Haluaisin tietää, miten Jt:n keskuudessa toimitaan käytännössä, kun joku haluaa antaa anteeksi.
Tuleeko vakavan rikkomuksen tekijän ensin esittää anteeksipyyntönsä, jotta uhri voisi antaa anteeksi? Vai edellyyttääkö seurakunta, että uhri antaa anteeksi, vaikka vakavan rikkomuksen tekijä ei osoitakaan katumustaan eikä anteeksipyyntöään?
Tuleeko vakavan rikkomuksen tekijän ensin esittää anteeksipyyntönsä, jotta uhri voisi antaa anteeksi? Vai edellyyttääkö seurakunta, että uhri antaa anteeksi, vaikka vakavan rikkomuksen tekijä ei osoitakaan katumustaan eikä anteeksipyyntöään?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Raamatussa vakuutetaan, että kun ilmaisemme aitoa, sydämestä lähtevää katumusta, Jehova on halukas, tosiaan altis, antamaan anteeksi
Sananlaskut 28:13
13 Joka peittää rikkomuksensa, se ei menesty, mutta sille, joka ne tunnustaa ja hylkää, osoitetaan armoa.
Vartiotornin mukaan:
Armollinen Jumalamme tietää siis sen, että meidän on mahdotonta olla täydellisen tottelevaisia hänelle, haluammepa sitä sydämessämme miten hartaasti tahansa. Hän vakuuttaa meille rakkaudellisesti, että kun etsimme hänen isällistä armoaan murtunein sydämin, hän antaa anteeksi. Psalmista Daavid sanoi: "Teurasuhreihin Jumalalle kuuluu murtunut henki; särkynyttä ja musertunutta sydäntä et sinä, oi Jumala, halveksi." (Psalmit 51:17.) Jehova ei koskaan hylkää eli käännytä pois sydäntä, jonka syyllisyyden taakka on särkenyt ja musertanut. Miten kauniisti tämä kuvaileekaan Jehovan alttiutta antaa anteeksi!
Merkitseekö tämä kuitenkaan sitä, että voimme pitää Jumalan armoa itsestään selvänä, että voimme puolustella synnin tekemistä luontaisella syntisyydellämme? Ei suinkaan! Jehovaa eivät ohjaa pelkästään tunteet. Hänen armollaan on rajansa. Hän ei suinkaan anna anteeksi niille, jotka harjoittavat kovasydämisesti ilkeämielistä, tahallista syntiä katumatta tekojaan. (Heprealaisille 10:26–31.) Toisaalta kun hän näkee sydämen, joka on "särkynyt ja musertunut", hän on "altis antamaan anteeksi". Sananlaskut 17:3.
"Hän ei suinkaan anna anteeksi niille, jotka harjoittavat kovasydämisesti ilkeämielistä, tahallista syntiä katumatta tekojaan."
w97 1/12 11
Tuon esimerkin mukaan uhri on oikeutettu odottamaan rikkojaltaan anteeksipyyntöä. Ja vaikka ei puhuttaisikaan oikeudesta, niin luulen, että ei ole mahdollista antaa anteeksi, jos vakavan rikkomuksen tekijä ei osoita katumustaan, sovitteluhaluaan ja anteeksipyyntöään.
><
SAMOIN kuin jokaisella on synnynnäinen tarve saada osakseen rakkautta, me kaikki kaipaamme oikeudenmukaista kohtelua.
Amerikkalainen valtiomies Thomas Jefferson kirjoittikin, että "[oikeudenmukaisuus] on vaistomaista ja synnynnäistä, – – se kuuluu yhtä lailla perusolemukseemme kuin tunteminen, näkeminen tai kuuleminen". Tämä ei ole yllättävää, sillä Jehova loi meidät omaksi kuvakseen (1. Mooseksen kirja 1:26). Hän tosiaankin antoi meille ominaisuuksia, jotka heijastavat hänen omaa persoonallisuuttaan, ja yksi näistä ominaisuuksista on oikeudenmukaisuus. Siksi meillä on luontainen oikeuden tarve ja siksi kaipaamme maailmaa, jossa vallitsee tosi oikeus ja vanhurskaus."
><
(lainattu Vartiotornin julkaisusta 1/8 1998)
edelleen vanhin ja olla potkimassa muita ulos järjestöstä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
01.11.2004 kirjoitin tuosta aiheesta keskustelunavauksen. Minulla ei ole siihen paljon lisättävää tänäänkään, joten käyköön tämä linkki vastauksesta:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000099&posting=22000000005199545
Jos joku JT on tehnyt syntiä, niin KENELTÄ hänen tulee pyytää anteeksi?
MITEN tuo anteeksipyytäminen tulee toteuttaa?
>>Jos joku JT on tehnyt syntiä, niin KENELTÄ hänen tulee pyytää anteeksi?
Jos synti on kohdistunut johonkin veljeen ja sisareen, on luonnollista, että synnintekijä pyytää anteeksi tältä ihmiseltä. Toki synti koskee aina myös Jumalaa, joten myös Jumalalta pitää pyytää anteeksi.
Ilman anteeksipyytämistä ei ole olemassa aitoa anteeksiantamista. Näin se vain on.
>>MITEN tuo anteeksipyytäminen tulee toteuttaa?
Jos on kyse synnin tekemisestä ihmistä vastaan, täytyy mennä henkilökohtaisesti tämän luo ja esittää nöyrä sydämestä lähtevä anteeksipyyntö. Jumalalta tätä asiaa pyydetään rukouksessa.
On ehdottoman tärkeää, että anteeksipyytämisen ohella tekee katumukseen liittyviä tekoja. Muuten anteeksipyyntö on vain muodollista sanahelinää. Mitä tekoja sitten vaaditaan? Sellaisia ainakin, että pyrkii korjaamaan mahdolliset vahingot, joita on aiheutunut toiselle, ja päättää lujasti olla tekemättä enää samoja virheitä.
Kun mainitsit, että ihmiseltä pyydetään syntiä anteeksi, niin voiko ihminen antaa synnin anteeksi?
Jos joku JT on vaikkapa sortunut tupakoimiseen, niin keneltä hän pyytää anteeksi... kontrolloiko joku tuota anteeksiantoa/-saamista?
>>On ehdottoman tärkeää, että anteeksipyytämisen ohella tekee katumukseen liittyviä tekoja. Muuten anteeksipyyntö on vain muodollista sanahelinää.
>>Kun mainitsit, että ihmiseltä pyydetään syntiä anteeksi, niin voiko ihminen antaa synnin anteeksi?
Ei ihminen voi tietenkään edes ottaa kantaa synnin tehneen ja Jumalan välisiin asioihin. Jumala voi antaa anteeksi synnit sillä perusteella, että Jeesus uhrasi itsensä KAIKKIEN ihmisten puolesta ja näin sovitti synnit. Mutta ihminen voi antaa lähimmäiselleen anteeksi siinä mielessä, että jos tämä katuu, niin unohtaa tuon lähimmäisen tekemät loukkaukset ja muut väärinteot ja ystävyyssuhde voi jatkua ikäänkuin "puhtaalta pöydältä" ilman menneiden painolastia.
>>Jos joku JT on vaikkapa sortunut tupakoimiseen, niin keneltä hän pyytää anteeksi... kontrolloiko joku tuota anteeksiantoa/-saamista?
Tuossa ei voi pyytää anteeksi keneltään ihmiseltä, koska teko ei kohdistu ihmisiin. Tuo on puhtaasti tupakointiin "syyllistyneen" ja Jumalan välinen asia. Itse asiaan (tupakoimiseen) en halua ottaa kantaa. Niinkuin en ylensyöntiinkään tai liialliseen alkoholin nauttimiseen. Vanhimmat kyllä ottavat mielellään kantaa kaikkeen tuohon. He oikein "uppoutuvat" syyttämään ihmisiä milloin mistäkin asiasta. Armo unohtuu siinä vaiheessa ...
...ihminen voi antaa itseensä kohdistuneen väärinteon anteeksi, mutta ei varsinaisesti syntejä (raamatun mainitsema synninteon anteeksiantaminen toiselle ihmiselle viittaa rikkomukseen, ei syntiin sen varsinaisessa merkityksessä).
>>Eikö Jumala tiedä sitä, katuuko tuo ihminen aidosti vai ei?
Tietää, mutta ihmiset eivät välttämättä tiedäkään, ellei niitä tekoja näy. Ja kuuluuhan väärinteko oikaista, muuten väärinteon kohde ja uhri kärsii vahinkoa.
>>Eikö Jumalan pitänyt nähdä ihmisten sydämiin?
Kyllä näin on.
>>Vai kenelle noita katumustekoja pitää tehdä?
No jos joku veli (sanotaanpa nyt esimerkiksi jonkun seurakunnan sihteeri) esittää valheita jostakin seurakunnan jäsenestä ja "kulkee panettelijana kansan keskuudessa" mustamaalaten tuota veljeä, vanhinten suusta kuultuna "tolppajulistajaa" (useimmat merkinnät julistajakortissa vain ykkösiä, "tolppia"), hänen täytyisi pyytää anteeksi tältä veljeltä. Mutta se ei vielä riitä. Hänen on myös aktiivisesti puhdistettava tuon loukatun veljen maine muiden ihmisten silmissä, joille hän on esittänyt valheita ja vääristelyjä. Tuo maineen puhdistus on tehtävä niin julkisesti, että varmasti kaikki sen näkevät. Muuten tuonkaltaisella anteeksipyytämisellä ei ole käytännössä mitään arvoa. Teot vasta todistavat jotain. Ja uhri saa edes jotain korvausta kärsimyksiinsä.
Israelissa oli muinoin sellainen tapa, että jos tapahtui jotain vääryyttä, väärintekijän oli korvattava tuo vahinko uhrille. Mutta korvaus ei ollut määrältään sama kuin vahinko. Korvaus oli aina SUUREMPI. Katso tätä kohtaa:
*** 22 Mikäli mies varastaa sonnin tai lampaan ja teurastaa sen tai myy sen, hänen tulee korvata sonni viidellä karjalaumasta ja lammas neljällä katraasta. (2. Moos. 22:1)
Jos nykyään noudattaisimme tuota PERIAATETTA, panettelijana kulkevan sihteerin olisi palautettava uhrin maine paljon korkeammalle tasolle kuin se alkujaan edes oli. ;)
on ihan a...sesta.
Raamattukin puhuu "sellaisesta veljeksi kutsutusta"(jt-veljestä) että älkää olko tekemisissä,mutta kuka 10 vuotta sitten heidät jättänyt on veljeksi kutsuttu?
Mutta edelleenkään ei saa sanoa päivää eikä puhutella.
Jättäkää tollaiset puljut!