Äitini, etkö ymmärrä, nyt kun minuun sattuu miksi et ota minua syliisi ja halaisit minua, niin kauan että kipuni heltyisi sisältäni? Mutta tuon ihanan osoituksen puolesta haukut minua ja hyljeksit minua luotasi. Tiedän Äiti että sinuun sattuu, kun juuri saatimme Äitisi ikuiseen lepoon. Ymmärrän Äiti että sinulla on kipuja, kun saavuit juuri kotiin vakavasta leikkauksesta. Mutta Äiti, joka tapauksessa, sinä olet Äitini ja minä tarvitsen sinua, vaikka minulla on kultani.
Vaikka paras kaverini selvisi kuolemalta rajusta onnettomuudesta, vaikka mummuni pääsi ikuiseen lepoon, vaikka sinä selvisit leikkauksesta, minä olen rikki ja väsynyt, siksi tarvitsen sinua tällä hetkellä niin paljon.
Äiti tiedän, että minulla on yli painoa, tiedän että pukeudun pieniin vaatteisiin. Mutta Äiti minä rakastan itseäni tämän kokoisena ja tykkään katsoa itseäni peilistä nämä vaatteet päällä. Äiti etkö ymmärrä, olisin onnellinen, jos vain hyväksyisit ulkonäköni ja ottaisit syliisi.
Pyydänkö Äiti liikaa?
Vaikka paras kaverini selvisi kuolemalta rajusta onnettomuudesta, vaikka mummuni pääsi ikuiseen lepoon, vaikka sinä selvisit leikkauksesta, minä olen rikki ja väsynyt, siksi tarvitsen sinua tällä hetkellä niin paljon.
Äiti tiedän, että minulla on yli painoa, tiedän että pukeudun pieniin vaatteisiin. Mutta Äiti minä rakastan itseäni tämän kokoisena ja tykkään katsoa itseäni peilistä nämä vaatteet päällä. Äiti etkö ymmärrä, olisin onnellinen, jos vain hyväksyisit ulkonäköni ja ottaisit syliisi.
Pyydänkö Äiti liikaa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllä. Pyydät liikaa. Pyydät huomiota aikaa hellyyttä ihmiseltä joka on rikki ja väsynyt. Hän on äitisi, mutta ensisijaisesti ihminen, joka ei jaksa juuri nyt. Ja sinä olet iso tyttö, nuori nainen. On vaikea ottaa syliin, koskea, halata ihmistä joka toisaalla syytää törkeyksiä niskaan, kulkee piikit pystyssä koko ajan, toisaalta on lähes aikuinen nainen. Pientä lasta on helppo halata, senkun nappaa syliin. Murrosikäistä naisen/miehen mallista on vaikeampi. Torjutuksi tulemisen pelko. Ja häpeä, huono omatunto siitä, ettei ole kyllin hyvä äiti, että huutaa törkeyksiä omalle lapselleen, ettei jaksa huomata vaikka haluaisi, vaikka pitäisi, vaikka rakastaa.
Tee sinä aloite. Kosketa kevyesti käsivarteen, olkapäähän - ne ovat turvallisia alueita koskea. Sano, että meillä on ollut viime aikoina aika raskasta. Tai jotakin. Sellaista, mikä ei kuitenkaan ole ylimakeaa vaan menee teidän perheen tavallisuuden piikkiin.
Muistakaa lapset nuoret rakkaat: ne aikuiset kotonanne ovat ensisijaisesti ihmisiä, jotka läpikäyvät omia kipuja, kasvuja, tunteita. Jakaminen ja antaimein on raksasta ellei mahdotontakin, jos kokee, ettei itse mistään mitään saa... Äitiys/isyys/vanhemmuus toki "velvoittaa" kaikkeen, mutta kun aina ei jaksa.
Jos olisin äitisi, olisit sylissäni juuri nyt. Kuulisit olevasi aarteeni juuri sellaisena kuin olet.
Pahinta on kai se, vaikka kuinka sinua Ätiti kosketan, annan olkopääni, tarjoon nenäliinaa, seison rinnallasi vahvana, mutta Äiti miksi sinä et voi kiittää minua tästä kaikesta edes sillä, että jättäisit huutamiset, haukkumiset pois? Olisit vain siinä Äiti, jotta minä saisin syliisi tulla ja sanoa, Äiti minä rakastan sinua!
Pyydänhän minä Äiti sinulta tässä liikaa, mutta en vain jaksa ilman sinua!
Kiitos teille, että jaksoitte vastata tai edes lukea, tiedän ja toivon, että joukossa olevat äidit muistaisi myös ottaa meidät yli murrosiän menneet lapset syliinne ja pitäisitte siinä vain, se pelastaisi yölliset kyyneleet.
...te lapset olette ainutkertaisia elämissämme.
Kun vain aina jaksaisi muistaa sen että kun kasvatte niin tarvitsette meitä äitejä ihan yhtä lailla kuin pienenäkin. Vaikka välillä huudetaan ja räyhätään niin muistaisi pyytää anteeksi ja sopia ennen nukkumaanmenoa ettei jäisi paha mieli kummallekkaan. Olla lapselle tukena ja turvana kun hänellä on paha olla, nähdä se omasta lapsestaan ja osata kuunnella, ottaa lähelleen ja lohduttaa, sillä sitä vastaankin pyristelevä nuori taikka lapsi tarvitsee. Itse olen tuon kaiken joutunut äitinä opettelemaan ajan saatossa, sillä kotonani ei koskaan aikoinaan puhuttu tunteista, niitä ei näytetty. Toivottavasti olen oman murrosiän kynnyksellä olevan lapseni kohdalla osannut toimia oikein kasvattaessani häntä näyttämään tunteensa, puhumaan kipeistäkin asioista, niistä jotka silmäkulmaan kyyneleen tuo, unohtamatta myöskään niitä onnistumisen tunteita. Joka päivä rukoilen mielessäni että osaan antaa hänelle oikeat eväät elämään.
Muistakaa että hetki on niin lyhyt kun lapsemme ovat lapsia ja koskaan ei ole liian myöhäistä sanoa "Lapseni, minä rakastan sinua"
Jaksamista kaikille vanhemmille!
Löysin vanhan kuvakirjan
sitä selaillessani
sydämeni pomppi villisti
näin sinun kuvasi äiti
kuvassa sinun kasvosi olivat
puhtaat,viattomat kuin karitsan
silmistäsi loistaen rakkauden palava liekki
sylissäsi oli pieni käärö
Sivua kääntäessäni kirjassani
näin yhä kasvosi joista loisti
ajan tekemät syvät uurteet
tuo pieni käärö oli kasvanut
isommaksi ollen yhä sylissäsi
silmistäsi loistaen yhä syvä hellyys
rakkauden palava liekki
kääntäessäni vielä kerran
sivua kuvakirjassani
sinun kasvosi tuli esiin
kasvosi ollessa illan saatossa vanhentuneet
ajan tuomat uurteet syventyneet
silmistasi loistaen yhä
rakkauden palava liekki
sielussasi helyyden palava tuli
pieni käärö istuen yhä sylissäsi
Kiitos Äiti, että huomasit minut. Kiitos siitä viestissä jossa kerroit meidän olevan enkeleitä. Kiitos Äiti kun kerroit rivien välistä kuinka ainutlaatuinen olen sinulle. Kiitos Äiti että hyväksyit minut. Tiedän Äiti että sanat nuo vihaiset ei ollut ensimmäiset, eikä viimeiset, olin niin särkynyt, että tällä kertaa ne sattui, muurini oli kadonnut. Mutta nyt sanasi vain soi korvissa, kun saan olla sinun enkelisi.