Kunnioitus

vanhempia ihmisiä ja kunnioitan. Mutta jos on huonosti käyttäytyvä vanhus, niin olen kohteliaasti hiljaa. Tai irstaille vanhoille ukoille voi antaa äidillisen avokämmenen.

En katso että ikäni suo minulle oikeuden sanoa toiselle ihmiselle päin kasvoja ihan mitä tahansa!
Olen ihmiselle ihminen, siten sen kunnioitukseni osoitan. Osaan myös kuunnella, enkä olla itse kokoajan äänessä. Olen inhimillinen.

säilyvät mielestäni iän mukana, jos ne on kerran kunnolla oppinut ja vuosien varrella sisäistänyt.
Jotkut ihmiset taistelevat ja pitävät kiinni omista "oikeuksistaan" ikäänkuin muilla ei oikeuksia olisikaan. Luulisi heillä olevan paha olla, kun aina ovat äkäisiä. Surullista. Jos heille on kohtelias ja suhtautuu ystävällisellä huumorilla, joskus on palkitsevaa huomata onnistuneensa pysäyttämään kiukkuisen käytöksen ja saaneensa ihmisen hymilemään takaisin.

Huonoille tavoille ei ole mitään puolustusta.
Itse ainakin häpeän, jos joskus provosoidun käyttäytymään sopimattomasti.

Hymyillään, niin ei tarvitse hävetä. ;)

Aika neutraalisti ja ennakkoluulottomasti. Kunnioituksen asteelle pääseminen edellyttää pitempää tuttavuutta. Kunnioitus ansaitaan, mutta sitä ei oikein voi ryhtyä tienaamaan.

Sulla on kiva nikki.
Lemmikki (Myosotis scorpioides eli luhtalemmikki)

Kasvin suomenkielinen nimi Lemmikki tuntuu istuvan sille erinomaisesti. Nimen Lemmikki kirjoihin ja kansiin saattoi Elias Lönnrot, joka 1800-luvun puolivälin jälkeen kehitti suuresti kasvitieteellistä sanoa. Pohjana lienee ollut kansan laajalti Lounais-Suomessa ja Hämeessä kasvista käyttämä nimitys Lemmenkukka tai Lemmenkukkanen.

Lemmikkiä onkin pidetty monessa maassa herkän lemmen, uskollisuuden ja ikuisen rakkauden symbolina. Siihen lienee vaikuttanut kukan väritys: sininen on niin taivaan kuin ystävyyden ja nuoren rakkauden väri.

Useassa kielessä kasvin nimi kuuluu suomennettuna ’älä unohda minua’: saksaksi Vergissmeinnicht, englanniksi forget-me-not, ruotsiksi förgätmigej. Nimitys on myös levinnyt käännöslainana kielestä toiseen. Suomen ja viron kieliinkin on saatu siitä vaikutteita: Tyrvään seudulta on Antero Varelius 1850-luvulla tallentanut nimityksen muistiaiskukka, ja virossa lemmikki on meelespea, siis ’pidä mielessä’.

Lemmikistä on sepitetty toinen toistaan tunteikkaampia tarinoita. Yksi niistä kertoo, kuinka nuorukainen kulki mielitiettynsä kanssa pitkin joen rantaa keräten samalla lemmikkejä. Retki päättyi surkeasti: mies putosi veteen ja virta vei hänet mukanaan, hukkuva ehti vielä heittää tytölle lemmikkikimpun ja huudahtaa: "Älä unohda minua!"

itselläni lienee jo äidinmaidosta imettyä, se ei vaadi mitään ponnistelua, muuten, yhtälailla ihminen on myös nuorempi henkilö kuin vanhus.

Kunnioituksen osoittaminen...Kohteliaisuutta, omasta näkökannasta poikkeavankin mielipiteen sietämistä, vanhempia tuntemattomia ihmisiä teitittelen, nuorempia kuuntelen tasavertaisena.

Kunnioitusta ei mielestäni tarvitse erikseen ansaita, sensijaan joku voi käyttäytymisellään sen kunnioituksensa pyyhkiä pois. Ikä ei ole puolustus sille että voi loukata, päinvastoin olettaisi että ikä olisi kasvattanut ihmistä olemaan tahallaan loukkaamatta.

ja kunnioitus opetetaan jo lapsena. yleissivistykseen kuuluu hyvät käytöstavat. osoittaa vain oman kypsymättömyytensä jos täräyttää ilkeyksiä päin naamaa ja toinen pahoittaa mielensä.
ikä ei ole mikään oikeutus, pitäisi muistaa vanha sanonta:
"tee se toiselle ,minkä toivot itsellesi tehtävän"