Katsoo jos kiinnostaa!
Aivoinfarktista tänään TV2
klo 22.35
284335
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
kehitysmaataso. Ministerikään ei kehdannut naamaansa näyttää. Herää kysymys, montako kymmentä tuhatta suomalaista on kuollut ennenaikaisesti tai vammautunut pysyvästi vain sen vuoksi, että kokonaisuutena halpaa liuotushoitoa ei ole kaikille tarvitseville saatavissa.
Kaikista aivohalvauspotilaista 2,5% saa hoidon.
Järkyttävää kuultavaa koko dokumentti.
minulla kanssa vasen käsi meni juuri viivyttelyn ja vähättelyn vuoksi - asun kyllä pirkanmaalla mutta taysiin pääsin vasta vuorokauden päästä, vaikka itse annoin lääkärille diagnoosin, että
päätä särkee niin lujaa että varmaan verisuoni katkennut ja vasen käsi oli puutunut....lääkäri oli
ammattitaidoton, kova kokemus, että kiitos vaan ko. tohtorille ns. "hoidosta" josta vielä maksoin pkl-maksunkin
ohjelma!
Minun hoitoonpääsyni viivästyi viikon syystä, että läääkärien taidot ja tiedot eivät riittäneet huomaamaan ja kuuntelemaan mikä oikeasti potilaassa oli vialla!
On aivan mielettömän uskomatonta miten hyvä onni minulla oli, että olen nyt tässä, sillä minulle ei sairaalaan päästyäni enää voitu tehdä tukoksien liuotusta, kun osa tukoksista oli rikkonut suonet ja vuotanu verta aivoihin.
Harmi, ettei Silminnäkijä tullut aikaisemmin kun monet olivat varmaan jo nukkumassa puoli 11 illalla.
osaaminen on huipputasoa Suomessa, mutta terveyskeskuksissa on yleislääkäreitä, joilla ei ole riittävää koulutusta vielä. Onneksi tätä asiaa ollaan korjaamassa. Vinkkinä kaikille, jos epämääräistä oirehdintaa ilman selvää halvausoiretta tms., sairaalaan, ei terveyskeskukseen. Ei edes voida vaatia, että terveyskeskus lääkäri osaa tehdä diagnoosin ja erottaa migreenikohtauksesta, jos oirekuva on lievä.
Liuotushoito pitää aloittaa max 2 tunnin sisällä, jo se estää osassa tapauksia liuotuksen aloituksen, joten ei ole ihan noin yksiselitteistä.
Ohjelma ei ehkä antanut aivan täsmällistä kuvaa hoidon ongelmista. Ensimmäinen vaihe ketjussa on potilas tai hänen omaisensa. Ihmetellään mitä tämä on ja jäädään odottamaan, jospa se on jotakin ohimenevää. Oireet eivät välttämättä ole niin yksiselitteisiä. Muistelen lukeneeni, ettei neurologin professori Veijo Virsukaan osannut heti tehdä diagnoosia, kun hänelle tuli aivoverenvuoto.
Tai jos sairastunut asuu yksin, ja kohtaus on niin raju, ettei hän pysy soittamaan apua.
Helsingissä tuntuu olevan ongelmana tuo paikasta toiseen pompottelu, samoin varmaan näissä muissa yliopistokaupungeissa, siinä kuluu kallista aikaa.
Suomessa on paljon alueita, jonne ambulanssin tulo ja matka yliopistolliseen sairaalaan kestää hyvinkin pari tuntia.
Jos niin onnellisesti käy, että infarktipotilas pääsee ajoissa tutkimuksiin, vain noin 45%:lle liuotushoito sopii.
Tärkeätä olisi jokin yksinkertainen testi, jolla todettaisiin, että kyseessä on nimenomaan infarkti, eikä aivoverenvuoto tai jokin muu samanlaisia oireita antava sairauskohtaus. Ehkä sekin vielä joskus keksitään.
Hoitohan on varsin uusi, aloitettu USA:ssa 1996. Selvää on että, verkoston rakentaminen kestää.
Liisa Hyssälä ei näistä asioista mitään tiedä. Maija Perho oli oikea ihminen vastaamaan, koska hän on myös Aivohalvaus- ja dysfasialiiton hallituksen jäsen.
N 40 henkeä vuorokaudessa saa Suomessa aivoverenkiertohäiriön. Viidennneksellä se on verenvuoto, eli 32 potilasta on mahdollisia liuotushoitokandidaatteja. Ajatellaan varovasti, että 5 heistä ei jostakin syystä ehdi ajoissa hoitopaikkaan. Liuotushoito sopii näistä 27:stä alle puolelle eli n 12-14 potilasta saa siitä avun.
On vielä iso ongelma, millaista apua saavat nämä muut(tai ne jotka jäivät henkiin). Jos Suomessa jokin lapsenkengissä on, se on kyllä minun kokemukseni mukaan kuntoutus.
siihen liuotukseen käytetään?
Kiitollinen tiedosta.
googlesta löytyi miljoona hakusanaa.
Vaimoni sai uusimaalaisessa sairaalassa infarktin. Hänen marevan lääkitystään oltiin vaihtamassa pienimolekyyliseen hepariiniin ja kesken tätä lääkityksen vaihtoa infarkti yllätti. Liuotus tippa laitettiin ja vaimoni siirettiin Meilahteen, mutta kun se tippa oli laitettu huonosti niin liotin meni lihakseen, huomasin itse tämän kun menin sairaalaan polille häntä katsomaan. Nyt vaimoni on halvaantuneena paikallisessa terveyskeskuksessa vuodeosastolla. Nyt minua kiinostaisikin kuulla oliko tällä merkitystä siihen että liotus ei tehonnut?
mutta maalaisjärjellä päätellen liuotushoito toimii vain suoraan verenkierrossa.
Lainaus Ensihoito Netin sivulta: "Alteplaasi l. tPA (Actilyse 50mg/ml)
Actilysen vaikuttava aine on yhdistelmä-DNA:lla valmistettu ihmisen kudoksen plasminogeeniaktivaattori (alteplaasi). Verenkierrossa Actilyse pysyy suhteellisen inaktiivisena, kunnes se sitoutuu fibriiniin. Sitouduttuaan fibriiniin Actilyse aktivoituu ja konvertoi plasminogeenin plasmiiniksi, joka liuottaa fibriinihyytymän. Koska Actilyse ei ole antigeeninen, sitä voidaan käyttää toistuvasti. Actilyse on nopea ja tehokas trombolyytti, jonka puoliintumisaika on noin 5 minuuttia."
...> mutta kun se tippa oli laitettu huonosti, niin liotin meni lihakseen,....
Siis liuotin tipan pistäminen suoneen on liian vaikeaa, tämän niin hyväksi mainostetun suomalaisen terveyden hoidon piirissä!!!
Voiko olla tottakaan?
Ylittää jo ne huuhaa hoidotkin!
meillä on huipputasoa, jos vain juhla-, ja mainospuheisiin sekä kirjoituksiin uskotaan!
Mutta kun se käytäntö ei vain käy yksiin tämän pr-puolen kanssa, valitettavasti!
Toki pr-temputkin vaikuttaa mielikuviin, mutta todellisuutta on se, että suomalaisia pyydetään päivittäin luennoimaan neurologian sympossumeihin yms., esim. Jenkkeihin. Kyllä se on ihan todellisuutta, että meillä asiat osataan ja koulutus on huippuluokkaa. Perusterveydenhoidossa, kuten jo sanoin, toki voi olla, että huippuosaaminen on jollakin muulla saralla, mutta erikoissairaanhoidossa todella juuri neurologinen tietämys on koko ajan kasvussa ja jo nyt hyvää. Tutkimuksia koko ajan huippututkimuskeskuksissa useita käynnissä.
Ensimmäistä kertaa kuulin eilen silminäkijästä tilastollisen faktan että noin joka neljäs kuntoutuu työkykyiseksi. Se tarkoittaa myös että moni työkykyinen on jollain tavalla ainakin fyysisesti rajoitteinen - ei siis palaudu täysin ennalleen.
Tälle palstalle siis kirjoittavat kokemuksistaan vain hyväosaiset ja onnekkaat.
T. 99%
Minulla tuli 19 vuotta sitten oikean puolen halvaus.Aivan kaiken olen alusta alkaen opetellut uudestaan.Istumisen tuolissa,seisomisen,askeleen oppimisen ja puhumisen.Muuten nyt kaikki hyvin,vain oikea käsi ei toimi.
Itse sain Meilahdess liutoshoitoa - enkä varmasti ole mitenkään "hyväosainen" jos sillä ei tarkoiteta sitä, että sain nopeasti apua.
Raskasta työtä olen ikäni tehnyt.
Sain oireita aamulla tultuani suihkusta, vasen jalka tuntui vieraalta, vasen käsi kramppasi ylös, vasen suupieli roikkui, puhe oli puuromaista.
Epikriisissä jälkeenpäin luki:
infarctus hemiparesis l.sin.
Aivoinfarktin liuotushoito.
Kohdallani kaikki sattui hyvin - aviomies hohksasi heti soittaa ambulanssia - asun 50 km Helsingistä joten matkakin kesti.
Kotiin ambulanssi tuli hyvin nopeasti, paikalla ei viivytelty vaan minut nostettiin ambulanssiin ja menoksi.
Ambulanssihenkilöstö oli matkan aikana yhteydessä Meilahden sairaalaan - avasivat myös tipan valmiiksi ambulanssissa ja happea annettiin.
Hyvin nopeasti sain apua Meilahdessa, ensin pään tt kuva ja keuhkoröntgen ja vielä soitto aviomiehelle kertoen mistä on kyse ja mitä aiotaan tehdä.
Henkilökunta Meilahdessa oli aivan suurenmoista, vielä ripeämpää toimintaa kuin telkkarin "sairaalasarjoissa".
Minua jututti muutama neurologi, he olivat hyvin
kärsivällisiä sillä puheeni ei ollut mitenkään selvää vaan "puuromaista".
Sanottiin mm että liutoshoito saattaa lisätä verenvuodon riskiä mutta että he suosittelevat hoitoa.
Olin muutaman tunnin päivystyksessä sitten siirrettiin valvonta osastolle jossa myös oli ihana henkilökunta.
Parin päivän päästä siirryin neurologiselle osastolle.
Sinä aikana jo tajusin, miten onnekas olin.
Kohtasin kanssaihmisiä joilla ei ollut käynyt niin hyvin kuin minulla: oli tapauksia joissa potilas oli kärrätty terveyskeskukseen jossa aina saa maata tuntikaupalla ennenkuin joku
ehtii katsella ja tutkia - ja ehkä huomata että potilaalla onkin aivoinfarkti.
Kalliit minuutit menetetään siinä.
Minä sain hoitoa tunnissa - ihan uskomatonta kun ajattelee, miten paljon - olisi niin pienestä - voinut mennä ns pieleen.
Kohdalleni osui osaava ambulanssihenkilöstö ( Vihdin sairaankuljetus ) ja osaavat lääkärit ja muu henkilöstö Meilahdessa.
Minulle ei jäänyt mitään jäännösoireita. Olen terveenä täällä kotona, kiitollisena siitä kaikesta suurenmoisesta avusta jota sain.
Olen " vain" tavallisen duunarin tavallinen muija ilman hienoa yhteiskunnallista asemaa tai suuria omaisuuksia ja silti minulle kävi näin hyvin.
Eriarvoisuutta on liian paljon näissä aivoinfarktitapauksissa: kaikilla pitää olla oikeus saada oikenlaista apua.
Ajattelen kauhulla, mitä jos olisin jäänyt makaamaan halvaantuneena tai osittainkin halvautuneena 56 vuotiaana?
Tuntuu, että tavallinen kiitos ei riitä - mutta muutakan en voi - olen jälkeenpäin kiittänyt henkilökuntaa Meilahdessa - hoitajia, neurologeja koko hoitotiimia että heidän ansiostaan saan jatkaa elämääni mummona, vaimona,äitinä, sisarena - lähiomaisena.
Sain aivoinfarktin 21 vuotiaana eli vähän yli 20 vuotta sitten. Seurauksena kummankin silmän näkökenttäpuutokset, joihin on ollut aikaa tottua. Sain silloin hyvää hoitoa ja olen saanut sitä sen jälkeenkin. Hoitopaikkoina siis HUS ja Meilahti/Töölö. Olen tosi kiitollinen vallitsevasta sairaanhoitojärjestelmästä omalla kohdallani.
Susu
Kerroit näkökenttämuutoksista. Kerro lisää.
Minun infarktini kohdistui pienten aivojen alueelle ja sain mm. voimakkaat näköön kohdistuneet oireet. Näkökentässä on yhä jotain outoa. Päänkierrot ja nopeat katseen kohdistamiset ovat jotenkin kuin hidastetussa filmissä. Katseen laitamilla tuntuisi olevan hetken sumua. Vaikka tasapainoni on testattu "terveelle ihmiselle" oikein hyväksi on se selkeästi heikompi kuin ennen.
T. Ei liuotushoitoa saanut
Mäkään en saanut liuotushoitoa, koska menin lääkäriin vasta parin päivän päästä tapahtuneesta. Ensin työterveyslääkärille ja sieltä Meilahteen ja reissu kesti 2 viikkoa.
Mulla näkökenttäpuutokset on kummankin silmän oikealla puolella (vasemman silmän sisäsyrjä ja oikean silmän ulkosyrjä). Eli niistä kohdin puuttuu selkeät palat. Mulla oli selkeä puutumisoire ja kummankin silmän näkö sumeutui. Tuli voimakas pahoinvointi ja luulin, että kyseessä on tavallista rankempi migreenikohtaus. Mutta kun näkö ei siitä alkanut parantua, oli pakko mennä lääkäriin. Aluksi oli vaikea tottua siihen, että on pakko kääntää reilusti päätä, jotta näen kunnolla ja esim. autolla ajo kiellettiin vuodeksi. Mutta nyt tapahtuneesta on niin kauan, ettei näkökenttäpuutokset enää haittaa, olen tottunut elämään niiden kanssa.
Hyvin samantapainen stoori mullakin.
Aamulla kotona ylösnoustessa maailma lähti heittelehtimään. Pystyin pyytämään ämpärin oksentamista varten. Monta tuntia meni kotona pahoinvoiden ja pystyin jotenkin skarppaamaan katseen muutaman kymmenen sentin päähän - kamalaa. Muu maailma oli sekaisin. En tyhmyyksissäni pyytänyt vaimoani soittamaan ambulanssia. Vasta kun olin päivällä tsempannut itseni portaita alakertaan soitettiin ambulanssi.
Aluksi sairaalassa tarkkailussa ja sitten useampi päivä kotona. Töihin koitin takaisin vajaan viikon päästä, mutta ei onnistunut kun katse ja tasapaino niin sekaisin. Oikea diagnoosi löytyi vasta myöhemmin - vähän vahingossa. Palasin töihinkin ennen kuin oikea diagnoosi oli saatu. Näkökenttä- ja tasapaino ongelmat ovat selvästi ajan myötä parantuneet.
Autolla ajosta pidin pitkän tauon. Nyt taas ajan.
Mille alueelle vaurio sinulla kohdistui?
T. 99%
Sulla meni sitten vielä huomattavasti kauemmin kuin mulla, ennenkuin sait hoitoa ja apua. Sairaslomalla olin muistaakseni 3 kuukautta. Mä olin ihan sekaisin monta päivää Meikussa ja näkökenttäpuutokset olivat silloin huomattavasti suuremmat kuin nykyään. Mutta silloin siihen vaikutti valtava väsymys. Mulla todettin vuosia myöhemmin periytyvä geenivirhe (APC-resistenssi), jonka syyksi infarkti on mennyt (lisäksi e-pillerit tupakka). Syön päivittäin Asasantin retard- merkkistä lääkettä ja voin kohtuullisen hyvin. Mulla on infarktiarvet vasemmalla takaraivossa. Tupakan lopetin vasta vähän yli 4 vuotta sitten ja olen ollut tosi tyytyväinen päätökseeni. Hormonivalmisteet, siis e-pillerit sun muut, ovat ehdottomassa pannassa, mutta pärjäilen ilman niitäkin.
Onpas mukava vaihtaa elämän kokemuksia, vaikkeivat nämä nyt niita hauskimpia olekaan!!
Täällä ois kans kohtalo toveri joka menetti näkökyvyn osittain vasemmalta puolelta molemmista silmistä. Sain kohtauksen ruotsissa jossa oli erittäin hyvä asiantunteva hoito henkilökunta. En saanu liotusta kun eivät nuoren ikäni takia epäilleet infarktia aluksi. Pääsin seuraavana päivänä magneettikuvaukseen jossa totesivat infarktin. Näkökentän muutokset ovat palautuneet melkein normaaliksi ja puolivuotta viettelin kotona sairaslomalla. Minkälaista kontrollia teillä nykyisin?
Olen 49-vuotias nainen, ja minulla on ollut jo miltei kk:n aamuhuippausta, ja sellaista että katse täytyy keskittää, jotta pysyisi pystyssä.
Viime viikolla sain näköhäiriön(vas.silmän eteen tuli kuin musta harso), ja verenpaine oli 147/110. Lääkäri määräsi TYKS:n neurologianPKL:lle.
No, siellä makasin vrk:n ilman että muuta häiriötä olisi tullut kuin huimaus. Huimaus laantui, ja pääsin kotiin uusine verenpainelääkkeineni.
2 päivää, ja aamua meni hyvin.Mitään diagnoosia eivät antaneet, vaikkakin tt otettiin, eikä siinä kuulemma mitään näkynyt. Onko tämä tt yhtä tarkka kuin magneettikuva päästä?
Tänä aamuna tämä huimauskohtaus oli taas kamala, miltei oksensin.
Onko tämä jotain verenkiertohäiriötä vai mitä, kun luin sinun oireesi tunnistin niistä omiani.
Sairaalan puolesta ei enää kontrolleja. Mulla on nyt erillinen hoitava lääkäri ja seurannassa nämä perinteiset riskitekijät, esim. kolesteroli ja verenpaine. Tapahtunut on tapahtunut, nyt keskitytään terveeseen tulevaisuuteen.
Mulle oikea diagnoosi ei löytynyt perinteisissä lääkärin tekemissä tutkimuksissa (mm. monta erikoislääkäriä), vaan varjoainekuvauksessa löytyi vihdoin selvät jäljet. Sitten lääkäri soittikin että tulisinko nopeasti magneettikuvauksiin kun olisi "hyvä käydä" = silloin totuus valkeni minulle. Magneettikuvaus vahvisti tapahtuneen. Diagnoosiani vaikeutti ettei minulla ollut ihan kaikkia oireita oikeassa järjestyksessä.
Millä alueelle kohtalotoveri lännestä tuhoutunut aivoalue sinulla on?
Mulla tuhoutunut alue oikealla puolella takaraivossa. Aluksi oli järettömiä päänsärkyjä itellä ja sitten lähti osittain näkö vasemmalta puolelta. Sitten soitettiin ampulanssi.
Lueskelin noita viestejä, ja jotenkin hämmennyin.
Onnea kaikille teille, jotka olette parhain päin selvinneet sairautenne kanssa ja saaneet hyvää hoitoa.
Jotenkin jäin kitenkin miettimään, mistä kaikesta yhteiskunta on vastuussa ja kuinka tehokkaalla hoidolla?
Esimerkiksi Lapissa, samat vaatimukset ensiavun ja sairaanhoidon tehokkuuteen kuin Etelä-Suomessa? Maantiede asettaa siihen lahjomattomat rajoituksensa. Myös muualla syrjäisemmässä Suomessa
Elämä kun on viimekädessä melkoinen kohtalon bingo kaikesta lääketieteen edistyksestä huolimatta. Rahasta en viitsi edes mainita...
uusintana seuraavana päivänä, iltapäivällä, ihan tiedoksi jatkoa ajatellen.
että kohtaus tulee yöllä, jolloin ei tiedä itse siitä mitään. Minulle kävi näin vuosi sitten. Kun aamulla huomasin että kaikki ei ihan ole kohdallaan, oli liian myöhäistä päästä liuotukseen. Minut vei silti sairaalaan asiantuntevat ambulanssikuskit ja sain sairaalassa hyvää hoitoa, vaikka liuotus ei ollut enää mahdollista. Ehkä ikänikin puolesta
(silloin 34)aloin hei saada kuntoutusta. Minusta ei tullut kallista laitospotilasta. Vasen käsi ei toimi, enkä kävele vielä ilman kyynärsauvan apua, mutta asun yksikseni ja huollan itseni. JA
HUOMENNA PALAAN TÖIHIN! Työkokeilun muodossa tokikin, mutta omaan työhöni kuitenkin. olen erittäin tyytyväinen, että tilanne on tämäkin.
jonkin verran vielä toivoisin kuntoutuksen saamisen olevan helpompaa. Kovasti pitää kelan suuntaankin siitä taistella. se vie voimia.