Olen sanoutumassa irti vakituisesta työstäni. Uusi työ on täysin epävarmalla pohjalla. Mitään ei ole kunnolla sovittu, kaikki on auki. Pelottaa. En tiedä teenkö oikein menemällä ko. työpaikkaan. En tiedä selviänkö, pärjäänkö, osaanko, viihdynkö.
Tässä työssä olen tullut tieni päähän, tässä työyhteisössä en jaksa olla kauempaa. Samantyyppisiin hommiin hain aiemmin, mutta peruin ne kun ajattelin että se on tätä samaa, josta ei pidemmän päälle saa mitään irti. Onko tuo uusi työ sitten sellainen, joka antaa paljon. Palkka on pieni, se harmittaa että niin pienellä itseni kauppasin, olisin voinut enemmänkin laittaa palkkatoiveeksi...
Minua pelottaa hyppy tuntemattomaan..
Onko olemassa työtä, jossa jaksaa olla vaikkapa 5 vuotta tai peräti 10 vuotta, ellei eläkeikään asti jopa?? Mikä on se tekijä, että viihtyy niin ja niin kauan työssään ja samassa työpisteessä? Lähtemisen pelko? Ei kait?
Ansioluetteloni on pitkä kuin nälkävuosi, kaikkea olen tehnyt, eläkeikään on vielä montakymmentävuotta. Voisinpa vaan olla kotona... tietäsinpä, mikä on minun alani, vaikka kouluja olen käynyt ja ammatti on, en tiedä onko se tätä...mistä sen tietää?
Tässä työssä olen tullut tieni päähän, tässä työyhteisössä en jaksa olla kauempaa. Samantyyppisiin hommiin hain aiemmin, mutta peruin ne kun ajattelin että se on tätä samaa, josta ei pidemmän päälle saa mitään irti. Onko tuo uusi työ sitten sellainen, joka antaa paljon. Palkka on pieni, se harmittaa että niin pienellä itseni kauppasin, olisin voinut enemmänkin laittaa palkkatoiveeksi...
Minua pelottaa hyppy tuntemattomaan..
Onko olemassa työtä, jossa jaksaa olla vaikkapa 5 vuotta tai peräti 10 vuotta, ellei eläkeikään asti jopa?? Mikä on se tekijä, että viihtyy niin ja niin kauan työssään ja samassa työpisteessä? Lähtemisen pelko? Ei kait?
Ansioluetteloni on pitkä kuin nälkävuosi, kaikkea olen tehnyt, eläkeikään on vielä montakymmentävuotta. Voisinpa vaan olla kotona... tietäsinpä, mikä on minun alani, vaikka kouluja olen käynyt ja ammatti on, en tiedä onko se tätä...mistä sen tietää?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuka meistä hallitsee elämää ? Omaansa tai toisten ?
Elämä muuttaa muotoaan koko ajan, ei se pysy samana - työnä tai minä hyvänsä - ja kaikki me olemme hyppäämässä tuntemattomaan joka ikinen hetki, oli tilanteemme minkälainen tahansa, vai mitä ?
Sen enempää emme kai voi, kuin toivoa parasta ja yrittää tehdä oikeita päätöksiä, "omantunnon" ääntä kuunnellen.
Sitten emme voikaan kuin odottaa ja katsoa, mitä tuleman pitää, mitä saamme - mitä olemme ansainneet.
Ja jos kohtaamme ansaitsemattomia kärsimyksiä, voimme yrittää oppia niistäkin, ja tahallisen ilkeistä ihmisistäkin voimme yrittää oppia. Hehän voivat opettaa meille kaiken siitä, millaisia emme itse tahdo olla - kuinka emme itse tahdo maksaa vääryyttä vääryydellä ja saada palkaksemme - vääryyttä.
Kukaan meistä ei onnistu, ei kukaan, mutta ainakin voimme yrittää.
Ugh, olen puhunut.
Ne ihmiset joiden kassa työskentelet tekee työstäsi helvetin.Sillä on hirveä merkitys kenen kanssa työskentelet.Sama työ eri ihmisten kanssa on aivan erilaista.Huomaan sen itse omassa työssäni,joka on vuorotyötä.Toisten kanssa on tosi kivaa työskennellä ja toisten kanssa ei edes tule juttuun,koska ne vain arvostelee toisten tekemisiä ja ovat itse niin helkutin täydellisiä.Työpaikan vaihdos tekisi kuitenkin varmaankin tosi terää sinun tapauksessasi.Olet vain kyllästynyt.Elämässä täytyy vain uskaltaa tehdä päätöksiä, vaikka ne olisivatkin vaikaetakin.Elämän voima kantaa ja siihen täytyy uskoa.Sanon sinulle,et Sinä pystyt siihen mitä sinä haluat tehdä,kaikki tapahtuu mitä sinä haluat!
Voi, kuinka samassa tilanteessa olenkaan kuin sinäkin. Jotain on tehtävä, näin ei voi enää jatkua. Se tietää ehkä uuteen ammattiin opiskelua ja paljon muutoksia elämään.
Vaikka muutoksia tulisikin, eivätkä ne välttämättä olisi positiivisia, haluan silti yrittää. Tuntuu siinä mielessä hyvälle kun ei ole yksin samalaisissa ajatuksissa.