Sekö pistää uskomaan?
KUOLEMANPELKO
Pastorin Nelli ja Ruskaa Pa...
27983
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
"Kuolemanpelko Sekö pistää uskomaan?"
Tuotahan täällä on väitetty, että olisi noin. Mutta ei se kuolema siitä mihinkään häviä, uskoo sitten tai ei. Jokainen tietää sen. Siksi en väittäisi, että uskotaan kuolemanpelon vuoksi.
Ei usko tule pelonkaan avulla, koska jos ei oikeasti usko niin pelkokaan ei tee ihmisestä uskovaista, mutta se voi laittaa ihmisen kuitenkin etsimään uskoa ja jos hyvin käy niin hän myöskin saa sen lahjaksi Jumalalta.
Kuollut ei tiedä olevansa kuollut, kuten ei olematon tiedä olevansa olematon. Kuolema ei siis ole ongelma ainakaan mulle. Uskon Jeesukseen, koska se tuntuu hyvältä ja oikealta eikä maksa mitään.
Uskot Jeesukseen, mutta et kuulu mihinkään uskonnolliseen yhteisöön vai miksi uskominen ei maksa sinulle mitään?
Eli mielestäsi ei ole kuolemanjälkeistä elämää, kuollut ei tiedä olevansa kuollut vaan lakkaa olemsta. Toisin sanoen et usko sielunvaellukseen tai edes sielun olemassaoloon.
Jos ihminen kerta on sieluton niin voisiko myös sen korkeamman voiman olemassaolon kyseenalaistaa ja täten myös hänen poikansa olemassaolon?
Miksi siis uskot Jeesukseen?
tiedonpuute saa ihmisen uskomaan.
Minkä tiedon puute saa mut uskomaan? Voisitko valaista tietämätöntä?
Jotenkin minusta tuntuu että sinä kuvittelet jo tietäväsi kaiken. Jos koet tietäväsi kaiken, niin ehkä sinun uskomisen motiivinasi on sitten se kuoleman-, tai helvetinpelko.
Mutta jos haluat kaikesta tietäväisyydestäsi huolimatta lisää tietoa, kannattaisi alkaa suhtautumaan uskovaisten maailmankuvaan ja raamatun ilmoittamiin totuuksiin hieman kriittisemmin.
En nyt sanoisi kuolemanpelon aiheuttavan uskomista. Kenties uskonnoissa on kyse väärinkäsityksistä. Yhtälailla uskovat kuin ateistit pelkäävät eri asioita. Ei voida liene sanoa ettei ateistit pelkäisi kuolemaa. Voisihan olla, että he juuri kuolemanpelossaan haluavat kieltää ajattelun elämästä kuolemansa jälkeen.
Lopulta " Yksin olet sinä ihminen, kaiken keskellä niin yksin"
Miksi kuolemaa pitää pelätä ?
Kait se tulee jokaisen kohdalle silloin kun määrätty on.
Itse en sen kohdalla halua kärsiä, kohdata kipua, jolle ei ole parannusta.
Kuolema itsessään on hieno asia. Ei siinä ole mitään pelottavaa.
siitä se uskovaisten ihmisten kohdalla on kysymys. EI pystytä kohtaamaan kuolemaa eikä pidetä sitä luonnollisena vaan pyritään kehittämään ylimääräistä elämää ja lisäaikaa poismenonsa jatkoksi.
Ei se pistä, eikä muuten laitakkaan, eikä aseta.
Uskon saa jokainen ihminen syntymänsä muassa, toiset vaan luopuvat siitä ajan saatossa varsin itsekkäistä syista ja toiset sen pitävät kuolemaansa asti, josta sitten siirrytään ikuisuuteen, täydellisen Rakkauden hallitsemaan tilaan.
Pääseekö myös uskottomat tuonne täydellisen rakkauden hallitsemaan tilaan vai onko se vain jäsenille tarkoitettu tila?
näkyy veljelläkin kestävän vain mujutaman päivän kerrallaan ja sitä tuntuu seuraavan joka kerta helvetillinen (pun intended) krapula.
Siinäpä taas on vaikea kysymys. Mutta ihmisen Poika, Kristus kyllä vastasi tuohonkin jo omine aikoineen
, eikä tuon vastauksen ohessa tullut sellaista lupaa uskottomille, jolla heltiäisi pääsy tuohon tilaan.
Ehkäpä kannattaa kuitenkin kysyä suoraan tuon tilan haltijalta, sillä Hän vain tietää oikean vastauksen.
Eli siis perustelet uskoasi juurikin kuolemapelolla - jos en usko, niin en pääse kuoltuani täydellisen rakkauden hallitsemaan tilaan.
Toisin sanoen; elät kuollaksesi.
Eli, en perustele. Sillä en perustellut laisinkaan omaa uskoani, koska sitä minun ei tarvitse sinulle tehdä, eikä muillekkaan täällä.
Ihminen jaksaa paremmin kun hän nukkuu kunnolla, pitää huolta vitamiineistä elikkä syö hyvin. Haluaisin mielelläni nähdä sinun viisaita kirjoituksiasi täällä, kun et koko ajan polttaisi päreitäsi ihmisten kanssa. Sinulla on annettavaa, kirjoita niitä ja jätä herjaajat herjailemaan, koska eihän ne voi ymmärtää uskonasioita niinkuin tiedät uskovaisena.
Jokaisella meistä voi olla omia näkemyksiä kaikista asioista joihin törmäämme elämämme aikana joko tahallisesti tai tahattomasti, ja jotkut niistä voivat olla ihan kelvollisia ja jotkut kelvottomia, se on faktaa se. Mutta sittenkin oikean tien täydelliseen rakkauteen, näytti meille ihmisen Poika, Kristus taivaallisen Isämme toivomuksesta ja tahdosta.
Jos ihmisen Poika olisi tuolloin, kun hän eli ja vaikutti tässä ajassa läsnä olevana, kuunnellut kaikkia ohikulkijoita ja ilmaan heitettyjä kommentteja, niin emme olisi tänään täällä keskustelemassa yksissä tuumin yleisellä tasolla ja noin yleensä ottaen uskonnoista yhtään mitään.
Ja lopuksi kommentoin vain kevyesti; Toisin kuin monet monet muut, minä en rieku täällä yömyöhään sepustelemassa omiani enkä lässyttelemässä turhia.
Joten jo tuonkin nojalla, voit olla kevyemmällä mielellä ja hakea itsellesi sisäistä rauhaa minun
sanojeni suhteen, jotka joskus ovat kieltämättä hieman kovia sekä jossakin mielessä myös ankaria, mutta jotka ovat tietenkin minun itseni täysin hallittavissa oman tahtoni mukaan.
Kiitän kuitenkin huolenpidostasi, ja toivottavasti sinäkin luet, myös sen kaiken itse, jota itse kirjoitat tästä eteenpäin. Samalla pyydän anteeksi jotta olen sinun herkän mielesi pahoittanut. Sillä olenhan minäkin vain ihminen, jolle on annettu erehtymisen mahdollisuus ja epätäydellinen elämä
elettäväksi. Samalla myös muistutan, en minäkään seuraa sellaisia ohjeita, jotka eivät kelpaa edes suunnistuskilpailuun.
Ensin kerrot kuinka uskovia odottaa täydellisen rakkauden tila, sitten kerrot kuinka uskottomat eivät pääse tuonne täydellisen rakkauden tilaan - ehkä. Ja lopuksi kerrot ettei tämä olekkaan sinun kantasi asiaan, haistatat minulle pitkät ja jätät kantasi kertomatta.
Elämä on.
Nyt sinä sanailet totuuden vastaisesti, eli laskettelet ihan omiasi. Nuissa edellä olevissa viesteissäni en itse kerro kuin sen, jonka voi jokainen lukeva ihminen itse lukea Kristuksen sanomaksi. Lue siis raamattua, sieltä se kaikki paljastuu sana sanalla, jos on paljastuakseen.
Elikkä Kristuksen puhumaa, korva kuulolta tallennettua sanaa löytyy myös Matteuksen kirjan luvusta viisi ja kuusi, josta löytyy ne ohjeet tavalliselle ihmisille. Ja tuo ko. kirja löytyy uudentestamentin puolelta.
Eli kannanotot, jotka eivät olleet sinun kannanottoja, ovatkin tällä kertaa siteerauksia Raamatusta?
Eikö siis Raamatussa kerrota, että pääsevätkö vain Jeesukseen uskovat sinne täydellisen rakkauden hallitsemaan tilaan?
Voisitko listata ne kannanotot. Niin katsotaan sitten se siteerauksien todellinen määrä, joita en omasta mielestäni kyllä laittanut mukaan yhtäkään.
Kysymysmerkki lauseen lopussa ilmaisee ko. lauseen olevan kysyvä lause. Eli edellisen viestin lauseet sisältävät kysymyksiä, joihin toivon saavani vastauksen sinulta, Trubaduurilta.
Voisitko siis nyt kertoa kenen kertomaa kannanottosi ovat?
Huomaa lauseen rakenne ja sisältö, sitten lue se ja sisäistä sanomani oikein, niin ymmärrät enemmän kuin nyt teet!
" Uskon saa jokainen ihminen syntymänsä muassa, toiset vaan luopuvat siitä ajan saatossa varsin itsekkäistä syista ja toiset sen pitävät kuolemaansa asti, josta sitten siirrytään ikuisuuteen, täydellisen Rakkauden hallitsemaan tilaan. "
Siis, he jotka säilyttävät, pitävät, saavat sen jota uskovat saavansa. Ja tietenkin se tarkoittaa että ne jotka eivät enää usko saavansa sitä, eivät myös tietenkään saa. Yksinkertaista, eikö vain?
kuolemanpelko vaan ennen kaikkea tuntemattoman pelko. Kun ihmisellä on tuo ihana mielikuvituksen lahja, se teetättää monien hyvien asioiden ohella myös ikäviä asioita.
Lapsena onnistutaan istuttamaan syvälle ihmisen mieleen aika liuta pelkoja, jotka saattavat aiheuttaa läpi elämän pohjattoman turvattomuuden tunteen, jota vielä mielikuvitus ruokkii, ja näin syntyy uskonnoille otollinen maaperä. Turvaton ja pelokas ihminen tarttuu niihin kuin hukkuva, olkoon ne kuinka järjenvastaisia tahansa. Ja useinhan näin on hyvä, jos se riittää.
Mutta sitten tulee epäusko ja kaikki se muu riesa, mitä uskonnoista seuraa. Parempi on mielestäni oppia tuntemaan pelkonsa ja elämään niiden kanssa, jos ei niistä pääse eroon, kuin ripustautua uskomusjärjestelmien vastuuttomaksi vangiksi vailla vapaata ajattelua.
Ei uskoa saa vaikka kuinka tuntisi pelkoa, vihaa tai mitä tahansa tunteita. Uskovaiseksi voi oikeasti tulla vain kun rukoilee sydämmestänsä että Jumala antaisi uskoa, koska vain Jumala voi uskon lahjoittaa. Ei se poista mitään pelkoja jos ei usko ja yrittää käyttäytyä uskoon kuuluvalla tavalla, vaan sydämen usko. Kuitenkin monet ihmiset tarvitsevat ammattiauttajaa pelkojensa poistamisessa, koska tämä elämä on välillä kovaa ainakin pienelle ja tallatulle ihmiselle. Uskovaisellakin on koettelemuksia, ja ne pitäisi vain jaksaa elää uskossa. Jumala koettelee niitä joita Hän rakastaa.
Järjen kautta tuohon on minun vaikea uskoa, koska jos kuoleman jälkeen häviää olemattomiin, siinä ei ole muuta pelättävää kuin sekunnin murto-osan kuolemisen hetki. Jos sekään. Plus tietty mahdollinen pelko, miten jäljelle jäävät ihmiset ja esineet pärjää ilman minua. Jos sekään.
Tunne tasolla kuolemanpelko onkin sitten toinen juttu. Mahdollinen pelon tunne ei häviä rationaalisella selityksellä. Ja kun ei aina edes tiedä pelkäävänsä, niin siihen minulla ei ole vielä mielipidettä.