Suomi ei koskaan voita mitään yhtään missään.Onko se sattumaa?No,ei ole.
Se on aivan tunnettu juttu.Silloin kun panokset ovat kovimmillaan,Suomipoika tutisee löysät housussa ja maila ei pysy käsissä,vaikka sen teippaisi kiinni.Näin on aina käynyt.Miettikää nyt näitä kaikkia kisoja vuodesta 0 alkaen.Se on Suomi,joka hyytyy kovimmassa paikassa.Tässä on kysymys ainoastaan henkisestä kantista,se ei kestä.
Aina tulee naamaan,kun voittaa pitäisi.Aina on tullut.On finaaleja,on välieriä,on puolivälieriä jne,joissa Suomi on hyvin monesti aivan tasavertainen vastustaja ja monesti näissä Suomi on ollut kisojen selkeästi paras maa.Mutta kun se pää ei kestä,niin ei kestä.Se on kansamme luonteessa,niin syvässä tämä jännittäminen/pelkääminen,sitä ei voi selkärangasta poistaa.
Kisoja tulee ja menee,mutta Suomen pää on ratkaisuhetkellä aina yhtä kireä.Ei osata voittaa.
Kaikki puhuvat aina pelaajia myöten,ettei pelattu nyt niin hyvin kuin aikaisemmin jne..
Koskaan kukaan heistä ei ole myöntänyt,että Suomen tärkeimmässä pelissä,on aina ollut löysät housussa.Tästä se on kiinni,eikä mistään muusta.
Olemme heikkohermoinen kansa,jolle jatkossakin on aina matkustajan paikka tarjolla,meistä ei tule voittajia.Joskus se Murphyn laki tarjoaa meille sen voiton,koska ei tällainenkaan päätön joukkue muuta sitä tosi asiaa,että sen huononkin pään omaava voittaa kerran tuhannesta.
Ei ole sattumaa Ruotsin ym. menestys.Tiukassa paikassa tervepäisimmät voittavat,kurahousut ottavat vellit housuunsa.
Me olemme vellikansa,josta ei ole pääse eroon helpolla,varsinkaan urheilussa.
Se on aivan tunnettu juttu.Silloin kun panokset ovat kovimmillaan,Suomipoika tutisee löysät housussa ja maila ei pysy käsissä,vaikka sen teippaisi kiinni.Näin on aina käynyt.Miettikää nyt näitä kaikkia kisoja vuodesta 0 alkaen.Se on Suomi,joka hyytyy kovimmassa paikassa.Tässä on kysymys ainoastaan henkisestä kantista,se ei kestä.
Aina tulee naamaan,kun voittaa pitäisi.Aina on tullut.On finaaleja,on välieriä,on puolivälieriä jne,joissa Suomi on hyvin monesti aivan tasavertainen vastustaja ja monesti näissä Suomi on ollut kisojen selkeästi paras maa.Mutta kun se pää ei kestä,niin ei kestä.Se on kansamme luonteessa,niin syvässä tämä jännittäminen/pelkääminen,sitä ei voi selkärangasta poistaa.
Kisoja tulee ja menee,mutta Suomen pää on ratkaisuhetkellä aina yhtä kireä.Ei osata voittaa.
Kaikki puhuvat aina pelaajia myöten,ettei pelattu nyt niin hyvin kuin aikaisemmin jne..
Koskaan kukaan heistä ei ole myöntänyt,että Suomen tärkeimmässä pelissä,on aina ollut löysät housussa.Tästä se on kiinni,eikä mistään muusta.
Olemme heikkohermoinen kansa,jolle jatkossakin on aina matkustajan paikka tarjolla,meistä ei tule voittajia.Joskus se Murphyn laki tarjoaa meille sen voiton,koska ei tällainenkaan päätön joukkue muuta sitä tosi asiaa,että sen huononkin pään omaava voittaa kerran tuhannesta.
Ei ole sattumaa Ruotsin ym. menestys.Tiukassa paikassa tervepäisimmät voittavat,kurahousut ottavat vellit housuunsa.
Me olemme vellikansa,josta ei ole pääse eroon helpolla,varsinkaan urheilussa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tuo mitä kirjoitat on osittain totta, mutta ei leijonien tappiot finaaleissa vielä suomalaisista vellihousuja tee.
Finaalipeleissä ratkaisee joukkuehenki, joka taas muodostuu yleensä monista eri osatekijöistä. Usein kuitenkin hengen sytyttää vain yksi pelaaja, jolla tällainen hengen nostamisen lahja on. Esim. Ruotsin kuroessa Suomen 5-1 johdon, ja lopulta voittaessa tällainen henkilö oli Mats Sundin. Ruotsin kaventaessa 5-2:een lähikuvat paljastavat Sundinin silmissä psykoottisen hullun kiillon, eräänlaisen hurmion. Tämä sitten levisi koko joukkueeseen. Tällaisessa hurmiossa olevaa joukkuetta ei pysäytä pirukaan. Sundin siis tavallaan suggeroi koko joukkueen. Vaikka Sundin on taitava pelaaja, on hänen paras antinsa joukkueelle ollut tämä hengen nostattamisen taito.
Sundinilla oli tällainen rooli myös sunnuntain pelissä. No, manaaja-Sundin lopettaa maajoukkuepelit. Se on isompi menetys ruotsin joukkuehengelle kuin moni ymmärtääkään.
Esim. se että venäläiset lahjakkaasta joukkuestaan huolimatta eivät suurkisoissa pärjää johtuu juuri joukkuehengen puutteesta. Bure ja Yashin olivat hyviä hengenluojia, niin kuin Koivu ja Selännekin, mutta eivät koskaan ole ratkaisevalla hetkellä päässeet Sundinin tasolle.
ja näimpä se vaan on,kerroit jo kaiken ja nämä on ne seikat mistä pitäisi lähteä,mutta kuin ja kuinka? kuinka monta sukupolvea vie tällainen itsetunnon nostaminen,mikä on niin perinnöllista isälta pojalle.
Tääl puhutaa oikeesta aiheesta! olen täysin samaa mieltä.onneks tulee nää mm.kisat,mielenkiinnolla odotan miten siel käy,että kyl niitä matseja vielä on!
Muistatteko Tshekkoslovakian voiton punakoneesta miehityksen jälkeisenä vuonna. Siinä oli sitä hurmiota siinä.
Neljä vuotta sitten Ruotsi hävisi neljännesvälierissä Valko-venäjälle. Ruotsin lehdet kutsuivat Tre Kronoreita maanpettureiksi, haukkuivat joukkuetta tavalla johon Suomen lehdistö ei ikinä alentuisi. Kyllä tappion karvasta kalkkia silloin riitti. Forsbergikin itki matsin jälkeen. Mutta sehän vaan nosti sisua. Niin että kyllä Leijonat nousee ja ehkäpä yllättävän piankin.
Joukkkuehengestä se ei ole koskaan kiinni Suomen kohdalla.Se on pelosta kiinni.Me täristään niinkuin kirjoitin aina siinä tiukassa paikassa.
Venäjä on jääkiekossa voittanut kaiken mahdollisen ja onko se peräti eniten mestaruuksia voittanut maa?En muista.
Tappamisen meininki on Suomella ollut jokaisessa näissä upeissa huippukisoissa,jossa Suomi on ollut paras joukkue.Henki on ollut aina todella kova ja välillä se on mennyt ylikin.Siitä se ei ole kiinni.
Se on siitä Suomalaisesta luonteesta kiinni,hermot pettävät aina ja joka kerta tulee pataan siinä h-hetkellä.Suomalaiset ovat olleet vellihousuja.Mistä johtuu että aina tulee turpaan tärkeässä pelissä,vaikka ollaan pelattu upeat kisat?Pelosta ja se estää oman pelin pelaamisen.Ei se vahinko ole,kerta toisensa jälkeen käy samalla tavalla.
Aina sama juttu.Ratkaisupeli ja vitulleen menee,että heiluu.Pelin jälkeen jokainen voi todeta,että ei nyt mennyt niin kuin piti,kaikki oli kunnossa,mutta....
Suomella on apinanraivo ja tappamisen meininki ollut aina näissä karkeiloissa,oikein näyttämisen halu,että nyt..
Totaalipaniikki,johtuen pelosta,estää aina pelin onnistumisen.Tervepäisin voittaa,sama se on joka urheilun saralla,jos pää ei pysy kasassa,suoritus on menetetty.
Näin myös leijonilla.Tätä on Suomalaisuus.
suomi on hävinnyt 7 kertaa finaalin vuoden 95 jälkeen ja juuri miesten jääkiekossa. Jonkinlainen henkisen valmennuksen tehostaminen pitäisi aloittaa varsinkin nuorille tulokkaille. Taitoa on mutta pää ei kestä juuri tuosta on kysymys.