Vaikka olisi se ainoa oikea uskonto olemassa, niin uskontojen suuresta määrästä johtuen suurin osa on väärässä.
Ympärilläsi kulkevista ihmisistä karrikoiden sanottuna yhdeksän kymmenestä elää joka tapauksessa väärien harhauskomusten vallassa.
Onko sillä mitään väliä ?
Vai olisiko parempi selvittää se, mikä tekee uskonnosta väärän ja mitkä ovat vääriä uskontoja ?
Ympärilläsi kulkevista ihmisistä karrikoiden sanottuna yhdeksän kymmenestä elää joka tapauksessa väärien harhauskomusten vallassa.
Onko sillä mitään väliä ?
Vai olisiko parempi selvittää se, mikä tekee uskonnosta väärän ja mitkä ovat vääriä uskontoja ?
Vastaukset 34
Vanhimmat
>>Vai olisiko parempi selvittää se, mikä tekee uskonnosta väärän ja mitkä ovat vääriä uskontoja ?
Miksi siitä ei olisi apua, jos tietäisi ainakin sen, mitkä nykyisistä ovat vääriä uskontoja ?
Miksi oikean etsiminen veisi koko ihmisiän ja miten se olisi yhtä haitallista ?
Tai miksi nykyisessä harhassa ja merkityksettömien määräysten vallassa eläminen olisi parempaa ?
kohdistui tähän lauseeseen:
>>Ympärilläsi kulkevista ihmisistä karrikoiden sanottuna yhdeksän kymmenestä elää joka tapauksessa väärien harhauskomusten vallassa.>Miksi siitä ei olisi apua, jos tietäisi ainakin sen, mitkä nykyisistä ovat vääriä uskontoja ?>Miksi oikean etsiminen veisi koko ihmisiän ja miten se olisi yhtä haitallista ?>Tai miksi nykyisessä harhassa ja merkityksettömien määräysten vallassa eläminen olisi parempaa ?
...pitäisi olla olotila, jossa ihmisen/-ten olisi hyvä olla. Toki silloin, jos uskonto ei estä tuollaista olotilaa muilta ryhmiltä tai omalta jäseneltään, asialla ei ole väliä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että pääsääntöisesti se estää kumpiakin vaihtoehtoja.
>>Totuus on haitallista ainakin siksi, että jos sellaista sattuu löytämään ja selaisen lausumaan, joudut ristiinnaulituksi, pannaan, hullujen huoneelle tai siperiaan.
--Tuota näkemystä en allekirjoita. Totuus on pääsääntöisesti hyvästä.
Esimerkki:
On ihminen, joka uskoo, että elämällä metsässä kuusen alla ja syömällä pelkästään sieniä ja marjoja hän on Jumalan yhteydessä ja elää ikuisesti.
Olisiko oikein koittaa osoittaa hänelle, että tämä nykyinen 'normaali' tapa asua, elää ja syödä on paljon mielekkäämpää ja johtaa parempaan lopputulokseen hänen omankin elämänlaadun kannalta ?
Vai pitäisikö hänen vain antaa olla, sillä hänen uskoaan on vaikea TODISTAA vääräksi ja hän saattaa olla juuri sillä hetkellä hyvinkin tyytyväinen ja onnellinen elämässään (ainakin kesäaikaan) ?
>>pitäisi olla olotila, jossa ihmisen/-ten olisi hyvä olla. Toki silloin, jos uskonto ei estä tuollaista olotilaa muilta ryhmiltä tai omalta jäseneltään, asialla ei ole väliä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että pääsääntöisesti se estää kumpiakin vaihtoehtoja.>Totuus on pääsääntöisesti hyvästä
...uskonsa 'kokeileminen' on hyvästä, jos sen tekee avoimin ja vastaanottavaisin mielin.
Epäilen tuota kuitenkin :)
uskon kokeileminen ja avoimuus ei tietysti tarkoita, että kaikki, mikä eteen tulee pitäisi ottaa ja imeä suinpäin. Onhan sanottu myös, että tutkikaa, ja ottakaa se, mikä hyvää on.
Olisiko henkilökohtaista esimerkkiä opillisesta näkemyksestä, jonka olet hylännyt löydettyäsi jonkun toisen, sinusta oikeammalta ja paremmalta tuntuvan ?
kristinuskon vastaisuuden pystyin kääntämään myönteisyydeksi ja avarakatseisemmaksi n. 8 vuotta sitten (sanon tämän tahallaan ensimmäisessä persoonassa). Eteerisen itämaalaisen viisauden ja sinisilmäisyyden tosiasioihin törmättyäni jouduin kääntämään yhtä hauraaksi ja rappeutuneeksi kulttuurin anniksi kuin meidän läntiset vastineet. Alkoholikielteisyyden (nimittäin kun näin sen väärinkäyttöä ja siitä johtuvia seurauksia ympärilläni niin paljon) pystyin myös itseni erilaisiin tilanteisiin vieden kääntämään jonkinasteisen mielenmuutoksen kautta vähemmän fanaattiseksi suhtautumiseksi. 'Hurmosuskontojen' tilaisuuksissa käydessäni huomasin, että sielläkin ihmiset olivat ihmisiä, tahtoivat hyvää toisille ja vieläpä hyvää muille ihmisille. Jokaisessa tapauksessa oli pakko muuttaa hieman käsityksiään ja pääsääntöisesti suvaitsevaisuus ja kiihkottomus on myös tuonut itselle rauhan sydämeen. Voisin kai kertoa kymmeniä muitakin tapahtumia ateismin, kyynisyyden, pelkojen jne.. kohtaamisista, mutta eivät ne asiaa yhtään tärkeämmäksi tekisi.
Entäpäs sinulla? Miten avoimin mielin olet kohdannut ja vienyt itseäsi erilaisiin uskonnollisiin tilaisuuksiin ja kuinka paljon olet omatoimisesti tahtonut tutustua uskonnollisiin ihmisiin, ei pelkästään kristinuskoisiin? Oletko jutellut pappien, seurakuntatyöntekijöiden kanssa, tehnyt heidän kanssaan mitään yhteisiä töitä? Meditoinut buddhalaisen munkin kanssa tai laulanut mantroja hindulaisten keskellä?
Nuo nyt olivat suurempia kuin opilliset mutokset, koska ne olivat käsityksen ja mielen muutoksia. Oppeja en koskaan ole pitänyt niin tärkeässä asemassa, että näkisin niiden muuttumisen olevan kovinkaan vaikeata. Ajatus on juoksevaa ja muuttuvaista. Esimerkkinä vaikka persoonattoman Jumala-kuvan muuttuminen persoonalliseksi. Sen kai voisi luokitella opilliseksi muutokseksi.
Hmh... vielä tulee mieleen ihan juuri tekemäni havainto, joka on tehty tieteen parissa ja jota omat kokemukseni myös puoltavat. Tai paremminkin tekemäni johtopäätökset niistä kokemuksista. Muutos tuossa ei tosin ollut kovin vaikea, koska alunperin olin jo hyvin varoivainen tekemästä mitään tiukkoja mieluvia siitä, mitä ilmiöiden takana oikeasti on. Mutta nämä on aika henkilökohtaisia juttuja ja ihan kaikkea ei viitsi yleisillä palstoilla hölöttää. :)
Mutta totta se on, että tässä isässä alkaa jo olemaan siinä pisteessä, että maailmankuva alkaa olla kiteytynyt ja muutoksiin tarvitaan vahvaakin vahvemmat perusteet. Epäilyn ja älyllisen kyseenalaistamisen kauden olen käynyt jo aikaa sitten, enkä usko, että sillä enää mitään merkittävää annettavaa on tuon maailmankuvan kehkeytymisen kanssa. But how'd you know? ;-)
Yhteiskuntien kannalta uskonnot eivät ole "vääriä" - "sosiaalinen tilaus" niillä oikein on.
---
Ja sen muun suhteen: jos joskus löytyy oikea filosofia, on toivoa löytää oikea uskontokin.
---
Stanislw Jerzy Lec sanoo tähän tyyliin, että jos joku sanoo, ettei ole mitään pyhää, niin pillastuvat ateistitkin.
ihmiseltä hänen onnensa ei se mitään, mutta jos viet häneltä hänen epäonnensa hän raivostuu... on joku sanonut.
Ei ole olemassa mitään totuutta jota tarvitsisi tietää.... mutta tämä on usein liian yksinkertainen "totuus" selitykseksi todellisuudesta.
Ihmisellä on yhtä suuri todennäköisyys kuin muurahaisella löytää "totuus" joka on usealle kestämätön ja sietämätön ajatus.
...epätotuudet kuitenkin paljastaa ?
Ehdottomasti.
Sillä niistä saattaa löytyä huomisen totuus.
Ajanlaskun parina ensimmäisenä vuosisatana kristinusko oli roomalaisten silmissä jumalanpilkkaa.
300-luvun lopulla krisitnuskosta tehtiin Rooman valtakunnan ainoa sallittu uskonto.
Se fuusioitui usean Roomassa vallineen uskonnon kanssa.
Varsinainen kristillinen teologia taas muotoutui hellenistiseen filosofiaan kasvaneiden työskentelyn tuloksena.
Roomassa vaikuttaneista uskonnoista idän mysteeriuskonnot lienevät vaikuttaneet - ei juurikaan Rooman valtionuskonto. Idän uskonnot kiinnostivat "ajan hengessä" liikkuvia roomalaisia. Kristinusko ei syntynyt tyhjiössä.
...muodostui vasta silloin, kun kristinuskosta tehtiin keskeinen sisältö useista uskonnoista muodostettuun kansalliseen yhtenäisyydenuskontoon.
Kyse oli poliittisten voimien hallinnasta ja keisarin työn helpottamisesta.
Etkö suostu sanomaan valtionuskonnoksi sitä "perinteistä" roomalaista uskontoa, joka piti keisaria Pontifex Maximuksena (ylimpänä pappina)ja jopa jumalana? Olisiko joku pieni juutalaisesta uskosta erkaantunut lahko (ns. kristinusko) vaikuttanut järjestelmään melkein heti synnyttyään?
lapset ovat sillä tavalla ehkä fiksumpia kuin aikuiset , että he tietävät että sadut eivät ole totta.
Aikuiset taas uskovat satuihin vielä 90- kymppisinäkin tai jos heiltä viedään usko satuun he alkavat välittömästi kehittää korvaavaa satua.
Ja kun kertoo aikuiselle että hänen satunsa ei välttämättä ole totta ja on olemassa muitakin satuja hän ainakin suuttuu ellei sitten lähde ihan oikeasti tappelemaan ja sotimaan oman satunsa puolesta.
...oli jakaantunut useisiin uskonnollisiin oppeihin, joiden pohjalta oli myös erisuuntaista poliittista toimintaa.
JOS olisi ollut vain tuo Maximuksen usko valtauskona ja pieni juutalaisuudesta erkaantunut lahko vaihtoehtona, niin ei silloin kristillisyyttä olisi nostettu yllättäen valtionuskonnoksi. Se ei olisi onnistunut siihen aikaan mitenkään.
...hymy*
Kristinusko ei noussut aivan yllättäen valtionuskonnoksi. Muutama vuosikymmenen aikaisemmin se oli julistettu jo SALLITUKSI uskonnoksi...
Legenda Konstaninuksen näkemästä rististä tärkeän taistelun yhteydessä ("In hoc signo VINCES") kuvaa sitä, miten kristinusko katsottiin kelvolliseksi ja jopa erittäin käyttökelpoiseksi poliittiseksi välikappaleeksi. Miksei tämä osa langennut niille kukuisille mysteeriuskonnoille, joilla oli oma vahva kannatuksensa roomalaisten vaikuttajien piirissä - siinäpä avainkysymys, jota pitää ryhtyä miettimään.
Kristinusko ei noussut aivan yllättäen valtionuskonnoksi. Muutama vuosikymmenen aikaisemmin se oli julistettu jo SALLITUKSI uskonnoksi...
Legenda Konstaninuksen näkemästä rististä tärkeän taistelun yhteydessä ("In hoc signo VINCES") kuvaa sitä, miten kristinusko katsottiin kelvolliseksi ja jopa erittäin käyttökelpoiseksi poliittiseksi välikappaleeksi. Miksei tämä osa langennut niille kukuisille mysteeriuskonnoille, joilla oli oma vahva kannatuksensa roomalaisten vaikuttajien piirissä - siinäpä avainkysymys, jota pitää ryhtyä miettimään.
Kristinuskon sanoma on vaarallinen. Paras keino Saatanalle on vesittää Kristinuskon sanoma - viedä siltä katu-uskottavuus. Kristinuskoa on nyt helppo arvostella. Itse asiassa, sitähän syytetään lähes kaikesta.
Mutta tämähän oli jo ennalta tiedossa.
Vai olisiko niin että kaikki uskonnot ovat yhtä oikeita tai vääriä. Tai että osa jokaisesta on aina väistämättä väärää ja osa oikeaa.
Miksi etsiä sitä oikeaa? Parempi etsiä itselleen sopivin. Tämä sama asia mielestäni koskee myös parisuhteita...
No ei nyt ihan parisuhteita koske. Jos ihminen sopivan parin löytääkin, ei tuo pari ole sopiva kauan. On kuin saappaaseen ryttääntynyt vääränlaatuinen sukka. "Kaikki virtaa". Juhannuksena 1999 täydellisesti toisilleen sopivat - jouluna 2002 hanganneet toisensa verille.
---
Ennen maailmassa - ja vielä tänäänkin suurimmassa osassa maailmaa - uskontoja ei pääse valitsemaan. Meillä täällä täydellisessä lännessä se on sallittua ja persoonan täydellisen kehittymisen kannalta (mikä on ihanteena) suotavaakin. Ja varmaan onnistuukin keskimäärin paremmin kuin hyvän parisuhteen luominen.
No ei nyt ihan parisuhteita koske. Jos ihminen sopivan parin löytääkin, ei tuo pari ole sopiva kauan. On kuin saappaaseen ryttääntynyt vääränlaatuinen sukka. "Kaikki virtaa". Juhannuksena 1999 täydellisesti toisilleen sopivat - jouluna 2002 hanganneet toisensa verille.
---
Ennen maailmassa - ja vielä tänäänkin suurimmassa osassa maailmaa - uskontoja ei pääse valitsemaan. Meillä täällä täydellisessä lännessä se on sallittua ja persoonan täydellisen kehittymisen kannalta (mikä on ihanteena) suotavaakin. Ja varmaan onnistuukin keskimäärin paremmin kuin hyvän parisuhteen luominen.
Onpas kone tänään anteliaalla tuulella.
Kaikki uskonnot eivät todellakaan voi olla oikeita. On mahdollista, että mikään uskontokunta ei ole onnistunut täydellisesti Jumalan kuvaamisessa, mutta se, että eri uskonnot olisivat yhtälailla oikeassa on täydellinen mahdottomuus. Esimerkiksi:
1) Hindujen mielestä on olemassa monta jumalaa. Kristittyjen mielestä on vain yksi kolmiyhteinen Jumala. Molemmat eivät voi olla oikeassa, sillä hindujen ja kristittyjen käsiteykset ovat toisensa poissulkevia.
2) Luterialisten mukaan Neistsyt Maria nukkuu kuolon unta, katolilaisten mukaan hänet on otettu taivaaseen ruumiineen ja sieluineen. Nämä käsitykset eivät voi olla yhtaikaa totta. Molemmat eivät voi olla oikeassa.
Toinen asia on tietysti se, että jos ihminen valitsee "itselleen sopivimman" uskonnon, hän voi elää täydellisessä valheessa. Jumalasta on olemassa absoluuttinen totuus, vaikka yksikään ihminen ei sitä tietäisi. Voi kuitenkin olla, että osa ihmisistä sen jo tietää siinä määrin kuin Jumala on antanut ihmisille tietoa itsestään. Joka tapauksessa ihmisen pitää etsiä todellista Jumalaa, vaikka tämä asettaisikin ihmiselle vaatimuksia, joista ihminen ei pidä. Voi olla, että todellisen Jumalan mieleisen uskon kanssa eläminen ei tunnu helpolta, mutta on se silti mielekkäämpää kuin "itselle sopivan", mutta tyhjän päälle rakennellun uskon kanssa eläminen.
>>Miksi etsiä sitä oikeaa? Parempi etsiä itselleen sopivin.
--En pidä tuota lainkaan viisaana asenteena. Tuolloin ihminen tekee itselleen ja omiin tarkoitusperiinsä sopivan Jumalan !
Se ei poikkea milläänlailla alkukantaisista heimouskoista.
Eihän tietenkään voi valita sellaista mikä ei löydä vastakaikua omasta sydämestä.
Mutta koska jokaisessa uskonnossa on aina jotakin mikä ei sovi yhteen oman sisäisen tunteen kanssa, on pakko "valita" likiarvo.
Jos joku muuta väittää, hän varmaan tietääkin mikä se on se absoluuttinen usko, ja osaa kuvailla sen muille. Ja sitten kun hän on sen tehnyt, hän voi varautua vastalauseryöppyyn.
Ei ole olemassa uskoa joka olisi kahdella ihmisellä täysin sama. Mikäli he eivät ole aivopesun uhreja.
Ei, kyllä monilla, monilla ihmisillä voi olla ja onkin sama usko. Heillä voi olla – ja onkin – erilaisia kokemuksia, erilaisia uskonnollisia tunteita ja erilaisia tapoja palvella Jumalaa, mutta he voivat silti uskoa samaan. Tätä kuvaa mielestäni hyvin se, mitä pappi kysyi minulta ja niiltä muilta, jotka sillä kertaa liittyivät katoliseen kirkkoon. Pappi kysyi, uskommeko kaiken sen mitä kirkko opettaa. Hän korosti, että ei kysy MITEN me uskomme, vaan kysee MITÄ me uskomme. Siinä on selvä ero.
Ihmisen sisäinen ääni voi olla hyvin väärässä. Se, mitä ihminen tuntee sydämessään, ei aina ole totta ja oikein. Ihmisen sydän voi vallan mainiosti olla vaikka saatanan vallassa. Mutta kun ihminen on saanut uskon lahjaksi ainoalta oikealta Jumalalta, hänen on kuunneltava Jumalaa, vaikka joskus tekisi mieli sulkea korvansa ja kuunnella vaan "omaa sisäistä ääntään". No, toki uskovakin tekee joskus sitä, mitä oma mieli määrää, vaikka se olisikin Jumalan tahtoa vastaan. Onneksi on mahdollisuus armoon ja parannukseen.
> Ihmisen sisäinen ääni voi olla hyvin väärässä. Se, mitä ihminen tuntee sydämessään, ei aina ole totta ja oikein. Ihmisen sydän voi vallan mainiosti olla vaikka saatanan vallassa.
Ihminen sisäinen ääni EI VOI olla väärässä. En tarkoita sisäisellä äänellä mitään hetkellisiä impulsseja jotka kehottavat itsekkäästi tyydyttämään omia halujaan, vaan sitä parasta ja kauneinta meissä joka johdattaa meitä Hengen pariin.
kulttuurieroista. Olemme toki erilaisia eri puolilla palloa, erit näkökulmat. Aussitkin asuvat pää alas päin ja ovat silti kelpo porukkaa kuten me kaikki.
--------------------
Uskontojen vertailua
--------------------
Taolainen: Kaikki menee päin mäntyä.
Hindu: Kaikki menee päin mäntyä jo aiemmin.
Islamilainen: Jos kaikki menee päin mäntyä, ota panttivanki.
Protestantti: Mikään ei mene päin mäntyä, jos teen työni ahkerammin.
Katolilainen: Jos kaikki menee päin mäntyä, ansaitsen sen.
Juutalainen: Miksi minulla menee aina kaikki päin mäntyä?
Buddhalainen: Kun kaikki menee päin mäntyä: onko mänty todella mänty?
Rastafari: Poltetaan mänty.
Ateisti: Tuoko muka mänty?
Helluntailainen: Mänty? Jäikö se pystyyn vaikka Ylivainio kosketti sitä?
Jehovan todistaja: Kop, kop! Iltaa, tulimme vain kertomaan, että uudessa Vartiotornissa on juttu Männystä, jota päin kaikki meni.
Arkipäivän luterilainen: Mänty, mänty! Mikä vitun mänty? Kaikki menee päin persettä!
ja
New agelainen: Tämä on varmasti joku merkki jostain, kun kaikki menee päin mäntyä.
Zeniläinen: Kaikki. Menee. Päin. Mäntyä.
Jälleen syntymään uskova:
Olen varmasti tehnyt jotain ikävää entisessä elämässäni, kun kaikki menee päin mäntyä.