yksi

Avainsana uskonnoissa on yhteiskunnalliset mullistukset (ok, kaksi sanaa). Uudet ideologiat ovat saaneet vauhtia mullistuksista. Hauskin tällainen löytyy 1800-luvulta (tämä on hauskaa, jos omaa kieroutuneen huumorintajun). Joka puolella maailmaa eurooppalaiset ja heidän jälkeläisensä Amerikoissa olivat saavuttaneet kohtuuttoman ylivoiman aseteknologiassa. He jyräsivät ja teurastivat alkuasukkaat mennentullen. Alkuasukkaiden pariin syntyi profeettoja, jotka vakuuttivat kansansa siitä, että hänellä on jumalilta saama taikavoima, joka estää valkoisten luodit tappamasta heitä. Ja niin alkoi peloton rynnistys kohti eurooppalaisia asevoimia, jotka päättyivät kuolleisiin alkuasukkaisiin.

Kuvaus kirjasta Verkottunut Ihmiskunta -2005

johtuisi uskosta eli usko aiheuttaisi heikkoutta, ei yksikään uskova uskaltaisi lähteä esim. lähetystyöhön tai muuhun avustustyöhön, koska usko imisi kaiken rohkeuden ja voiman ihmisestä. Joskus nuo väitteet ovat hyvin epäloogisia;)

Olet oikeassa, että todennäköisintä ihmiselle on turvautua Jumalaan silloin kun ns. "umpikujassa", eli kaikki inhimmilliset voimavarat on käytetty, joskus jopa kaikki inhimmillinen apu. Mutta on uskoon tullut ihmisiä myös ns. "pintapelastuksena", eli ettei elämässä ole ollut mitään suurempia kupruja. Joku on järkeillyt Jumalan ja Jeesusjutut, toinen taas kääntynyt Jumalan puoleen esim. lapsen synnyttyä, mutta joku toinen taas lapsen kuoltua ison kysymyksen kanssa: Miksi???

Eräs nainen tuli uskoon lapsensa haudalla, hän päätti, että haluaa olla taivaassa lapsensa kanssa .

Eräs kirjailija tuli uskoon, kun alkoi pohtimaan taiteen syvintä olemusta ja kokemista. Myös monet luontokokemukset, kauneus jne. sai hänet kyselemään, että onko tämä kaikki vain naturalismin opettamaa ekosysteemiä, jolla ei ole sen suurempaa merkitystä, kuin lisääntyminen?

Hänestä luonnontieteen antama maailmankuva oli suppea, eikä antanut useisiin kokemuksiin esim. taiteesta ja filosofiasta vastauksia. Maailmassa on paljon "turhaa" lajimme kannalta, jos kaikki perustuu luonnotieteelliseen näkökulmaan. Mutta jos se kaikki "turha" otetaan pois, millainen maailma meille jää? Näitä hän pohti ja tuli siihen päätelmään, että on olemassa jotain Suurempaa, josta tihkuu maalliseen aikaan viestejä.

Oletko lukenut Tommy Hellsteniä? Hän käsittelee heikkouden tunnistamista hyvin useissa kirjoissaan. Psykologisesta, mutta myös kristillisestä viitekehyksestä.

Apostoli35 kirjoitti:

johtuisi uskosta eli usko aiheuttaisi heikkoutta, ei yksikään uskova uskaltaisi lähteä esim. lähetystyöhön tai muuhun avustustyöhön, koska usko imisi kaiken rohkeuden ja voiman ihmisestä. Joskus nuo väitteet ovat hyvin epäloogisia;)

Olet oikeassa, että todennäköisintä ihmiselle on turvautua Jumalaan silloin kun ns. "umpikujassa", eli kaikki inhimmilliset voimavarat on käytetty, joskus jopa kaikki inhimmillinen apu. Mutta on uskoon tullut ihmisiä myös ns. "pintapelastuksena", eli ettei elämässä ole ollut mitään suurempia kupruja. Joku on järkeillyt Jumalan ja Jeesusjutut, toinen taas kääntynyt Jumalan puoleen esim. lapsen synnyttyä, mutta joku toinen taas lapsen kuoltua ison kysymyksen kanssa: Miksi???

Eräs nainen tuli uskoon lapsensa haudalla, hän päätti, että haluaa olla taivaassa lapsensa kanssa .

Eräs kirjailija tuli uskoon, kun alkoi pohtimaan taiteen syvintä olemusta ja kokemista. Myös monet luontokokemukset, kauneus jne. sai hänet kyselemään, että onko tämä kaikki vain naturalismin opettamaa ekosysteemiä, jolla ei ole sen suurempaa merkitystä, kuin lisääntyminen?

Hänestä luonnontieteen antama maailmankuva oli suppea, eikä antanut useisiin kokemuksiin esim. taiteesta ja filosofiasta vastauksia. Maailmassa on paljon "turhaa" lajimme kannalta, jos kaikki perustuu luonnotieteelliseen näkökulmaan. Mutta jos se kaikki "turha" otetaan pois, millainen maailma meille jää? Näitä hän pohti ja tuli siihen päätelmään, että on olemassa jotain Suurempaa, josta tihkuu maalliseen aikaan viestejä.

Oletko lukenut Tommy Hellsteniä? Hän käsittelee heikkouden tunnistamista hyvin useissa kirjoissaan. Psykologisesta, mutta myös kristillisestä viitekehyksestä.

Pulmana meille ihmisille lienee lähinnä se että emme uskalla nähdä itseämme sellaisina kuin me todellisuudessa olemmme. Tässä tuskin on suurtakaan eroa uskovien tai ei uskovien välillä. Joillekin usko antaa sen voimavaran joka antaa rohkeuden kohdata kipeitä kysymyksiä. Yleistykset lienee suuurin este ymmärtämiselle ja vääristää haaintoja ja niistä tehtyjä johtopäätöksiä.
Tiede on paikallaan asioissa joita voi tutkia ja todentaa. Mutta omaa mieltämme ja sen liikettä ei kukaan muu pysty tutkimaan kuin jokainen itse kohdallaan. Jos siihen ei pysty niin toisten ymmärtäminen lienee kovin vaikeata jos nyt ei suorastaan mahdotonta.