Vanhasen hallituksen hallitusohjelmassa lukee:
"Hallitus kasvattaa kehitysyhteistyömäärärahoja tavoitteena nostaa niiden osuus 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2010 mennessä yleinen talouskehitys kuitenkin huomioon ottaen."
Talouskehitys on ollut suotuisa, mutta kasvattaminen kohti 0,7-tavoitetta nykyisellä vauhdilla ei onnistu.
Maaliskuun lopussa tehdään tämän sitoumuksen ja kehityspolitiikan tulevaisuuden kannalta merkittävä päätös, kun hallitus hyväksyy valtiontalouden kehyspäätöksen vuosille 2007 - 2010. Se on hallituksen viimeinen mahdollisuus lunastaa hallitusohjelman sitoumukset, ennen kevään 2007 eduskuntavaaleja. Ennakkotiedot eivät kehitysyhteistyön osalta lupaa hyvää.
Vanhanen, jos olet mies, vastaat huutoosi.
Jos kehyspäätös on 0,7:lle kielteinen, on suomalaisten syytä pukeutua paitoihin, joissa on luku 0,7 viivattuna yli ja alle teksti: HÄPEÄN OLLA SUOMALAINEN !
KPT (Valtion asettama kehityspoliittinen toimikunta) vaatii painokkaasti 0,7-tavoitteiden toteuttamista.
Kehitysyhteistyövarat ovat hinta Suomen kansainväliselle vaikuttavuudelle. EU:n puheenjohtajuus vaatii luotettavuutta, joka nyt punnitaan. EU sitoutui keväällä 2005 yhteiseen tavoitteeseen saavuttaa kehitysyhteistyövarojen 0,56 prosentin BKTL-taso vuonna 2010. Sekä EU:n että OECD:n laskelmat olettavat Suomen saavuttavan hallitusohjelmaan kirjatun 0,7-tason. Suomen päämäärästään lipsuminen aiheuttaisi myös EU:n yhteisen tason lipsumisen.
Lipsutaanko tavoitteista ? "ONKO TÄMÄ TODELLA SE VIESTI, JONKA SUOMI OIKEUDENMUKAISEN GLOBALISAATION PUOLESTA AKTIIVISESTI PROFILOITUNEENA MAANA JUURI TÄNÄ VUONNA HALUAA ANTAA ?" Näin kysyy Suvi Virkkunen, kehityspoliittisen toimikunnan pääministeri kolumnissaan Kehitysuutisissa 2/06*28.2.2006.
ps. tilaa oma lehtesi.
Kehitysuutiset
Ulkoasiainministeriö*Kehityspoliittinen yksikkö
tilaukset: [email protected]
puh (019) 661 6277.
Ainakin minulle se tulee ilmaiseksi, ilmeisesti kaikille.
Yhteisen tulevaisuutemme puolesta: Martti
"Hallitus kasvattaa kehitysyhteistyömäärärahoja tavoitteena nostaa niiden osuus 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2010 mennessä yleinen talouskehitys kuitenkin huomioon ottaen."
Talouskehitys on ollut suotuisa, mutta kasvattaminen kohti 0,7-tavoitetta nykyisellä vauhdilla ei onnistu.
Maaliskuun lopussa tehdään tämän sitoumuksen ja kehityspolitiikan tulevaisuuden kannalta merkittävä päätös, kun hallitus hyväksyy valtiontalouden kehyspäätöksen vuosille 2007 - 2010. Se on hallituksen viimeinen mahdollisuus lunastaa hallitusohjelman sitoumukset, ennen kevään 2007 eduskuntavaaleja. Ennakkotiedot eivät kehitysyhteistyön osalta lupaa hyvää.
Vanhanen, jos olet mies, vastaat huutoosi.
Jos kehyspäätös on 0,7:lle kielteinen, on suomalaisten syytä pukeutua paitoihin, joissa on luku 0,7 viivattuna yli ja alle teksti: HÄPEÄN OLLA SUOMALAINEN !
KPT (Valtion asettama kehityspoliittinen toimikunta) vaatii painokkaasti 0,7-tavoitteiden toteuttamista.
Kehitysyhteistyövarat ovat hinta Suomen kansainväliselle vaikuttavuudelle. EU:n puheenjohtajuus vaatii luotettavuutta, joka nyt punnitaan. EU sitoutui keväällä 2005 yhteiseen tavoitteeseen saavuttaa kehitysyhteistyövarojen 0,56 prosentin BKTL-taso vuonna 2010. Sekä EU:n että OECD:n laskelmat olettavat Suomen saavuttavan hallitusohjelmaan kirjatun 0,7-tason. Suomen päämäärästään lipsuminen aiheuttaisi myös EU:n yhteisen tason lipsumisen.
Lipsutaanko tavoitteista ? "ONKO TÄMÄ TODELLA SE VIESTI, JONKA SUOMI OIKEUDENMUKAISEN GLOBALISAATION PUOLESTA AKTIIVISESTI PROFILOITUNEENA MAANA JUURI TÄNÄ VUONNA HALUAA ANTAA ?" Näin kysyy Suvi Virkkunen, kehityspoliittisen toimikunnan pääministeri kolumnissaan Kehitysuutisissa 2/06*28.2.2006.
ps. tilaa oma lehtesi.
Kehitysuutiset
Ulkoasiainministeriö*Kehityspoliittinen yksikkö
tilaukset: [email protected]
puh (019) 661 6277.
Ainakin minulle se tulee ilmaiseksi, ilmeisesti kaikille.
Yhteisen tulevaisuutemme puolesta: Martti
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ja meille kun riittää kuntapolitiikka ja Karpelan housut. joillakin se ei ole taivaskaan kattona murheissansa.
Kehitysavut ovat väärä tapa auttaa kehitysmaita. Kehitysaputukien pitäisi olla vain akuuttia kriisiapua varten. Ne ovat myös kehittyneiden maiden omantunnon tuskien lieventämisrahoja. Kehitysapua myönnetään vuodesta toiseen eivätkä asiat sen avulla juuri paremmiksi ole muuttuneet. Kehitysavulla ei siten tunnuta voivan poistaa kehitysavun tarvetta.
Kaikkein tärkein asia olisi nostaa kehitysmaat kehityksen portaille. Siinä pitäisi silloin toimia monipuolisen kehitysohjelman avulla. Monia kehitysmaita auttaisi kaikkein eniten se, että kehittyneet maat lopettaisivat maataloustuotteidensa dumppaamisen niihin ja siten sallisivat kehitysmaan oman tuotannon kehittyä. Toiseksi kehittyneiden maiden pitäisi luopua maatalousprotektionismista, jotta kehitysmaille aukenisi myös vientimahdollisuuksia.
Kehitysmaiden hallitukset pitäisi panna myös vastuuseen siitä, että kehittymisen eteen on toimittava myös itse. Tämä tarkoittaa sitä, että suoraa apua on kohdennettava sovitulla tavalla. Se ei saa tarkoittaa esim. sitä, että kehitysmaa panee kehitysavun verran aina omia varojaan asehankintoihin tai hallituspalatsien rakentamiseen. Kehitysavulle voidaan asettaa myös demokratisoitumiskehitystä koskevia myöntämisedellytyksiä. Kaiken kaikkiaan kehitysavun osaltakin pitää ottaa käyttöön tulosvastuu. Pitää saada myös tuloksia aikaan eikä pelkkää kädestä suuhun apua.
Luulisi, että maailamsta löytyy jokunen onnistunutkin kehitysapuprojekti. Muutakin kehitysapua voidaan normittaa näiden onnistuneiden projektien esimerkin mukaiseksi. EU:n ja Naton kriisinhallintajoukkoja voitaisii ja ehkä pitäisikin käyttää tarpeen vaatiessa sovittujen kehitysapuprojektien toteuttamisen turvaamiseen. Tällaisista asioista pitää myös yrittää sopia jo etukäteen avunsaaja maan hallituksen kanssa.
Globalisaatio pitäisi nähdä myös mahdollisuutena kehitysmaille. Se edellyttää toki sitä, etteivät kansainväliset suuryritykset tule vain ryöstämään kehitysmaiden luonnonvaroja ja käyttämään halpatyövoimaa melkein ilmaiseksi hyväksi. Tällaisen hyväksikäytön estämisen luulisi olevan mahdollista WTO-prosessissa standardisoimalla eri alueiden vähimmäisehtoja kullekin toiminnolle. Kehittyneiden maiden kehittyvä kehitysmaa on myös uusi markkina-alue kehittyneiden maiden tuotteille. Siten kehitysmaan kehityksestä hyötyvät kaikki. Tällaisen ymmärryksen globaali lisääntyminen voisi olla hyväksi.
Työtä on paljon sekä kehittyneissä maissa että kehitysmaissa asenteiden muuttamiseksi ja lyhytnäköisen itsekkyyden poistamiseksi.
Tässä kaikille tulostettavaksi ja lähetettäväksi valtiovarainministerille.
http://www.voima.fi/tiedostot/vetoomuskortti_02_06.pdf