el ja vl erot

"vl: Vain Jumalanvaltakunnan kautta pelastuu ja sitä kutsutaan tänä päivänä vanhoillislestadiolaisuudeksi. Jumalan valtakunnan ulkopuolella on mahdotonta pelastua."

Aika kummallisesti sanottu. Tosi asia on se, että Jumalan kädessä on ihmisen pelastuminen. Joka on aidosti uskova, pelastuu. Lestadiolaisuus on vain ihmisten antama nimitys mm. Suomessa toimivalle liikkeelle. Olemalla lestadiolainen ei siis pelastu, vain uskomalla. Luultavasti tuota tarkoititkin, vai?

piipoo kirjoitti:

"vl: Vain Jumalanvaltakunnan kautta pelastuu ja sitä kutsutaan tänä päivänä vanhoillislestadiolaisuudeksi. Jumalan valtakunnan ulkopuolella on mahdotonta pelastua."

Aika kummallisesti sanottu. Tosi asia on se, että Jumalan kädessä on ihmisen pelastuminen. Joka on aidosti uskova, pelastuu. Lestadiolaisuus on vain ihmisten antama nimitys mm. Suomessa toimivalle liikkeelle. Olemalla lestadiolainen ei siis pelastu, vain uskomalla. Luultavasti tuota tarkoititkin, vai?

"vl: Vain Jumalanvaltakunnan kautta pelastuu ja sitä kutsutaan tänä päivänä vanhoillislestadiolaisuudeksi. Jumalan valtakunnan ulkopuolella on mahdotonta pelastua."

juuri kuten sanoit.

Mutta yllä olevasta on selvästi pääteltävissä, että kirjoittajan terminologiassa "Jumalan valtakunta" = vanhoillislestadiolaisuus.

Ja siis VAIN vanhoillislestadiolaisuuden kautta ihminen voi pelastua.

VALTAVAA HARHAA!!!

Believer kirjoitti:

"vl: Vain Jumalanvaltakunnan kautta pelastuu ja sitä kutsutaan tänä päivänä vanhoillislestadiolaisuudeksi. Jumalan valtakunnan ulkopuolella on mahdotonta pelastua."

juuri kuten sanoit.

Mutta yllä olevasta on selvästi pääteltävissä, että kirjoittajan terminologiassa "Jumalan valtakunta" = vanhoillislestadiolaisuus.

Ja siis VAIN vanhoillislestadiolaisuuden kautta ihminen voi pelastua.

VALTAVAA HARHAA!!!

mutta juurihan sanoin, ettei lestat opeta noin yksiviivaisesti kuin ensimmäisessä kirjoituksessa luki. Se on JUMALAN kädessä ihmisen pelastuminen. Ja ketään ei joku herätysliike pelasta...vain syntien anteeksiantamus. Raamatun mukaista oppia ja elävää kristillisyyttä on tietääkseni tavattu mm. Venäjältä, jossa he eivät todellakaan ole mitään "lestadiolaisia",millä nimellä siellä sitten liikkuvatkaan..
Voit rauhoittua ja lopettaa huutamasta, kiitos.

Believer kirjoitti:

"vl: Vain Jumalanvaltakunnan kautta pelastuu ja sitä kutsutaan tänä päivänä vanhoillislestadiolaisuudeksi. Jumalan valtakunnan ulkopuolella on mahdotonta pelastua."

juuri kuten sanoit.

Mutta yllä olevasta on selvästi pääteltävissä, että kirjoittajan terminologiassa "Jumalan valtakunta" = vanhoillislestadiolaisuus.

Ja siis VAIN vanhoillislestadiolaisuuden kautta ihminen voi pelastua.

VALTAVAA HARHAA!!!

Kyllä he noin opettavat. Nimenomaan Suomessa "Jumalan valtakunta" ja oikealla tavalla uskomassa oleva joukko (= elävässä uskossa olevat) ovat heidän mielestään nimenomaan vain vanhoillislestadiolaiset. Muissa maissa heidän 'tavallaan' uskovilla on eri nimi, mutta ajattelutavan on oltava sama.

Muilla uskovilla, luterilaisilla ja lestadiolaisillakin uskovaisilla, vapaakirkon uskovilla, helluntaiherätykseen kuuluvilla uskovilla, pelasusarmeijalaisilla, kansanlähetysläisillä jne. ei vanhoillislestadiolaisten mielestä ole Pyhää Henkeä sydämissään eikä oikeaa uskoa. He ovat "luulo-uskossa" eli luulevat olevansa uskomassa, vaikka eivät olekaan.

Vanhoillislestadiolaiset opettavat, että ihminen pelastuu vain Jumalan valtakuntaan tulemalla, ja Jumalan valtakunta on heidän kielenkäytössään yhtä kuin vanhoillislestadiolaisten muodostama yhteisö. (He puhuvat muuten Jeesuksesta ja hänen merkityksestään pelastumisprosessissa yllättävän vähän. He eivät korosta Jeesusta ja sitä, että Jeesus on tie, vaan he korostavat 'jumalanvaltakuntaa'..)

Esimerkiksi suviseurojen saarnaajat puhuvat koko ajan siitä, että he siellä suviseuroissa ovat Jumalan lapsia, maailman lapset ovat muualla. Siellä on se Jumalan valtakunta, Suomen Siion, siellä ollaan uskomassa ja sinne halutaan kaikkien suomalaisten tulevan, jotta kerran pelastuisivat. Sinne pitäisi tulla hakemaan synnit anteeksi, sillä vain siellä voidaan julistaa evankeliumin sanomaa ja anteeksiantamusta.. Radiosaarnat suviseuroista olivat täynnänsä tätä.

Kaikki muut uskovien muodostamat seurakunnat ovat vl:ien mielestä vain "yleishyödyllisiä laitoksia", jotka ovat hyviä olemassa mutta siellä ei julisteta oikeaa evankeliumia eikä siellä olla elävässä uskossa. Olipa joku nuori vl-lainen jopa sitä mieltä, että Jumala käyttää muita seurakuntia ja muitten uskovien järjestämiä tilaisuuksia synnintunnon herättäjänä, mutta varsinainen armo ja pelastus löytyy sitten "jumalanvaltakunnasta" eli (meillä Suomessa) vanhoillislestadiolaisuudesta.

Järkyttävää harhaa! Minusta on täysin käsittämätöntä, että vl-papit kieltäytyvät ymmärtämästä tätä - vaan jatkavat vuodesta toiseen samaa vilpillistä linjaansa. Oletan, että aika moni heistä TIETÄÄ ettei se ole totta, mutta perinne velvoittaa. Myös siitä heillä lienee pelko, että nuoret lähtevät muihin seurakuntiin, jos he saavat tietää, että Jeesukseen voi uskoa ihan ELÄVÄSTI muuallakin kuin siellä. Nuoriso "aivopestään" ajattelemaan, että on vain kaksi mahdollisuutta: olla joko vanhoillislestadiolainen/uskovainen tai maailmanlapsi/epäuskoinen. Nuoret kirjaimellisesti PELOTELLAAN pysymään vanhoillislestadiolaisina. Jos lähdet, joudut kadotukseen... järkyttävää.

Ja muita Suomen uskovaisia vanhoillislestadiolaiset väheksyvät ja halveksuvat sumeilematta - ilmeisesti täysin paatunein tunnoin. Missähän vaiheessa Jumala herättää heidän omattuntonsa? Vai onko niin, että he ovat jo paatuneet?

Törmäsipä vl-laiseen missä tahansa, netissä tai elävässä elämässä, niin AINA - poikkeuksetta - jos uskonasioista tulee kyse, niin he teilaavat sinut epäuskoiseksi vain ja ainoastaan siksi, että et ole vanhoillislestadiolainen. Myös siinä tapauksessa, vaikka olisit uskovainen.

piipoo kirjoitti:

"vl: Vain Jumalanvaltakunnan kautta pelastuu ja sitä kutsutaan tänä päivänä vanhoillislestadiolaisuudeksi. Jumalan valtakunnan ulkopuolella on mahdotonta pelastua."

Aika kummallisesti sanottu. Tosi asia on se, että Jumalan kädessä on ihmisen pelastuminen. Joka on aidosti uskova, pelastuu. Lestadiolaisuus on vain ihmisten antama nimitys mm. Suomessa toimivalle liikkeelle. Olemalla lestadiolainen ei siis pelastu, vain uskomalla. Luultavasti tuota tarkoititkin, vai?

eihän pikkulapsetkaan, jotka ovat meille uskonesikuvina, ole lestadiolaisia..He ovat Jumalan lapsia, ja Jumalanvaltakunnan asuvaisia ,samalla tapaa kuin lestadiolaisetkin.

Lestadiolaisuushan on vielä nimellisenä nuori,ja se on jatkoa niin sanotuille lukijoille.

Lapin Maria kuuluin lukijalaisii, silloin kuin LLL sai siunauksen häneltä,, ja LLL-lästä tuli Jumalanlapsi jumalanvaltakunnan asuvainen,ja ajallisen nimityksen mukaan lukijaisuuteen kuuluva.

LLL oli lukijainen eikä lestadiolainen.

Valitettavasti on näin kirjoitti:

Kyllä he noin opettavat. Nimenomaan Suomessa "Jumalan valtakunta" ja oikealla tavalla uskomassa oleva joukko (= elävässä uskossa olevat) ovat heidän mielestään nimenomaan vain vanhoillislestadiolaiset. Muissa maissa heidän 'tavallaan' uskovilla on eri nimi, mutta ajattelutavan on oltava sama.

Muilla uskovilla, luterilaisilla ja lestadiolaisillakin uskovaisilla, vapaakirkon uskovilla, helluntaiherätykseen kuuluvilla uskovilla, pelasusarmeijalaisilla, kansanlähetysläisillä jne. ei vanhoillislestadiolaisten mielestä ole Pyhää Henkeä sydämissään eikä oikeaa uskoa. He ovat "luulo-uskossa" eli luulevat olevansa uskomassa, vaikka eivät olekaan.

Vanhoillislestadiolaiset opettavat, että ihminen pelastuu vain Jumalan valtakuntaan tulemalla, ja Jumalan valtakunta on heidän kielenkäytössään yhtä kuin vanhoillislestadiolaisten muodostama yhteisö. (He puhuvat muuten Jeesuksesta ja hänen merkityksestään pelastumisprosessissa yllättävän vähän. He eivät korosta Jeesusta ja sitä, että Jeesus on tie, vaan he korostavat 'jumalanvaltakuntaa'..)

Esimerkiksi suviseurojen saarnaajat puhuvat koko ajan siitä, että he siellä suviseuroissa ovat Jumalan lapsia, maailman lapset ovat muualla. Siellä on se Jumalan valtakunta, Suomen Siion, siellä ollaan uskomassa ja sinne halutaan kaikkien suomalaisten tulevan, jotta kerran pelastuisivat. Sinne pitäisi tulla hakemaan synnit anteeksi, sillä vain siellä voidaan julistaa evankeliumin sanomaa ja anteeksiantamusta.. Radiosaarnat suviseuroista olivat täynnänsä tätä.

Kaikki muut uskovien muodostamat seurakunnat ovat vl:ien mielestä vain "yleishyödyllisiä laitoksia", jotka ovat hyviä olemassa mutta siellä ei julisteta oikeaa evankeliumia eikä siellä olla elävässä uskossa. Olipa joku nuori vl-lainen jopa sitä mieltä, että Jumala käyttää muita seurakuntia ja muitten uskovien järjestämiä tilaisuuksia synnintunnon herättäjänä, mutta varsinainen armo ja pelastus löytyy sitten "jumalanvaltakunnasta" eli (meillä Suomessa) vanhoillislestadiolaisuudesta.

Järkyttävää harhaa! Minusta on täysin käsittämätöntä, että vl-papit kieltäytyvät ymmärtämästä tätä - vaan jatkavat vuodesta toiseen samaa vilpillistä linjaansa. Oletan, että aika moni heistä TIETÄÄ ettei se ole totta, mutta perinne velvoittaa. Myös siitä heillä lienee pelko, että nuoret lähtevät muihin seurakuntiin, jos he saavat tietää, että Jeesukseen voi uskoa ihan ELÄVÄSTI muuallakin kuin siellä. Nuoriso "aivopestään" ajattelemaan, että on vain kaksi mahdollisuutta: olla joko vanhoillislestadiolainen/uskovainen tai maailmanlapsi/epäuskoinen. Nuoret kirjaimellisesti PELOTELLAAN pysymään vanhoillislestadiolaisina. Jos lähdet, joudut kadotukseen... järkyttävää.

Ja muita Suomen uskovaisia vanhoillislestadiolaiset väheksyvät ja halveksuvat sumeilematta - ilmeisesti täysin paatunein tunnoin. Missähän vaiheessa Jumala herättää heidän omattuntonsa? Vai onko niin, että he ovat jo paatuneet?

Törmäsipä vl-laiseen missä tahansa, netissä tai elävässä elämässä, niin AINA - poikkeuksetta - jos uskonasioista tulee kyse, niin he teilaavat sinut epäuskoiseksi vain ja ainoastaan siksi, että et ole vanhoillislestadiolainen. Myös siinä tapauksessa, vaikka olisit uskovainen.

Noinhan se menee.

VALTAVAA HARHAA!!!

piipoo kirjoitti:

mutta juurihan sanoin, ettei lestat opeta noin yksiviivaisesti kuin ensimmäisessä kirjoituksessa luki. Se on JUMALAN kädessä ihmisen pelastuminen. Ja ketään ei joku herätysliike pelasta...vain syntien anteeksiantamus. Raamatun mukaista oppia ja elävää kristillisyyttä on tietääkseni tavattu mm. Venäjältä, jossa he eivät todellakaan ole mitään "lestadiolaisia",millä nimellä siellä sitten liikkuvatkaan..
Voit rauhoittua ja lopettaa huutamasta, kiitos.

Lue alempaa otsikko "Harhaa", jossa selvitetään juuri oikein, mitä RANKKAA HARHAA lestadiolaiset opettavat.

Valitettavasti on näin kirjoitti:

Kyllä he noin opettavat. Nimenomaan Suomessa "Jumalan valtakunta" ja oikealla tavalla uskomassa oleva joukko (= elävässä uskossa olevat) ovat heidän mielestään nimenomaan vain vanhoillislestadiolaiset. Muissa maissa heidän 'tavallaan' uskovilla on eri nimi, mutta ajattelutavan on oltava sama.

Muilla uskovilla, luterilaisilla ja lestadiolaisillakin uskovaisilla, vapaakirkon uskovilla, helluntaiherätykseen kuuluvilla uskovilla, pelasusarmeijalaisilla, kansanlähetysläisillä jne. ei vanhoillislestadiolaisten mielestä ole Pyhää Henkeä sydämissään eikä oikeaa uskoa. He ovat "luulo-uskossa" eli luulevat olevansa uskomassa, vaikka eivät olekaan.

Vanhoillislestadiolaiset opettavat, että ihminen pelastuu vain Jumalan valtakuntaan tulemalla, ja Jumalan valtakunta on heidän kielenkäytössään yhtä kuin vanhoillislestadiolaisten muodostama yhteisö. (He puhuvat muuten Jeesuksesta ja hänen merkityksestään pelastumisprosessissa yllättävän vähän. He eivät korosta Jeesusta ja sitä, että Jeesus on tie, vaan he korostavat 'jumalanvaltakuntaa'..)

Esimerkiksi suviseurojen saarnaajat puhuvat koko ajan siitä, että he siellä suviseuroissa ovat Jumalan lapsia, maailman lapset ovat muualla. Siellä on se Jumalan valtakunta, Suomen Siion, siellä ollaan uskomassa ja sinne halutaan kaikkien suomalaisten tulevan, jotta kerran pelastuisivat. Sinne pitäisi tulla hakemaan synnit anteeksi, sillä vain siellä voidaan julistaa evankeliumin sanomaa ja anteeksiantamusta.. Radiosaarnat suviseuroista olivat täynnänsä tätä.

Kaikki muut uskovien muodostamat seurakunnat ovat vl:ien mielestä vain "yleishyödyllisiä laitoksia", jotka ovat hyviä olemassa mutta siellä ei julisteta oikeaa evankeliumia eikä siellä olla elävässä uskossa. Olipa joku nuori vl-lainen jopa sitä mieltä, että Jumala käyttää muita seurakuntia ja muitten uskovien järjestämiä tilaisuuksia synnintunnon herättäjänä, mutta varsinainen armo ja pelastus löytyy sitten "jumalanvaltakunnasta" eli (meillä Suomessa) vanhoillislestadiolaisuudesta.

Järkyttävää harhaa! Minusta on täysin käsittämätöntä, että vl-papit kieltäytyvät ymmärtämästä tätä - vaan jatkavat vuodesta toiseen samaa vilpillistä linjaansa. Oletan, että aika moni heistä TIETÄÄ ettei se ole totta, mutta perinne velvoittaa. Myös siitä heillä lienee pelko, että nuoret lähtevät muihin seurakuntiin, jos he saavat tietää, että Jeesukseen voi uskoa ihan ELÄVÄSTI muuallakin kuin siellä. Nuoriso "aivopestään" ajattelemaan, että on vain kaksi mahdollisuutta: olla joko vanhoillislestadiolainen/uskovainen tai maailmanlapsi/epäuskoinen. Nuoret kirjaimellisesti PELOTELLAAN pysymään vanhoillislestadiolaisina. Jos lähdet, joudut kadotukseen... järkyttävää.

Ja muita Suomen uskovaisia vanhoillislestadiolaiset väheksyvät ja halveksuvat sumeilematta - ilmeisesti täysin paatunein tunnoin. Missähän vaiheessa Jumala herättää heidän omattuntonsa? Vai onko niin, että he ovat jo paatuneet?

Törmäsipä vl-laiseen missä tahansa, netissä tai elävässä elämässä, niin AINA - poikkeuksetta - jos uskonasioista tulee kyse, niin he teilaavat sinut epäuskoiseksi vain ja ainoastaan siksi, että et ole vanhoillislestadiolainen. Myös siinä tapauksessa, vaikka olisit uskovainen.

". (He puhuvat muuten Jeesuksesta ja hänen merkityksestään pelastumisprosessissa yllättävän vähän. He eivät korosta Jeesusta ja sitä, että Jeesus on tie, vaan he korostavat 'jumalanvaltakuntaa'..)"

Lestadiolaiset ovat korottaneet itsensä Jeesuksen yläpuolelle.

Vain he ovat oikeita uskovaisia, ihmisen uskoontuloon tarvitaan aina lestadiolainen rukoilemaan synnit anteeksi...

VALTAVAA HARHAA!!!

Valitettavasti on näin kirjoitti:

Kyllä he noin opettavat. Nimenomaan Suomessa "Jumalan valtakunta" ja oikealla tavalla uskomassa oleva joukko (= elävässä uskossa olevat) ovat heidän mielestään nimenomaan vain vanhoillislestadiolaiset. Muissa maissa heidän 'tavallaan' uskovilla on eri nimi, mutta ajattelutavan on oltava sama.

Muilla uskovilla, luterilaisilla ja lestadiolaisillakin uskovaisilla, vapaakirkon uskovilla, helluntaiherätykseen kuuluvilla uskovilla, pelasusarmeijalaisilla, kansanlähetysläisillä jne. ei vanhoillislestadiolaisten mielestä ole Pyhää Henkeä sydämissään eikä oikeaa uskoa. He ovat "luulo-uskossa" eli luulevat olevansa uskomassa, vaikka eivät olekaan.

Vanhoillislestadiolaiset opettavat, että ihminen pelastuu vain Jumalan valtakuntaan tulemalla, ja Jumalan valtakunta on heidän kielenkäytössään yhtä kuin vanhoillislestadiolaisten muodostama yhteisö. (He puhuvat muuten Jeesuksesta ja hänen merkityksestään pelastumisprosessissa yllättävän vähän. He eivät korosta Jeesusta ja sitä, että Jeesus on tie, vaan he korostavat 'jumalanvaltakuntaa'..)

Esimerkiksi suviseurojen saarnaajat puhuvat koko ajan siitä, että he siellä suviseuroissa ovat Jumalan lapsia, maailman lapset ovat muualla. Siellä on se Jumalan valtakunta, Suomen Siion, siellä ollaan uskomassa ja sinne halutaan kaikkien suomalaisten tulevan, jotta kerran pelastuisivat. Sinne pitäisi tulla hakemaan synnit anteeksi, sillä vain siellä voidaan julistaa evankeliumin sanomaa ja anteeksiantamusta.. Radiosaarnat suviseuroista olivat täynnänsä tätä.

Kaikki muut uskovien muodostamat seurakunnat ovat vl:ien mielestä vain "yleishyödyllisiä laitoksia", jotka ovat hyviä olemassa mutta siellä ei julisteta oikeaa evankeliumia eikä siellä olla elävässä uskossa. Olipa joku nuori vl-lainen jopa sitä mieltä, että Jumala käyttää muita seurakuntia ja muitten uskovien järjestämiä tilaisuuksia synnintunnon herättäjänä, mutta varsinainen armo ja pelastus löytyy sitten "jumalanvaltakunnasta" eli (meillä Suomessa) vanhoillislestadiolaisuudesta.

Järkyttävää harhaa! Minusta on täysin käsittämätöntä, että vl-papit kieltäytyvät ymmärtämästä tätä - vaan jatkavat vuodesta toiseen samaa vilpillistä linjaansa. Oletan, että aika moni heistä TIETÄÄ ettei se ole totta, mutta perinne velvoittaa. Myös siitä heillä lienee pelko, että nuoret lähtevät muihin seurakuntiin, jos he saavat tietää, että Jeesukseen voi uskoa ihan ELÄVÄSTI muuallakin kuin siellä. Nuoriso "aivopestään" ajattelemaan, että on vain kaksi mahdollisuutta: olla joko vanhoillislestadiolainen/uskovainen tai maailmanlapsi/epäuskoinen. Nuoret kirjaimellisesti PELOTELLAAN pysymään vanhoillislestadiolaisina. Jos lähdet, joudut kadotukseen... järkyttävää.

Ja muita Suomen uskovaisia vanhoillislestadiolaiset väheksyvät ja halveksuvat sumeilematta - ilmeisesti täysin paatunein tunnoin. Missähän vaiheessa Jumala herättää heidän omattuntonsa? Vai onko niin, että he ovat jo paatuneet?

Törmäsipä vl-laiseen missä tahansa, netissä tai elävässä elämässä, niin AINA - poikkeuksetta - jos uskonasioista tulee kyse, niin he teilaavat sinut epäuskoiseksi vain ja ainoastaan siksi, että et ole vanhoillislestadiolainen. Myös siinä tapauksessa, vaikka olisit uskovainen.

pinttynyt lestadiolainen ei ikinä myönnä todeksi.

Niin usein on poika/tyttö harhaopetuksen pöntöstä kuullut.

Valitettavasti on näin kirjoitti:

Kyllä he noin opettavat. Nimenomaan Suomessa "Jumalan valtakunta" ja oikealla tavalla uskomassa oleva joukko (= elävässä uskossa olevat) ovat heidän mielestään nimenomaan vain vanhoillislestadiolaiset. Muissa maissa heidän 'tavallaan' uskovilla on eri nimi, mutta ajattelutavan on oltava sama.

Muilla uskovilla, luterilaisilla ja lestadiolaisillakin uskovaisilla, vapaakirkon uskovilla, helluntaiherätykseen kuuluvilla uskovilla, pelasusarmeijalaisilla, kansanlähetysläisillä jne. ei vanhoillislestadiolaisten mielestä ole Pyhää Henkeä sydämissään eikä oikeaa uskoa. He ovat "luulo-uskossa" eli luulevat olevansa uskomassa, vaikka eivät olekaan.

Vanhoillislestadiolaiset opettavat, että ihminen pelastuu vain Jumalan valtakuntaan tulemalla, ja Jumalan valtakunta on heidän kielenkäytössään yhtä kuin vanhoillislestadiolaisten muodostama yhteisö. (He puhuvat muuten Jeesuksesta ja hänen merkityksestään pelastumisprosessissa yllättävän vähän. He eivät korosta Jeesusta ja sitä, että Jeesus on tie, vaan he korostavat 'jumalanvaltakuntaa'..)

Esimerkiksi suviseurojen saarnaajat puhuvat koko ajan siitä, että he siellä suviseuroissa ovat Jumalan lapsia, maailman lapset ovat muualla. Siellä on se Jumalan valtakunta, Suomen Siion, siellä ollaan uskomassa ja sinne halutaan kaikkien suomalaisten tulevan, jotta kerran pelastuisivat. Sinne pitäisi tulla hakemaan synnit anteeksi, sillä vain siellä voidaan julistaa evankeliumin sanomaa ja anteeksiantamusta.. Radiosaarnat suviseuroista olivat täynnänsä tätä.

Kaikki muut uskovien muodostamat seurakunnat ovat vl:ien mielestä vain "yleishyödyllisiä laitoksia", jotka ovat hyviä olemassa mutta siellä ei julisteta oikeaa evankeliumia eikä siellä olla elävässä uskossa. Olipa joku nuori vl-lainen jopa sitä mieltä, että Jumala käyttää muita seurakuntia ja muitten uskovien järjestämiä tilaisuuksia synnintunnon herättäjänä, mutta varsinainen armo ja pelastus löytyy sitten "jumalanvaltakunnasta" eli (meillä Suomessa) vanhoillislestadiolaisuudesta.

Järkyttävää harhaa! Minusta on täysin käsittämätöntä, että vl-papit kieltäytyvät ymmärtämästä tätä - vaan jatkavat vuodesta toiseen samaa vilpillistä linjaansa. Oletan, että aika moni heistä TIETÄÄ ettei se ole totta, mutta perinne velvoittaa. Myös siitä heillä lienee pelko, että nuoret lähtevät muihin seurakuntiin, jos he saavat tietää, että Jeesukseen voi uskoa ihan ELÄVÄSTI muuallakin kuin siellä. Nuoriso "aivopestään" ajattelemaan, että on vain kaksi mahdollisuutta: olla joko vanhoillislestadiolainen/uskovainen tai maailmanlapsi/epäuskoinen. Nuoret kirjaimellisesti PELOTELLAAN pysymään vanhoillislestadiolaisina. Jos lähdet, joudut kadotukseen... järkyttävää.

Ja muita Suomen uskovaisia vanhoillislestadiolaiset väheksyvät ja halveksuvat sumeilematta - ilmeisesti täysin paatunein tunnoin. Missähän vaiheessa Jumala herättää heidän omattuntonsa? Vai onko niin, että he ovat jo paatuneet?

Törmäsipä vl-laiseen missä tahansa, netissä tai elävässä elämässä, niin AINA - poikkeuksetta - jos uskonasioista tulee kyse, niin he teilaavat sinut epäuskoiseksi vain ja ainoastaan siksi, että et ole vanhoillislestadiolainen. Myös siinä tapauksessa, vaikka olisit uskovainen.

Väitit tuossa viestissä että vanhoillislestadiolaiset nuoret pelotellaan pysymään siinä uskossa.
Tuo oli rankka vale jonka voi vain sanoa semmonen ihminen joka ei tiedä asiasta yhtään mitään.
Itse olen vl-nuori enkä tunne mitään tämmöistä.
Sydämessä on just se uskomisen ilo ja rauha minkä VAIN vanhoillislestadiolainen voi tuntea.
Jos en tuntisi oloani turvalliseksi tässä uskossa ja jos minä en uskoisi että tämä on se oikea usko VOISIN kieltä sen ja mennä maailmaan.
Sieltä puuttuu kokonaan lämpö rakkaus ja tilalla on kylmyys ja viha.

aha kirjoitti:

Väitit tuossa viestissä että vanhoillislestadiolaiset nuoret pelotellaan pysymään siinä uskossa.
Tuo oli rankka vale jonka voi vain sanoa semmonen ihminen joka ei tiedä asiasta yhtään mitään.
Itse olen vl-nuori enkä tunne mitään tämmöistä.
Sydämessä on just se uskomisen ilo ja rauha minkä VAIN vanhoillislestadiolainen voi tuntea.
Jos en tuntisi oloani turvalliseksi tässä uskossa ja jos minä en uskoisi että tämä on se oikea usko VOISIN kieltä sen ja mennä maailmaan.
Sieltä puuttuu kokonaan lämpö rakkaus ja tilalla on kylmyys ja viha.

Jos et ole koskaan ollut uudestisyntyneenä kristittynä joku muu kuin vanhoillislestadiolainen, sinun on turha väittää, että "Sydämessä on just se uskomisen ilo ja rauha minkä VAIN vanhoillislestadiolainen voi tuntea".

Mistä sinä tiedät, mitä MUITTEN Jeesuksen omien sydämissä on?

Joku toinen on onnellisesti uskomassa jossain toisessa yhteisössä, esim. helluntaiseurakunnassa. Mutta kukaan heistä ei ole niin lapsellinen kuin sinä ja väitä, että "tämä uskomisen ilo ja rauha on mahdollista tuntea vain helluntailaisena". Yleensä uskovat tietävät, mistä rauha tulee.

Tuo vanhoillislestadiolaisuuden korostaminen Jeesuksen sijasta kuulostaa tosi kurjalta. Muut uskovat iloitsevat Jeesuksesta ja pelastuksesta, sinä iloitset vanhoillislestadiolaisuudesta. Kuka sinun syntiesi puolesta kuoli?

aha kirjoitti:

Väitit tuossa viestissä että vanhoillislestadiolaiset nuoret pelotellaan pysymään siinä uskossa.
Tuo oli rankka vale jonka voi vain sanoa semmonen ihminen joka ei tiedä asiasta yhtään mitään.
Itse olen vl-nuori enkä tunne mitään tämmöistä.
Sydämessä on just se uskomisen ilo ja rauha minkä VAIN vanhoillislestadiolainen voi tuntea.
Jos en tuntisi oloani turvalliseksi tässä uskossa ja jos minä en uskoisi että tämä on se oikea usko VOISIN kieltä sen ja mennä maailmaan.
Sieltä puuttuu kokonaan lämpö rakkaus ja tilalla on kylmyys ja viha.

Jos et ole koskaan ollut uudestisyntyneenä kristittynä joku muu kuin vanhoillislestadiolainen, sinun on turha väittää, että "Sydämessä on just se uskomisen ilo ja rauha minkä VAIN vanhoillislestadiolainen voi tuntea".

Mistä sinä tiedät, mitä MUITTEN Jeesuksen omien sydämissä on?

Joku toinen on onnellisesti uskomassa jossain toisessa yhteisössä, esim. helluntaiseurakunnassa. Mutta kukaan heistä ei ole niin lapsellinen kuin sinä ja väitä, että "tämä uskomisen ilo ja rauha on mahdollista tuntea vain helluntailaisena". Yleensä uskovat tietävät, mistä rauha tulee.

Tuo vanhoillislestadiolaisuuden korostaminen Jeesuksen sijasta kuulostaa tosi kurjalta. Muut uskovat iloitsevat Jeesuksesta ja pelastuksesta, sinä iloitset vanhoillislestadiolaisuudesta. Kuka sinun syntiesi puolesta kuoli?

aha kirjoitti:

Väitit tuossa viestissä että vanhoillislestadiolaiset nuoret pelotellaan pysymään siinä uskossa.
Tuo oli rankka vale jonka voi vain sanoa semmonen ihminen joka ei tiedä asiasta yhtään mitään.
Itse olen vl-nuori enkä tunne mitään tämmöistä.
Sydämessä on just se uskomisen ilo ja rauha minkä VAIN vanhoillislestadiolainen voi tuntea.
Jos en tuntisi oloani turvalliseksi tässä uskossa ja jos minä en uskoisi että tämä on se oikea usko VOISIN kieltä sen ja mennä maailmaan.
Sieltä puuttuu kokonaan lämpö rakkaus ja tilalla on kylmyys ja viha.

Eikö se ole tavallaan pelottelemista, jos nuorelle sanotaan (kuten sinäkin kuulostat sanovan), että vain vanhoillislestadiolainen voi pelastua. Itsekin kirjoitat: "Sydämessä on just se uskomisen ilo ja rauha minkä VAIN vanhoillislestadiolainen voi tuntea."

Eli aina törmäätte tähän VAIN VANHOILLISLESTADIOLAINEN. Kun pienestä pitäen ympätään täyteen tätä VAIN-uskoa, niin onhan se aivopesua. Etkö tosiaankaan huomaa?

Minun onneni on olla JUMALAA kirjoitti:

Jos et ole koskaan ollut uudestisyntyneenä kristittynä joku muu kuin vanhoillislestadiolainen, sinun on turha väittää, että "Sydämessä on just se uskomisen ilo ja rauha minkä VAIN vanhoillislestadiolainen voi tuntea".

Mistä sinä tiedät, mitä MUITTEN Jeesuksen omien sydämissä on?

Joku toinen on onnellisesti uskomassa jossain toisessa yhteisössä, esim. helluntaiseurakunnassa. Mutta kukaan heistä ei ole niin lapsellinen kuin sinä ja väitä, että "tämä uskomisen ilo ja rauha on mahdollista tuntea vain helluntailaisena". Yleensä uskovat tietävät, mistä rauha tulee.

Tuo vanhoillislestadiolaisuuden korostaminen Jeesuksen sijasta kuulostaa tosi kurjalta. Muut uskovat iloitsevat Jeesuksesta ja pelastuksesta, sinä iloitset vanhoillislestadiolaisuudesta. Kuka sinun syntiesi puolesta kuoli?

mutta leivoskahvit tarjoan, jos saat "kunnon vanhoillislestadiolaisen" uskomaan tuon.

Believer kirjoitti:

mutta leivoskahvit tarjoan, jos saat "kunnon vanhoillislestadiolaisen" uskomaan tuon.

Kovasti tuttu tarjous on nuo pullakahvit... =)

Onkos Kellari vaihtanut nimeä?

=)
=)

On niitäkin lestadiolaisia, jotka KANTAVAT JUMALAN LaPSEN nimeä, eivätkä silti ole sydämmestään uskomassa. Eli vastaus sellaiseen, "Pääseekö kaikki lestadiolaiset taivaaseen?" Eivät siis kaikki.

vl. kirjoitti:

On niitäkin lestadiolaisia, jotka KANTAVAT JUMALAN LaPSEN nimeä, eivätkä silti ole sydämmestään uskomassa. Eli vastaus sellaiseen, "Pääseekö kaikki lestadiolaiset taivaaseen?" Eivät siis kaikki.

On lukematon joukko lestadiolaisten lisäksi, jotka ovat Raamatun ohjeiden mukaisesti antaneet elämänsä Jumalan käsiin ja ovat siten aikanaan läsnä taivaan riemussa.

Onhan siellä mukana toki pikkiriikkinen joukko lestadiolaisiakin näiden miljoonien joukossa.

Ja sitten vielä pari korjausta edellisten lisäksi (jotka myös olivat oikein):

Kaikkea musiikkia ei suinkaan esikoislestadiolaisuudessa pidetä syntinä. Kaikki hyväksyvät säestämättömät hengelliset laulut, ja laulutkin ovat musiikkia. Mutta monilla on myös esim. urut kotona, ja niitä soitetaan ahkerastikin, vaikka seuroissa ei perinteisesti säestystä käytetätäkään (Norjassa tosin säestystäkin saattaa esiintyä).

Ei kaikkia Raamatun paikkoja tulkita kirjaimellisesti. Raamatussa on myös paljon vertauksia yms. Ja joillain paikoilla on sekä konkreettinen että vertauskuvallinen merkitys. Villeimpien kuulemieni ajatusten mukaan kuulemma kaikilla Raamatun paikoilla olisi myös hengellinen kätketty merkitys, mutta itse en olisi siitä niinkään varma. Lisäksi ajattelen, että voi olla vaarallista alkaa selittelemään eri Raamatun paikkoja pelkästään vertauskuvallisesti, koska silloin periaatteessa mikä tahansa paikka voidaan "mitätöidä" sillä verukkeella, että "tämähän on vain vertaus, ei sitä pidä ottaa kirjaimellisesti". Kyllä Raamatussa on paljon konkreettisestikin otettavaa.

"Kukista kedolla" voi sanoa sen verran, että se on lähinnä surkuhupaisa väärinkäsitys, joka onneksi taitaa kuulua lähinnä menneille vuosikymmenille. En usko, että esikoislestadiolaisissa on paljonkaan sellaisia, jotka oikeasti uskovat, että kyseinen paikka tarkoittaa, ettei kukkia saisi tuoda sisälle.

el kirahwi kirjoitti:

Ja sitten vielä pari korjausta edellisten lisäksi (jotka myös olivat oikein):

Kaikkea musiikkia ei suinkaan esikoislestadiolaisuudessa pidetä syntinä. Kaikki hyväksyvät säestämättömät hengelliset laulut, ja laulutkin ovat musiikkia. Mutta monilla on myös esim. urut kotona, ja niitä soitetaan ahkerastikin, vaikka seuroissa ei perinteisesti säestystä käytetätäkään (Norjassa tosin säestystäkin saattaa esiintyä).

Ei kaikkia Raamatun paikkoja tulkita kirjaimellisesti. Raamatussa on myös paljon vertauksia yms. Ja joillain paikoilla on sekä konkreettinen että vertauskuvallinen merkitys. Villeimpien kuulemieni ajatusten mukaan kuulemma kaikilla Raamatun paikoilla olisi myös hengellinen kätketty merkitys, mutta itse en olisi siitä niinkään varma. Lisäksi ajattelen, että voi olla vaarallista alkaa selittelemään eri Raamatun paikkoja pelkästään vertauskuvallisesti, koska silloin periaatteessa mikä tahansa paikka voidaan "mitätöidä" sillä verukkeella, että "tämähän on vain vertaus, ei sitä pidä ottaa kirjaimellisesti". Kyllä Raamatussa on paljon konkreettisestikin otettavaa.

"Kukista kedolla" voi sanoa sen verran, että se on lähinnä surkuhupaisa väärinkäsitys, joka onneksi taitaa kuulua lähinnä menneille vuosikymmenille. En usko, että esikoislestadiolaisissa on paljonkaan sellaisia, jotka oikeasti uskovat, että kyseinen paikka tarkoittaa, ettei kukkia saisi tuoda sisälle.

Tuo kukka kuuluu kedolle, ei sisävaasiin, oli täyttä totta esikoisuudessa vielä 1930, 1940- 1950- ja 1960-luvuilla. Nyt se tuskin on enää sitä

Asian tuntija kirjoitti:

Tuo kukka kuuluu kedolle, ei sisävaasiin, oli täyttä totta esikoisuudessa vielä 1930, 1940- 1950- ja 1960-luvuilla. Nyt se tuskin on enää sitä

Kylläpä se ainakin hautajaisissa on täyttä totta. Kukat kuuluvat kedolle, mutta ei esikoisen hautajaisiin. Oli ainakin vielä muutama viikko sitten.

Suntio kirjoitti:

Kylläpä se ainakin hautajaisissa on täyttä totta. Kukat kuuluvat kedolle, mutta ei esikoisen hautajaisiin. Oli ainakin vielä muutama viikko sitten.

Tuo oli minulle uusi asia. Kun olen nykyisin keskustellut esikoisten kanssa, he ovat sanoneet, ettei kielteinen suhtautuminen kukkiin ole enää tätä päivää. Miten on esikoisten häissä. Onko sulhasella kukka rintapielessä ja morsiamella morsiuskimppu kädessä, kun he ottavat vastaan onnitteluja ruksalla?

Asian tuntija kirjoitti:

Tuo oli minulle uusi asia. Kun olen nykyisin keskustellut esikoisten kanssa, he ovat sanoneet, ettei kielteinen suhtautuminen kukkiin ole enää tätä päivää. Miten on esikoisten häissä. Onko sulhasella kukka rintapielessä ja morsiamella morsiuskimppu kädessä, kun he ottavat vastaan onnitteluja ruksalla?

Se nyt vähän riippuu vähän kustakin tapauksesta erikseen. Hautajaisten osalta kukkakielteisyys on ehkä vähän suurempi kuin häiden osalta.

Kokemukseni mukaan morsiuskimppu on häissä tavallisempi kuin että ei olisi morsiuskimppua. Mutta molempia käytäntöjä esiintyy. Sulhasillakin olen nähnyt kukkia rintapielessä, mutta en ole oikeastaan erikoisemmin pannut merkille onko niitä vai ei. Voi olla, että on harvinaisempaa kuin morsiuskimppu, mutta voi johtua osaksi siitä, että monet miehet pitävät kukkatouhuja naisten hommina.

Hautajaisissakin joskus lasketaan kukkia joskus ei. Riippuu vähän suvusta. Usein kuitenkin arkun päällä on kukkia, vaikka mitään kukkalaitteita ei haudalle laskettaisikaan. Ja jos kukkalaitteita lasketaan, niin osa hautajaisväestä laskee ja osa taas ei. Ja sitten on vielä sellainenkin näkökohta, että jos vainaja on ei-lestadiolainen, voi tapahtua että kukkia vievät sellaisetkin el:t, jotka eivät laske kukkia toisten el:ien hautajaisissa.

Eli aika monimuotoista on käytäntö.

el kirahwi kirjoitti:

Se nyt vähän riippuu vähän kustakin tapauksesta erikseen. Hautajaisten osalta kukkakielteisyys on ehkä vähän suurempi kuin häiden osalta.

Kokemukseni mukaan morsiuskimppu on häissä tavallisempi kuin että ei olisi morsiuskimppua. Mutta molempia käytäntöjä esiintyy. Sulhasillakin olen nähnyt kukkia rintapielessä, mutta en ole oikeastaan erikoisemmin pannut merkille onko niitä vai ei. Voi olla, että on harvinaisempaa kuin morsiuskimppu, mutta voi johtua osaksi siitä, että monet miehet pitävät kukkatouhuja naisten hommina.

Hautajaisissakin joskus lasketaan kukkia joskus ei. Riippuu vähän suvusta. Usein kuitenkin arkun päällä on kukkia, vaikka mitään kukkalaitteita ei haudalle laskettaisikaan. Ja jos kukkalaitteita lasketaan, niin osa hautajaisväestä laskee ja osa taas ei. Ja sitten on vielä sellainenkin näkökohta, että jos vainaja on ei-lestadiolainen, voi tapahtua että kukkia vievät sellaisetkin el:t, jotka eivät laske kukkia toisten el:ien hautajaisissa.

Eli aika monimuotoista on käytäntö.

Kyllä täytyy myöntää että en kyllä ymmärrä ollenkaan tätä teidän kukkakielteisyyttä. Nehän on vaan kukkia!!! Entäs jos joku ei es.lestadiolainen vaikka antaa työkaverilleen syntymäpäivän kunniaksi kukkia? Onko se syväkin loukkaus? Löytääkö kukat sen jälkeen sietä mihin aurinko ei paista? ;)

Rusina kirjoitti:

Kyllä täytyy myöntää että en kyllä ymmärrä ollenkaan tätä teidän kukkakielteisyyttä. Nehän on vaan kukkia!!! Entäs jos joku ei es.lestadiolainen vaikka antaa työkaverilleen syntymäpäivän kunniaksi kukkia? Onko se syväkin loukkaus? Löytääkö kukat sen jälkeen sietä mihin aurinko ei paista? ;)

Siis tämä kukattomuus on nykyisin useimmille vain perinne, jota on totuttu noudattamaan tietyissä tilanteissa ilman, että sen merkitystä sen enemmän pohditaan. Useimmilla el:illä ei ole sinänsä mitään kukkia vastaan.

Jos joku ei-el antaa es.lest. työkaverilleen kukkia niin tuskinpa siitä kukaan pahastuu.

ek kirahwi kirjoitti:

Siis tämä kukattomuus on nykyisin useimmille vain perinne, jota on totuttu noudattamaan tietyissä tilanteissa ilman, että sen merkitystä sen enemmän pohditaan. Useimmilla el:illä ei ole sinänsä mitään kukkia vastaan.

Jos joku ei-el antaa es.lest. työkaverilleen kukkia niin tuskinpa siitä kukaan pahastuu.

Unohtui mainita niistä kukista merkkipäivänä puhuttaessa, että kyllä el:tkin antavat toisilleen kukkia merkkipäivinä (tosin eivät kaikki). Ainakin meidän suvussa se on ollut ihan itsestään selvää. Kukkia voidaan viedä myös ihan vain muuten kylään mennessä, tai ainakin jouluna.

el kirahwi kirjoitti:

Unohtui mainita niistä kukista merkkipäivänä puhuttaessa, että kyllä el:tkin antavat toisilleen kukkia merkkipäivinä (tosin eivät kaikki). Ainakin meidän suvussa se on ollut ihan itsestään selvää. Kukkia voidaan viedä myös ihan vain muuten kylään mennessä, tai ainakin jouluna.

Meidän e-lesta isä on tuonut meidän e-lesta
-äidille vähintään kerran viikossa kukkia jo monen kymmenen vuoden ajan...

Ja isovanhempien hautajaisissa oli armoton läjä kukkia pitkin poikin arkun reunamia...

Joten se siitä yleistämisestä...

osaa vastata?

? kirjoitti:

osaa vastata?

Samaa minäkin haluaisin tietää. Toivottavasti joku valaisee asiaa tarkemmin.

Niin, kirjoitukseni kaksi ensimmäistä kappaletta ovat siis molemmat esikoisiin liittyviä.

Tuohon viimeiseen kohtaan vastaan vain nyt, kun kiire on, enkä malta olla sanomatta.

Ei vastaa se yleistä vl käsitystä ja oppia.

Syntien anteeksi saamiseen tarvitaan synnintunto, aito murhe omasta pahuudesta. Kun synnit saarnataan anteeksi, pyydettäessä tai pyytämättäkin, anteeksiantamuksen voi vain USKOLLA vastaanottaa.

Näin minä uskon, ja tämä on ymmärrykseni mukaan myös vanhoillislestadiolaisten keskuudessa yleisesti näin käsitetty, Raamatun mukainen opetus.

ohikulkija vl kirjoitti:

Tuohon viimeiseen kohtaan vastaan vain nyt, kun kiire on, enkä malta olla sanomatta.

Ei vastaa se yleistä vl käsitystä ja oppia.

Syntien anteeksi saamiseen tarvitaan synnintunto, aito murhe omasta pahuudesta. Kun synnit saarnataan anteeksi, pyydettäessä tai pyytämättäkin, anteeksiantamuksen voi vain USKOLLA vastaanottaa.

Näin minä uskon, ja tämä on ymmärrykseni mukaan myös vanhoillislestadiolaisten keskuudessa yleisesti näin käsitetty, Raamatun mukainen opetus.

Eli voiko siis käydä näin, että jollekin saarnataan synnit anteeksi (elävässä uskossa olevan toimesta), mutta tämä ei saakaan voimaa uskoa sitä sanaa?

Tämä on muuten aika mielenkiintoinen kysymys, koska olen joskus itsekin ollut haistavinanina, että vanhoillisten joukossa ainakin jotkut pitävät syntien anteeksisaarnaamisena eräänlaisena automaattina. Hyvä että Jargon otti sen esille.

el kirahwi kirjoitti:

Eli voiko siis käydä näin, että jollekin saarnataan synnit anteeksi (elävässä uskossa olevan toimesta), mutta tämä ei saakaan voimaa uskoa sitä sanaa?

Tämä on muuten aika mielenkiintoinen kysymys, koska olen joskus itsekin ollut haistavinanina, että vanhoillisten joukossa ainakin jotkut pitävät syntien anteeksisaarnaamisena eräänlaisena automaattina. Hyvä että Jargon otti sen esille.

Kaikkea voi tapahtua. Jos Jumala ei anna voimaa syntien anteeksi uskomiseen, niin ei siihen omat voimatkaan riitä.

Jos syntien anteeksi antaminen olisi jotenkin automaattisesti myös saatu anteeksi, niin silloinhan kaikki Rauhanyhdistysten eteiset olisi täynnä automaatteja: raha tähän, paina napista, kuuluisi anteeksiantamus, ja kiitti hei, se olisi siinä! :)

Olisikohan se eettisesti oikein, että anteeksi saamisesta pitäisi maksaa??

taas yks vl kirjoitti:

Kaikkea voi tapahtua. Jos Jumala ei anna voimaa syntien anteeksi uskomiseen, niin ei siihen omat voimatkaan riitä.

Jos syntien anteeksi antaminen olisi jotenkin automaattisesti myös saatu anteeksi, niin silloinhan kaikki Rauhanyhdistysten eteiset olisi täynnä automaatteja: raha tähän, paina napista, kuuluisi anteeksiantamus, ja kiitti hei, se olisi siinä! :)

Olisikohan se eettisesti oikein, että anteeksi saamisesta pitäisi maksaa??

Niin minäkin uskon, ettei se ole mikään automaatti. Jos ei saa voimaa uskoa niin sitten ei saa. Ehkä Jumala on katsonut sellaisen kohdalla, ettei tämä ole vielä valmis ottamaan vastaan uskoa. Ja sitten Raamatussa lukee myös Jumalan valituista...

Anteeksiantamusautomaatti olisi tietysti aika kätevä, mutta toteutuisikohan siinä se sanonta, että "kun raha kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa"? ;) Taitaa olla Lutherin lause, jota hän käytti roomalaiskatolista kirkkoa kritisoidessaan.

Jeesus siis sanoo:"Sitä, joka minun LUOKSENI TULEE, minä en..."

Ja Raamattuhan antaa selkeästi ymmärtää, että Jumala on ylin tuomari. Hän päättää elämästämme, ja sen, kuka pelastuu. Se ei ole ihmisten tehtävä. Ihmisillä ei ole edes lupaa määritellä sitä, ketkä pelastuvat ja ketkä eivät. Joten ei varmaankaan edes vanhoillislestadiolaisilla. Siinähän he syyllistyvät jo melko Raamatun vastaisuuteen, jos he yrittävät leikkiä taivaan portinvartijoita.. Hmm...

Siinäkin kyllä riittää miettimistä...

ankka kirjoitti:

Jeesus siis sanoo:"Sitä, joka minun LUOKSENI TULEE, minä en..."

Ja Raamattuhan antaa selkeästi ymmärtää, että Jumala on ylin tuomari. Hän päättää elämästämme, ja sen, kuka pelastuu. Se ei ole ihmisten tehtävä. Ihmisillä ei ole edes lupaa määritellä sitä, ketkä pelastuvat ja ketkä eivät. Joten ei varmaankaan edes vanhoillislestadiolaisilla. Siinähän he syyllistyvät jo melko Raamatun vastaisuuteen, jos he yrittävät leikkiä taivaan portinvartijoita.. Hmm...

Siinäkin kyllä riittää miettimistä...

Mitä sanoo Jumalan sana?

Jeesushan ei ole maan päällä enää konkreettisesti. Hän on kyllä Henkensä kautta vaikuttamassa omissaan. Eli Jumalan valtakunassa lastensa kautta. Ja joka tulee hänen luoksensa ei ajeta pois. Evankeliumi kuuluu kaikille syntisille. Siinä olet aivan oikeassa. Näin sanoo Jumalan sana. Jeesus ei asu siis kaikissa ihmisissä.

Kenelle Jeesus antoi saarnaviran?

Ei kaikille ihmisille. Ei henkiolennoille. Ei enkeleille. Vaan ainoastaan omille opetuslapsilleen, syntisille ihmisille.
"Joka juo tästä lähteestä tulee hän sen veden lähteeksi, joka pulppuaa iankaikkiseen elämään" Eli ihminen joka on saanut parannuksen armon on evankeliumin lähde ja voi myös vapauttaa toisen ihmisen synneistään.

Vain kaksi valtakuntaa:

Jumalan sanan mukaan on olemassa vain kaksi valtakuntaa. Jumalan valtakunta ja maailman valtakunta. Ja vain yksi usko ja yksi Jumala. Jumalan sana ei siis anna lupaa suvaitsevaisuuteen, vaikka se olisikin mielekästä ihmismielelle. Raamatussa kehoitetaan etsimään ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan ja tekemään parannus. Oletko sinä saanut parannuksen armon ja löytänyt Jumalan valtakunnan. Se on Jumalan suuri lahja, eikä ihminen omin voimin sitä voi tehdäkään.

Jumalan lapset eivät ole tulleet ketään tuomitsemaan vaan armahtamaan syntisiä:

Jeesus kehoitti, armahtakaa, niinkuin Isännekin armahti. Älkää tuomitko niin ei teitäkään tuomita. Joka uskoo sitä ei tuomita, mutta joka ei usko se ON JO TUOMITTU. Eli Jumala on tuomarina, ei ihminen.

Evankeliumi kuuluu kaikille ihmisille! Mutta Jumala ei ole uskon lahjaa kaikille antanut. Lain tehtävä on herättää ihminen tuntemaan syntinsä. Parannuksen ensimmäinen osa on hätää, vaivaa ja peljästystä synnin tähden. Kun Jumala saa herättää synnin turmeleman ihmisen, hänelle tulee tällainen hätä.

Meidän tehtävämme ei siis ole sanoa ihmiselle mene kadotukseen. Vaan tee parannus!

Tässäkin riittää ajateltavaa.

Mutta uskon asiat avautuvat vain Jumalan lahjoittaman uskon kautta. Ei koskaan järjellä ymmärrettäväksi.

mikko kirjoitti:

Mitä sanoo Jumalan sana?

Jeesushan ei ole maan päällä enää konkreettisesti. Hän on kyllä Henkensä kautta vaikuttamassa omissaan. Eli Jumalan valtakunassa lastensa kautta. Ja joka tulee hänen luoksensa ei ajeta pois. Evankeliumi kuuluu kaikille syntisille. Siinä olet aivan oikeassa. Näin sanoo Jumalan sana. Jeesus ei asu siis kaikissa ihmisissä.

Kenelle Jeesus antoi saarnaviran?

Ei kaikille ihmisille. Ei henkiolennoille. Ei enkeleille. Vaan ainoastaan omille opetuslapsilleen, syntisille ihmisille.
"Joka juo tästä lähteestä tulee hän sen veden lähteeksi, joka pulppuaa iankaikkiseen elämään" Eli ihminen joka on saanut parannuksen armon on evankeliumin lähde ja voi myös vapauttaa toisen ihmisen synneistään.

Vain kaksi valtakuntaa:

Jumalan sanan mukaan on olemassa vain kaksi valtakuntaa. Jumalan valtakunta ja maailman valtakunta. Ja vain yksi usko ja yksi Jumala. Jumalan sana ei siis anna lupaa suvaitsevaisuuteen, vaikka se olisikin mielekästä ihmismielelle. Raamatussa kehoitetaan etsimään ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan ja tekemään parannus. Oletko sinä saanut parannuksen armon ja löytänyt Jumalan valtakunnan. Se on Jumalan suuri lahja, eikä ihminen omin voimin sitä voi tehdäkään.

Jumalan lapset eivät ole tulleet ketään tuomitsemaan vaan armahtamaan syntisiä:

Jeesus kehoitti, armahtakaa, niinkuin Isännekin armahti. Älkää tuomitko niin ei teitäkään tuomita. Joka uskoo sitä ei tuomita, mutta joka ei usko se ON JO TUOMITTU. Eli Jumala on tuomarina, ei ihminen.

Evankeliumi kuuluu kaikille ihmisille! Mutta Jumala ei ole uskon lahjaa kaikille antanut. Lain tehtävä on herättää ihminen tuntemaan syntinsä. Parannuksen ensimmäinen osa on hätää, vaivaa ja peljästystä synnin tähden. Kun Jumala saa herättää synnin turmeleman ihmisen, hänelle tulee tällainen hätä.

Meidän tehtävämme ei siis ole sanoa ihmiselle mene kadotukseen. Vaan tee parannus!

Tässäkin riittää ajateltavaa.

Mutta uskon asiat avautuvat vain Jumalan lahjoittaman uskon kautta. Ei koskaan järjellä ymmärrettäväksi.

lestadiolaiset ovat saaneet taivaan avaimet?

Miksi vanhoillislestadiolaiset käyttävät omasta piiristään nimeä "Jumalan valtakunta"?

Hämmästynyt kirjoitti:

lestadiolaiset ovat saaneet taivaan avaimet?

Miksi vanhoillislestadiolaiset käyttävät omasta piiristään nimeä "Jumalan valtakunta"?

Jeesus antoi taivaan valtakunnan avaimet omille opetuslapsilleen pääsiäispäivän iltana lukittujen ovien takana ilmestyessään opetuslapsille ylösnousemuksensa jälkeen. Hän henkäisi heidän päälleen ja käski ottamaan Pyhän Hengen ja sanoi, että "joille te synnit anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut, ja joille te ne pidätätte niille ne ovat pidätetyt". Hän myös käski opetuslasten odottaa Jerusalemissa ennen kuin he saavat Pyhän Hengen. Tämä tapahtui helluntaina, ja siitä lähtien nämä avaimet ovat olleet käytössä Kristuksen seurakunnassa ja ne ovat siirtyneet opetuslapsipolvelta toiselle aina meidän päiviimme asti.

el kirahwi kirjoitti:

Jeesus antoi taivaan valtakunnan avaimet omille opetuslapsilleen pääsiäispäivän iltana lukittujen ovien takana ilmestyessään opetuslapsille ylösnousemuksensa jälkeen. Hän henkäisi heidän päälleen ja käski ottamaan Pyhän Hengen ja sanoi, että "joille te synnit anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut, ja joille te ne pidätätte niille ne ovat pidätetyt". Hän myös käski opetuslasten odottaa Jerusalemissa ennen kuin he saavat Pyhän Hengen. Tämä tapahtui helluntaina, ja siitä lähtien nämä avaimet ovat olleet käytössä Kristuksen seurakunnassa ja ne ovat siirtyneet opetuslapsipolvelta toiselle aina meidän päiviimme asti.

Jeesus ei todellakaan antanut vain lestadiolaisille mitään taivaan avaimia eikä sanonut, että ihminen voi tulla uskoon vain, jos lestadiolainen on läsnä.

Tuon harhaopetuksen voisi jo lopettaa.

Hämmästynyt kirjoitti:

Jeesus ei todellakaan antanut vain lestadiolaisille mitään taivaan avaimia eikä sanonut, että ihminen voi tulla uskoon vain, jos lestadiolainen on läsnä.

Tuon harhaopetuksen voisi jo lopettaa.

Taivaan valtakunnan avaimet ovat kaikilla niillä, jotka ovat saaneet uskon ja Pyhän Hengen Jumalalta. Eli jos joku on tullut osalliseksi siitä Pyhän Hengen tulesta, joka alkoi palaa helluntaina, kun tuli heitettiin taivaasta maan päälle, niin silloin hän voi tartuttaa tätä tulta myös ympärillään oleviin.

Ei siis ole mitään estettä, etteikö tällaisia eläviä kristittyjä voisi olla lestadiolaisuuden ulkopuolella. Oman kokemukseni perusteella tiedän, että tästä tulesta syttyneitä ja Kristuksen seurakunnan jäseniä löytyy esikoislestadiolaisuudesta, ja sitä joukkoa suosittelen, mutta Jumala yksin tietää missä kaikkialla hänen omiaan on.

Siis kyseessä on ilmeisesti rauhansanalainen pappi Jouko Talonen, ei siis Tolonen. :)

Jospa ne ovatkin "erään vl" -nimisen kirjoittajan kuvitelmat ja ennakkoluulot, jotka ovat laimentuneet rajusti?
Sata vuotta sitten myös suomalainen yhteiskunta oli erilainen. Olen jo eläkkeellä, ja tunnen esikoisuutta kuuden vuosikymmenen takaa. En ole vielä koskaan tavannut kotia, jossa ei olisi mm. ikkunaverhoja! Vuosisadan alkuajat olivat Suomessa hyvin köyhää aikaa. On kyllä aikamoista maailmankoreutta ja sosiaalista pätemisen tarvetta pitää verhoja ikkunoissa, kun perheen lapsiparvi kulkee rääsyissä. Tästähän on perimmältään ollut kysymys.
Luultavasti esikoisetkin ottaisivat vanhoillisten karvalakkilähetystön vastaan mielellään. Tai ehkä vielä mieluummin ilman karvalakkeja ja erityisiä nöyryyden elkeitä, joita vanhoilliset "eräs vl" -nimimerkin mukaan näyttävät esikoisilta odottavan. Vaan tasavertaisina kristittyinä matkamiehinä ja armonkejäläisinä, mutta Jumalan vaan ei ihmisten edessä.

Naispuhujia ei esikoislestadiolaisten seuroissa kuitenkaan ole tähän päivään mennessä ollut, eikä näytä olevan ihan heti tulossakaan, niin kauan kuin raamatullisesta järjestyksestä pidetään kiinni. Keskustelutilaisuuksissa yms naiset kyllä puhuvat, mutta niin on varmaan ollut aina.

Täällä joku aiemmin puhui "väkivaltaisista esikoisista", mutta kyllä minulla on elämän mittainen kokemus siitä, että jos vanhollisia yrittää ystävällisesti lähestyä, niin turpiin tulee. Eli kyllä se "sotakirves" on ollut heillä.
Kuten olen jo aiemmin kertonut jonkin keskusteluketjun yhteydessä, olen kyllä joskus yrittänyt luoda kontaktia vanhoillisiin, mutta huonolla menestyksellä.
Lapsena sain kipeästi kalikasta päähäni, kun koetin hieroa ystävyyttä vanh.lest. perheen lasten kanssa. Muistan sen aina, miten Kaisa-niminen tyttö heitti minua, ilman mitään syytä. Siinä ne seisoivat koko kuuden lapsen katras karahkat ja kivet käsissä valmiina käymään päälleni - ellen olisi lähtenyt pakoon.
Myöhemmin nuorena opiskelijana yritin silloisella työpaikallani jutella erään vanh.lest. perushoitajan kanssa. Hän ei suostunut puhumaan kanssani, vaan suhtautui minuun kylmän torjuvasti ja käänsi selkänsä.
Kerran menin vanhalest. seuroihin ja erääseen perheeseen kyläänkin. He kutsuivat minut, eivät tienneet taustaani. Kun sen kerroin, kaikkien asenne muuttui kuin leikaten hyvin kielteiseksi: "Tee parannus väärästä opista ja eriseurasta", he alkoivat vaatia.
Yhtä hyvin minulta olisi voitu vaatia "parannusta" ev. lut. kirkkoon kuulumisesta tai suomalaisuudesta.
Opiskeluaikana yritti myös eräs vanhalest. miesopiskelija - fiksu ja älykäs kuin mikä - "iskeä" minut vaimoehdokkaakseen, mutta olin jo alkanut pelätä hänen taustaansa.
Paljon aikaa on kulunut, mutta en ole enää pyrkinyt tähän minuun lähes johdonmukaisen kielteisesti suhtautuvien vanhoillislestadiolaisten porukkaan enkä juuri välitä enää tunteakaan heitä. Olkoot millaisia ovat, hyviä tai huonoja ihmisiä. Luultavasti kuitenkin aika samanlaisia ihmisiä kuin esikoisetkin, jos läheltä päästäisiin katsomaan - luulen.
Sillä identiteettikriisihän siitä tulee, jos ollaan liian samanlaisia - kuten eri leiriä edustavat kommunistit joskus aiemmilla vuosikymmenillä. Olivat lähes tukkanuottasilla keskenään (muistan hyvin, minulla oli heitä kavereina).

Aada kirjoitti:

Täällä joku aiemmin puhui "väkivaltaisista esikoisista", mutta kyllä minulla on elämän mittainen kokemus siitä, että jos vanhollisia yrittää ystävällisesti lähestyä, niin turpiin tulee. Eli kyllä se "sotakirves" on ollut heillä.
Kuten olen jo aiemmin kertonut jonkin keskusteluketjun yhteydessä, olen kyllä joskus yrittänyt luoda kontaktia vanhoillisiin, mutta huonolla menestyksellä.
Lapsena sain kipeästi kalikasta päähäni, kun koetin hieroa ystävyyttä vanh.lest. perheen lasten kanssa. Muistan sen aina, miten Kaisa-niminen tyttö heitti minua, ilman mitään syytä. Siinä ne seisoivat koko kuuden lapsen katras karahkat ja kivet käsissä valmiina käymään päälleni - ellen olisi lähtenyt pakoon.
Myöhemmin nuorena opiskelijana yritin silloisella työpaikallani jutella erään vanh.lest. perushoitajan kanssa. Hän ei suostunut puhumaan kanssani, vaan suhtautui minuun kylmän torjuvasti ja käänsi selkänsä.
Kerran menin vanhalest. seuroihin ja erääseen perheeseen kyläänkin. He kutsuivat minut, eivät tienneet taustaani. Kun sen kerroin, kaikkien asenne muuttui kuin leikaten hyvin kielteiseksi: "Tee parannus väärästä opista ja eriseurasta", he alkoivat vaatia.
Yhtä hyvin minulta olisi voitu vaatia "parannusta" ev. lut. kirkkoon kuulumisesta tai suomalaisuudesta.
Opiskeluaikana yritti myös eräs vanhalest. miesopiskelija - fiksu ja älykäs kuin mikä - "iskeä" minut vaimoehdokkaakseen, mutta olin jo alkanut pelätä hänen taustaansa.
Paljon aikaa on kulunut, mutta en ole enää pyrkinyt tähän minuun lähes johdonmukaisen kielteisesti suhtautuvien vanhoillislestadiolaisten porukkaan enkä juuri välitä enää tunteakaan heitä. Olkoot millaisia ovat, hyviä tai huonoja ihmisiä. Luultavasti kuitenkin aika samanlaisia ihmisiä kuin esikoisetkin, jos läheltä päästäisiin katsomaan - luulen.
Sillä identiteettikriisihän siitä tulee, jos ollaan liian samanlaisia - kuten eri leiriä edustavat kommunistit joskus aiemmilla vuosikymmenillä. Olivat lähes tukkanuottasilla keskenään (muistan hyvin, minulla oli heitä kavereina).

tuolla toisaalla niin "hyviä" neuvoja nuorelle tytölle, joka oli pahoillaan äitinsä käyttäytymisestä, että sinun tarinoitasi ei sen jälkeen enää kukaan taida ottaa vakavasti.

Sivusta kirjoitti:

tuolla toisaalla niin "hyviä" neuvoja nuorelle tytölle, joka oli pahoillaan äitinsä käyttäytymisestä, että sinun tarinoitasi ei sen jälkeen enää kukaan taida ottaa vakavasti.

Sivullinen otti minusta oppia.
Kuten minä kirjoitin osia vanhasta tekstistäni, hän tunkee samaa tekstinpätkää joka paikkaan. Joten toistan tässä saman, mitä jossakin muuallakin: "aina näitä pinnallisia ihmisiä on, jotka eivät ota ketään tai mitään vakavasti. Heidän onnettomuutensa, pitkän päälle". Nimimerkki "Sivusta" lienee eräs heistä? Silti minä otin hänet vakavasti vastaamalla hänelle.

Aada kirjoitti:

Täällä joku aiemmin puhui "väkivaltaisista esikoisista", mutta kyllä minulla on elämän mittainen kokemus siitä, että jos vanhollisia yrittää ystävällisesti lähestyä, niin turpiin tulee. Eli kyllä se "sotakirves" on ollut heillä.
Kuten olen jo aiemmin kertonut jonkin keskusteluketjun yhteydessä, olen kyllä joskus yrittänyt luoda kontaktia vanhoillisiin, mutta huonolla menestyksellä.
Lapsena sain kipeästi kalikasta päähäni, kun koetin hieroa ystävyyttä vanh.lest. perheen lasten kanssa. Muistan sen aina, miten Kaisa-niminen tyttö heitti minua, ilman mitään syytä. Siinä ne seisoivat koko kuuden lapsen katras karahkat ja kivet käsissä valmiina käymään päälleni - ellen olisi lähtenyt pakoon.
Myöhemmin nuorena opiskelijana yritin silloisella työpaikallani jutella erään vanh.lest. perushoitajan kanssa. Hän ei suostunut puhumaan kanssani, vaan suhtautui minuun kylmän torjuvasti ja käänsi selkänsä.
Kerran menin vanhalest. seuroihin ja erääseen perheeseen kyläänkin. He kutsuivat minut, eivät tienneet taustaani. Kun sen kerroin, kaikkien asenne muuttui kuin leikaten hyvin kielteiseksi: "Tee parannus väärästä opista ja eriseurasta", he alkoivat vaatia.
Yhtä hyvin minulta olisi voitu vaatia "parannusta" ev. lut. kirkkoon kuulumisesta tai suomalaisuudesta.
Opiskeluaikana yritti myös eräs vanhalest. miesopiskelija - fiksu ja älykäs kuin mikä - "iskeä" minut vaimoehdokkaakseen, mutta olin jo alkanut pelätä hänen taustaansa.
Paljon aikaa on kulunut, mutta en ole enää pyrkinyt tähän minuun lähes johdonmukaisen kielteisesti suhtautuvien vanhoillislestadiolaisten porukkaan enkä juuri välitä enää tunteakaan heitä. Olkoot millaisia ovat, hyviä tai huonoja ihmisiä. Luultavasti kuitenkin aika samanlaisia ihmisiä kuin esikoisetkin, jos läheltä päästäisiin katsomaan - luulen.
Sillä identiteettikriisihän siitä tulee, jos ollaan liian samanlaisia - kuten eri leiriä edustavat kommunistit joskus aiemmilla vuosikymmenillä. Olivat lähes tukkanuottasilla keskenään (muistan hyvin, minulla oli heitä kavereina).

mustamaalaamista ja mollaamista, mulla on entisiä ja nykysiä kavereita moniakin esikoislestadiolaisia, eikä erilainen näkemyksemme ole koskaan muodostunut esteeksi ystävälliselle kanssakäymiselle.

Aada kirjoitti:

Sivullinen otti minusta oppia.
Kuten minä kirjoitin osia vanhasta tekstistäni, hän tunkee samaa tekstinpätkää joka paikkaan. Joten toistan tässä saman, mitä jossakin muuallakin: "aina näitä pinnallisia ihmisiä on, jotka eivät ota ketään tai mitään vakavasti. Heidän onnettomuutensa, pitkän päälle". Nimimerkki "Sivusta" lienee eräs heistä? Silti minä otin hänet vakavasti vastaamalla hänelle.

ollut kyse mistään pinnallisuudesta.

Kyse oli siitä, että tiedätkö sinä paremmin kuin palstalle kirjoittanut nuori tyttö, mitä tytön äiti oli hänelle sanonut.

Sinä tiesit mielestäsi tyttöä paremmin äidin sanomiset.

Se oli MELKO outoa.

Musta ois hyvä että erimielisyydet sovittais ja lopetettais mollaminen, ei se ole Jumalan henki joka opettaa mollaamaan, ne jotka mollaa, niillä ei oo asiat kunnossa, lestadiolaisuuden ois aika yhdistyä yhdeksi liikkeeksi, ei Raamattua saa tulkita liian yksipuolisesti, jos otetaan avara tulkinta käyttöön, kaikille uskoville löytyy sijaa....tiukkapipoisten ja lakihenkisten suut tukkoon ja suvaitsevaisten ja armahtavien äänet kuuluviin... sillä heillä on oikea Jumalan henki...

Sivusta kirjoitti:

ollut kyse mistään pinnallisuudesta.

Kyse oli siitä, että tiedätkö sinä paremmin kuin palstalle kirjoittanut nuori tyttö, mitä tytön äiti oli hänelle sanonut.

Sinä tiesit mielestäsi tyttöä paremmin äidin sanomiset.

Se oli MELKO outoa.

Meillä on erilaisia mielipiteitä, ajatuksia ja näkemyksiä, koska näkökulmamme vaihtelevat. Ovat siis erilaisia. Minulla on omani ja "Sivusta" seuranneella omansa. Minulla ei ole pienintäkään tarvetta miellyttää ketään - ei edes "Sivullista" - vaan muodostan itse omat mielipiteni, kaikkinaisen elämänkokemukseni perusteella. Samaa itsenäisyyttä toivon kaikille nuorille kristityille. Siis sitä, että he ottavat Jumalalta lahjaksi saadut aivonsa myös käyttöön elämänongelmia ratkoessaan.
Joissakin tilanteissa saattaa olla myös lastensuojeluviranomaisten puuttuminen asiaan paikallaan. Laki näet kieltää mm. lasten kurittamisen.
Kriisit kuuluvat normaaliin elämään, ja niitä on kaikilla, oli esikoinen, vanhoillinen tai joku muu. Että se siitä.

makeh kirjoitti:

mustamaalaamista ja mollaamista, mulla on entisiä ja nykysiä kavereita moniakin esikoislestadiolaisia, eikä erilainen näkemyksemme ole koskaan muodostunut esteeksi ystävälliselle kanssakäymiselle.

Ehkä esikoiset ja vanhoilliset ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana tosiaan jotenkin lähentyneet, en tiedä. Usein he ihmisinä saattavat ymmärtää toisiaan hyvinkin, onhan heillä opettajinaan sama Kristus, sama Luther ja sama Laestadius. Ongelmat saattavat alkaa siitä, kun käy selville, että toinen edustaakin jotakin eri lestadiolaissuuntaa. Tullaan ehkä epäluuloisiksi - tai miksi sitten tullaankin - välit ainakin saattavat viiletä.
Turha on selittää mustaa valkoiseksi tai päinvastoin. Tai sanoa, ettei jotakin ole tapahtunut, kun kerran on. "Totuuden Henki, johda Sinä meitä..."

Aada kirjoitti:

Meillä on erilaisia mielipiteitä, ajatuksia ja näkemyksiä, koska näkökulmamme vaihtelevat. Ovat siis erilaisia. Minulla on omani ja "Sivusta" seuranneella omansa. Minulla ei ole pienintäkään tarvetta miellyttää ketään - ei edes "Sivullista" - vaan muodostan itse omat mielipiteni, kaikkinaisen elämänkokemukseni perusteella. Samaa itsenäisyyttä toivon kaikille nuorille kristityille. Siis sitä, että he ottavat Jumalalta lahjaksi saadut aivonsa myös käyttöön elämänongelmia ratkoessaan.
Joissakin tilanteissa saattaa olla myös lastensuojeluviranomaisten puuttuminen asiaan paikallaan. Laki näet kieltää mm. lasten kurittamisen.
Kriisit kuuluvat normaaliin elämään, ja niitä on kaikilla, oli esikoinen, vanhoillinen tai joku muu. Että se siitä.

"Minulla ei ole pienintäkään tarvetta miellyttää ketään - ei edes "Sivullista" - vaan muodostan itse omat mielipiteni, kaikkinaisen elämänkokemukseni perusteella."

elämänkokemuksesi perusteella sinulla oli tarve sanoa nuorelle tytölle: "Äitisi ei sanonut noin vaan äitisi sanoi näin."

Mistä syntyy tarve täällä palstalla kumota tuntemattoman nuoren tytön omilla korvillaan kuulemansa äidin sanat?

Aada kirjoitti:

Täällä joku aiemmin puhui "väkivaltaisista esikoisista", mutta kyllä minulla on elämän mittainen kokemus siitä, että jos vanhollisia yrittää ystävällisesti lähestyä, niin turpiin tulee. Eli kyllä se "sotakirves" on ollut heillä.
Kuten olen jo aiemmin kertonut jonkin keskusteluketjun yhteydessä, olen kyllä joskus yrittänyt luoda kontaktia vanhoillisiin, mutta huonolla menestyksellä.
Lapsena sain kipeästi kalikasta päähäni, kun koetin hieroa ystävyyttä vanh.lest. perheen lasten kanssa. Muistan sen aina, miten Kaisa-niminen tyttö heitti minua, ilman mitään syytä. Siinä ne seisoivat koko kuuden lapsen katras karahkat ja kivet käsissä valmiina käymään päälleni - ellen olisi lähtenyt pakoon.
Myöhemmin nuorena opiskelijana yritin silloisella työpaikallani jutella erään vanh.lest. perushoitajan kanssa. Hän ei suostunut puhumaan kanssani, vaan suhtautui minuun kylmän torjuvasti ja käänsi selkänsä.
Kerran menin vanhalest. seuroihin ja erääseen perheeseen kyläänkin. He kutsuivat minut, eivät tienneet taustaani. Kun sen kerroin, kaikkien asenne muuttui kuin leikaten hyvin kielteiseksi: "Tee parannus väärästä opista ja eriseurasta", he alkoivat vaatia.
Yhtä hyvin minulta olisi voitu vaatia "parannusta" ev. lut. kirkkoon kuulumisesta tai suomalaisuudesta.
Opiskeluaikana yritti myös eräs vanhalest. miesopiskelija - fiksu ja älykäs kuin mikä - "iskeä" minut vaimoehdokkaakseen, mutta olin jo alkanut pelätä hänen taustaansa.
Paljon aikaa on kulunut, mutta en ole enää pyrkinyt tähän minuun lähes johdonmukaisen kielteisesti suhtautuvien vanhoillislestadiolaisten porukkaan enkä juuri välitä enää tunteakaan heitä. Olkoot millaisia ovat, hyviä tai huonoja ihmisiä. Luultavasti kuitenkin aika samanlaisia ihmisiä kuin esikoisetkin, jos läheltä päästäisiin katsomaan - luulen.
Sillä identiteettikriisihän siitä tulee, jos ollaan liian samanlaisia - kuten eri leiriä edustavat kommunistit joskus aiemmilla vuosikymmenillä. Olivat lähes tukkanuottasilla keskenään (muistan hyvin, minulla oli heitä kavereina).

Voihan sitä olla ystävä, vaikka ei ajattelisikaan samalla tavalla. Kyllähän sitä melkein päivittäin törmää ihmisiin, joiden arvot ovat hyvin erilaisia. Silti heidän kanssaan pitää yrittää tulla toimeen. Kyllähän Jeesuskin kehoitti rakastamaan lähimmäistä, niinkuin itseään. Tuossa kehoituksessa on varmasti itse kullakin parantamisen varaa, mutta se on tavoitteena varmasti kaikille ihmisille.

Usko pitäisi aina osata erottaa kaikenlaisesta vihanpidosta. Uskovaisen tehtävänä täällä maanpäällä on saarnata synti synniksi ja sitä kautta auttaa ihmisiä Jumalan valtakuntaan. Laki herättää synnintunnon. Se on mielestäni kaikkein jalointa lähimmäisen auttamista, jos hänelle kertoo Jumalan tahdosta. Yksi hyvin rankka synti on eriseuraisuus ja siksi varmasti kaikki vanhoillislestadiolaiset haluavat ohjata eriseuraisia takaisin Jumalan valtakuntaan. Se on rakkautta, ei vihaa, jos ihmiselle sanotaan hänen oikea tunnon tilansa. Raamatussa eriseuraiset ihmiset on laitettu samaan joukkoon ryöväreiden ja murhaajien kanssa. Siksi heitä halutaan rakkaudella neuvoa ja opastaa takaisin Jumalan valtakuntaan. Se ei ole vihaa, jos ihminen kehoittaa parannukseen, vaan rakkautta. Kaikkein ystävällisin teko uskovaiselta ihmiseltä on kutsua epäuskoisia Jumalan valtakuntaan. Jokaisesta parannuksen tekijästä kaikki taivaan enkelitkin riemuitsevat.

Aada kirjoitti:

Ehkä esikoiset ja vanhoilliset ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana tosiaan jotenkin lähentyneet, en tiedä. Usein he ihmisinä saattavat ymmärtää toisiaan hyvinkin, onhan heillä opettajinaan sama Kristus, sama Luther ja sama Laestadius. Ongelmat saattavat alkaa siitä, kun käy selville, että toinen edustaakin jotakin eri lestadiolaissuuntaa. Tullaan ehkä epäluuloisiksi - tai miksi sitten tullaankin - välit ainakin saattavat viiletä.
Turha on selittää mustaa valkoiseksi tai päinvastoin. Tai sanoa, ettei jotakin ole tapahtunut, kun kerran on. "Totuuden Henki, johda Sinä meitä..."

Mitä nyt olen tutustunut lestadiolaisuuden historiaan, niin sieltä käy aika hyvin selväksi, että esikoisuus on menneistä ajoista laimentunut hyvin radikaalisti. Silloin kun esikoisuus perustettiin, niin silloin oli aivan toinen ääni kellossa, kuin nykypäivänä. Nykyään esikoisuus on muuttunut ja ruvennut lähentymään vanhoillisuutta. Vanhoillisuus ei ole matkan varrella muuttunut yhtään, mutta esikoisuuden pahimmat ylilyönnit ovat unohtuneet. Sen takiahan esikoisia ruvettiin eriseuraisiksi kutsumaan, kun heillä oli kaikenlaista kieltoa ja pykälää, joita ei tosin enää nykyään ole. Nykyään el ja vl ovat jo niin lähellä toisiaan, että olisi jo aika hieroa sovintoa. Mutta minkäs sitä ihminen pystyy tekemään jos Jumala ei eksyneitä lampaitaan takaisin kutsu. Siinä on ihmisellä keinot vähissä. Monet tekivät hajaannuksien aikana parannuksen eriseurasta, valitettavasti osa jäi.

Lestadiuksesta vielä senverran, että hän ei kyllä ole vanhoillisuudessa kovinkaan kummoisassa asemassa. Hän oli omana aikana merkittävä saarnamies, mutta nyt hän on kuollut ja uudet ihmiset jatkavat. Juna jatkaa kulkuaan, vaikka yksi veturi on poissa.

ville kirjoitti:

Musta ois hyvä että erimielisyydet sovittais ja lopetettais mollaminen, ei se ole Jumalan henki joka opettaa mollaamaan, ne jotka mollaa, niillä ei oo asiat kunnossa, lestadiolaisuuden ois aika yhdistyä yhdeksi liikkeeksi, ei Raamattua saa tulkita liian yksipuolisesti, jos otetaan avara tulkinta käyttöön, kaikille uskoville löytyy sijaa....tiukkapipoisten ja lakihenkisten suut tukkoon ja suvaitsevaisten ja armahtavien äänet kuuluviin... sillä heillä on oikea Jumalan henki...

puhuu asiaa.

eräs vl kirjoitti:

Mitä nyt olen tutustunut lestadiolaisuuden historiaan, niin sieltä käy aika hyvin selväksi, että esikoisuus on menneistä ajoista laimentunut hyvin radikaalisti. Silloin kun esikoisuus perustettiin, niin silloin oli aivan toinen ääni kellossa, kuin nykypäivänä. Nykyään esikoisuus on muuttunut ja ruvennut lähentymään vanhoillisuutta. Vanhoillisuus ei ole matkan varrella muuttunut yhtään, mutta esikoisuuden pahimmat ylilyönnit ovat unohtuneet. Sen takiahan esikoisia ruvettiin eriseuraisiksi kutsumaan, kun heillä oli kaikenlaista kieltoa ja pykälää, joita ei tosin enää nykyään ole. Nykyään el ja vl ovat jo niin lähellä toisiaan, että olisi jo aika hieroa sovintoa. Mutta minkäs sitä ihminen pystyy tekemään jos Jumala ei eksyneitä lampaitaan takaisin kutsu. Siinä on ihmisellä keinot vähissä. Monet tekivät hajaannuksien aikana parannuksen eriseurasta, valitettavasti osa jäi.

Lestadiuksesta vielä senverran, että hän ei kyllä ole vanhoillisuudessa kovinkaan kummoisassa asemassa. Hän oli omana aikana merkittävä saarnamies, mutta nyt hän on kuollut ja uudet ihmiset jatkavat. Juna jatkaa kulkuaan, vaikka yksi veturi on poissa.

Onko se lestadiolaisuutta ensinkään, jos Laestadius on on itsensä pantu roskakoriin eli ei ole "kummoisassa asemassa", kuten täällä "eräs vl" sanoo? Ja mitä se sellainen kristillisyys on, jossa Kristukselle on tehty samoin, pantu roskakoriin?
Taidan ottaa aika ehdottoman kannan, mitä vanhoillisiin tulee: esikoislestadiolaisten kristittyjen ei pidä heitä lähennellä.
Kutsukoot he esikoisia millä nimellä hyvänsä. Miksi eriseuraksi hyvänsä. Minä ainkaan en halua olla näiden omahyväisten vanhoillisten lammas. Vaan jos vanhoilliset ovat itse lähellä Jumalaa, saattavat he huomata olevansa yhtä lähellä kuin ne esikoiset ovat, jotka ovat valavovalla mielellä (kaikki eivät vlitettavasti aina ole).
Ei tosiaan kiinnosta vanhoillisten seura, jos se on sitä, mitä "eräs vl" kuvaa - oli heillä itsellään itsestään miten suuri käsitys hyvänsä.
Henki on niin erilainen, etteivät esikoiset tosiaankaan sovi vanhoillisten kyytiin. Eikä heidän pidä mennä. Kyllä oma seura aina vanhoillisten eri seuran voittaa!

Aada kirjoitti:

Onko se lestadiolaisuutta ensinkään, jos Laestadius on on itsensä pantu roskakoriin eli ei ole "kummoisassa asemassa", kuten täällä "eräs vl" sanoo? Ja mitä se sellainen kristillisyys on, jossa Kristukselle on tehty samoin, pantu roskakoriin?
Taidan ottaa aika ehdottoman kannan, mitä vanhoillisiin tulee: esikoislestadiolaisten kristittyjen ei pidä heitä lähennellä.
Kutsukoot he esikoisia millä nimellä hyvänsä. Miksi eriseuraksi hyvänsä. Minä ainkaan en halua olla näiden omahyväisten vanhoillisten lammas. Vaan jos vanhoilliset ovat itse lähellä Jumalaa, saattavat he huomata olevansa yhtä lähellä kuin ne esikoiset ovat, jotka ovat valavovalla mielellä (kaikki eivät vlitettavasti aina ole).
Ei tosiaan kiinnosta vanhoillisten seura, jos se on sitä, mitä "eräs vl" kuvaa - oli heillä itsellään itsestään miten suuri käsitys hyvänsä.
Henki on niin erilainen, etteivät esikoiset tosiaankaan sovi vanhoillisten kyytiin. Eikä heidän pidä mennä. Kyllä oma seura aina vanhoillisten eri seuran voittaa!

..jos ei kiinnosta "meikäläisten" seura, on meillä valinnanvaraa kavereiden suhteen, hmm..reilut 100 000 omistaki piireistä.

el kirahwi kirjoitti:

Naispuhujia ei esikoislestadiolaisten seuroissa kuitenkaan ole tähän päivään mennessä ollut, eikä näytä olevan ihan heti tulossakaan, niin kauan kuin raamatullisesta järjestyksestä pidetään kiinni. Keskustelutilaisuuksissa yms naiset kyllä puhuvat, mutta niin on varmaan ollut aina.

Jotain kymmenen vuotta sitten Tampereella jossain suuremmassa nuortenillassa, olisko nyt ollut Loppiaisseurojen tai jonkun vsataavan yhteydessä, niin siellä puhui muistaakseni joku nainen, saarnapöntöstä vielä. Oliko tuo sitten suurikin poikkeus???

Tzantta kirjoitti:

Jotain kymmenen vuotta sitten Tampereella jossain suuremmassa nuortenillassa, olisko nyt ollut Loppiaisseurojen tai jonkun vsataavan yhteydessä, niin siellä puhui muistaakseni joku nainen, saarnapöntöstä vielä. Oliko tuo sitten suurikin poikkeus???

Itse en ole koskaan ollut paikalla, siten että tällaisessa isossa nuortenillassa olisi puhunut nainen, enkä ole kuullut, että niin olisi tapahtunut, mutta saattaa pitää paikkansakin. Nuortenillat eivät ole varsinaisia seuratilaisuuksia, ja jos joku pitää siellä puheenvuoron, niin ei voida katsoa, että tämä henkilö silloin toimisi välttämättä seurakunnan paimenvirassa. Isojen seurojen yhteydessä järjestetyissä nuortenilloissa on puhunut joskus myös sellaisia miehiä, jotka eivät ole saarnaajia. Esim. eräs Laestadius-tuntija S.L. on joskus puhunut Helsingissä isojen seurojen yhteydessä järjestetyssä nuortenillassa. Joten jos jollain on jotain erikoisalan tuntemusta, josta voisi olla hyödyllistä kertoa nuorten illassa, niin miksei voitaisi käyttää hyödyksi tätä tietoa ja tuntemusta, vaikka ei olekaan saarnaaja, ja olipa sitten mies tai nainen?

eräs vl kirjoitti:

Mitä nyt olen tutustunut lestadiolaisuuden historiaan, niin sieltä käy aika hyvin selväksi, että esikoisuus on menneistä ajoista laimentunut hyvin radikaalisti. Silloin kun esikoisuus perustettiin, niin silloin oli aivan toinen ääni kellossa, kuin nykypäivänä. Nykyään esikoisuus on muuttunut ja ruvennut lähentymään vanhoillisuutta. Vanhoillisuus ei ole matkan varrella muuttunut yhtään, mutta esikoisuuden pahimmat ylilyönnit ovat unohtuneet. Sen takiahan esikoisia ruvettiin eriseuraisiksi kutsumaan, kun heillä oli kaikenlaista kieltoa ja pykälää, joita ei tosin enää nykyään ole. Nykyään el ja vl ovat jo niin lähellä toisiaan, että olisi jo aika hieroa sovintoa. Mutta minkäs sitä ihminen pystyy tekemään jos Jumala ei eksyneitä lampaitaan takaisin kutsu. Siinä on ihmisellä keinot vähissä. Monet tekivät hajaannuksien aikana parannuksen eriseurasta, valitettavasti osa jäi.

Lestadiuksesta vielä senverran, että hän ei kyllä ole vanhoillisuudessa kovinkaan kummoisassa asemassa. Hän oli omana aikana merkittävä saarnamies, mutta nyt hän on kuollut ja uudet ihmiset jatkavat. Juna jatkaa kulkuaan, vaikka yksi veturi on poissa.

Rakas eräs vl,
Tiedät kai vallan hyvin, että "sovintoa hieromalla" ei voi kukaan päästä taivaaseen, vaan jokaisen on omakohtaisesti käytävä ahtaan portin lävitse.

Kirjoitat myöskin vastoin parempaa tietoasi, että vanhoillisuus ei ole muuttunut yhtään, ja esikoiset olisivat lähentymässä vanhoillisuutta. Maallistumista on tapahtunut varmasti molemmissa porukoissa ja se tapahtuu jokaisessa herätyksessä ajan mittaan, mutta se ei muuta käsitystämme vanhurskauttamisesta mihinkään.

Tiedä häntä, mikä ääni vaikuttaa, kun vaatii toiselta sovinnon tekemistä. Olisipa helppoa olla kaikkien kanssa samaa mieltä, jos vaatisi toisen muuttuvan ja mukautuvan omiin käsityksiinsä ja vielä "nöyrtyvän palaamaan sovintoa hieromaan".

eräs vl kirjoitti:

Mitä nyt olen tutustunut lestadiolaisuuden historiaan, niin sieltä käy aika hyvin selväksi, että esikoisuus on menneistä ajoista laimentunut hyvin radikaalisti. Silloin kun esikoisuus perustettiin, niin silloin oli aivan toinen ääni kellossa, kuin nykypäivänä. Nykyään esikoisuus on muuttunut ja ruvennut lähentymään vanhoillisuutta. Vanhoillisuus ei ole matkan varrella muuttunut yhtään, mutta esikoisuuden pahimmat ylilyönnit ovat unohtuneet. Sen takiahan esikoisia ruvettiin eriseuraisiksi kutsumaan, kun heillä oli kaikenlaista kieltoa ja pykälää, joita ei tosin enää nykyään ole. Nykyään el ja vl ovat jo niin lähellä toisiaan, että olisi jo aika hieroa sovintoa. Mutta minkäs sitä ihminen pystyy tekemään jos Jumala ei eksyneitä lampaitaan takaisin kutsu. Siinä on ihmisellä keinot vähissä. Monet tekivät hajaannuksien aikana parannuksen eriseurasta, valitettavasti osa jäi.

Lestadiuksesta vielä senverran, että hän ei kyllä ole vanhoillisuudessa kovinkaan kummoisassa asemassa. Hän oli omana aikana merkittävä saarnamies, mutta nyt hän on kuollut ja uudet ihmiset jatkavat. Juna jatkaa kulkuaan, vaikka yksi veturi on poissa.

Esikoislestadiolaisia on vielä, mutta heitä on pieni joukko. Heillä on samat säännöt kuin alussa. Esikoisten suurempi joukko voisikin jo liittyä vanhoillisiin.

Aada kirjoitti:

Onko se lestadiolaisuutta ensinkään, jos Laestadius on on itsensä pantu roskakoriin eli ei ole "kummoisassa asemassa", kuten täällä "eräs vl" sanoo? Ja mitä se sellainen kristillisyys on, jossa Kristukselle on tehty samoin, pantu roskakoriin?
Taidan ottaa aika ehdottoman kannan, mitä vanhoillisiin tulee: esikoislestadiolaisten kristittyjen ei pidä heitä lähennellä.
Kutsukoot he esikoisia millä nimellä hyvänsä. Miksi eriseuraksi hyvänsä. Minä ainkaan en halua olla näiden omahyväisten vanhoillisten lammas. Vaan jos vanhoilliset ovat itse lähellä Jumalaa, saattavat he huomata olevansa yhtä lähellä kuin ne esikoiset ovat, jotka ovat valavovalla mielellä (kaikki eivät vlitettavasti aina ole).
Ei tosiaan kiinnosta vanhoillisten seura, jos se on sitä, mitä "eräs vl" kuvaa - oli heillä itsellään itsestään miten suuri käsitys hyvänsä.
Henki on niin erilainen, etteivät esikoiset tosiaankaan sovi vanhoillisten kyytiin. Eikä heidän pidä mennä. Kyllä oma seura aina vanhoillisten eri seuran voittaa!

esikoislestadiolaisten suurempi ryhmä on myös hylännyt Laestadiuksen, koska on "lieventänyt" Laestadiuksen saarnoissaan käyttämiä rivoja sanoja. Missä on LLL:n tekijänoikeus?

makeh kirjoitti:

mustamaalaamista ja mollaamista, mulla on entisiä ja nykysiä kavereita moniakin esikoislestadiolaisia, eikä erilainen näkemyksemme ole koskaan muodostunut esteeksi ystävälliselle kanssakäymiselle.

On vanhoilliset ja eslest:t riidelleet jo 100 vuotta, kumpi erkani ja kenestä. Olisko jo aika lopettaa se turha kisaileminen? Molemmat ovat omissa juoksuhaudoissaan ja ampuvat toinen toisiaan.

Älytöntä.

Ihan kuin koitettaisiin todistaa jollekin kolmannelle osapuolelle, että me tässä ollaan nyt parempia ja kauniimpia.

Haloo. Otetaan järkikin käteen näissä uskon asioissa silloin kun se on mahdollista.

aikasemmin vl-palstalla. Kauan sitten.