Olen uusi katolilainen. Kuulin kerrottavan, että eräs katolilainen pappi oli painottanut Sunnuntaimessun olevan erityisen tärkeä ja että siihen osallistumattomuus on suuri synti. Onko näin?
Sunnuntaimessun tärkeys?
Oppilas
1116274
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 24 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 111
Vanhimmat
näin on, ellei ole pätevää estettä (sairaus ym) ja asu, muistamani mukaan, yli 18 km:n päästä lähimmästä kirkosta (oliko näin?). Lauantai-illan iltamessu on myös sunnuntaimessu.
Asun yli 10 kilometrin päässä kirkosta.
tekosyyltä. 10 kilometriä ei ole pitkä matka, sen käveleekin reippaasti varsin lyhyessä ajassa. Olen sen pannut merkille kun on vaimon kanssa käyty sauvakävelylenkillä. Kesäisin tuon 10 kilometriä suuntaansa kävelee ihan ilokseen ja siinä voi samalla ihastella Luojan kaunista luontoa. Mennessä voi miettiä kävellessään mitä asioita siinä ripissä pitääkin muistaa anteeksi pyytää ja samalla kiitellä Kristusta siinä kävellessä eukaristian ihmeellisestä lahjasta ja Hänen uhristaan. Paluumatkalla voi sitten kiittää ja pohdiskella saarnan ja lukukappaleiden sisältöä. Ennen kaikkea saarnan ja evankeliumin. Mikään ei estä tekemästä matkasta reipasta hyötyliikuntaa ottamalla kävelysauvat mukaan. Kyllä niille kirkkorakennuksesta turvallinen säilytyspaikka löytyy vaikka kirkkosaliin niitä ei ole sopiva viedä.
Jos ei kelit ole hyvät tai muuta niin kyllä kai sinunkin paikkakunnallasi toimii julkiset kulkuneuvot (silloin kun eivät ole lakossa) joten hyppää linja-autoon ja anna huristaa. Tai jos olet ajotaitoinen niin voit ajaa omalla autollakin tai voitte järjestää samanmielisten kanssa sunnuntaisin kimppakyytejä Pyhään Messuun ja vuorotella ajovuoroissa.
Erilaisia ratkuisuja on siis vaikka millä mitalla joten eikö se olekin enempi laiskuutta ja mukavuudenhalua jos Messu on liian aikaisin tai liian kaukana! Mukaan vaan reippain mielin. Sunnuntain Messu on Katolilaisen viikon huippukohta.
Nyt kyllä sait syyllisyyden tunnot niskaani tuolla vastauksellasi.
Elän omasta mielestäni kuin kunnon katolilainen, siveellisesti ja Herran nuhteessa, opiskelen Raamatua ja luen säännöllisesti päivittäin Katolilaista katekismusta ja rukouelämäni on kunnossa - tai ainakin harrastan sitä päivittäin.
Mutta tuo Sunnuntaimessuun osallistuminen on kompakiveni. Viimeksi kun siellä kävin, paikalla oli vain puoli salillista. Missä ne muut olivat? Ja mitä tapahtuu, kun en käy Sunnuntaimessussa? Käyn joskus arkisin kyllä. Mitä niille muillekin tapahtuu, jotka eivät käy Sunnuntaimessussa? Ei siellä koko seurakunta näyttänyt olevan viimeksikään paikalla.
kirjoitin edellä vahingossa Pyhän Evankeliumin väärin. Pahoittelen. Hyvää jatkoa sinulle asiaa kyselevä ja reippaita retkiä sunnuntaisin Messuun.
Kirkon mukaan vakava synti eli kuolemansynti että on poissa sunnuntain Messusta ilman pätevää syytä. Sunnuntain päämessun sijasta kelpaa myös lauantain iltamessu tai sunnuntain myöhemmät messut. Älä sinä huolehdi niiden muiden poissa olemisesta ja paatuneisuudesta kun Kristus kutsuu sinua. Sinun itsesi pitää siihen kutsuun vastata ja tomumajasi Messuun hommata. Kyllä Kirkko selvästi sanoo että Katolilaisen keskeinen velvollisuus ja yhdysside Kirkkoon on kuuliaisuuden ohella sunnuntaivelvollisuuden täyttäminen. Se on juuri osallistuminen Pyhään Messuun. Eli pulinat pois ja kirkonpenkkiin!
Älä syyllisty, vaan ohita edelliset vastaukset ja odota, kunnes joku viisaampi vastaa, Elisabeth esimerkiksi. (En ala vastata, kun olen itsekin vielä oppilas.)
Kiitos. Tuota vähän odotinkin, kun Grecianin vastaukset ovat niin ulkokultaisen tuntuisia ja hänen Suomi24:n Galleria-profiilikin antaa kuvan... no, jätän väliin. Negativiista energiaa on turhan paljon muutenkin liikkeellä.
Minulla on tuo Katekismus. Millä sivulla Katekismuksessa sanotaan tuo Sunntaimessuun osallistumattomuuden syntisyys? Tarkistan asian itse.
Miksi minun ja Grecianin viestejä katsoi?
Sheriffi on ystävällinen ja vastaa.
Grecian on aivan oikeassa: KKK:n mukaan syyttä sunnuntaivelvollisuuden laiminlyöminen on vakava synti. Luokituksesta on keskusteltu paljon viime vuosina, mutta Katekismuksessa säilytettiin tuo opetus, jonka mukaan kysymys on vakavasta synnistä. Kirkko siis velvoittaa katolilaiset osallistumaan sunnuntaisin messuun (tai sitä korvaavaan lauantain iltamessuun). Joskus on siis oikeassa Greciankin...
Minulla on tuo Katekismus. Millä sivulla Katekismuksessa sanotaan tuo Sunnuntaimessuun osallistumattomuuden syntisyys? Tarkistan asian itse.
koska kirjoitit juoruilevaan ja sopimattomaan tyyliin tunnistettavista yksityishenkilöistä.
Ahaa... alan pikkuhiljaa ymmärtää tätä Sunnuntainmessun osallistumattomuuden mahdollista syntisyyttä enemmän. En ehkä olekaan niin paha ja syntinen kuin aluksi luulin. :)
että toisin kun tuossa väitetään niin minulla ei ole Galleriasivulla valokuvaa. Sen sijaan on kutinsa pitävää asiaa allekirjoittaneesta ja ajatusmaailmasta.
Asumme enimmäkseen kaukana kirkkorakennuksistamme. Vaikka täällä joku ehdotti reipasta 10 km:n kävelyä joka sunnuntai, niin kyllä se olisi kohtuutonta varsinkin, jos messu alkaa jo kello 10. Jätä tuollaiset ehdotukset omaan arvoonsa.
Asutko sellaisella paikkakunnalla, josta ei todellakaan ole bussi- tai junayhteyttä lähimpään kirkkoon? Eikö samalla seudulla asu muita katolilaisia? Kimppakyyti olisi erinomainen ratkaisu.
Kaikki kristityt pyhittävät lepopäivän eli sunnuntain. Se päivä on Vapahtajamme ylösnousemuksen päivä.
Sunnuntai kuuluu Jumalalle, ei meille. Siis: uskonnon tarkoitus ei ole ihminen, vaan Jumala.
Onko Sinulle helpompaa osallistua lauantain iltamessuun? Sehän on, kuten jo olet vastauksista lukenutkin, sama kuin sunnuntain messu.
Kehottaisin Sinua kysymään paikalliselta papilta, asuuko kotisi suunnalla muita katolilaisia.
Keskustele papin kanssa kirkossakäymisesi vaikeuksista. Saatatte löytää jonkin hyvän ratkaisun.
Äläkä pelkää ottaa yhteyttä seurakuntasi muihin jäseniin. He ovat henkistä perhettäsi.
Siunausta ja onnea!
Kiitos rakentavasta vastauksesta.
Asun paikkakunnalla, jossa en tunne yhtään katolilaista. Asun ja elän yksin. Paikkakunnallani ei ole kirkossa lauantaimessua, perjantaisin ja muina arki-iltoina kylläkin. Sunnuntai-iltana ei.
Arkisin on Messuja, joihin minulla olisi mahdollisuus osallistua. En viitsi mennä Messussa kyselemään muilta ns. kimppakyytejä, koska mielestäni sellainen ei ole soveliasta oudoilta. Kunhan säät muuttuvat leudoimmiksi voin kulkea polkupyörällä Sunnuntaimessuun. Se ei ole mikään ongelma.
Kävin kerran ripillä ja samalla kertaa Messussa täällä. Tämä tapahtui arkena. Se askeettinen ja yksinkertainen arkimessu oli minulle sieluani virkistävä kokemus. Kuten myös tietenkin rippi. Kerran pystyin menemään Sunnuntaimessuun. Mutta jostain syystä minulle arkipäivän Messu sopi kaikessa koruttomuudessaan paremmin.
Ymmärrän Sunnuntaipäivän pyhittämisen. Olen pyrkinyt tekemään niin elämässäni ja teenkin edelleen. Hiljennyn omalla tavallani Sanan ääreen ja pyhitän Sunnuntain kaikelle rauhalle. Rukoilen erityisesti tuolloin paljon. Olen saanut niin paljon ja vastauksia ja hyvää rukouksiini, että olen miettinyt tapaa tai keinoa, miten voisin Jumalaa niistä kiittää. Millaisin teoin? Auttamalla jotain? Ketä? Tekemällä mitä? Rahallista apua minulla ei ole antaa, enkä koe sitä aidoksi auttamiseksi. Olen ajatellut kirjoittaa tästä asiasta paikalliselle Kirkkoherralle. Onko se soveliasta minulle, joka nyt en ole käynyt Sunnuntaimessussa, mutta saanut rukouksilleni niin paljon hyviä vastauksia ja merkkejä?
Tuon ripittäytymiseni jälkeen uskonelämäni on ollut antoisaa ja aivan uudenlaista ja iloista. Olen kiittänyt Herraa jokaisesta päviästä, jonka olen saanut elää ja aloittanut päiväni rukoillen ja Katekismusta lukien. Olen ollut iloinen uskossani.
Nyt tänne Suomi24:n palstalle kirjoitettuani tästä Sunnuntaimessu asiasta, syyllisyys alkoi kasvaa sisälläni ja olen sitä mieltä, että ehkä minun ei olisi laisinkaan pitänyt ottaa asiaa täällä esille, vaan elää uskossani kuten olen tähänkin asti elänyt. Kyllä Herra minusta huolen pitää.
Näen ympärilläni Katolisen kirkon kaksinaismoraalin ja tekopyhyyden, jota liittyy juuri Sunnuntaimessussa näyttäymisessä, mutta olen yrittänyt olla välittämättä siitä. Kyllä Jumala omansa tuntee.
Mikä on minun oikea tapani olla katolilainen? Yhteys seurakuntaan on kutakuinkin nolla, koska en tunne sieltä ketään. Papin olen kerran tavannut ripittäytyessä. Olisivatko nämä arkimessut sopivia minulle? Riittävätkö ne? Millä tätä uskoa mitataan? Arkimessuihin kykenen ja pystyn osallistumaan.
Kiitos tästä mahdollisuudesta osallistua keskusteluun internetin kautta.
narista mistään syyllistämisestä, kun katolisen Kirkon opetus on iän kaiken ollut, että sunnuntaina on käytävä Messussa (tai tosiaan sitä korvaavassa lauantain iltamessussa). Tuota sanotaan sunnuntaivelvollisuudeksi. Kirjoitan tätä työpaikallani, jonne pistäydyin, joten minulla ei ole Katekismusta käsillä, mutta katsopa aluksi vaikka sisällysluettelosta, eiköhän se jo anna osvittaa mistä kohtaa tämä ohje ja sunnuntaivelvollisuus löytyvät. Sunnuntaivelvollisuus koskee myös niitä, joilla ei ole ehtoollisyhteyttä (esim. uudelleen avioituneet), heidänkin tulee osallistua sunnuntain Messuun.
Kun piispa Paul joskus puhui sunnuntaivelvollisuudesta, hän painotti, että Raamatussa sanotaan: usko tulee sanan_kuulemisesta. Yksityiseen raamatuntutkisteluun ei katolisessa kirkossa aikaisemmin ole erityisemmin kehotettu (nykyisin kyllä), vaan aina on pidetty tärkeänä, että sunnuntaisin kokoonnutaan kuulemaan Raamatun lukukappaleita ja yhteiseen eukaristian viettoon.
Katolisessa uskonelämässä yhteisöllisyys on tärkeä asia.
tai itket ja menet messuun!
Vähän mietityttää, jos joillekin armon ilosanoman kuulemisesta on tullut suuri ahdistuksen ja surun lähde.
Miten käyt Sunnuntaimessussa, kun ei ole mahdollisuutta?
Miten mennä lauantaimessuun, jos sitä ei pidetä?
Kun pistäydyt kotona, niin katsoppa Kateikusmuksesta se sivun kohta, jossa tuo Sunnuntaiukaasisi sanotaan ja kerro se minullekin.
Turhapa täältä on ilmeisesti mitään rakentavaa tai ymmärtäväistä keskustelua odottaa, mutta keskustelu antanee kuvan suomalaisen katolialisuuden kirjosta kuitenkin. Meitä on moneen junaan.
Kuten Elisabeth taisi jo ehdottaa, sinun kannattaisi varmaan puhua papin kanssa tästä asiasta. Seuraavan kerran kun menet ripittäytymään ja keskustelemaan hengellisistä asioista, niin ota tämä esille. Kerro että asut yli 10 km päässä ja kuljetusta ei ole tai kimppakyytiä ja messuvelvollisuus painaa omaatuntoasi. Olen aivan varma että hän ymmärtää tilannettasi ja auttaa löytämään ratkaisun, että pääset sunnuntaina Messuun. Hän tuntee seurakuntalaisensa, ja voi ehkä tutustuttaa sinut joihinkin, joilla on auto ja joiden kyydissä voisit näin talviaikaan päästä. Minusta tätä kannattaa yrittää.
Ja ehkä hän voi auttaa myös samalla siinä, että pääset enemmän seurakuntaan sisälle ja tutustut muihin katolilaisiin. Yleensä seurakunnissa on myös jotain Messuaikojen ulkopuolella tapahtuvaa toimintaa. Niissä myös voi helmpommin tutustua muihin katolilaisiin, ja pappi voi varmaan kertoa sinulle myös niistä.
Mieleeni tuli, että kun sinusta tuli katolilainen, niin sinulla oli kummi... Yleensä kummin velvollisuutena on myös auttaa näissä asioissa (tutustuttaa enemmän kirkon toimintaan ja auttaa uskoa koskevissa kysymyksissä). Mutta joskus tietysti voi olla, että kummi ei kuitenkaan tule niin läheiseksi henkilöksi että hänen kanssaan voi näitä asioita ottaa esille, hän sattaa muuttaa pois, tms... En tiedä tlannettasi tarkemmin joten vaikea siltä osin kommentoida, mutta jos sinulla on läheiset välit kummisi kanssa, niin puhu ihmeessä myös hänelle tästä.
Tässä nyt tuli joitakin ajatuksia... On totta, että katolilainen on velvollinen osallistumaan sunnuntaina Messuun, mutta totuus on, että joskus Diasporassa tilanteet voivat olla vaikeita (esim. yli 10 kilometrin tarpominen jalkaisin lumituiskussa ja 15 asteen pakkasessa talvella). Joten siksi, vaikka voimme Katekismuksesta lukea Kirkon käskyn, niin on tärkeää myös puhua papin kanssa omasta henkilökohtaisesta tilanteesta, niin hän, koska on rippi-isäsi ja tuntee tilanteesi, on paras henkilö arvioimaan onko sinulla matkan takia pätevä syy olla osallistumatta, ja voi varmasti auttaa sinua asiassa.
Jos et pääse Sunnuntaimessuun pätevän syyn takia, niin tärkeää on, että kuitenkin pyhität päivän Jumalalle (kuten kerroitkin että teet). Voit esim. rukoilla ruusukon, ja jos sinulla on pieni vihko tai "missale" jossa lukee Messu, niin voit myös lukea kotona Messun siitä, ja tehdä hengellisen kommuunion. Myös netistä löytyvät päivän Messun lukukappaleet, esim. jos osaat englantia niin hyvä linkki on www.ewtn.com jossa on myös paljon muuta tietoa katolisuudesta, sekä katolinen netti-TV josta tulee paljon erilaisia ohjelmia.
Siunattua paaston aikaa, toivottavasti löydät avun Messussa käynnin vaikeuksiisi.
Voitko tarkentaa, mitä viestilläsi tarkoitat?
Toki minulla oli kummi. Se oli lähinnä muodollisuus, joka kuuluu kaavaan. En ollut ennen vahvistuksen sakramenttiä tavannut häntä enkä ollut sen jälkeen hänen kanssaan missään yhteydessä.
Rippi-isäni on Isä Ryszard Misc, jolla varmasti olisi hyvä ratkaisu tähänkin asiaan ja hän tuntee minut hyvin. Täkäläisen papin olen tavannut kerran, silloin ripillä.
Taidan kirjoittaa seurakunnan papille kirjeen ja kysyä tätä asiaa häneltä kirjeitse. Pitäisi se kait niinkin hoitua. Turha täällä Suomi24:n palstalla näin sielulle herkkiä asioita on puida.
Kiitos sinulle vastauksesta - ja kaikille muillekin. Ne auttoivat paljon. Jos ei muuta niin ainakin herättivät pohtimaan tätä probleemaa.
Siis sheriffi anteeksi, että menee aiheen viereen, mutta Grecianin lanseeraama villi Isojen Alkukirjainten käyttö alkaa mennä hiukan järjettömäksi, kun Messuaikoja ja Diasporaa aletaan kunnioittaa niillä. Tiedoksi sinulle rcf: messuajat ovat käytännön kysymys, diasporassa eläminen on arkista todellisuuttamme. Näitä asioita ei tarvitse pitää pyhinä tai muuten erikoiskunnioitusta kaipaavina.
Tekstejä ei ole kiva lukea, ajatus poukkoilee, kun niitä isoja kirjaimia on liikaa.
"Rippi-isäni on Isä Ryszard Misc, jolla varmasti olisi hyvä ratkaisu tähänkin asiaan ja hän tuntee minut hyvin. Täkäläisen papin olen tavannut kerran, silloin ripillä."
Isä Ryszard Misc on ollut poissa Suomesta jo ainakin seitsemän vuotta. Oletko ollut ripittäytymättä kaiken aikaa, jos vasta nyt olet kerran ripittäytynyt? Outoa.
tuo on se ohje ja velvoite, jonka Kirkko jokaiselle jäsenelleen antaa! Jos on Messuun osallistuminen kerran viikossa Herran päivänä liikaa, niin silloin ei selvästi ole oikeassa paikassa katolisen Kirkon jäsenenä! Itse olen vauvasta asti saanut perheessäni oppia asian ja tuntenut tuon velvoitteen itsestään selvänä osana katolisuutta. Olen tietenkin myös pyrkinyt täyttämään velvollisuuden parhaani mukaan.
Kyllä sunnuntaivelvoite ja paastosäännöt tietojeni mukaan tulevat jo varhain esiin myös infokursseilla ja katolista Kirkkoa esittelevässä aineistossa, joten jos on liikaa vaadittu, niin älkää liittykö! Messu sunnuntaina kun on katolisen maallikon elämän ydin ja voimanlähde, se on katolisen opetuksen perusasioita.
En välttämättä halua retostella omia asioitani tällä palstalla liiemmälti, koska vastaanotto on ollut vähintäänkin "kirjavaa", mutta kuitenkin.
Miten niin "outoa"? Olen ollut ripittäytymättä n. viisi vuotta. Nyt sitten muutama viikko sitten kävin ripillä. Se oli erittäin puhdistava kokemus.
Turussa yritin mennä kerran ripille (Isä Ryszard oli tuolloin jo muuttanut pois), mutta tällä papilla "ei ollut aikaa". Hänellä oli tärkeämpää tekemistä kännykkänsä kanssa. Tunsin itseni torjutuksi. Myöhemmin hän siirtyi opiskelijaksi Åbo Akademiin.
Mutta onneksi Turussa oli Birgittalaissisaret, jotka olivat kuin enkeleitä siinä kirkon temmellyksestä. Sain Birgittalaissisarilta paljon apua mm. ystäväni kuolintapauksessa. Taaskaan papilla ei ollut aikaa. Tai tarkemmin hän tokaisi asiaan: "Sellaista sattuu". Tämä oli eri pappi kuin tämä "kännykkäpappi".
Muistan lämmöllä Isä Ryszardin kanssa käymiäni pitkiä hengellisiä keskusteluja, samoin Piispa Paulia. Heillä oli aikaa. Jostain syystä heillä oli aikaa.
Kirjotin muuten hetki sitten täkäläiselle papille sähköpostia. Katsotaan mitä hän tuumii tähän "sunnuntaimessu probleemaani". Yritin myös saada huomiseen Messuun autokyydin, mutta se olisi ollut mahdollista vasta klo. 13. Että yrittänyt ainakin olen.
Tarkoittaako tämä sinun mielestäsi, että Sunnuntaimessu ei olisikaan pakollinen, jos siihen on hankala/mahdoton osallistua?
annettu edellä runsaasti vinkitystä ja innostusta siihen, miten pääset sunnuntaina messuun! Taitaa vain mukavuudenhalusi tulla esteeksi toteuttamiselle. Muista kuitenkin, ettei se ole Kirkon vika!
Eikö sinulle muka ole kotona tai informaatiokurssilla opetettu sunnuntaivelvollisuudesta? Minun on mahdoton uskoa tuota, joten päättelenkin, ettet ole katolilainen lainkaan vaan hillut täällä pilantekomielessä. Olet siis niitä trolleja. Jos olisit katolilainen, et tästä asiasta kirjoittelisi ja kyselisi noin pöhköjä. Me katolilaiset kun opimme sunnuntaivelvollisuuden jo ihan äidinmaidossa ja luulisi sen käännynnäisillekin selviävän kun Kirkkoon liittymistä harkitaan ja puuhataan. Joten kaveri kuule, ei mene juttusi läpi!
että usein parjaamasi Grecian on asiassaan oikeassa?
Mies osaa olla melko ärsyttävä joskus, arrogantti, mutta kyllä hän Kirkon opetuksen ja Katekismuksen tuntee. Niin meidän kaikkien uskovien tuleekin.
Nyt jäi trolli kiinni ja housut kintuissa! Mitähän tarvetta se tuokin pelleily mahtoi palvella. Kuules "Oppilas" valehtelu on synti sekin!
Olen katolilainen ja olen tosissani. Olisi kat minulla muutaklin tekemistä lauantai-iltana, jos tämä asia ei vaivaisi minua.
Kotonani ei ole opetettu minulle mitään katolilaisuudesta, koska vanhempani (tai tarkemmin isä) on ankara ateisti. En käynyt koulussa edes uskontotunneilla. Myöskään informaatiokursseilla en käynyt. Otin vahvistuksen sakramentin vastaan Piispa Paulin Messussa niihin aikoihin, kun hän täytti 70 vuotta.
Kuka minulle täällä on antanut vinkkejä mennä Sunnnuntaimessuun? Muuta kuin sauvakävellä sinne "vaimon" kanssa. Minulla ei ole vaimoa.
Yksin tämä asia näyttää pitävän ratkaista niinkuin moni muukin asia. Mutta eteenpäin mennään.
Älä pilkkaa minua vakavassa asiassa.
jossa on autoja, linja-autoja ja hyvä tieverkosto, noin 10 kilometriä EI OLE Kirkon tarkoittama pätevä syy. Päteviä syitä ovat esim. sairaus, työmatka tai muu matka, lastenhoidon järjestelyn vaikeudet, läheisen sairaus, oma työ (jos vaikkapa lääkäri, sairaanhoitaja tai palomies on tuolloin työssään) - tämäntyyppiset asiat... Tai siis todella huomattava ja vaikeakulkuinen matka kirkolle, mitä oletusta ei kuvauksesi kylläkään tue. Pätevä syy on siis muuta kuin nätimpi kuorrutus laiskuudelle tai mukavuudenhalulle!
Kuten sanoin: kirjoitin jo kirkkoherralle eli seurakunnan papille. Katsotaan mitä hän sanoo. Uskon enemmän häntä kuin nettipalstan nimettömiä suunpieksäjiä. Vai että vielä laiska?
antaneet ystävällisiä vinkkejä ainakin Grecian ja Elisabeth. He kirjoittivat kävelyn ohella myös kimppakyydistä, autosta ja julkisista kulkuvälineistä... Jos on trolli, niin luulisi että lauantainahan se vasta mukava olisikin trollata vapaaillan ratoksi.
Ketään ei voida ottaa Kirkon jäseneksi ilman että hänellä on Kirkosta, sen opetuksesta ja velvoitteista sekä lahjoista riittävät tiedot joko yksityisopetuksen tai informaatiokurssin kautta. Jos olisit katolilainen, olisit saanut jommalla kummalla tavalla jo kauan sitten (ennen Kirkkoon liittymistäsi) tietoa sunnuntaivelvollisuudesta. Joten sallinet minun pitää epäilykseni.
P.S. Sauvakävely on sallittua myös naisille sekä vaimottomille miehille. Kun menet liikkeeseen ostamaan kävelysauvat, sinulta ei kysytä siviilisäätyä eikä avioliittotodistusta.
täällä pilkkaat meille katolilaisille vakavaa, tärkeää ja pyhää asiaa, nimittäin Pyhään Messuun osallistumista.
Höpötyksesi on osoittanut, ettet mitenkään voi olla katolilainen. Totesin vain sen, en pilkannut ketään.
Älä välitä näistä pilkkaavista viesteistä. Hienoa että olet päässyt jo asiassa eteenpäin! Siunausta matkallesi.
Kävin noin vuoden päivät Isä Ryszardin kanssa iltaisin pitkiä hengellisiä keskusteluja pappilassa ennen vahvistuksen sakramenttiä. Isä Ryszardilla oli kyllä ihan eri ote uskon asioihin kuin mitä tällä palstalla vilisee. Ne olivat enemmän syvempiä sisällöltään kuin muotoseikkoja. Toki kävimme niitäkin läpi, mutta mihinkään tämän keskustelun kaltaiseen ulkokultaiseen paatokseen en koskaan Isä Ryszardin kanssa törmännyt.
Kävin Turun aikanani Messussa pari-kolme kertaa viikossa. En koskaan sunnuntaisin, syystä. Samoin toimin vapaaehtoisena Katolisen hautausmaan siivoajana ja hoitajana, vaikka olen ammatiltani toimittaja.
Kyllä se tästä. Luulin vain että tällä palstalla olisi saanut asiallisia vastauksia katolista uskoani vaivaavaan kysymykseen. Tuo ulkokultaisuus ja kirjoittajien itsensä ylentäminen tavallaan vahvisti uskoani, joten jotain hyötyä kait tästäkin oli. Kiitos sinulle nimim. rcf tuesta!
Ihan hyvä kysyä papilta, mutta loppujen lopuksi päätät asian itse. En tiedä, pitääkö sääntöjä noudattaa vain sääntöjen itsensä takia. Jos ajan myötä sisäistät säännöt ja alat ymmärtää niiden mielekkyyden ja koet sunnuntaimessun siunaukselliseksi, mutta et kuitenkaan halua mennä sinne ja saada sitä siunausta, niin ehkä sitten on synti jättäytyä messusta.
Ilman muuta myönnän, että Grecian on tässä asiassa oikeassa. Sunnuntaivelvollisuus katolilaisilla on, ja se on myös yhteinen ilo, velvollisuuden ohella.
Sanot, että olen usein parjannut Greciania. En ole omasta mielestäni parjannut, vaan pyrkimykseni on (sheriffinä) ollut pitää keskustelu asiallisena.
Kiitos vastauksestasi! Tuossa viimeisessä, pitkässä virkkeessäsi se olennainen kait tulikin sanottua. Kiitos.
Viestini oli yleisellä tasolla ja vähän maallisellakin (se ei tietenkään ole mikään excuse)sillä tavalla, että muutama tuttavani ei oikein mielellään mene messuun, kun ei siellä ole enää ketään tuttuja eikä yhdessä rukoilemisen henkeä ei ole. Yhtäkkiä kirkko on täynnä ihan vieraita ihmisiä ja kokonaisia ihmisryhmiä, jotka puhuvat vain keskenään. Jos myös ennen on käynyt esim. joka toinen tai joka kolmas sunnuntai messussa ja on kokenut yhteyden kirkkoon eläväksi,myös jos on käynyt viikolla iltamessussa nopsempaan, nyt tulee syyllinen olo kun selaa viikottain kalenteria ja miettii mistä omasta tai lasten menosta/harrastuksesta pitää tinkiä, että messuun pääsee. Valitettavasti monet muutkin sosiaaliset menot keskittyvät viikonloppuun, kun ihmiset ovat viikolla ihan burn out. Ja messu kun ei edes virkistä, kun saarnat ovat sitä mitä ovat: syntiä, syntiä ja vielä kerran syntiä. Olen pahoillani etten osaa paremmin vastata kysymykseesi ja arvaan, että moni nyt pyhästi vihastuu tästä kommentista: ei ole enää kiva käydä messussa, vaan väsyttää vaan. Joo, arvaan jo, että minulle vastataan: ei messu ole mitään "kivaa"! Mutta juuri tästä halusinkin keskustelun avata...
Hyvä vastaus, kiitos. Ja hyvä keskustelun avaus. Omasta vinkkelistäni katsoen on vielä sellainenkin seikka, että kaikilla ei ole autoa tai edes ajokorttia (kuten minulla). Paikallisliikennekään ei ole joka paikassa yhtä toimiva kuin Helsingissä. Ja ihmisillä voi olla työmenoja. Maailma pyörii ja asioita tapahtuu myös viikonloppuisin ja sunnuntaiaamuisin. "Tekosyitä", "laiskuutta" ja Pyhää Vihaa! Sitä pian satelee. Pidellään huiveista kiinni! :)
että joillekin Pyhä Messu, Kirkon liturgisen elämän huipentuma, ei ole yhtä viihdyttävä kuin Klaara-tädin nimipäivät tai entisvanhaiset television lauantaitanssit. Pahoittelen ystäviesi puolesta, ikävää kun heillä on tylsää. Kaikkea se Kirkko vaatiikin - että pitäisi sunnuntaisin viitsiä vääntäytyä kiittämään ja ylistämään ylösnoussutta Herraamme ja murtamaan Elämän Leipää ja vieläpä katolisten sisartemme ja veljiemme joukossa. Törkeää! Todella epäviihdyttävää ja aataminaikaista! Tosin siinä menossa pysyisi paremmin mukana ja sisariin ja veljiinkin tutustuisi paremmin, jos kävisi joka kerta eikä vain silloin kun sattuu kalenterissa rääppönen löytymään tärkeämpien ja hauskempien menojen lomassa.
Onneksi Kirkko ei määräyksissään ja opetuksessaan lotkauta korvaansa tuollaisille marinoille, joita juuri ystäviesi suulla toit esiin. Kirkko ei ole mikään viihdeyksikkö, Kirkko on pelastuslaitos. Jos ei pelastus ja Totuus kiinnosta, niin eipä se sitten näytä tuö tylsä Messukaan Sanan julistuksineen ja Herramme Ruumiin ja Veren jakamisineen kiinnostavan. Onhan sitä tosiaan niin paljon tärkeämpiä ja hauskempia menoja sunnuntaiaamuisin.
Näiden nykynuorten kanssa ei tiedä itkeäkö vai nauraako. Itkeä pitäisi, puolestanne.
En ymmärrä, missä asut! Siellä ei ole teitä, ei ole julkisia kulkuneuvoja, et tunne ketään seurakunnastasi ja kuitenkin lähimpään katoliseen kirkkoon ei ole kuin kymmenkunta kilometriä. Jo on erikoiset olosuhteet! Kesällä voit aivan hyvin kävellä ja ikävämmillä ilmoilla aja linja-autolla, sovi kyydistä seurakunnassa tai tilaa vaikka taksi.
jututtanut noin vuoden ajan, tuskin ainakaan katolista Pappia, jos ei kerran ole noiden opastuskeskusteluiden aikana tullut esiin aihe sunnuntaivelvollisuus ja sen täyttäminen. Se on kyllä vanhastaan hyvin tärkeä asia ja opetetaan aina varhaisessa vaiheessa lapsille ja kääntyville. Kuka lie tekeytynyt sinulle "Papiksi" ja vetänyt nenästä...
Kirkon opetuksen välittäminen on Papin tehtävä siinä kuin muutkin keskustelut. Syvällistä hengellistä keskustelua ei ole sellainen, että maallikko kuvittelee omia "totuuksiaan" ja sitten markkinoi niitä katolisen Kirkon oppina!
Kirkko on opettajamme, me olemme oppimassa emme opettamassa Kirkkoa.
en ole havainnut ulkokultaista paatosta vaan asiallisia esityksiä siitä, miten Kirkkomme opettaa sunnuntaivelvollisuudesta. Jos noin pienenkin Äidin esittämän pyynnön täyttäminen on sinulle noin vastenmielistä, ei taida katolinen Kirkko tosiaankaan olla sinulle oikea paikka. Minulle Messuun pääseminen on ikuisesti ilon, onnen ja nöyrän kiitoksen aihe.
Kunnioituksesta kertovaa kirjoitustyyliä täällä ovat käyttäneet esimerkiksi rousku, Ignatius ja LLL jo kauan ennen kuin esimerkiksi Grecian tai vaikka allekirjoittanut edes olivat listakeskusteluun mukaan liittyneet. Joten nostapa katseesi, jos kerran sylttytehdasta haeskelet! Miksi kunnioituksen osoittaminen luovuttamattomia arvoja ja niiden edustajia kohtaan näyttää olevan kuin punainen vaate joillekin sellaisille, jotka kuitenkin väittävät olevansa katolisen Kirkon lapsia? Kyllä katolisuuteen on aina kuulunut kuuliaisuus ja kyky kunnioittaa itseään pyhempiä ja arvokkaampia, vaikkei se nykynuorisoa huvittaisikaan. Pakko kai uskoa, että maallistumisen etenemisestä ne nuokin ilkeät kommentit kertovat.
kauniissa säässä suihkaisee pyörällä todella nopeaan ja näppärästi. Entäpä mopedi, olisiko se kohdallasi sopiva vempele? Lämpimästi vain päälle, niin mopedillahan matka taittuu rivakasti talvipakkasillakin. Katsopas nyt, kun on vähänkään halua, keinot löytyvät kyllä. Mutta tässähän ongelmana ei olekaan huono tieverkosto ja lakkoilevat linjabiilikuskit vaan lorvikatarri. Siihen suosittelen lääkkeeksi rukousta, nöyrtymistä ja oman syntisyyden tunnustamista, itsetutkistelua rukouksen hengessä ja tavallistakin ahkerampaa Pyhään Messuun osallistumista. Rukous on todella voimallinen lääke.
Jos nyt kuitenkin jättäisit arvostetun Isä Ryszard Misc'in rauhaan tuolta suunnattomalta raivoltasi. Hän on hyvä mies ja ennen kaikkea hyvä katolilainen pappi ja on sääli, että hän muutti Suomesta pois. Kaipaaman varmasti jäi moni muukin kuin minä.
raivoa vaan puolustan rauhallisesti Äitiäni. Totesin vain, ettei katolinen Pappi voi olla ottamassa ketään Kirkon täyteen yhteyteen ilman että "katekumeenille" olisi tehty selväksi sellainenkin uskonelämään kuuluva perusasia kuin Messun merkitys katolilaisen elämässä ja Kirkon vaatimus sunnuntaivelvollisuuden täyttämisestä. Tuo asia ei miksikään muutu vaikka miten venkoilisit ja satuilisit isä Ryszardin päälle.
Kirjoituksesi ovat täynnä raivoa ja vihaa. Sinkoilet sitä milloin minne, milloin tänne. Ehkäpä se helpottaa pahaa oloasi, kun saat purkaa ylimääräiset energiasi täällä nettipalstalla. Mutta toivon, ettet sotke uskonpilkkaa lähentelevään raivoosi Isä Ryszard'ia, jolta mm. minä olen saanut aivan riittävät valmiudet katoliseen hengelliseen elämään. Varsinkin näinä päivinä olen Isä Ryszardille erityisen kitollinen ja tunnen itseni etuoikeutetuksi saatuani olla hänen niin ainutlaatuisessa opissa.
Hyvä oppilas, kertoisin sinulle vielä yhden tosijutun. Kerran oli, siis oikeasti, Vietnamissa sodan aikana kirurgi, joka leikkasi leikkaamasta päästyään haavoittuneita. Sitten hän sai amerikkalaisen pomon, siis jonkinmoisen ylilääkärin, joka koko ajan motkotti, että vietnamilainen leikkaa huonosti tällä tavalla ja tuolla tavalla ja sillä tavalla.... Lopulta vaatimaton vietnamilainen kirurgi riisui kauniisti leikkauskäsineensä, laski ne hyvin rauhallisesti leikkauspöydälle kesken leikkauksen, jossa häntä oli koko ajan nöyryytetty, kumarsi ylilääkärille ja sanoi itämaisen hillitysti: "I am not happy anymore" ja poistui paikalta -lopullisesti.
Kun itse katselen mitä viime vuosina ympärilläni on tapahtunut ja luen mitä esim, ProPiispamme ja Crecian kirjoittavat, tekisin mielelläni samoin. I am not happy anymore. Tämä kokemus on aivan jotain muutta kuin mistä ProPiispamme kirjoittaa, laiskuutta, haluttomuutta, uppiniskaisuutta, kunnioituksen puutetta, mukavuudenhalua,jne. Ei. Vain I am not happy anymore.
Niin... en tiedä. Pimeitä aikoja elämme. Ehkä ei olisi minun kannattanut ottaa tätä messuaihetta esille täällä Suomi24:n foorumilla. En tunnista näistä vastauksista sitä katolisen kirkon henkeä ja armoa ja iloa, mihin aikoinaan liityin. Ehkä on parempi parempi taivaltaa yksin Herran kanssa tätä uskon taivalta. Ehkä tulee vielä ajat, jolloin nämä ulkokullatut pasuunaan toitottajat ja kirjanoppineetkin huomaavat pienuutensa tässä universumissa. Ehkä on parasta yksin kaikessa rauhassa mennä kirkkoon. Ja rukoilla siellä Herran armoa.
ole katolilaisen asenne uskoonsa: meille on tärkeää yhteys seurakuntaan ja hiippakuntaan ja niiden kautta maailmanlaajuiseen kokonaiskirkkoon ja Pyhään Isään. Meille on tärkeää vaellus yhdessä ja messun viettäminen yhdessä, aivan kuten Schottenham yhdessä kohtaa sinulle vastaakin. Me katolilaiset haluamme elää tiiviissä yhteydessä Kirkkoon ja meille on ominaista yhteisöllisyyden korostus.
Se, että monet henkilöt ovat ystävällisesti kertoneet sinulle kysymiäsi asioita ja valaisseet Kirkon opetusta, on kiitoksen arvoinen asia. Sen sijaan "kiität" heitä nimittelemällä aiheetta tekopyhiksi ja pasuunansoittajiksi ja ties miksi!
Minusta sinulla on tuossakin viestissäsi sellainen pietistinen henki, että uskoisin sinun viihtyvän paremmin luterilaisessa yhteisössä.
Miksi sinä kehotat tavallista katolista rivijäsentä pois Katolisen Kirkon parista? Meillä ei ole varaa menettää yhtäkään jäsentä enää. Jäsenkato on nousemaan päin muutenkin. Tässä katolilainen veli/sisko vain kyseli uskonopin tarkkuutta. Ei hän suurempaan "syntiä" tehnyt ja sinä olet jo häntä karkoittamasta pois Kirkon piiristä.
näyttää siltä, ettei hänen mentaliteettinsa edusta katolista uskoa vaan pietismiä, joten hän löytäisi ehkä paremmin luterilaisuudesta hengellisen kotinsa. En ole karkoittamassa ketään halusin vain kertoa kirjoittajalle, että toinen spiritualiteetti vastannee hänen tarpeitaan ja lähtökohtiaan paremmin.
Pyhässä Katolisessa Kirkossa meille on tärkeintä pyhityksen laatu ja uskon vilpittömyys, ei väkimäärä. Meidän ei ole tarpeen kaupata kenellekään alennuksella kallista uskon aarrettamme. Uskoa ja Kirkon opetusta ei tule vesittää suuren maksajamäärän toivossa, Kirkko ei ole mikään halpahalli tai muu kauppa, joka tavoittelisi voittoa ja suurta asiakaskuntaa!
Mutta hänhän näyttää jo löytäneen hyvin ja antoisalla tavalla hengellisen kotinsa Katolisesta Kirkosta ja sinä olet häntä sieltä pois häätämässä. Miksi?
ole häätämässä ketään mihinkään. Lopettaisitko ystävällisesti sanojeni vääristelyn, kiitos. Hänen valituksensa ja syyttelynsä ja oudot väitteensä koskien mm. katekumeeniaikaansa jo kertovat, ettei hän todellakaan ole löytänyt hengellistä kotiaan Pyhästä Katolisesta Kirkosta.
sallit, että pyydän Sinua oman sielurauhasi tähden, älä turhaan vastaile sellaiselle, joka ei itsekään tiedä mitä hän halua sanoa. Hän on kuumia tuntemuksia täynnä ja se yksinkertaisesti estää häntä ajattelemaan. Mutta kun kerran puhutaan isä Misistä, kerron Sinulle hauskan tarinan, jolla oli kaksi osallistuja. Hän itse ja vähäpätöisyyteni. Oli kuuma kesäpäivä Stelliksessä. Leena oli pyytänyt meitä poimimaan mahdollisesti kaikki kivet vastaperustettuun nurmikenttän pinnalta. Aurinko porotta ja kaksi urhea poimii eri kokoisia kiviä melko epäedullisessa asennossa. Aika kuluu ja isä Mis yhtäkkiä pyytää minua, että minä ruiskuttaisin suoraan häneen RAIDia. Hän sulki silmänsä ja minä tottelin. Sitten hänkin teki minulle samaa, hyttyset olivat jo syömässä meitä. Taas aika kuluu. Mis nousee pystyyn, kasvot jo lilavärisenä ja sanoo seuraavaa: Lorand, tämä on kuin Jumalan rakkaus. Ei lopu koskaan! Jatkettiin itsekidutusta yhteisymmärryksessä. Sellainen hän on.
"onnen ja nöyrän kiitoksen aihe" jnka jälkeen moukaroin Oppilasta mielin määrin.
Vastaan vielä tähän kirjoitukseen, vaikka sanoinkin että asia on puolestani loppuunkäsitelty. Niinkuin muuten onkin tällä palstalla. Olen saanut aloittamaani kysymykseeni tänään asiallisen, ymmärtäväisen ja uskossani eteenpäin kannustavan vastauksen riittävän arvovaltaiselta taholta.
Rukoilin paljon tämän asian puolesta viime yönä. Vastaukseni tähän aloittamaani kysymykseen oli oman sielunrauhani kannalta ratkaiseva ja helpottava. Se auttaa myös minua eteenpäin Katolisessa uskossa.
En välitä siitä mitä täällä nimimerkkien takaa minusta ja minun uskostani sanotaan. Olen löytänyt sielulleni rauhan ja ratkaisun tähän esittämääni yksinkertaiseen kysymykseen. Kiitän kaikkia ja toivotan rauhallista sunnuntain jatkoa.
Isä Ryszardista minullakin muuten olisi monta hauskaa ja mukavaa tarinaa. Hän on ainutlaatuinen ihminen.
näyttää tihkuvan erityisesti tuo Oppilas sekä kaikenmaailman Piispan ja Paavin auktoriteettia vastustavat. Että siltä pohjalta. Jospa kuitenkin olisimme kaikki sensuroimatta toisiamme ja lakkaisimme esittämästä tuollaisia ehdotuksia, ettei NN:lle kannata vastata. Kyllä meistä jokainen on vastauksen arvoinen. Kristitty yleensä muistaa tuon muistuttamattakin.
jutut, Pii, ovat sellaisia, että trollin nimen olet ansainnut, kummallista riidan haastamista.
Kyllä tämä 3,141562.... (muuten Pii) on sitten kamala ihminen. Puhuu koko ajan ja ottaa esiin kaikenlaista niinsanottua asiaa ja kun niitä juttuja lukee - tietysti väkipakolla - tajuaa saamari, että hän puhuu asiaa! Inhottava tapaus!
Muuten vakavasti puhuen. Elämme sellaisia aikoja, että pelkästään nykyhetkestä puhuminen on kirkonvastaista toiminta. Hitto, nyt olen puhunut itseäni pussiin! Onko kirkon toiminnassa jotakin kristinuskon vastaista? No niin, tästäkin näet, kuinka tuhoisaa tuon Piin toiminta on! Olen ihan sekasin, odota vaan Pii, minä vielä näytän sinulle oikean mallin!
Ensin pieni korjaus, isä Ryszardin sukunimi kirjoitetaan Mis, ei siis mitään mitään c-kirjainta perään. Sen sijaan sukunimen s-kirjaimen päälle saisi tietenkin laittaa heittomerkin...
Minusta Oppilaan 'narina' on täysin turhaa. Ja hänen huolensakin on jokseenkin vaikeasti ymmärrettävää: Jos ei ole käynyt ripittäytymässä 5 vuoteen, niin ei siinä konkurssissa enää Sunnuntaimessun jättäminen väliin tunnu missään.
Sinulla ei ole mitään oikeutta puhua konkurssista jonkun toisen ihmisen uskonelämän suhteen. Oppilas tässä kyselee ja etsii mahdollisuutta lähentää suhdettaan nykyiseen seurakuntaansa, eikä hän tosiaankaan ansaitse sinun farisealaista ilkeilyäsi. Sellainen ei ole kunniaksi sinulle eikä hyödyksi kenellekään.
mitään ilkeilyä tai farisealaisutta, vaan ystävällinen vastaus toisen kysymyksiin ja erehdyksen korjaus siinä nimenkirjoittamisessa. Kyllä kai se nyt järkikin sanoo, että jo on ollut 5 vuotta ripittäytymättä joulut ja pääsisäiset, paastonajat, isot ja pienet synnit, niin kyllä siinä on asettunut jo tanakasti Kirkon ulkopuolelle. Paluu toki on aina mahdollinen, Jumalan armo on rajaton. Mutta paluu pitää tehdä katuen ja nöyränä, ripissä tuota hirveää henkistä laiskuuttaan ja Kirkon käskyjen laiminlyöntiä itkien katuen. Sitten voi taas nöyränä mutta kiitollisena anojana päästä Herran Pöytään. Luulisi että tuolloin on Messu-uhri niin kallisarvoinen, että vähintään joka sunnuntai haluaa Pyhään Messuun päästä.
Aina voi katua ja kääntyä, sillä Jumala on rakkaus!
minäkin: ei tosiaan ole muka autoa eikä ajokorttia eikä muka linja-autot kulje (kulkeehan ne kaikkialla kunhan lopettavat turhat lakkoilut), Kirkossa ei muka ole messuja muuten kun yksi aamulla sunnuntaina (höpö höpö). Muitten antama kyyti ei muka kelpaa kun ei tunne - no siinähän sitä tutustuisi! Voisi vaikka Kirkkoherralta kysyä kysyisikö tämä joltain samalla perällä asuvilta josko kyytiä saisi vaikka bensarahan hinnalla. Kävely on mukavaa ja terveellistä nätillä ilmalla ja Suomen kesähän on ihana! Mutta ottiko valittaja kuuleviin korviinsa ehdotuksia että nätin matkan kävelee tai pyöräilee ihan ruumiin ja mielen terveydeksi. Ja toden totta: sitä vaikka taksilla surauttaa noin tärkeän matkan eikä se ketään konkurssiin vie ja siinä saa hyvän mielen samalla kun saa auttaa taksiyrittäjää ja työllistää. Ja taksipelvelu pelaa kyllä ihan kaikkialla Suomessa. Kelpasiko trollille yksikään asiallinen ehdotus? No ei. Aina löytyi uusi marinan aihe ja lisää valituksen käninää ja turhaa ja keksittyä pulinaa. Ja kehtasi vetää mukamas Isä Misinkin juttunsa takuumieheksi ja koitti vetää lokaan Papin arvokkaan nimen! Eli ei ollut koko kirjottaja oikealla asialla liikkeellä vaan keksi omasta päästään tyhmyyksiä ja koitti häpäistä Kirkkoa ja Pyhää Messua. Aikaisemmin pitäisi sheriffin haistaa tuollaiset häiriköt ja puuttua Kirkon pilkkaamiseen. Pilkkaamiset ei kuulu tälle listalle. Toivon ettei tämmönen uskomme pilkkaaminen saisi toistua. Tässähän pilkattuna oli itse Pyhä Messu!
Tässä on täysin asiaton ja solvaava viesti, joka tulisi ylläpidon puolesta poistaa. Mutta ei. Senhän on kirjoittanut Pyhä Crecian2000. Isä Ryszardin sukunimi muuten kirjoitetaan Misc. s:n päälle tulee se heittomerkki.
Misc vaan Mis ja voi kirjoittaa suhuässän jos koneesta löytyy. C ei nimeen kuulu ja viestini ovat asiallisia.
Joopa joo. Sinun hurskautesi, tietosi ja tyylisi tiedetään. Minun puolestani mene Herran rauhassa. Amen.
siunausta ja kaunista kevättä ja Jumalan varjelusta.
Siunaten ja rukouksin.
Googletahan isä Misin nimellä, niin huomaat että kaikilla puolankielisillä sivuilla sukunimi on kirjoitettu ilman c-kirjainta. Vai väitätkö, etteivät puolalaiset osaa edes omia nimiään oikein kirjoittaa?? Faktat kannattaisi tarkistaa, ennen kuin niin polleasti ottaa kantaa.
sukunimi kirjoitetaan Mis. Voit halutessasi tarkistaa asian vaikka: Fides 13/2004 (retretti-ilmoitus).
Katolisen kirkon opetus tosiaan on, että on vakava synti olla käymättä messussa sunnuntaina (sunnuntai sisältää lauantai-illan) tai muuna velvoittavana pyhänä ilman oikeuttavaa syytä.
Sen sijaan se, mikä on oikeuttava syy, on kyllä omantunnonkysymys, ja siitä ehkä huolehditaan yleisesti liikaa. Tulee vain kysyä itseltään että onko tämän ja tämän vaikeuden vuoksi kohtuutonta vaatia, että osallistuisin messuun tänä sunnuntaina. Esimerkiksi pyhä Alfonsus Ligouri sanoi, että yli neljännestunnin ratsastusmatka on jo poissaoloon oikeuttava vaikeus. Kerran vuodessa (pääsiäisenä, oikeuttavasta syystä muulloin) tulisi kuitenkin huolehtia, että pääsee ehtoolliselle.
Olen saanut arvovaltaiselta taholta tähän kysymykseeni vastauksen, joten asia on osaltani loppuun käsitelty. Grecianit ja proPiispat voisivat mennä itseensä ja miettiä käytöstään. Ja sitä onko se arvokasta ja sopivaa katolilaiselle näinkin julkisella paikalla kuin internetpalstalla.
Grecian että ProPiispamme ovat vastanneet sinulle ystävällisesti ja asiallisesti, he ansaitsevat viitsimisestään kiitokset. He ovat jälleen todostaneet kauniisti uskostaan ja antaneet arvokkaan lahjan Kirkolleen. Sen sijaan sinun pitäisi nyt mennä itseesi, katua ilkeyttäsi ja miettiä omaa käytöstäsi ja viestiesi sävyä. Ne eivät ole olleet ystävällisiä ja rakentavia. Luulen, että kirjoitit tänne vain lietsoaksesi epäsopua.
ja käytät vielä nimimerkkiä "sovinnon puolesta". Kaikki on selvää!
Miksi Grecian ja proPiispamme ovat nyt niin hiljaa ja sanattomia ikäänkuin eivät osaisisi itseään ilmaista? Eilen niin tulinen sanansäilä lensi. Nyt vastaa useimpiin kirjoituksiin vain nimimerkki "sovinnon puolesta". Miksi? Ja minkä "sovinnon" puolesta?
kenties kaikilla ei ole koko aikaa nettiyhteys nenän alla! Kenties moni katolilainen tekee pyhäisin muutakin kuin partioi tietokoneella? Tuskinpa listan parhaillakaan kirjoittajilla sentään on velvollisuutta koko ajan päivystää ja olla 24 tuntia vuorokaudessa vastausvalmiudessa?
Olen ennen kaikkea sen puolesta, että saisimme sovinnon aikaan hiippakunnassamme eikä kestävää sovintoa voi syntyä muulle pohjalle kuin uskollisuudelle Piispaamme sekä hänet nimittänyttä Pyhää Istuinta kohtaan. Katolinen oppi ei muutu ihmisten muotioikkujen puolesta ja tuon opin nöyrä kuuleminen takaa meille tien sovintoon ja oikeanlaiseen elämään katolisina kristittyinä, Kristuksen ja Pietarin seuraajina Hänen Armaaan Äitinsä suojaavan viitan alla.
kuinka rakentuu rauha hiippakunnassa kun paimen ei kuuntele, kielteytyy jopa keskustelemasta meitä kaikkia syvästi koskevista asioista? Oletko muuten lukenut millaisiin, todella "vaarallisiin" aihekeskusteluihin ruotsalainen piispa osallistuu? Aiheet siellä ovat paljon tuhdimmat kuin meille! Sanot varmasti, että piispa teki virheen keskustellessaan kerettiläisten kanssa! Sovinto ei synny käskystä, vaan vapaasta, avoimesta dialogista. Älä ylistä hierarkiaa, he ovat meitä varten, eikä päinvastoin. Ilman meitä ei ole hierarkia. Wrobelille kuulemma riittäisi sekin, jos kirkossa istuisi vain kaksi-kolme oikea (!) uskoa edustava ihmistä. Mene ja keskustele sitten tällaisen kanssa!
ihmettelevät. Ettei vain olisi kyseessä se vanha sanonta: siitä puhe, mistä puute.
niin, että sopu ja sovinto alkaa siitä että me maallikot kaikki ymmärrämme kuunnella, arvostaa, rakastaa ja totella meille annettua esipaimenta. Siitä se alkaa eli aivan turha sinun on koettaa vierittää kapinoitsijoiden asenneongelmia Piispamme syyksi. On hänen tehtävänsä opettaa meitä ja selittää Sanaa ja Kirkon opetusta, maallikoiden tulee kuunnella vastaanottavaisesti ja oppia. Kirkko ei ole lastentarha eikä kapakan juttelupiiri! Hierarkia on Jumalan tahdosta annettu kaitsemaan, valvomaan ja opastamaan meitä. Piispa on opettajamme ja johtajamme eikä mikään seurustelu-upseeri tai tarhantäti!
niin. Kun kasvat, ymmärrät, hallelujaa!
olimme vaimon kanssa sukuloimassa eikä ollut aikaa keskustella Internetissä. Mukava huomata että oma postit on luettu ja joskus ihan kaivataan. Kirjoittelen kyllä aina kun työhommien lomassa aikaa löytyy.
Siunausta.
Jörn Donneria mukaillakseni:"Messu kannattaa aina." Mielestäni arkimessu on yhtä arvokas kuin sunnuntainkin.
Pääasia on, että käy kommuuniolla säännöllisesti. Jos linja-autot eivät kulje sunnuntaina, niin messuun pääseminen voi olla vaikeata. Minusta vielä viisi kilometria on sopiva kävelymatka. Sitä pidempi taas ei ole, ainakaan vanhoille tai huonokuntoisille. Nythän on linja-autolakko. Jos se jatkuu vielä ensi sunnuntaina, niin saa nähdä kuinka moni autoton joutuu jäämään pois messusta.
kysymys sinun mielipiteestäsi vaan siitä, mitä kirkko opettaa.
viestini?
Kiitos sheriffille, että poistit minun ja muiden riitelevät viestit. Toivottavasti saisin nyt olla rauhassa. Messuasiani ovat todellakin kunnossa, mistä olen kiitollinen.
ovat kunnossa vasta kun kykenee ottamaan Herran vastaan jokaisena Herran päivänä eli sunnuntaisin.
Joo joo, ole huoleti ja mene Herran rauhassa. Amen.
Minne oikein kehotat toisia keskustelujoita menemään, vaikka sitten Herran rauhassa?
Emme me mene messuun vain siksi, että ME saisimme sieltä jotain. Me menemme sinne siksi, että Jumala niin pyytää, ylistämään ja kiittämään häntä. Jos ihmisellä on vähäinenkään ymmärrys siitä, kuinka ihmeellisessä asiassa saa olla läsnä (täydellisesti emme toki voi tässä elämässä ymmärtää), hän tehnee todella isojakin uhrauksia päästäkseen osalliseksi messun uhrista.
Ottamatta kantaa siihen, kuinka mahdollista alkuperöisen kirjoittajan on päästä sunnuntaimessuun on sanottava, että suurin osa Suomen katolilaisista asuu TODELLA PALJON kauempana kirkostaan. 10 km on lähes naapurissa, ainakin minun näkökannastani. En minä sitä kävelemään ehdottaisi, mutta parin-kolmen kulkuneuvon yhdistäminen ja niiden välissä odottelut ovat meillä arkipäivää. Ratkaisu ei ole se, että ei mene messuun...
Voisiko olla niin, että kirjoittaja ei ole oikein löytänyt paikkaansa seurakunnassa (ei tunne ketään, jne.) ja kasvu katolisessa uskossa on siksi vaikeaa? Kasvu yksinäisenä katolilaisena on vaikeaa... siihen tarvitaan opetusta seurakunnassa, mieluiten jatkuvaa hengellistä ohjausta ja seurakuntayhteyttä.
>
Jospa se kasvu yksinäisenä katolilaisena on sittenkin mahdollista. Jopa antoisaakin. Voihan hengellistä ohjausta saada muutenkin kuin messussa. Ehkä elää rikkaammassa katolilaisessa uskossa siten. Miten erakkomunkit uskossaan elävät? Onko väkinäinen ja ulkokultainen seurakuntayhtyes ratkaisu? Ainakaan ratkaisua kysyjän ongelmaan ei saa tältä Suomi24-palstalta. Sen olen ketjua seurattuani huomannut. Ovat "bussiness like -puketuneita golfkentän äärellä viihtyviä" fundamentalisteja pahimmasta päästä nämä täällä.
>
Kiitoksia, Olli. Tätä minäkin ajattelen. Ja toivon asian tosiaan näin olevan. Ajattelevan, filosofisen ihmisen saattaa olla todella vaikea kokea fundamentalistishenkinen uskonnollinen näkökanta omakseen. Eikä tosiaan tämä Suomi24-palsta hirveästi auta asiassa. Oikeastaan ikävää, että juuri tämän palstan lukeminen ensin toi paljon tietoa, toivoa ja lisää uskoa, ja ajan kuluessa on alkanut tulla fiilis, että suomi24-keskusteluun en tahdo enkä jaksa ottaa osaa juuri lainkaan. On herännyt jopa epäilys siitä, että onko tämä todellakin totuus uskonnosta, ja kirkosta johon on aikeissa liittyä.
Holier than thou -tunnelma ei saa uskoa ainakaan kovin helposti vahvistumaan. Velvoitteiden ja ulko(kulta)isten seikkojen korostaminen tuntuu sekin vain ikeeltä, vaikka uskon ja yhteyden seurakuntaan ja kirkkoon tulisi tuoda myös onnea, eikä olla taakka. ("Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä.")
Kirkon opetuksen seuraaminen tuskin kuuluu fundamentalismin määritelmään. Mutta jos kuuluu, niin kuulukoon. Meiltä odotetaan, että ellei joku todellinen este (sairaus, lapset, jumalaton matka tms) ole messussakäymisen tiellä, sunnuntaina mennään osallistumaan kirkon tärkeimpään toimitukseen. Sunnuntaimessu on kristillisen elämän keskus. Kristillisyys ei ole individualistinen, ja pelastus tapahtuu joukolla - kirkko on se pelastukseen kutsuttujen joukko, jota sakramentit vahvistaa ja rakkaus (Jumalan ja lähimmäisten) rakentaa.
Ei ole ulkokultaista korostaa sitä tosiasiaa, että monet katolilaiset jotka voivat hyvin päästä messuun sunnuntaisin (tai lauantain vigiliana) eivät siellä pärstäänsä näytä. Se on kirkon mukaan vakava synti. Kirkossa käynti ei ole mikään sosiaalinen teko, joten vaikkei supersosiaalinen olisikaan, niin siellä on silti käytävä. Samalla tunnustaa Jumalan tärkeyden ja pääsee osaksi Sanasta ja eukaristiasta, jos siihen on valmistautunut.
Jeesus ei luvannut kenellekään kuormatonta elämää. Mutta Hänessä ristit ovat kevyet kantaa. Jos sunnuntaimessu on sinun ristisi, älä pyri siitä eroon vaan rakasta sitä entistä enemmän.
Siinänpä oikein vallan mainio Suomi24:n katolilainen esimerkki. Eli kuten nimim. Pii tuolla aiemmin sanoi: "Menet tai itket ja menet messuun!"
Pelastus tapahtuu "joukolla"??? Niinhän se A. Hitlerin III Valtakuntakin piti "joukolla" tuleman ;)
Missä on armo ja hyvyys? Pakkoa ja "joukkoa" ja väkipakkosääntöä vaan tarjolla. ..ja tietenkin rahaa pitäisi vielä olla.
Uskomatonta, että vertaat pelastusta 'joukolla' Hitlerin suunnitelmiin. Kymmenen käskyä (!) pitää sisällään kehotuksen pyhittää pyhäpäivä, joka meillä (?) kristityillä (huom. monikko) on sunnuntai.
Jumalan käskyjen seuraaminen on todellakin hyvyyttä. Niissä tulee ilmi Hänen armonsa. Ainoastaan kuolema ja verot taitavat olla pakollisia - mutta jos tahtoo olla kristitty, niin elämään kuuluu muitakin ohjeita. Kenenkään ei tarvitse itkeä ja mennä messuun. Mutta kenenkään ei tarvitse olla kristittykään. M.O.T. Vai oliko?
Sanonpa vielä. En ole koskaan kuullut vetävän yhtä kuvottaa linjaa sunnuntaivelvollisuudesta natsi-Saksaan. Olen tosissani sitä mieltä että sinun olisi syytä mennä itseesi. Pidemmäksi aikaa.
Onneksi "te" (huom. monikko) ei ole sama asia kuin Katolinen Kirkko ja sen oppi. Siksi käytinkin tietoisesti tuota rinnastusta Hitlerin joukkoihin.
Menen itseeni ja pidemmäksi aikaa, älä huoli. Teen sitä jatkuvasti ja se syventää ja rikastuttaa katolilaista identiettiäni, ei nettikatolilaisten letkauset ja heidän virtuaalisäännöt.
The Sunday obligation
2180 The precept of the Church specifies the law of the Lord more precisely: "On Sundays and other holy days of obligation the faithful are bound to participate in the Mass."117 "The precept of participating in the Mass is satisfied by assistance at a Mass which is celebrated anywhere in a Catholic rite either on the holy day or on the evening of the preceding day."118
2181 The Sunday Eucharist is the foundation and confirmation of all Christian practice. For this reason the faithful are obliged to participate in the Eucharist on days of obligation, unless excused for a serious reason (for example, illness, the care of infants) or dispensed by their own pastor.119 Those who deliberately fail in this obligation commit a grave sin.
2182 Participation in the communal celebration of the Sunday Eucharist is a testimony of belonging and of being faithful to Christ and to his Church. the faithful give witness by this to their communion in faith and charity. Together they testify to God's holiness and their hope of salvation. They strengthen one another under the guidance of the Holy Spirit.
2183 "If because of lack of a sacred minister or for other grave cause participation in the celebration of the Eucharist is impossible, it is specially recommended that the faithful take part in the Liturgy of the Word if it is celebrated in the parish church or in another sacred place according to the prescriptions of the diocesan bishop, or engage in prayer for an appropriate amount of time personally or in a family or, as occasion offers, in groups of families."120
Just noin, hieno homma. Minulla on kyllä suomen kielinen Katolilainen Katekismus ja opiskelen sitä päivittäin. Ja ihka elävä -ei netti sellainen- katolilainen pappi on minua henkilökohtaisesti varoittanut näsitä "nettikatolilaisista", jota tämä foorumi ikävä kyllä pahimmillaan edustaa.
Mutta näytetään nyt toisillemme Rauhan merkkiä kuten Messussa kuuluu ja mennään nukkumaan ihmisten aikaan. Sopiiko sinulle tällainen järjestely?
sinun olisi pitänyt ensin seurata hieman syrjästä "kirjoittelevan" ja minun välistä sananvaihtoa. Kuten ehkä huomasit, minäkin edustan sitä linjaa, josta piispakin sanoi, että olen rikkonut Kirkkoa vastaan. (avoin kirje piispa Wrobelille, Kotimaa) Vaikka artikkelissa peräänkuulutimme ainoastaan oikeudenmukaisuutta, emme hyökänneet Kirkon opetusta vastaan, sekin oli jo liikaa. Niin kuin entisessä sosialistisessa kotimaassanikin oli tapana sanoa; "kaunis voit olla, muttet koskaan fiksu". Tämä "fiksuus" on nyt kovan linjan käsissä. Pitäkööt. Me olemme vain kauniita.
Jaa että pappi varoitti sinua nettikatolilaisista. Varoittiko hän siis sinua itsestäsi, ehkä pimeästä puolestasi? Mikä erottaa sinut näistä "nettikatolilaisiksi" kutsumistasi henkilöistä?
Olen muistanut iltarukouksessani Herralle kaikista tänä iltana tänne palstalle kirjoittamistani hölmöyksistä. Joten: rauhaa.
Sole, pappi varoitti minua ennen kaikkea kaikesta mitä netissä kirjoitetaan katolilaisuudesta, koska ne eivät edusta Kirkon linjaa. En halua ruveta tästä väittelemään, koska en ole tarpeeksi oppinut, enkä ole nettikatolilainen.
Tiedän pimeät puoleni ja yritän kaikin voimin päästä niistä eroon. Rauhaa ja hyvää yötä. Olette rukouksissani.
Selvä, sinä et ole nettikatolilainen, mutta annat ymmärtää, että sellaisia on. Kuka siis tällä palstalla on mielestäsi nettikatolilainen, jos sinä et ole?
Tarkastapa mitä SUOMENKIELINEN katekismuksesi sanoo asiasta. Sama kappalejako, sama teksti, eri kieli. Sunnuntain on pyhäpäivä, ja kirkossa pelastutaan 'joukolla'. Hitler-viittauksesi ovat parhaimmillaankin erittäin huonon maun merkki...