Lyhyt historiallinen katsaus yhteen nopeimmin kasvavista kirkkokunnista maailmassa vahvistaa sen, että 150 vuodessa adventtikirkko on kasvanut pienestä ihmisryhmästä, jotka huolellisesti tutkivat Raamattua löytääkseen sieltä totuuden maailmanlaajuiseksi yhteisöksi, jossa on yli 12 miljoonaa jäsentä. Heidän lisäkseen on miljoonia uskovia, jotka pitävät adventtikirkkoa hengellisenä kotinaan. Opillisesti Seitsemännen päivän adventistit ovat lähtöisin monia eri kirkkokuntia yhdistäneestä 1840-luvun milleriläisestä liikkeestä. Vaikka nimi "Seitsemännen päivän adventistit" valittiin vuonna 1860 kirkkokunta virallisesti organisoitiin vasta 21.5.1863 jolloin siihen kuului 125 paikallista seurakuntaa, joiden yhteinen jäsenmäärä oli 3500.
Vuosien 1831-1844 välillä William Miller, joka oli baptisti saarnaaja ja armeijan kapteeni vuoden 1812 sodasta pani alkuun " suuren toisen adventin herätyksen", joka lopulta levisi suurempaan osaan kristillistä maailmaa. Miller päätteli perustuen Danielin 8:14 profetiaan, että Jeesus palaisi takaisin tämän maan päälle joskus vuosien 1843-44 vaiheilla. Jotkut toiset milleriläisen liikkeen sisällä laskivat tarkan päivämäärän Jeesuksen tulolle olevan lokakuun 22. 1844. Kun Jeesus ei palannutkaan Millerin seuraajat kokivat "suuren pettymyksen".
Useimmat niistä tuhansista, jotka olivat tulleet mukaan tähän liikkeeseen jättivät sen syvästi pettyneinä. Kuitenkin muutamat alkoivat uudelleen tutkia Raamattua löytääkseen vastauksen siihen miksi olivat pettyneitä. Pian he tulivat siihen lopputulokseen, että 22.lokakuuta oli sittenkin ollut oikea ajankohta mutta he vakuuttuivat siitä, että Raamatun profetia ei ennustanutkaan Jeesuksen paluuta tämän maan päälle vuonna 1844, vaan että hän alkaisi tuohon aikaan erityisen taivaallisen palvelutehtävän seuraajiensa hyväksi. He yhä odottivat Jeesuksen palaavan pian aivan kuten Seitsemännen päivän adventistit tänäänkin tekevät.
Tästä pienestä ryhmästä, joka kieltäytyi antamasta periksi "suurelle pettymykselle " nousi esiin useita johtajia, jotka rakensivat perustuksen sille kirkkokunnalle, josta muodostui Seitsemännen päivän adventtikirkko. Näiden johtavien henkilöiden joukossa oli nuori aviopari James ja Ellen White ja eläkkeellä ollut merikapteeni Joseph Bates.
Tämä pieni adventistien joukko alkoi kasvaa lähinnä Yhdysvaltojen Uuden Englannin osavaltioissa, joissa Milleriläinen liike oli alkanut. Ellen White, joka oli vasta teini-ikäinen "suuren pettymyksen" aikaan kehittyi lahjakkaaksi kirjoittajaksi, puhujaksi ja admistraattoriksi. Hänestä tuli luotettu hengellinen neuvonantaja adventistiperheelle yli 70 vuoden ajaksi. Hän kuoli 1915. Varhaiset adventistit uskoivat kuten adventistit ovat uskoneet siitä lähtien, että Ellen Whitella oli erityinen Jumalan ohjaus mukanaan kun hän kirjoitti neuvojaan kasvavalle uskovien joukolle.
Vuonna 1860 Battle Greekissä, Michiganissa,USA:ssa löyhästi toisiinsa liittyneet adventtiseurakunnat valitsivat nimekseen Seitsemännen Päivän Adventtikirkon ja vuonna 1863 ne muodollisesti järjestäytyivät kirkkokunnaksi, jonka jäsenmäärä oli 3500. Aluksi seurakunnan työ keskittyi pääasiallisesti Yhdysvaltoihin, kunnes vuonna 1874 kirkko lähetti ensimmäisen lähetyssaarnaajansa J.N Andrewsin Sveitsiin. Afrikkaan lähetettiin ensimmäinen lähetystyöntekijä vuonna 1879.
Venäjälle ensimmäinen adventistipastori saapui vuonna 1886. Lokakuun 20. päivä 1890 laskettiin vesille San Fransiscosta kuunari Pitcairn, joka vei lähetystyön tekijöitä kaikkialle Tyynen valtameren saarille. Adventtikirkon työntekijät aloittivat työnsä järjestäytyneesti Afrikan mantereella vuonna 1894 kultarannikolla (Ghana) Länsi-Afrikassa ja Matabelelandissa Etelä-Afrikassa. Samana vuonna lähetettiin lähetystyöntekijöitä myös Etelä-Amerikkaan ja vuonna 1896 Japaniin. Tällä hetkellä kansainvälisellä adventtikirkolla on järjestäytynyttä toimintaa n. 210 eri maassa.
Kirjallisuuden ja lehtien julkaiseminen ja levitys on ollut yksi tärkeä tekijä adventtikirkon kasvussa. Kirkko alkoi julkaista omaa seurakuntalehteään " The Advent Review and Sabbath Herald " ( nykyisin Adventist Review) Pariisissa, Mainessa, Yhdysvalloissa 1850. Nuorisolle tarkoitettu lehteä "Youths Instructor" alettiin julkaista 1852 Rochesterissa, New Yorkissa. Lähetyslehteä "The Signs of the Times" alettiin julkaista Oaklandissa, Kaliforniassa vuonna 1874. Adventtikirkon ensimmäinen oma kustannustalo aloitti toimintansa Battle Greekissä Michiganissa vuonna 1855.
Terveystyö aloitettiin Helth Reform Institutella, joka myöhemmin tunnetaan nimellä Battle Greek sanitarium. Se avasi ovensa vuonna 1866 ja valtakunnallinen lähetysseuratoiminta aloitettiin vuonna 1870. Ensimmäinen adventtikirkon kansainväliseen koulujärjestelmään kuuluva koulu alkoi toimintansa vuonna 1872 ja ensimmäinen valtakunnanlaajuinen sapattikouluyhdistys 1877. Vuonna 1903 adventtikirkon hallinnollinen toiminta siirtyi Battle Greekistä Michiganista Washington DC:in, josta kansainvälisen adventtikirkon hallinnollinen toimisto siirtyi Silver Springiin ,Marylandiin. Sieltä johdetaan tänäänkin kansainvälisen Adventtikirkon yhä laajenevaa toimintaa.
1840 luku oli myös Suomessa suuri herännäisyyden vuosikymmen. Ajan ilmiöissä nähtiin lopun merkkejä ja monet tutkivat Danielin ja Ilmestyskirjan profetioita. Suomalaisista adventtiliikkeen edeltäjistä merkittävin lienee ns, varhaisemman herännäisyyden johtaja Abraham Achrenius.
Vuosien 1831-1844 välillä William Miller, joka oli baptisti saarnaaja ja armeijan kapteeni vuoden 1812 sodasta pani alkuun " suuren toisen adventin herätyksen", joka lopulta levisi suurempaan osaan kristillistä maailmaa. Miller päätteli perustuen Danielin 8:14 profetiaan, että Jeesus palaisi takaisin tämän maan päälle joskus vuosien 1843-44 vaiheilla. Jotkut toiset milleriläisen liikkeen sisällä laskivat tarkan päivämäärän Jeesuksen tulolle olevan lokakuun 22. 1844. Kun Jeesus ei palannutkaan Millerin seuraajat kokivat "suuren pettymyksen".
Useimmat niistä tuhansista, jotka olivat tulleet mukaan tähän liikkeeseen jättivät sen syvästi pettyneinä. Kuitenkin muutamat alkoivat uudelleen tutkia Raamattua löytääkseen vastauksen siihen miksi olivat pettyneitä. Pian he tulivat siihen lopputulokseen, että 22.lokakuuta oli sittenkin ollut oikea ajankohta mutta he vakuuttuivat siitä, että Raamatun profetia ei ennustanutkaan Jeesuksen paluuta tämän maan päälle vuonna 1844, vaan että hän alkaisi tuohon aikaan erityisen taivaallisen palvelutehtävän seuraajiensa hyväksi. He yhä odottivat Jeesuksen palaavan pian aivan kuten Seitsemännen päivän adventistit tänäänkin tekevät.
Tästä pienestä ryhmästä, joka kieltäytyi antamasta periksi "suurelle pettymykselle " nousi esiin useita johtajia, jotka rakensivat perustuksen sille kirkkokunnalle, josta muodostui Seitsemännen päivän adventtikirkko. Näiden johtavien henkilöiden joukossa oli nuori aviopari James ja Ellen White ja eläkkeellä ollut merikapteeni Joseph Bates.
Tämä pieni adventistien joukko alkoi kasvaa lähinnä Yhdysvaltojen Uuden Englannin osavaltioissa, joissa Milleriläinen liike oli alkanut. Ellen White, joka oli vasta teini-ikäinen "suuren pettymyksen" aikaan kehittyi lahjakkaaksi kirjoittajaksi, puhujaksi ja admistraattoriksi. Hänestä tuli luotettu hengellinen neuvonantaja adventistiperheelle yli 70 vuoden ajaksi. Hän kuoli 1915. Varhaiset adventistit uskoivat kuten adventistit ovat uskoneet siitä lähtien, että Ellen Whitella oli erityinen Jumalan ohjaus mukanaan kun hän kirjoitti neuvojaan kasvavalle uskovien joukolle.
Vuonna 1860 Battle Greekissä, Michiganissa,USA:ssa löyhästi toisiinsa liittyneet adventtiseurakunnat valitsivat nimekseen Seitsemännen Päivän Adventtikirkon ja vuonna 1863 ne muodollisesti järjestäytyivät kirkkokunnaksi, jonka jäsenmäärä oli 3500. Aluksi seurakunnan työ keskittyi pääasiallisesti Yhdysvaltoihin, kunnes vuonna 1874 kirkko lähetti ensimmäisen lähetyssaarnaajansa J.N Andrewsin Sveitsiin. Afrikkaan lähetettiin ensimmäinen lähetystyöntekijä vuonna 1879.
Venäjälle ensimmäinen adventistipastori saapui vuonna 1886. Lokakuun 20. päivä 1890 laskettiin vesille San Fransiscosta kuunari Pitcairn, joka vei lähetystyön tekijöitä kaikkialle Tyynen valtameren saarille. Adventtikirkon työntekijät aloittivat työnsä järjestäytyneesti Afrikan mantereella vuonna 1894 kultarannikolla (Ghana) Länsi-Afrikassa ja Matabelelandissa Etelä-Afrikassa. Samana vuonna lähetettiin lähetystyöntekijöitä myös Etelä-Amerikkaan ja vuonna 1896 Japaniin. Tällä hetkellä kansainvälisellä adventtikirkolla on järjestäytynyttä toimintaa n. 210 eri maassa.
Kirjallisuuden ja lehtien julkaiseminen ja levitys on ollut yksi tärkeä tekijä adventtikirkon kasvussa. Kirkko alkoi julkaista omaa seurakuntalehteään " The Advent Review and Sabbath Herald " ( nykyisin Adventist Review) Pariisissa, Mainessa, Yhdysvalloissa 1850. Nuorisolle tarkoitettu lehteä "Youths Instructor" alettiin julkaista 1852 Rochesterissa, New Yorkissa. Lähetyslehteä "The Signs of the Times" alettiin julkaista Oaklandissa, Kaliforniassa vuonna 1874. Adventtikirkon ensimmäinen oma kustannustalo aloitti toimintansa Battle Greekissä Michiganissa vuonna 1855.
Terveystyö aloitettiin Helth Reform Institutella, joka myöhemmin tunnetaan nimellä Battle Greek sanitarium. Se avasi ovensa vuonna 1866 ja valtakunnallinen lähetysseuratoiminta aloitettiin vuonna 1870. Ensimmäinen adventtikirkon kansainväliseen koulujärjestelmään kuuluva koulu alkoi toimintansa vuonna 1872 ja ensimmäinen valtakunnanlaajuinen sapattikouluyhdistys 1877. Vuonna 1903 adventtikirkon hallinnollinen toiminta siirtyi Battle Greekistä Michiganista Washington DC:in, josta kansainvälisen adventtikirkon hallinnollinen toimisto siirtyi Silver Springiin ,Marylandiin. Sieltä johdetaan tänäänkin kansainvälisen Adventtikirkon yhä laajenevaa toimintaa.
1840 luku oli myös Suomessa suuri herännäisyyden vuosikymmen. Ajan ilmiöissä nähtiin lopun merkkejä ja monet tutkivat Danielin ja Ilmestyskirjan profetioita. Suomalaisista adventtiliikkeen edeltäjistä merkittävin lienee ns, varhaisemman herännäisyyden johtaja Abraham Achrenius.
Vastaukset 47
Vanhimmat
Kirkkokuntien historiat onvat Raamatun sanomaan suhteutettuina täyttä tyhjänpäiväisyyttä.
Mitä tekemistä teidän kirkkonne historialla on täällä palstalla.
Se ei ole tämän palstan aihepiiriin kuuluvaa.
ADVENTISTIEN TULISI PERUSTAA OMA PALSTA ASIOTAAN VARTEN!!!
KAIKKI MAINOSTAMINEN JA ESITTELY ON PALSRTAN OHJEISSA KIELLETTY:
SITÄPAITSI TUOLLAINEN EI OLE MITÄÄN KESKUSTELUA:
Lyhyt historiallinen katsaus yhteen nopeimmin kasvavista kirkkokunnista maailmassa vahvistaa sen, että 150 vuodessa adventtikirkko on kasvanut pienestä ihmisryhmästä, jotka huolellisesti tutkivat Raamattua löytääkseen sieltä totuuden maailmanlaajuiseksi yhteisöksi, jossa on yli 12 miljoonaa jäsentä. Heidän lisäkseen on miljoonia uskovia, jotka pitävät adventtikirkkoa hengellisenä kotinaan. Opillisesti Seitsemännen päivän adventistit ovat lähtöisin monia eri kirkkokuntia yhdistäneestä 1840-luvun milleriläisestä liikkeestä. Vaikka nimi "Seitsemännen päivän adventistit" valittiin vuonna 1860 kirkkokunta virallisesti organisoitiin vasta 21.5.1863 jolloin siihen kuului 125 paikallista seurakuntaa, joiden yhteinen jäsenmäärä oli 3500.
Vuosien 1831-1844 välillä William Miller, joka oli baptisti saarnaaja ja armeijan kapteeni vuoden 1812 sodasta pani alkuun " suuren toisen adventin herätyksen", joka lopulta levisi suurempaan osaan kristillistä maailmaa. Miller päätteli perustuen Danielin 8:14 profetiaan, että Jeesus palaisi takaisin tämän maan päälle joskus vuosien 1843-44 vaiheilla. Jotkut toiset milleriläisen liikkeen sisällä laskivat tarkan päivämäärän Jeesuksen tulolle olevan lokakuun 22. 1844. Kun Jeesus ei palannutkaan Millerin seuraajat kokivat "suuren pettymyksen".
Useimmat niistä tuhansista, jotka olivat tulleet mukaan tähän liikkeeseen jättivät sen syvästi pettyneinä. Kuitenkin muutamat alkoivat uudelleen tutkia Raamattua löytääkseen vastauksen siihen miksi olivat pettyneitä. Pian he tulivat siihen lopputulokseen, että 22.lokakuuta oli sittenkin ollut oikea ajankohta mutta he vakuuttuivat siitä, että Raamatun profetia ei ennustanutkaan Jeesuksen paluuta tämän maan päälle vuonna 1844, vaan että hän alkaisi tuohon aikaan erityisen taivaallisen palvelutehtävän seuraajiensa hyväksi. He yhä odottivat Jeesuksen palaavan pian aivan kuten Seitsemännen päivän adventistit tänäänkin tekevät.
Tästä pienestä ryhmästä, joka kieltäytyi antamasta periksi "suurelle pettymykselle " nousi esiin useita johtajia, jotka rakensivat perustuksen sille kirkkokunnalle, josta muodostui Seitsemännen päivän adventtikirkko. Näiden johtavien henkilöiden joukossa oli nuori aviopari James ja Ellen White ja eläkkeellä ollut merikapteeni Joseph Bates.
Tämä pieni adventistien joukko alkoi kasvaa lähinnä Yhdysvaltojen Uuden Englannin osavaltioissa, joissa Milleriläinen liike oli alkanut. Ellen White, joka oli vasta teini-ikäinen "suuren pettymyksen" aikaan kehittyi lahjakkaaksi kirjoittajaksi, puhujaksi ja admistraattoriksi. Hänestä tuli luotettu hengellinen neuvonantaja adventistiperheelle yli 70 vuoden ajaksi. Hän kuoli 1915. Varhaiset adventistit uskoivat kuten adventistit ovat uskoneet siitä lähtien, että Ellen Whitella oli erityinen Jumalan ohjaus mukanaan kun hän kirjoitti neuvojaan kasvavalle uskovien joukolle.
Vuonna 1860 Battle Greekissä, Michiganissa,USA:ssa löyhästi toisiinsa liittyneet adventtiseurakunnat valitsivat nimekseen Seitsemännen Päivän Adventtikirkon ja vuonna 1863 ne muodollisesti järjestäytyivät kirkkokunnaksi, jonka jäsenmäärä oli 3500. Aluksi seurakunnan työ keskittyi pääasiallisesti Yhdysvaltoihin, kunnes vuonna 1874 kirkko lähetti ensimmäisen lähetyssaarnaajansa J.N Andrewsin Sveitsiin. Afrikkaan lähetettiin ensimmäinen lähetystyöntekijä vuonna 1879.
Venäjälle ensimmäinen adventistipastori saapui vuonna 1886. Lokakuun 20. päivä 1890 laskettiin vesille San Fransiscosta kuunari Pitcairn, joka vei lähetystyön tekijöitä kaikkialle Tyynen valtameren saarille. Adventtikirkon työntekijät aloittivat työnsä järjestäytyneesti Afrikan mantereella vuonna 1894 kultarannikolla (Ghana) Länsi-Afrikassa ja Matabelelandissa Etelä-Afrikassa. Samana vuonna lähetettiin lähetystyöntekijöitä myös Etelä-Amerikkaan ja vuonna 1896 Japaniin. Tällä hetkellä kansainvälisellä adventtikirkolla on järjestäytynyttä toimintaa n. 210 eri maassa.
Kirjallisuuden ja lehtien julkaiseminen ja levitys on ollut yksi tärkeä tekijä adventtikirkon kasvussa. Kirkko alkoi julkaista omaa seurakuntalehteään " The Advent Review and Sabbath Herald " ( nykyisin Adventist Review) Pariisissa, Mainessa, Yhdysvalloissa 1850. Nuorisolle tarkoitettu lehteä "Youths Instructor" alettiin julkaista 1852 Rochesterissa, New Yorkissa. Lähetyslehteä "The Signs of the Times" alettiin julkaista Oaklandissa, Kaliforniassa vuonna 1874. Adventtikirkon ensimmäinen oma kustannustalo aloitti toimintansa Battle Greekissä Michiganissa vuonna 1855.
Terveystyö aloitettiin Helth Reform Institutella, joka myöhemmin tunnetaan nimellä Battle Greek sanitarium. Se avasi ovensa vuonna 1866 ja valtakunnallinen lähetysseuratoiminta aloitettiin vuonna 1870. Ensimmäinen adventtikirkon kansainväliseen koulujärjestelmään kuuluva koulu alkoi toimintansa vuonna 1872 ja ensimmäinen valtakunnanlaajuinen sapattikouluyhdistys 1877. Vuonna 1903 adventtikirkon hallinnollinen toiminta siirtyi Battle Greekistä Michiganista Washington DC:in, josta kansainvälisen adventtikirkon hallinnollinen toimisto siirtyi Silver Springiin ,Marylandiin. Sieltä johdetaan tänäänkin kansainvälisen Adventtikirkon yhä laajenevaa toimintaa.
1840 luku oli myös Suomessa suuri herännäisyyden vuosikymmen. Ajan ilmiöissä nähtiin lopun merkkejä ja monet tutkivat Danielin ja Ilmestyskirjan profetioita. Suomalaisista adventtiliikkeen edeltäjistä merkittävin lienee ns, varhaisemman herännäisyyden johtaja Abraham Achrenius.Lyhyt historiallinen katsaus yhteen nopeimmin kasvavista kirkkokunnista maailmassa vahvistaa sen, että 150 vuodessa adventtikirkko on kasvanut pienestä ihmisryhmästä, jotka huolellisesti tutkivat Raamattua löytääkseen sieltä totuuden maailmanlaajuiseksi yhteisöksi, jossa on yli 12 miljoonaa jäsentä. Heidän lisäkseen on miljoonia uskovia, jotka pitävät adventtikirkkoa hengellisenä kotinaan. Opillisesti Seitsemännen päivän adventistit ovat lähtöisin monia eri kirkkokuntia yhdistäneestä 1840-luvun milleriläisestä liikkeestä. Vaikka nimi "Seitsemännen päivän adventistit" valittiin vuonna 1860 kirkkokunta virallisesti organisoitiin vasta 21.5.1863 jolloin siihen kuului 125 paikallista seurakuntaa, joiden yhteinen jäsenmäärä oli 3500.
Vuosien 1831-1844 välillä William Miller, joka oli baptisti saarnaaja ja armeijan kapteeni vuoden 1812 sodasta pani alkuun " suuren toisen adventin herätyksen", joka lopulta levisi suurempaan osaan kristillistä maailmaa. Miller päätteli perustuen Danielin 8:14 profetiaan, että Jeesus palaisi takaisin tämän maan päälle joskus vuosien 1843-44 vaiheilla. Jotkut toiset milleriläisen liikkeen sisällä laskivat tarkan päivämäärän Jeesuksen tulolle olevan lokakuun 22. 1844. Kun Jeesus ei palannutkaan Millerin seuraajat kokivat "suuren pettymyksen".
Useimmat niistä tuhansista, jotka olivat tulleet mukaan tähän liikkeeseen jättivät sen syvästi pettyneinä. Kuitenkin muutamat alkoivat uudelleen tutkia Raamattua löytääkseen vastauksen siihen miksi olivat pettyneitä. Pian he tulivat siihen lopputulokseen, että 22.lokakuuta oli sittenkin ollut oikea ajankohta mutta he vakuuttuivat siitä, että Raamatun profetia ei ennustanutkaan Jeesuksen paluuta tämän maan päälle vuonna 1844, vaan että hän alkaisi tuohon aikaan erityisen taivaallisen palvelutehtävän seuraajiensa hyväksi. He yhä odottivat Jeesuksen palaavan pian aivan kuten Seitsemännen päivän adventistit tänäänkin tekevät.
Tästä pienestä ryhmästä, joka kieltäytyi antamasta periksi "suurelle pettymykselle " nousi esiin useita johtajia, jotka rakensivat perustuksen sille kirkkokunnalle, josta muodostui Seitsemännen päivän adventtikirkko. Näiden johtavien henkilöiden joukossa oli nuori aviopari James ja Ellen White ja eläkkeellä ollut merikapteeni Joseph Bates.
Tämä pieni adventistien joukko alkoi kasvaa lähinnä Yhdysvaltojen Uuden Englannin osavaltioissa, joissa Milleriläinen liike oli alkanut. Ellen White, joka oli vasta teini-ikäinen "suuren pettymyksen" aikaan kehittyi lahjakkaaksi kirjoittajaksi, puhujaksi ja admistraattoriksi. Hänestä tuli luotettu hengellinen neuvonantaja adventistiperheelle yli 70 vuoden ajaksi. Hän kuoli 1915. Varhaiset adventistit uskoivat kuten adventistit ovat uskoneet siitä lähtien, että Ellen Whitella oli erityinen Jumalan ohjaus mukanaan kun hän kirjoitti neuvojaan kasvavalle uskovien joukolle.
Vuonna 1860 Battle Greekissä, Michiganissa,USA:ssa löyhästi toisiinsa liittyneet adventtiseurakunnat valitsivat nimekseen Seitsemännen Päivän Adventtikirkon ja vuonna 1863 ne muodollisesti järjestäytyivät kirkkokunnaksi, jonka jäsenmäärä oli 3500. Aluksi seurakunnan työ keskittyi pääasiallisesti Yhdysvaltoihin, kunnes vuonna 1874 kirkko lähetti ensimmäisen lähetyssaarnaajansa J.N Andrewsin Sveitsiin. Afrikkaan lähetettiin ensimmäinen lähetystyöntekijä vuonna 1879.
Venäjälle ensimmäinen adventistipastori saapui vuonna 1886. Lokakuun 20. päivä 1890 laskettiin vesille San Fransiscosta kuunari Pitcairn, joka vei lähetystyön tekijöitä kaikkialle Tyynen valtameren saarille. Adventtikirkon työntekijät aloittivat työnsä järjestäytyneesti Afrikan mantereella vuonna 1894 kultarannikolla (Ghana) Länsi-Afrikassa ja Matabelelandissa Etelä-Afrikassa. Samana vuonna lähetettiin lähetystyöntekijöitä myös Etelä-Amerikkaan ja vuonna 1896 Japaniin. Tällä hetkellä kansainvälisellä adventtikirkolla on järjestäytynyttä toimintaa n. 210 eri maassa.
Kirjallisuuden ja lehtien julkaiseminen ja levitys on ollut yksi tärkeä tekijä adventtikirkon kasvussa. Kirkko alkoi julkaista omaa seurakuntalehteään " The Advent Review and Sabbath Herald " ( nykyisin Adventist Review) Pariisissa, Mainessa, Yhdysvalloissa 1850. Nuorisolle tarkoitettu lehteä "Youths Instructor" alettiin julkaista 1852 Rochesterissa, New Yorkissa. Lähetyslehteä "The Signs of the Times" alettiin julkaista Oaklandissa, Kaliforniassa vuonna 1874. Adventtikirkon ensimmäinen oma kustannustalo aloitti toimintansa Battle Greekissä Michiganissa vuonna 1855.
Terveystyö aloitettiin Helth Reform Institutella, joka myöhemmin tunnetaan nimellä Battle Greek sanitarium. Se avasi ovensa vuonna 1866 ja valtakunnallinen lähetysseuratoiminta aloitettiin vuonna 1870. Ensimmäinen adventtikirkon kansainväliseen koulujärjestelmään kuuluva koulu alkoi toimintansa vuonna 1872 ja ensimmäinen valtakunnanlaajuinen sapattikouluyhdistys 1877. Vuonna 1903 adventtikirkon hallinnollinen toiminta siirtyi Battle Greekistä Michiganista Washington DC:in, josta kansainvälisen adventtikirkon hallinnollinen toimisto siirtyi Silver Springiin ,Marylandiin. Sieltä johdetaan tänäänkin kansainvälisen Adventtikirkon yhä laajenevaa toimintaa.
1840 luku oli myös Suomessa suuri herännäisyyden vuosikymmen. Ajan ilmiöissä nähtiin lopun merkkejä ja monet tutkivat Danielin ja Ilmestyskirjan profetioita. Suomalaisista adventtiliikkeen edeltäjistä merkittävin lienee ns, varhaisemman herännäisyyden johtaja Abraham Achrenius.
Kukkuu kukkuu kukkuu
Meediojohtaja...etkö aio tehdä asialle mitään?
Onhan Jehovan todistajillakin oma...vai liitetäänkö Adventtikirkko sen alle..johdonmukaisesti?
Elämme aikaa, että harhaoppisuus tulee lisääntymään - VARO!
Lahkolaisuuden yleispiirteenä voidaan sanoa auktoriteetin käyttö ja se voi olla joku ihminen tai profeetta.
Jehovantodistajat mm. kokouksissaan he tutkivat Raamattua ja keskustelevat siitä.
Samoin oli laita David Koreshin kokouksissa, joita hän johti liikkeensä päämajassa Wacossa. Hänen luentonsa käsittelivät Ilmestyskirjaa ja muita Raamatun profetioita. Lahkot ja harhaopit ovat vääristelleet Raamattua aina apostolien päivistä alkaen. (2 Piet 3:16)
Koska Vartiotorni-seuran henkisen kontrollin ohjelma toimii hitaammin kuin monen muun lahkon, sitä eivät usein huomaa muut kuin asiaan perehtyneet. Silti siinä esiintyy samoja perusaineksia kuin muissa "aivopesu"-ohjelmissa:
1. Ohjeiden toistoa: kirjoissa, lehdissä ja kokouksissa hoetaan samaa asiaa jatkuvasti
2. kehotus uusille jäsenille eristäytyä ulkopuolisista ystävistä ja rajoittaa kanssakäymistä niiden sukulaisten kanssa, jotka eivät ole todistajia
3. kielto lukea arvostelevaa kirjallisuutta
4. entisten jäsenten tuomitseminen ja torjuminen
5. hyökkäykset puheissa kaikkien ulkopuolisten järjestelmien - uskonnollisten, kasvatuksellisten, lääketieteellisten ja hallinnollisten - auktoriteettia vastaan
6. omaperäinen kielenkäyttö, jolla vahvistetaan lahkon sääntöjä
7. järjestetty ylemmyys/alemmuus -syyllisyyskompleksi. Entiset jäsenet, jotka eivät ole päässeet täysin vapaiksi järjestön ohjelmasta kertovat usein ahdistuksesta, pelosta ja maailmankuvan vääristymistä samoin kuin vaikeuksista sopeutua yleensä sosiaaliseen ympäristöön.
Tuo on kyllä hyvä huomio, kun kerroit heidän kielenkäyttönsä erikoisuuden.
Täälläkin olemme huomanneet, että jotkin kirkkokunnat antavat kaikille hengellisille sanonnoille kirkkokuntansa omat merkitykset. Niitä käyttäen he pyrkivät soluttautumaan kristittyjen joukkoon , vaikka kaikissa sanonnoissaan he tarkoittavat eri asioita ja sisältöjä kuin kristityt.
Näitä kheidän merkityksiään he pommittavat viesti viestin jälkeen ja aiheuttavt rauhanomaisen keskustelun sijaan eripuraa.
Siitä me tunnemme heidät evankeliumin vastustajiksi koska heidän toimensa eivät saa aikaan mitään sellaista sanoman avautumista kuin rukoillen luetusta Raamatun sanasta voi saada.
He pakkosyöttävät omia ajatuksiaankin Jumalan sanaksi verhottuna vaikka ovat itse tietämättömiä totuudesta.
1.Timoteuksen kirje:
1:7 tahtoen olla lainopettajia, vaikka eivät ymmärrä, mitä puhuvat ja minkä varmaksi väittävät.
Kolossalaiskirje:
2:18 Älköön teiltä riistäkö voittopalkintoanne kukaan, joka on mieltynyt nöyryyteen ja enkelien palvelemiseen ja pöyhkeilee näyistään ja on lihallisen mielensä turhaan paisuttama
2.Pietarin kirje:
2:13 saaden vääryyden palkan; he pitävät nautintonaan elää päivänsä hekumassa; he ovat tahra- ja häpeäpilkkuja; he herkuttelevat petoksissaan, kemuillessaan teidän kanssanne;
Efesol.5:6 Älköön kukaan pettäkö teitä tyhjillä puheilla, sillä semmoisten tähden kohtaa Jumalan viha tottelemattomuuden lapsia;
Roomalaiskirje:
1:30 ovat korvaankuiskuttelijoita, panettelijoita, Jumalaa vihaavaisia, väkivaltaisia, ylpeitä, kerskailijoita, pahankeksijöitä, vanhemmilleen tottelemattomia,
Tiituksen kirje:
1:16 He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he hänet kieltävät, sille he ovat inhottavia ja tottelemattomia ja kaikkiin hyviin tekoihin kelvottomia.
Totta puhut. Tuon voi huomata jokainen täällä oleva keskustelija kun törmää heihin. Kätkevät sisäänsä toisenlaisen sanoman kuin mitä kristin uskossa ollaan opittu. Heillä on vain yksi tähtäin, saada uskomaan vain heidän katsomalla tavalla. Millään ei ole väliä kunhan heidän uskomansa ajatus säilyy. Oppijärjestelmä joka rakentuu täysin EGW:n ympärille. Kyse on harhaopista!
1. Olen kerran hyväksynyt opetuksen, ja se riittää.
2. Päin vastoin minulle on sanottu, "menkää kaikkeen maailmaan", joten olen osa ympäristöäni, ja jokainen tietää, että olen adventisti.
3. Kukaan ei sano minulle, mitä minun tulee lukea, eikä kukaan kiellä minua jotakin lukemasta...
4. Me rakastamme entisiä jäseniämme. Yhä edelleen olen 20 vuoden jälkeen kirjeenvaihdossa kaukaisempiin, jotka eivät vaivaudu edes ilmoittamaan, miksi ovat yhä seurakuntamme jäseniä. Sekin olisi kohteliasta heidän puoleltaan. Joitakin on palannut takaisin, ja he ovat yhtä hyviä jäseniämme kuin muutkin.
5. Meillä on oma uskomme Jumalaan, mutta se ei oikeuta meitä olemaan ulkona siitä, mitä yhteiskunnassa tapahtuu kaikkien luettelemiesi kohtien suhteen. Jokaiselta alalta meillä on oma näkemyksemme, mutta ei se ole paha, jos on eri mieltä asioista. Päin vastoin se tuo keskustelua asioihin. Nettisivuiltamme voi lukea kansainvälisiä yleisesti hyväksyttyjä kannanottojamme eri asioihin. Ne ovat vapaasti siellä luettavissasi.
6. Omaperäinen kielenkäyttömme johtuu taas siitä, että ymmärrämme asiat Raamatun mukaisesti. Se vahvistaa Jeesuksen Nasaretilaisen lahkon mukaista keskustelua, joka seuraa uskosta Häneen.
7. Emme tiedä mitään ns. "entisten jäsenien" tunteista, koska he yleensä vain jäävät pois sanomatta sanaakaan syyksi. Kunpa he kertoisivatkin, mikä mättää! Heillä ei ole eivätkä he halua mitään kontaktia meihin, mutta silti he haluavat "varmuuden vuoksi" olla seurakuntamme jäseniä, kun asioista varovaisesti menee keskustelemaan(jos yleensä saa kiinni). Joskus alussa heillä oli vaikeuksia ja syitä, miksi he eivät voineet tulla tilaisuuksiin. Näitä olivat ensiksi perhe, matkat kirkkoon, ympäristön painostus,yms. Kun seurakuntalaiset halusivat näissä asioissa auttaa, he eivät halunneet ottaa apua vastaan. Monella ovat esteet aikaa jo poistuneet, mutta he haluavat yhä olla erossa, mutta silti jäsenenä.
Heillähän olisi oikeus sanoa päin silmiä: En halua olla enää kirkkonne jäsen, mutta sitä he eivät tee. Kertooko tämä sinulle mitään heidän itsensä kaksijakoisuudesta. Ehkä heidän ahdistuksensa on ihan omasta itsestään lähtevää, joten emme voi heitä auttaa. Meillä on sääntö, jonka mukaan emme voi erottaa jäsentä "paperilla", vaan meidän tulee keskustelemalla päästä yhteisymmärryykseen. Ellei näin käy, ja he haluavat olla edelleen seurakunnan jäseniä, me emme voi mitään. Siinä käy sitten niin, että meidät kuolema erottaa, ja lopulta seurakuntamme työntekijä käy hautajaisissa muistelemassa vainajaa, koska hän oli loppuun asti seurakunnan jäsen. Jos hän on toisenkin kirkkokunnanjäsen, joku muu hänet yleensä siunaa haudan lepoon.
Paras tapaus oli henkilö joka oli kolmessa seurakunnassa jäsenenä kuollessaan. Olin itse puhumassa hänen muistosanansa hautajaisissa. Koska hän oli ollut yhtä kauan poissa seurakunnasta kuin minä siellä, puhuin sitä, minkä tiesin muiden seurakuntalaisten kertoneen, ja myös sen, että hän nimenomaan halusi myös olla meidänkin seurakunnassamme jäsenenä, kun sitä häneltä kysyttiin.
Millainen jäsen tällainen erossa oleva oli, miten hän eli, aina emme edes tiedä, koska etäisyydet ovat joskus pitkiä, ja ihmiseen ei edes saada kontaktia. Mielestäni on turha sanoa seurakuntaa syylliseksi, koska teemme parhaamme jokaisen kohdalla. Ellei hän tiedä, mitä itse haluaa, vaikeus on aivan varma.
Kyllä monäkin yritän tehdä parhaani.
Se ei kuitenkaan ole mikään tae sille, että olisin oikeassa.
Teillä on samanlainen ongelma.
Te ette näe itsessänne vikaa vaikka sitä olisikin.
Ihmisen elämä ei ole orjuutta muihin.
Ei muilla ole mitään osuutta ihmisiin ilman heidän omaa suostumustaan. Siksi näen päivittelysi kyseenalaisena. Ei se sinun parhaasiyrittäminen tee toisesta kiitollisuudenvelkaista sinua kohtaan.
Jokainen uskoo oman autuutensa eteen.Siitähän uskossa ensisijaisesti on kyse.
Mooseksenkin laki oli sitä varten, että ihmiset voisivat elää tätä maallista elämäänsä parhaalla tavalla Israelin hyvinä kansalaisina.Mooseksen laki oli maallinen laki lihallisia ihmisiä varten.
Sekään ei ollut sitä varten , että ihmisistä olisi tullut toisten ihmisten orjia ja muiden hallittavia.
Te asetatte odotuksia ihmisille kun heidät saatte hallintaanne.Heidän pitäisi olla teidän ajatustenne toteuttajina tai muuten he eivät kelpaa teille.
2 kohdasta sanot "menkää kaikkeen maailmaan" ikäänkuin Jeesuksella olisi tarkoitus tehdä muiden uskonsuuntien uskovaisista adventisteja.
Eihän kaikki teidän omannekaan teidän seurastanne ilahdu; miten sitten ulkopuoliset jotka ajattelevat asioista eri tavalla.
Kohdasta 5 sanot että eri mielipitteet eivät ole pahasta. Jeesus ei opettanut tuollaista käsitystä. Päinvastoin Hänen tarkoituksensa oli, että kaikki ajattelisivat yhtäläisesti.
Samaa Jaakobkin sanoo kirjeessään:
4:1 Mistä tulevat taistelut ja mistä riidat teidän keskuudessanne? Eikö teidän himoistanne, jotka sotivat jäsenissänne?
kohdasta 6:On päivänselvää, että teidän kielenkäytössänne kaikilla uskonnollisilla sanonnoilla on adventistinen merkitys.
Siksi teidäön kanssanne voi aluksi kuvitella olevansa teidän kanssanne samaakin mieltä, mutta kun mekityksenne sisältö lopulta avautuu, huomaakin teidän olevan täysin erimieltä asioista. Sellainen tekee ihmisten kanssakäymisen varaukselliseksi ja vilpitön yhteisymmärrys jää syntymättä.
Lähipiiristäni tunnen tällaisen kitkan hyvin.
Pahinta tuollainen on ,jos se syntyy lasten ja vanhempien välille.
Sellaisessa tilanteessa adventismi on kuin myrkky kaivossa.
Teidän vääriä syytöksiä.Ja sekös siinä ärsyttää kun huomaa joutuneensa valheesta kiini?Mitä tähän, palstatilaan tulee,taidat olla ihan asiaton olemaan Kristin uskovaisten paalstalla.Vai onko sinulla ollut koskaan muuta annettavaa,kun tuo jatkuva ilkeily ja marina?Että silleen!
Teillähän on yhteinen lepopäiväkin Jehovan todistajien kanssa,eli "Ihmis käsky"sapatin sijasta.
Lisäksi Jehovantodistajillakaan ei ole EGW,sanomaa julistettavana.Me lähdemme ilomielin,te ette kärsi puhdasta oppia,vaan korvasyyhyynne haalitte,sitä mikä ei ole totuus.
"Me rakastamme entisiä jäseniämme" Miten sitä rakkautta osoitetaan? Käytetäänkö esim. henkistä väkivaltaa? Poltetaanko loppuun? Miksi on niin paljon takaovesta lähteviä, kun joitakin tulee etuovesta?
Rakkaus jokaiseen ihmiseen ilmenee siinä, miten kohtaamme hänet. Kun joku on jättänyt seurakunnan omasta tahdostaan ja halustaan, hänelle ollaan ystävällisiä, häntä tervehditään, kun nähdään, hänen kanssaan keskustellaan, jos hän itse sitä haluaa, häntä kuunnellaan eikä hänen mielipiteitään jyrätä, koska ne ovat hänelle tärkeitä.
Minulla ei ole vastausta sinun kysymyksiisi, miksi on takaovesta lähteviä. Siihen on vastaus vain Jumalalla, joka kaiken tietää ja näkee. Uskon, että monesti ihmiset kuitenkin loukkaantuvat toisiinsa, vaikka niin ei tulisi tehdä. Jeesuskin puhui monesti, miten ihmiset häneen loukkaantuivat. Meidän on vaikea kohdata vastustusta, toisinajattelua, paremmuutta, lahjakkuutta tms.
Onko niin, että suomalainen ei kestä, jos joku on erilainen. Erilaisuus on Jumalan mielestä hyvä asia, sillä hän loi ihmiset yksilöiksi. Meidän ihmisten mielestä meidän tulisi olla tasapäistä massaa. Ellei näin ole, herjat lentävät. Itsekkyys paistaa jokaisesta toisen yli nousevasta ihmisestä, joten jokaisella on tarvetta itsensä tutkisteluun, minullakin.
Mitä on loppuun polttaminen? Miten sinä sen ilmaiset? Henkisen väkivallan ehkä ymmärrän. Tunnen tällaisia ihmisiä, jotka yrittävät aina määrätä, missä kaappi seisoo. Se ei ole mitään uutta. Heitä on ja tulee olemaan seurakunnassa. He oikein haleutuvat sinne saadakseen valtaa ja kunniaa.
Seurakuntien johtokuntien tulee hallita tällaiset ihmiset, eikä mennä heidän mukaansa tukemaan sellaista, mikä ei olekaan enemmistön mieleen. Heistä on kirjoitettu kirjojakin. He ovat antagonisteja, jotka etsivät ja saavat aikaan vaikeuksia, ellei niitä ole.
Koirat haukkuvat mutta adventtiliike jatkaa valon levittämistä pimeään maailmaan. Kun sanoma on kerrottu koko maailmaan sitten tulee loppu. Jeesus on adventtiliikkeen johdossa!
Advendistit ja Jehovantodistajat eivät ole olleet koskaan sama,eikä heillä ole samat lähtökohdat.Me ylistämme ristiinnaulittua Vapahtajaa,Kristusta.
Meillä on myöskin sapatti lepopäivänä.Mutta tärkein kaikesta muusta on se että me julistamme syntejä anteeksi Kristuksen nimessä,ainoastaan armosta pelastumista,katumuksen ja anteeksi antamuksen kautta.Annamme elämämme kokonaan Kristukselle ja saamme hänen armostaan syntyä Jumalan lapseksi.Tätä on puhdas Adventti sanoma,mitään opin kysymyksiä siihen lisäämättä.Jos tämä ei ole Kristin oppia,niin kysyn ,mikä sitten on?Me pysymme raamatun totuudessa,jota vain EGW,tin.sanoma vahvistaa.
Hän rakasti Jumalaa koko sydämestään,ja toimi Jumalan sanan ja armon innoittamana.Mutta en ole kerttaakaan kuullut edes mainittavan EGW.tin.nimeä meidän tilaisuuksissamme,vaan"Jeesus on laulumme aihe".Näin se on,kaikki muu on panettelua.Ja kuka sellaista levittää,on Kristuksen vastustaja,eli saatanan asiamies.Kristuksen rauhaa kaikille.
Näinkö kävi viime sapattina: "me julistamme syntejä anteeksi"?
Oliko paljon katumusta kokouksessa?
>>>Adventistit ja Jehovantodistajat eivät ole olleet koskaan sama, eikä heillä ole samat lähtökohdat.
Minä olen siinä todella huono adventisti,että en voi kovin usein osallistua kokouksiin.Herra tietää syyn.Teen sensijaan jonkin verran kirje evannkelistan työtä,ja Jumalan antamailla kyvyillä sekä Hänen Henkensä avustuksella toivoisin voivani olla edes niiden tähkäpäiden kerääjänä,jotka muutoin jäisivät tien sivuun.Minulla ei itselläni ole mitään annettavaa,mutta toivon,ja olen saanut sen myös kokea,että Jeesus on heikoissa vahva ja Jeesus voi tällaista, murtunutta saviruukun sirpalettakin käyttää joskus tarjoamaan":Elämänveden pisaran,janoavan huulille"
Jos olet kiinnostunut,"mene ja katso."Kokouksissa laulamme ylistys lauluja Jeesuksen kunniaksi,tutkimme raamatun sanomaa,joku pitää puheen,ym.Mutta meillä on myöskin Jeesuksen antamalla luvalla oikeus antaa katuvalle,Jeesuksen nimessä synnin päästö.Kristuksen rauhaa.
Tämähän todistaa oikein selvästi miten käy kun jätetään ainoa tukeva kallioperusta, Raamattu ja lähdetään haikailemaan uusien ihmeellisten oppien perään (esim. adventisteilla EGW:n harhat), niin kohta jo voidaankin sitten lopullisesti hylätä Raamatun totuus.
Sitten vain kirjoitetaan omaan oppiin paremmin sopiva raamattu kuten Jehovantodistajat ovat tehneet. Näin lankeemus entisestään syvenee.
Vielä kun lahkohenki sanoo että yksin tämä poppoo on pelastettujen joukossa, niin voidaan tukkia korvat eikä enää sitten kuunnella edes raamatullisia varoituksia.
Näin ikävästi on käynyt adventisteille ja Jehovantodistajille.
Tule adventtikirkon tilaisuuteen. Katsele kirjapöytä, katsele raamatut ja kas, 92 tahi 33/38 sana on aina ollut raamatunkirja kirkossa.
Tee kysely raamatuista, oikein kalluppi, ja kun sen olet selvittänyt huomaat, että samaa kirjaa luetaan ja muuta ei ole. Istu raamattutunnit mukana, niin opit tietämään mitä opetetaan. Meillä mukana on kyllä ollut "naapurista" henkilöä, niin eivät varmaankaan yhdy ajatuksiisi. Saattaapi olla vaikka oman kirkkosi pappi, joka on uudistunut kirkossamme evankeliumin ääressä. Tätäkin on ja ihmisen tunnen. Meillä on avoimet ovet, että mielipiteesi on nähtävillä ja kuultavissa joka viikko.
kehityspolulle viesti.
adventismin kehityspolku
on selvä 2.3.2006 klo 20.11
==>Jehovan todistajien järjestö on kuitenkin syntynyt Seitsemännen Päivän Adventismin pohjalta. Liikkeen perustaja C.T.Russell sai keskeiset vaikutteensa juuri adventismista.
Sanan saarnan vaikutus syntien julistukseen tapahtuu saarnatun sanan kautta. Sanan sisältö tuokoon ihmisen Vapahtajan eteen. Sanan sisältö tuokoon ihmiselle tiettäväksi sen, että Jeesus on syntien anteeksiantaja ja henkilö voi sydämessään avata oven Kristukselle ja uskoa syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Jos joku kuitenkin haluaa keskustella asioista, niin siihen tietysti on mahdollisuus, ottamalla yhteys pastoriin, vanhimpaan, tahi sielunhoitajaan.
Jos ihminen on rikkonut ihmistä vastaan, on tärkeä, että sovitaan rukouksen jälkeen myös tämän henkilön kanssa jota vastaan on väärin tehty.
Jeesus on anteeksiantaja, kun häntä vastaan rikotaan ja tähän anteeksiantoon ihminen saa uskoa kohdaltaan.
Adventtikirkossa rukousalttari on avoin, vaikka ns. yleisiä alttarikutsuja ei niin esitetä kuin ehkä toisessa seurakunnassa voi olla tapa.
Ehkä tärkein on sananjulistuksessa se, että jokainen kohdaltaan siellä penkissä saa kohdata Herran, kukin omaltakohdaltaan ja omasta tarpeestaan lähtien. Herra tuntee sydämen, suitsevaistakaan sydäntä hän ei hylkää.
Mutta on kunkin sananjulistajan tapa tuoda evankeliumi esille "omalla henkilökohtaisella tyylillään" ja jos joku haluaa tehdä alttarikutsuja vaikka joka hengellisessä kokouksessa niin se on hänen asiansa, Pyhä Henki johtakoon Jumalanpalvelukset tahtonsa mukaan.
Jumala käyttää srk.n ruumiinsa jäseniä armoituksensa lahjoilla.
Miksi meidän PITÄISI tutkia adventistioppia? En näe mitään syytä noihin tutkimuksiin.
Meille riittää tutkimista ja oppimista Raamatussa ja on parempi olla kiinnostunut pyhistä asioista.
Raamatusta ei tarvitse lähteä mitään kyselemään ehdottamallasi tavalla. Osaahan Suomessa jokainen lukea, joka on peruskoulun läpäissyt.
Täällähän olette tuoneet jo oppinne esiin eikä todelta vaikuta.
Eihän tuollaista ole Raamattuun kirjoitettukaan ,jota te esittelette.
Miksi siis nähdä turhaa vaivaa, sappas se?
Mitä väliä sillä historialla nyt on , kun jäljet kuitenkin johtavat sylttytehtaalle.
Eihän siinä muuta analyysiätarvita kuin väärää mikä väärää.
Yksityiskohdat eivät ole niin oleellisia, vai kuinka?
Sinulla ei ainakaan näytä olevan todellakaan harmainta aavistustakaan adventistien opista,kun luulet esimerkiksi,että meillä on erilaiset raamatut,mutta ei se mitään,niin minäkin luulin vaikka mitä,. ennekuin,otin selvää,nyt ei tarvitse enää luulla tai uskoa sellaista mikä ei ole totta.Koskaan en ole kuullut kenenkään adventistin sanovan,että yksin adventistit olisivat pelastettuja,päin vastoin,tiedän että seurakuntani opettaa,että Jumalan lapsia on jokaisessa seurakunnassa jotka uskovat kolmiyhteiseen Jumalaan ja pelastukseen ainoastaan armosta.Jumalan palveluksissamme käytetään oppikirjana ainoastaan raamattua,sitä tutkitaan yhdessä joka ikinen sapatti,on antoisaa kun jokainen saa näin osallistua ,saa kysyä ja vastata ja yhdessä miettiä Jumalan sanan opetuksia.Ei ole hyvä tuomita ketään syyttömästi. kannattaa ottaa asioista itse selvää.Minä tykkään käyttää vanhepaa raamatun käännöstä,tämäkin on suomen kirkon sisälähetys seuran raamattutalon painos joka on otettu käyttöön1938.Uudempi raamattuni on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen1992 käyttöön ottama suomennos.Olen ollut jo adventisti 25 vuotta, sitä ennen olin luterilainen ja vähän aikaa helluntalainen,mutta en voinut olla sellaisissa seurakunnissa,jossa ei vietetty Jumalan antamaa lepopäivää.Minulla on kyllä ystäviä edelleenkin ,muissakin seurakunnissa ja tiedän ,että he ovat saman Jumalan palvelijoita kuin minäkin,ja ovat pelastettuja,ARMOSTA,niinkuin minäkin.Jumala näkee ainoastaan meidän sisimpäämme,meillä ei ole oikeutta tuomita ja halveksia toisiamme.Minä olen vapaa vierailemmaan myös toisissa seurakunnissa ja ystäväni,voivat tulla minun seurakuntaani,mehän ollaan saman isän lapsia,yhtä suurta perhettä,ilotkaamme siitä etuoikeudesta ,että saamme olla siskoja ja veljiä Herrassa.Tule sinäkin itse toteamaan millainen on meidän Jumalan palveluksemme.Taivaan Isän siunausta sinulle.
Tokko tuo nyt iso puute on tiedossa, jos ei tiedä mitä parituhatta ihmistä uskoo.
Täällä on tullut kyllä runsaasti tietoo.
Varsinkin kuinka epävarmaa oppia selitellään touhukkaasti.
Ja näyttää tuteetkin olevan selittelijöillä pinnassa.
Erikoinen tapaus tosin .
Kun pitää tiedottaa mitä he uskovat.
Siis muille kertovat, ja sitten rupeavat tenttimään onko opittu.
Ja "väärästä" vastauksesta kimmastutaan.
kokkelipuuroo sanon minä.
Kyllä näin täytyy todeta, että on harvinaisuus
syntejään katuva adventisti sapattikokouksessa.
Teoriassa sekä käytännössä.
jos kirjoitit edellisen väittämän, niin siksi.
adventismin kehityspolku
Kirjoittanut: on selvä 2.3.2006 klo 20.11
Adventtiseurakunnassamme käymme juuri tätä opetusta Raamatussa ja pyhistä asioista.
1.4 aloitamme aiheet: Pyhän Hengen persoonallisuus ja jumaluus. 8.4 Pyhä Henki vertauskuvina Raamatussa. 15.4 Jeesus ja Pyhä Henki. 22.4 Lupaus Pyhästä Hengestä. 29.4 Lupaus toteutuu. 6.5 Pyhän Hengen kaste. 13.5 Pyhän Hengen lahjat. 20.5 Pyhän Hengen hedelmä 27.5 Kristityn opas. 3.6 Elämä Pyhässä Hengessä. 10.6 Jumalan kuvan palauttaja 17.6. Synti Pyhää Henkeä vastaan. 24.6 Pyhä Henki viimeisinä päivinä. Tässä on Raamattutuntien aiheet.
Tässä on todella Pyhistä asioista kyse, ehkä ne on sinunkin Raamatussa, mutta kovin kerrot sitten mitä opetamme, tule ja katso.
Moni lukeva peruskoululainen kastettukin, ei tiedä pelastuksesta hönkäsen pöläystäkään, että pyhät asiat varmaan olisi heille tervetulleita pelastuksen takia.
Jos puhut adventismin opista luepa Johanneksen evankeliumi läpi. Löydät sieltä sanoman Jeesuksen opetuksista, ensin, ikuinen elämä on armolahja, uskon kautta Jeesuksen sovituksen lukemiseen puolestamme, niin kuoleman uneen nukkuneet herätetään Jeesuksen tullessa, ( adventtitoivohan on Jeesuksen paluu, sitähän adventtioppi on ). Jos tähän sinulla ei ole syytä, niin tarkistaisin suuntaa, koska armon päivä on olemassa. Kun syvennyt tässä Joh. evankeliumissa Jeesuksen opetukseen, niin salaiset tempaamiset karisee mielestä pois.
Mitä tarkoitetaan sanoillasi syntejään katuva on harvinaisuus? Tietysti joka päivä on armo uus, mutta kuinka katsot sydämeen. Uskovana kun kukin aralla mielellä kulkee, Jeesuksen veri puhdistaa, vai onko siellä joku, joka ei ymmärrä kääntymyksen merkitystä ja vaeltaa suruttomasti?
Kyllähän joka seurakunnasta voi löytyä suruttomasti vaeltavia, mutta hyvä kun on mukana.
Ketäänhän ei voi käännyttää nenästä kääntämällä, vaan evankeliumin saarna voi se tehdä.
Jonkun kohdalla voi kestää oman aikansa, että ihminen herää ja rukoilkaamme hänen puolestaan, että se tapahtuisi.
Itse olen kyllä nähnyt koko kirkkoväen tulevan rukousalttarille haluavan uudistusta sydämeensä.
Eiköhän Herra tutki meidät ja meidän faarien sydämet punnitse sekä teoriassa ja käytännössä.
Janotkaamme Hänen läsnäoloaan aina ja jatkuvasti.
Meillä on hyvin rakas laulu, Golgatan veressä voima on, voima niin siunattu verraton. Pyhässä veressä Jeesuksen voima on suuri ja ihmeellinen.
Löydät sen laulukirjamme numero 234. kohdalta. Samoin Ihmeinen risti, pelastuspaikka, ihmeinen syli Vapahtajan.
Siunattua yötä.
Haluaisitko sinä, että sinusta levitettäisiin väärää tietoa? Tuskinpa. Sitä paitsi Adventtikirkon opetus on kaikkea muuta kuin sylttyä, vaikka te ette siihen uskoisikaan.
Timo Flink
"Sanot jos tämä ei ole Kristin oppia ,niin mikä sitten on ?Me pysymme Raamatun totuudessa ,jota EGW sanoma vahvistaa" .Tuohon sanon,että HÖH .
Raamattua joka on Kristityille totta, ei tarvitse ketään sitä vahvistamaan ,EI TOTISESTI!.Tässä onkin se Adventistien harha ,nostetaan opin perustaja jossei ihan Jumalaksi ,niin ainakin puoli jumalaksi ,ja silloin siitä tulee ihmis oppi.Olenko oikeassa kun ,minulle on tullut A-laisten kirjoituksista sellainen käsitys ,että Raamattua tulkitaan EGW kautta.
Käykää VAIN kirkoissanne,
Mitä sinne muita pyytelemään.
Miksi tulla perässä kun ei teistä täälläkään pääse eroon?
yksinomaan
Jos eivät olisi tällä palstalla, niin en minäkään viitsisi adventistien harhaoppeja tänne tuoda.
AdventiSteille hieman rumasti (MUTTA SATTUVASTI) sanoisin:
Kun vastatuuleen pissaatte, niin OMILLE KINTUILLE TULEE.
Voiton käpelölle kokemukselle Vasta tuuleen, Kun hän sai omansa takaisin vieläkin hymyillyttää Hymyillyttikö tämä tapaus Voittoa
C.T.Russell ei ole Jehovan todistajien perustaja!!!!
Jehovan todistajat perusti J.F.Rutherford.
Tuo Wiskistä ja hajuvesistä pitävä psykopaatti lakimies,jolla ei ollut ystäviä ja joka ei ollut edes oman poikansa kanssa missään tekemisissä asui yksinään nuoren naispalvelijattarensa kanssa.
Hän USA:n kieltolakien aikana piti huolta omasta viskivarastostaan ja hänen kirjoituksesnsa ja oppimuutoksensa ei varmaankaan ollut hänen raittiuspäiviensä aikaansaannoksia.
Hän rakensi palatsin jossa odotteli vanhanajan patriarkkoja asumaan palatsiinsa vuodelle 1925.
Raamatuntutkijat joiden perustaja oli C.T.Russell ei ollut erityisemmin Rutherfordin kanssa tekemisissä.Kuolihan Russellkin jo vuonna 1914.
Russell oli kuitenkin joitain vuosia kiinnostunt adventtikirkosta,mutta lähinnä ystäviensä vuoksi ja jo ennen vuotta 1879,jolloin hän alkoi kustantaa omaa lehteä,vartiotornia.
Ennen tuota vuotta 1879 hän omaksui adventisteilta joitan oppiasioita ja raamatun selityksiä.
Vaikka suomessa JT:t on määrällisesti suurempi,mutta muualla maailmalla asia on toisin ja JT:t "pikkuveljenä" kiinnostus isostaveljestä opillisesti on selvää.
M.m. aika-ajoin löytyy JT:kirjojen sivuilta kuvakopioita adv.kirjoista.Vain vähän on niitä muuteltu ettei syytettäisi manipuloinnista.
JT-toiminta on toisaalta hyvin yksitoikkoista."Ovilla ramppaamista" 15minuutin tarkkuudella ja siitä raportoidaan tarkasti tai "tulee noutaja".
Adv.työ on monipuolista,kaikkia evankeliumin julistamisen muotoja käyttävä.
Russell ei perustanut Jehovan todistajia vaan Rutherford.
Raamatuntutkijat ovat Russelin seuraajia ja heitä on tänäpäivänäkin 100000-200000 ympäri maapallon.Tosin suomessa vain muutamia.
Jehovan todistajat saivat alkunsa Russelin kuoleman jälkeen kun Rutherford kaappasi vallan.
Ne oppimuutokset jotka hän palatsissaan ja tyhjentyvän viskivarastonsa turvin teki erotti heidät Raamatuntutkijoista ihan täysin ja nykyinen JT-oppi on peräisin 1920-1930 luvulta ja se ei ole sama kuin Russelin aikainen.
Raamatuntutkijoille jotka odottavat samoin Kristuksen paluuta kuin adventistitkin erottaa kummatkin JT:sta eniten.
Miten niin teistä kerrotaan väärin.
Kun ajatellaan teidän käsitystänne lain voimassaolon koskevan myöskin pakanoita, on Paavali siinä vastaan juutalaisia lain puolustajia.
Siksi hänkin, Paavali , juutalaisuudestaan huolimatta, opettaa lain olleen juutalaisia varten siihen asti, kunnes oli tuleva Messias, Kristus.
Galatalaiskirje:
3:19 Mitä varten sitten on laki? Se on rikkomusten tähden jäljestäpäin lisätty olemaan siihen asti, kunnes oli tuleva se siemen, jolle lupaus oli annettu; ja se säädettiin enkelien kautta, välimiehen kädellä.
Apostolit säätivät , että pakanoille ei ollut laitewttava laista muuta osaa kuin se minkä he yhdessä päättivät.Apostolien teot:
15:20 vaan heille kirjoitettakoon, että heidän pitää karttaman epäjumalien saastuttamaa ja haureutta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, sekä verta.
15:29 että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta. Jos te näitä vältätte, niin teidän käy hyvin. Jääkää hyvästi!"
21:25 Mutta uskoon tulleista pakanoista me olemme päättäneet ja kirjoittaneet, että heidän on välttäminen epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta."
Päivien vietosta Paavali opettaa ettei ole väliä minkä päivän pyhittää tai jättää pyhittämättä pitäen kaikki päivät yhtä pyhinä.
Näin hän ei tuomitse teitä teidän viettotavastanne mutta sen saarnaamisesta siinä merkityksessä jolla te sitä saarnaatte.
Raamattuahan meidän tulee uskoa eikä teitä!
Te itse olette kirkkokuntana saarnanneet itsenne kiusalliseen tilanteeseen.Siitähän käsittäisin useimpien teitä syystäkin moittivan.
Muutenkin teillä on väöärä ote opetruksessanne ihmisten omaantuntoon nähden. Ei kenellekään ole annettu teidän edustamaanne asemaa sellaisissa asioissa joita te pidätte tärkeinä, toimia ihmiten omantunnon syyttäjinä.
Paavalin monet opetukset ovat vastoin teidän opetustanne. Teillä on niihin hyvin hatarat selitykset jotka useimmat halventavat Paavalin merkitystä ja osin tekevät Paavalin valehtelijaksi teidän rinnallanne.
Sellaista on vaikea ymmmärtää.
Kun on valittava teidän ja apostolien sanomisien väliltä, on selvää, että Raamattu on luotettavampi kuin myöhemmät kirkkojen edustajat, joihin tekin lukeudutte.
Varsin epäilyttävä asema teidän kirkossanne on "profeetallanne" Ellen g. Whitellä.
Hän on nainen , eikä hän ole juutalainen kuten kaikki profeetat ovat.
Paavalin sana naisen opettajanasemaa vastaan on varsin selkeää tewkstiä.
Jos uskoo Paavalin opetuksen naisen asemasta olevan "Herran käskyn" se väistämättä merkitsee teidän profeettanne olevan "väärä profeetta".
Mikäli uskoo teidän selitystänne niin se asettaa kaiken Raamatun opetuksen kyseenalaiseksi ja johtaa oman järjen käyttöön kaikissa uskonnon asioissa.Kristinusko perustuu apostolien työhön ja ilman heidän opetuksensa pitämistä uskon perustana ei ole kristinuskoa.
Jeesus antoi VAIN apostoleille vallan määritellä omantunnon asiat lopullisesti ja jälkeenpäin muuttamattomasti.Heidän jälkeensä oleville opettajille ei ole annettu opin suhteen harkintavaltaa.
Teidän oppinne rikko monin kohdin tuota apostoliseksi ymmärrettävää opetusta.
Sinun kielen käyttösi todistaa,ettei sinussa ole Jeesuksen opetuslapsen merkkejä,sillä hedelmistään puu tunnetaan.
Minä uskon Paavalia, mutta en teidän Paavali-tulkintojanne.
Timo Flink
Paavali opetti selkeästi eikä hän jättänyt asioita tulkinnan varaan.
Ihmettelen kun selvistä Raamatun opetuksista tulkitsemalla imuroidaan asia pois.
Mikäli olen teidän oppianne täällä ymmärtänyt, teollä on kirkossanne tuollainen perinne, jossa tehdään tulkintojen avulla sellainen kirkon oppi,jota ei enään tunnista Raamatun opiksi.
Usko on sanoman vastaanottamista eikä sen muuttamista varten.
Matt.23:13 Mutta voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun suljette taivasten valtakunnan ihmisiltä! Sillä itse te ette mene sisälle, ettekä salli meneväisten sisälle mennä.
En myöskään hyväksy teidän tapaanne kertoa omaa oppianne totena ulkopuolisille, jotka jo uskovat Evankeliumiin. Tällainen harkittu toiminta tuntuu jo lähimmäisen omaisuuden himoitsemiselta.
/////Minä uskon Paavalia, mutta en teidän Paavali-tulkintojanne./////
En voi olla rehellinen Paavalin kirjeiden lukijana, mikäli suhtautuisin hänen opettamiinsa asioihin siten kuin teidän seurakuntalaisenne tänne kirjoittelevat uskon asioista.
Ymmärrän varsin hyvin, miksi keskustelu täällä teidän kanssanne saa täällä nähtävän muodon.
Useimmat näet kuitenkin uskovat asiat niinkuin ne on kirjoitettukin.Galatalaiskirje:
3:10 Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia; sillä kirjoitettu on: "Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen tekee."
Jokainen lukija tulkitsee lukemaansa tekstiä, vaikka ei sitä ymmärtäisikään/myöntäisikään. Eksegeettinä en voi yhtyä tiettyihin esittämiinne tulkintoihin, koska tiedän, etteivät ne pidä paikkaansa.
Timo Flink
Menee vähän asian viereen.
Se mitä sinä tulkitset Paavalista, ei oikeuta sinua tyrkyttämään käsityksiäsi toisen opin uskoville.
Tästähän perimmältään on meidän kesken kyse.
Se mitä uskot itseäsi varten ei kiinnosta muita.
Asia koskee sen mukaan muita, kun saarnaat oppiasi muille hyväksyttäväksi ja he torjuvat sinun esittämnäsi selitykset.
Tässä vaiheessa teidän käyttäytymisenne näyttäytyy omituisena.Jos joku perinpohjin perustelee uskomisensa ja osoittaa tarjoamanne vääräksi, te alatte puolustella itseänne toisesta näkökulmasta käsin kuin mistä juttu lähtee käyntiin.
/////Jokainen lukija tulkitsee lukemaansa tekstiä, vaikka ei sitä ymmärtäisikään/myöntäisikään. Eksegeettinä en voi yhtyä tiettyihin esittämiinne tulkintoihin, koska tiedän, etteivät ne pidä paikkaansa./////
Mikä sinut on tehnyt oikeutetuksi arvioimaan muiden uskoa?
Arvostelijat joutuvat itse väistämättä omasta aloitteestaan arvosteltaviksi.Adventtikirkon julistustyylikin on Paavalin periaatteiden vastaista toimintaa.Paavalihan piti kunnia-asiana julistaa vain siellä, missä muut eivät julistusta olleet vielä harjoittaneet.
Paavalilla ei olisi ollut mitään perusteita puhua niitä asioita laista, joita hän puhui,mikäli lakiasia olisi teidän opettamallanne tavalla ollut aina voimassa.
Koko Uusi Testamentti olisi kirjoitettu toisin ,mikäli teidän painotuksenne olisivat oikeita.
==>Se mitä sinä tulkitset Paavalista, ei oikeuta sinua tyrkyttämään käsityksiäsi toisen opin uskoville. Mikä sinut on tehnyt oikeutetuksi arvioimaan muiden uskoa?Paavalihan piti kunnia-asiana julistaa vain siellä, missä muut eivät julistusta olleet vielä harjoittaneet.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000013&posting=22000000010974899#22000000010974899
kyllä minunkin mielestäni adventistien toimintatapa johtaa heidän kokemaansa vastustukseen.
te juoksette muiden perässä räkyttämässä kuin huonotapaiset kyläkoirat.
Itse te olette kritiikin itsellenne pyytäneet.
Teidän toimintanne on tosiaankin outoa, kun ajattelee etää suurin osa joita te täällä kalastelette ovat jo muissa ssuunnissa tulleet uskoon.
Teidän on todella vaikeaa tuolla tavalla tulla muiden hyväksymiksi.