Olin kerran jo vuosia sitten erään läheiseni ev.lutilaisessa vihkitilaisuudessa, Turun Mikaelin komeassa kirkossa, jonka sakastissa olen aikanaan myös kastettu saman seurakunnan yhteyteen.
Tuolloin tuossa vihkitilaisuudessa tuli toimitusta suorittavan papin puheista sellainen ajatus minulle hyvin voimakkaana, että mikäli tuo pappi kohtaa pelastuksensa, niin minullakin on siihen hyvät mahdollisuudet. Tuolloinkin oma pelastus varmuuteni oli hyvin hetkellinen, enkä ole omalla kohdallani kokenut sitä uudelleen, tuon tapahtuman jälkeen.
Tässä tavanomaista kuolevaisempana olen toki pohtinut useinkin noita asioita. Vakaa käsitykseni on, että lopulta voimme parhaammekin tehtyämme elää ainoastaan pelastuksen toivossa.
Olisiko pelastusvarmuudessa sittenkin mukana hiven itsekkyyttä?
Tavallinen syntinen vaeltaja Turust
Tuolloin tuossa vihkitilaisuudessa tuli toimitusta suorittavan papin puheista sellainen ajatus minulle hyvin voimakkaana, että mikäli tuo pappi kohtaa pelastuksensa, niin minullakin on siihen hyvät mahdollisuudet. Tuolloinkin oma pelastus varmuuteni oli hyvin hetkellinen, enkä ole omalla kohdallani kokenut sitä uudelleen, tuon tapahtuman jälkeen.
Tässä tavanomaista kuolevaisempana olen toki pohtinut useinkin noita asioita. Vakaa käsitykseni on, että lopulta voimme parhaammekin tehtyämme elää ainoastaan pelastuksen toivossa.
Olisiko pelastusvarmuudessa sittenkin mukana hiven itsekkyyttä?
Tavallinen syntinen vaeltaja Turust
Vastaukset 6
Vanhimmat
jonkun joka on varma pelastuksestaan?? En ainakaan minä ole.
Olen aina elänyt synnittömäsi mielestäni.
Kaikki maailman houkutukset eivät ole saaneet minua ansaan.
Olen elänyt elämää joka olisi esimerkiksi myös muille.
Siksi uskon olevani lampaiden pyhässä joukossa viimeisen tuomion jälkeen.
Voi siellä joku muukin olla mutta ei enempää tusinaa.
hyvä! ;)
Turust
Itse on viehtynyt körttiläiseen ajatustapaan, että kaikki mitä tulee, tulee ylhäältä ja puhtaasti armosta.
Missä synti on suuri niin siellä on armokin suuri -tarkoittanee ettemme saa tuomita, eikä oikeutusta synnitekoon.
Olemme maan matosia ja suuremman käsissä.
Tehkäämme oma parhaamme rakastaen kaikkia kykyjemme mukaan, niin voi olla pieni mahdollisuus pelastua ;-)
Et kertonut oliko tapahtuman tunnelma harras ja toiveikas vai katselitko saarnaavaa pappia ylhäältä alas; jos tuollainen, niin kyllä minäkin – asenteella.
Jos tunnelma oli innokas ja lämmin ja toiveikas, niin kuin lapsen, joka on lähdössä ensimmäistä kertaa koulutielle isompien sisarustensa perässä, niin sanoisin, että ajatus lienee hyvinkin ollut juuri Sinulle tarkoitettu hengellinen lahja ja vihje siitä, että olet oikealla tiellä Jumalan asioita mietiskellessäsi.
Onko pelastusvarmuudessa itsekkyyttä? Uskoisin, että useimmiten kyllä. Sillä se ihminen, jolla todellakin on pelastusvarmuus, tuskin koskaan sortuisi varmuudestaan puhumaan ja näin johdattamaan toiset ihmiset ympärillään joko tuntemaan huonommuutta tai kateutta. Tässä en viittaa Sinuun, mielestäni et puhunut pelastusvarmuudesta, vaan pelastuksen mahdollisuudesta ja kutsusta kulkea eteenpäin, joka kerrottuna kohottaa ja antaa toivoa myös muille.
tuolloin melkoiselle jakkaralle ja asetuin papin yläpuolelle. Tunnelma kokonaisuudessaan oli kyllä harras. Papin puheessa oli jotakin sellaista joka herätti minussa itsessäni vääriä tunteita, jotka kykenin havaisemaan vasta paljon myöhemmin omassa itsetukiskelussani.
Joku viisas on sanonut kaiken kokemamme olevan lopulta tarpeelista.
Turust