Olen etsinyt sinua liian kaukaa
Etsinyt, miettinyt sun nimeä
Ja nyt varoittamatta edessäni seisot
Ilma väreilee, jo laskee pimeä
Etkö tunne minua, etkö kuule kun huudan
Sydän hakkaa, en löydä sanoja
Tule selittämättä, katso ja kosketa
Etkö tunne tätä samaa janoa
Kadut kaupungin ovat pitkiä ja suoria
Niin moni tarjoaa vain pelkkiä kuoria
Niin moni tulee vastaan
Kuka on se oikea?
Niin moni tulee vastaan
Tule lähemmäksi jos minua etsit
Katu kapenee, matkaasi jatkat
Ja vasta tien päässä ehkä sua odotan
On sydämeeni niin pitkä matka
Kadut kaupungin ovat pitkiä ja suoria
Niin suuri kaipuu murtaa vaikka vuoria
Niin moni tulee vastaan
Kuka on se oikea?
Niin moni tulee vastaan
Etsinyt, miettinyt sun nimeä
Ja nyt varoittamatta edessäni seisot
Ilma väreilee, jo laskee pimeä
Etkö tunne minua, etkö kuule kun huudan
Sydän hakkaa, en löydä sanoja
Tule selittämättä, katso ja kosketa
Etkö tunne tätä samaa janoa
Kadut kaupungin ovat pitkiä ja suoria
Niin moni tarjoaa vain pelkkiä kuoria
Niin moni tulee vastaan
Kuka on se oikea?
Niin moni tulee vastaan
Tule lähemmäksi jos minua etsit
Katu kapenee, matkaasi jatkat
Ja vasta tien päässä ehkä sua odotan
On sydämeeni niin pitkä matka
Kadut kaupungin ovat pitkiä ja suoria
Niin suuri kaipuu murtaa vaikka vuoria
Niin moni tulee vastaan
Kuka on se oikea?
Niin moni tulee vastaan
Vastaukset 9
Vanhimmat
Romanttisella tuulella ?? *halii*
Olisitpa nyt täällä... laulaisin sun korvaasi tuon laulun.
Olet minulle rakas !
sä sanoit sen hiljaa
kuin kuiskaus maan
koskettanut ois oudolla voimallaan
teet lausesta purjeenja katseesta veen
tuuli nousee kun tuun syliis sun
on matkalla maailmaan
kaks tutkimusmatkaajaa
ja kumpikin karttoina on
nyt toisilleen
ei kaikkea kuitenkaan
saa kerralla paljastaa
on oltava kartoilla tiet
myös salaiset
teen tunteista kirjan
sen lukea saat
lopun tietenkin kanssasi kirjoitan
teet lauseista purjeen
ja katseesta veen
tuuli nousee kun tuun syliis sun
on matkalla maailmaan
kaks tutkimusmatkaajaa
ja kumpikin karttoina on
nyt toisilleenei kaikkea kuitenkaan
saa kerralla paljastaa
on oltava kartoilla tiet
myös salaiset
Tahdoin minäkin kerran, edes hetken verran,
lintua pientä koskettaa.
Vaan nuo tummat silmät, eivät minua nähneet,
ne sokeiksi ihmiset olivat tehneet.
Yritin kyllä kertoa, että ei minulle vertoa,
vain kuoreni on rujo, vaikka itse olen ujo.
Ei lintu pieni tahtonut kuulla, ei uskoa,
odotti syksyn tuloa, talven kylmää paloa.
Mitä toisin, voinut oisin, tehdä minä, kun
siivillesi nousit, kohteena etelä.
Niin jäätyivät kyyneleet poskilleni, kun
lensit pois, jos yhden kerran olisit sallinut
koskettaa, kaikki toisin olla vois.
...
Istuin aamulla portailla
piha oli vielä kevyen jään peitossa.
Juna meni ohitse, ja ajattelin
jos vain sinä olisit tullut sen mukana sieltä kaukaa...
Tule luokseni... toivon, että joskus myös jäisit.
Ikävä.
... Harmaan taivaan alla, harmaantuvana,
katsoin kuinka jäinen loska, valui
viemäriin tunteetonna.
Sulaa räntää satoi ylleni, kylmällä
kourallaan, hiuksiani silitteli.
Muovasin mielessäni haikuja, mikään
ei rimmannut, menneisyyden kaikuja,
sekään ei stemmannut.
Kylmä tuuli nousi, kasvoilleni hönki,
-olet orja, olet renki.
Minä muistelin vain, kuinka katsella sain,
siipiesi väikettä, kun luotani muutit
pois.
Pieni lintuni, lensit pois, eikä ole junaa,
ei raiteita, ei hanaa, ei kaiteita, ei
mitään eikä ketään, joka meidät vielä yhteen
saattaa vois, sillä muassasi rakkaus - lensi
kauas pois.
Sinäkö se oletkin?!
Nyt siis saan viimein levon rauhan, kautta kunnian ja kauhan.
Kun kylmä talvi saa, mutta minä en, olen lopultakin kylmä, tyynen rauhallinen.
Katsos, mikä olinkaan lähtöäsi estämään, mikä olin, sua takaisin vänkhäämään.
Nyt ootan vain, kädet ristissä rinnallain, milloin saapuu tuo kylmä henkäys pohjan ukon, joka suuhuni sulloo jäisen tukon,
jättäen minut jäätymään.
Ja kun koittaa kirkas päivä kaunis,
auringon varhaiset säteet sinertävillä
kasvoillani, eivät kerro sitä, minkä
loppuni hetkellä näin, Sinä, lensit istumaan jäiselle rinnalleni.
*sanaton*
niinpä ...