säätelyyn julkisen talouden kautta perustuva vaihtoehto tuli laajemmin käytöön. Jälkimmäiselle on tyypillistä valtion velanoton kasvattaminen kysynnän heiketessä ja kysynnän elvyttäminen julkisia hankintoja kasvattamalla taloudellisen taantuman oloissa. Keynes tavallaan legitimoi valtion velanoton. Monetaristeille valtion velkaantuminen, vaikka teoria ei sitä suoraan edellytäkään, on puolestaan usein vaikea hyväksyä.
Selvä pyy!
No ei muuten tarkoita välttämättä hankintavuotta. Esim. Neuvostoliittolaiset kanuuna 76 k 36 sekä haupitsi 152 h 37 ovat kyllä alkuperäisen venäläisen käyttöönottovuoden mukaan nimettyjä. Kuten tiedämme tuo kalusto sotasaalista.
Selitys ei ollut yleispätevä vaan esimerkki puolustusvoimien nimämiskäytännöstä jota on noudatettu 60 vuotta.
Sotasaaliskaluston kohdalla on käytetty pääsääntöisesti alkuperäistä tyyppimerkintää, koska niillä ei ole "hankintavuotta" päin vastoin kuin ostokalustolla. Myös ensimmäisen maailmansodan aikaisesta tai sitä vanhemmasta kalustosta on käytetty hankintatavasta ja ajankohdasta riippumatta alkuperäistä tyyppimerkintää esim 76K02. Suomalainen tyyppimerkintä ei ole aina looginen mutta ostetun kaluston kohdalla ryhdyttiin toisen maailmansodan aikana käyttämään hankintavuotta tyyppinimessä. On siitä senkin jälkneen varmaankin löydettävissä poikkeamia.
Mainitsemistasi aseista 152 mm haupitsi on vieläkin modernisoituna käytössä uudella tyyppimerkinnällä.
Saksan kauppapolitiikka oli yleensä erittäin kovaa johtuen siitä, että maan ulkomaankauppa oli tarkasti säännösteltyä. Tämä koski myös aseita. Suomi sai poikkeuksellisesti ostaa Saksasta halvalla sellaista sotasaaliskalustoa, joka ei sopinut saksalaisten omaan käyttöön. Tällaisia aseita olivat esim. Curtiss hävittäjät, tietyt kenttätykistön aseet ja ammukset jne. Sen sijaan heti kun puhuttiin saksalaisten uudesta kalustosta siitä maksettiin täysi hinta. Tähän kategoriaan kuuluvat esim 150 mm haupitsit, Sturmit, ammukset saksalaisiin tykkeihin jne. Saksalaisten tarjoamaan alennusmyyntiin oli osasyynä myös se, etä suomalaisten ostamia aseita oli takavarikoitu Norjan satamissa sen jälkeen kun saksalaiset valtasivat maan.
Suomalaiset saivat aseita pienessä määrin myös lahjoituksena Saksasta, tärkeimpänä ehkä Göringin lahjoittamat 15 (?) Dornier pommikonetta. Samoin kesällä 1944 Lapin armeija määrättiin luovuttamaan varastoistaan ammuksia ja aseita jo ennen kuin maksusta oli sovittu suomalaisten kanssa. Velka kuitenkin selvitettiin jälkikäteen.
Saksalaisten kauppapolitiikalle oli kuvaavaa, että kun Unkari halusi ryhtyä valmistamaan lisenssillä Panther panssarivaunua suunnitelmasta oli luovuttava korkean lisenssihinnan vuoksi. Unkari alkoi sitten tuottaa Panzer IV vaunuja, koska niiden lisenssi saatiin halvemmalla.
Ruotsin osalta on todettava, että ruotsalaisille yrityksille maksettiin aseista sovittu hinta. Ruotsin valtio sen sijaan lainasi Suomeen aseita, joista osa palautettiin ja osa lunastettiin sodan jälkeen. Ruotsin valtion toimittamista ammuksista tuskin maksettiin koskaan mitään, asetehtailta suoraan tilatuista taas maksettiin sopimuksen mukainen hinta.
"Nordström: Voitto tai kuolema,1996, sivu 195. "
Mistä lähtien Nordströmin omaelämäkerrallinen satukirja on muuttunut objektiiviseksi historiankirjaksi?
EIhän se ole edes miehen itsensä kirjoitama vaan perikunnan postuumisti kasailema.
"Joo, mutta on turha puhua avusta, jos joky myy aseita kovalla hinnalla.
Se on kaupankäyntiä."
No tuolla kriteerillä mitattuna kukaan ei sitten auttanut Suomea. Ei USA, ei Saksa, ei Ranska, ei Italia, ei Ruotsi jne.
Koska kyllä asekauppias joka maassa maksun haluaa vempeleistään.
Vuoden 1936 jälkeen tapahtuneet myynnit on kyllä tapana laskea avuksi, koska sen jälkeen periaatteessa kukaan ei myynyt toiselle mitään. Koko Eurooppa varustatui suursotaan.
Nenosen ostamia Betlehem -tykkejä oli 200 kpl
http://jaegerplatoon.net/ARTILLERY3.htm
Finnish use: 200 purchased from USA in 1940. The guns arrived too late to be used in Winter War and were in very poor shape. During early part of Continuation War the guns were mostly used by field artillery and in smaller numbers by coastal artillery and fortification artillery. But during Continuation War more and more were transferred to coastal artillery and fortification artillery.
Kauan eläköön paljon puhuttu ja perinteikäs Pohjoismainen yhteistyö!
Sillä on juuret kaukana ja syvällä varsinkin suomalaisten tunnoissa!
http://www.all2know.com/fi/wikipedia/t/ta/talvisota.html
Pohjoismaat, eritoten Ruotsin, tukivat hieman Suomea sodassa. Ruotsista saapui vapaaehtoisena sotaan yli 8 000 henkilöä. Virallinen Ruotsi ei kuitenkaan tukenut Suomea millään tavoin ja kielsi liittoutuneiden ja monien muidenkin maiden pyynnöt joukkojen kuljetuksesta Suomen avuksi. Ruotsi oli ennen sotaa sitoutunut muun muassa hoitamaan Ahvenanmaa puolustuksen sotatilanteessa. Sodan syttyessä Suomen pyynnöt asiasta kaikuivat kuitenkin kuuroille korville. Suomen oli puolustettava itse Ahvenanmaata. Ruotsin tyly asenne naapurimaataan kohtaan aiheutti närää kautta Euroopan ja ulkomaiset lehtimiehet kirjoittelivatkin aiheesta tyyliin 'ruotsalaiset saattavat joutua katumaan päätöstään'. Suomi pystyi kuitenkin pitämään itsenäisyytensä ja Ruotsin rajaa ei näin päästy uhkaamaan idästä.
Suomi ei tällaista ulkomaista "apua" halunnut ja Ruotsi ymmärsi ulkomaiden haluavan vain miehittää Ruotsin ja tehdä siitä sotatanner. Onneksi Ruotsi antoi tekosyyn hylätä Länsimaiden "avuntarjous".
Suomi tajusi vain Saksan pystyvän pelastamaan ja Ruotsi ei halunnut lähteä sotaan Saksaa vastaan. Virallisesti sota olisi tietysti tarkoittanut myös N-liittoa vastaan. Länsimaat olivat salaa N-liiton puolella ja sille oli luvattu jo Ruotsin pohjoisosat. Länsimaat olisivat miehittäneet Etelä-Ruotsin. Hitler ja ehkä myös Chamberlain olivat kertoneet Ruostille siionistien likaiset suunnitelmat suistaa myös Pohjoismaat sotaan ja hävitykseen.
Natsi-Saksa oli varsin vihamielinen ja penseä avustamaan Talvisodan aikana. Suomihan kuului Neuvostoliiton etupiiriin, joten Saksalla ei ollut syytä sotkeutua siihen. Itse asiassa aseiden toimittaminen Suomeen olisi saatettu tulkita N:n kannalta vihamielisyydeksi, mikä olisi riskeerannut suhteet sen kanssa.
Ja nuo kaikki sinun salaliittoteoriasi ja sionistijuonittelut eivät ole edes spekulaatioita, vaan pelkkää merkityksetöntä valetta.
Saksa toimi Suomen vastaisesti koko Talvisodan ajan. Esim. Sveitsistä oli todella hankalaa saada Oerlikonin valmistamia, muistaakseni pikatykkejä ja IT-tykkejä, liikkeelle nitään kautta, koska Saksa esti kaikki Suomeen suuntautuneet asekuljetukset rautateillään.
Niin vain oli.
Tanska myi yllättäen Madsen -pikatykkejä, joita käytettiin panssareidentorjuntaan ja IT -aseinakin niitä kokeiltiin. Myöhemmin ne Madsenin pikatykit siirrettiin laivastolle Jatkosodan aikana. Muistettava on että Itämeri meni kiinni, kun Saksa oli itsekin jo sodassa.
Ruotsin satamien kautta saatiin aluksi jotain kuljetettua, mutta kohta ei Tanskan salmien kautta ollutkaan mitään asiaa laivoilla.
Saksahan operoi keväällä 1940 Norjassa ja pidätti lähes kaikki Suomeen tulevat asekuljetukset Norjan satamiin ja otti niistä osan itselleen. Myöhemmin Saksa korvasi Suomelle, lähinnä Ranskasta saaduilla sotasaalisaseilla, näitä "kaappauksiaan". Esim. Bizertan järeistä laivatykeistä meni osa Saksalle aivan kuten Ranska pelkäsikin myydessään (ja myöhemmin lahjoittaessaan) ne Suomelle.
Myöhemmin vain Jäämeren rannalla oleva Liinahamarin satama oli henkireikänä Suomelle ja myöskin Ruotsille. Perustettiin Pohjolan liikenne ja Ruotsi antoi satoja kuorma-autoja kalustoksi ja sai osan rahdista itselleen. Tämä siis tapahtui jo Talvisodan päättymisen jälkeen.
Saksa kuitenkin sai taivutettua N-liiton rauhaan. Ystävien kesken ei tarvinnut muuta kuin uhata Suomen aseistamisella (Göringin uhkauksesta kertoo jopa Ylikangas). Saksa tosin vapautti Suomen taloussaarrosta ja siis alkoi käydä kauppaa ja neuvotella nikkelistä jo helmikuussa 1940. Suomea ei kuitenkaan heti rauhan tultuakaan alettu aseistaa, vaan saksa pyrki säilyttämään ystävälliset suhteet N-liittoon. Vasta syksyllä Ranskan sotaretken jälkeen Saksan ja N-liiton suhteet alkoivat viilentyä toden teolla ja Saksan oli lähetettävä joukkoja Romaniaan ja Suomeen. Kuitenkin Suomesta riideltiin kaverusten kesken Talvisodan aikana.
Länsimaiden aselähetykset Suomelle, jotka jäivät Norjan satamiin, oli melko varmasti tarkoitettu tosiasiassa "apuretkikunnalle", joka hyökkäsi Norjaan yhtäaikaa Saksan kanssa. Lähetyksillä lienee houkuteltu petollisesti Suomea jatkamaan sotaa ja pyytämään apua.
Saksa ei auttanut Suomea millään tavalla Talvisodan aikana. Mikä on siinä niin vaikea ymmärtää? Neuvostoliitto halusi irtaantua sodasta joka oli epäonnistunut sotilaallisissa tavoitteissaan ja maksanut huomattavasti. Puna-Armeija oli heikossa tilassa puhdistusten jäljiltä ja se oli tullut ilmeiseksi Talvisodan aikana, jolloin piti pyrkiä poliittiseen ratkaisuun.
Eli Nasu-Vandaali saa lopettaa valehtelemisen ennen kuin tekee itsestään vielä suuremman pellen.
Taitaapa peräti olla niin, että vuoden 1939 hyökkäys oli osaltaan Saksan syytä. Tekivät salaisen lisäpöytäkirjan Ribbentrop sopimukseen, jossa NL:lle taattiin "vapaat kädet Suomen kanssa". Molotov varmisti vielä asian syksyllä 1939: Aatu vakuutti Saksan pysyvän puolueettomana kun Suomi jauhettaisiin kappaleiksi. Käytännössä Aatun puoluettomuus tarkoitti, että Saksa teki kaikkensa estääkseen Suomea saamasta apua jne. Eli iski kapuloita rattaisiin minkä ehti.
Toki jatkosodassa oli eri meininki, mutta talvisota meni näin. Saksa oli Suomen vihollinen.
esti eräitä suomalaisten ostamien sotatarvikkeiden ja aseiden kauttakulun alueensa läpi.
Nimimerkki "Talvisodan aikana", kerros mistä lukusi on peräisin. Taitaa olla tarvetta vähän oikoa niitä.
Pitääpäs ottaa Suomen kenttätykistön historia osa 2 hyllystä ja alkaa katselemaan määriä.
Isompien tykkien määrät tuntuu aika paljolle...
Ruotsissa heräsi talvisodan syttyessä valtava auttamishalu, mutta maan hallitus ei ollut samalla kannalla. Ruotsalaiset aktivistit alkoivat värvätä vapaaehtoisia ja Ruotsin hallitus käytti jopa sensuuria hillitäkseen tätä värväämistä. Vapaaehtoisia tuli melko monesta maasta; Ruotsista, Norjasta, Kanadasta, Australiasta, Yhdysvalloista (vastoin USAn hallituksen suoraa kieltoa), Englannista. Unkarin valtio sentään lähetti kokonaista 341 miestä, vaikka vapaaehtoiseksi sielläkin oli ilmoittautunut perästi 25000. Sieltä suunnasta avun samisen esti Hitler, joka kielsi unkarilaisten kauttakulun. Samoin 5000 italialaista eivät saaneet lupaa kulkea Saksan kautta. Ulkomaalaisissa vapaehtoisissa oli meillä lopulta noin 12000 miestä 30 eri maasta.
Yksityiskohtana mainitakoon, että kaikki vapaaehtoiset kelpasivat lopulta käytettäväksi Mannerheimille - paitsi venäläiset ja Euroopasta paenneet juutalaiset.
'Ainoa mikä meitä nyt pitää koossa ja on kansallistunne, on venäläisviha'
"Ruotsin yleisen mielipiteen kehityksen suhteenkaan ei näyttänyt olevan suuria epäilyksiä. Vireitä voimia tuntui olevan jatkuvasti sekä Skandinavian yhdistymisen puolella että kannattamassa kostosotaa Venäjää vastaan. Ruotsinmieliset saattoivat Suomen vastaisuutta suunnitellessaan luottaa melko vakiintuneeseen mielipiteeseen Ruotsissa. Erikoisen kiinteältä tuntui tässä suhteessa Ruotsin kansallismielisten kanta. *Heissä eli viha Venäjää vastaan, ja viha taas oli, Tegnérin käsityksen mukaan, liikkeellepanevia voimia kansan elämässä.* 'Ainoa mikä meitä nyt pitää koossa ja on kansallistunne, on venäläisviha', hän kirjoitti. Jos se voitiin uhkaillen kansasta hävittää, Ruotsi vajosi 'täydelliseen mitättömyyteen'. Vuosikymmenien kuluessa ilmenee julkisessa sanassa ja muissa ruotsalaisten mielipiteen ilmaisuissa, että 1808-09 lyödyt haavat vuotivat jatkuvasti verta. Ei voitu uskoa todeksi, kuten muuan ruotsalainen lehti 1856 kirjoitti, että Suomen puolitoista miljoonaa ihmistä, joilla oli ruotsalaiset tavat ja laitokset ja sivistys, jotka olivat vuosisatojen aikana jakaneet Ruotsin kanssa kohtalon iskut ja onnen vaihtelut ja jotka olivat taistelleet tuhat taistelua yhteisen asian puolesta, olisi ikuisiksi ajoiksi Ruotsista erotettu. 'Me ruotsalaiset kaipaamme alituiseen Suomea', muuan tyyneksi tunnettu ruotsalainen kirjailija kirjoittaa 1863 Topeliukselle, 'ja tunnemme ehkä syvemmin kuin Suomi itse, mitä olemme menettäneet.'"
L. A. Puntila, 1944, Ruotsalaisuus Suomessa, Otava, s. 201-202