Ensimmäisellä kierroksella äänestäneitä oli 3 025 606 henkilöä. Toisella kierroksella heitä oli 138 061 kappaletta enemmän eli 3 163 667.
Tällainen äänestysvilkkauden lisääntyminen on IHMEELLISTÄ, koska todennäköisempää olisi äänestysvilkkauden pysyminen kutakuinkin ennallaan tai jopa sen lasku ehdokkaiden vähentyessä. Tässä ajatusmallissa todennäköistä olisi myös protestiäänten lisääntyminen samasta syystä.
Tämä asian todellinen laita näkyykin nyt käydyissä vaaleissa kahdessa asiassa: Varsinaisen vaalipäivän äänimäärän putoamisena toisella kierroksella (35 706 ääntä vähemmän kuin ensimmäisellä kierroksella) ja hylättyjen äänten suhteellisen määrän kasvulla. (ensimmäisellä kierroksella 0,3% toisella 0,5%).
Äänestysvilkkauden pysyminen vakiona näkyi myös vuoden 1994 vaaleissa jossa ero ensimäisen ja toisen vaalikierroksen äänestysvilkkaudessa oli marginaalinen 0,3%. Ensimmäisen kerran yllättävä vaali-into toisella kierroksella ilmaantui kuvioihin vuonna 2000, jolloin ehdokkaana oli Tarja Halonen! Eikö olekin IHMEELLINEN SATTUMA!
On myös huomattava, että jos todellinen äänestysvilkkaus olisi nyt käytyjen vaalien toisella kierroksella lisääntynyt ilmoitetussa määrin, olisi äärimmäisen epäuskottavaa, että varsinaisen äänestyspäivän äänimäärä olisi pudonnut yli 35 000 äänellä.
IHMEELLISTÄ! Kaikki uudet äänestäjät olivat siis ennakkoäänestäjiä! Ja erityisen ihmeelliseksi asian tekee se, että JUURI NOILLA ENNAKKOÄÄNILLÄ HALONEN VAALIN VOITTI . Niinistön kannatus varsinaisena vaalipäivänä oli Halosta suurempi.
Kyllä riittää maailmassa ihmeitä!
Tällainen äänestysvilkkauden lisääntyminen on IHMEELLISTÄ, koska todennäköisempää olisi äänestysvilkkauden pysyminen kutakuinkin ennallaan tai jopa sen lasku ehdokkaiden vähentyessä. Tässä ajatusmallissa todennäköistä olisi myös protestiäänten lisääntyminen samasta syystä.
Tämä asian todellinen laita näkyykin nyt käydyissä vaaleissa kahdessa asiassa: Varsinaisen vaalipäivän äänimäärän putoamisena toisella kierroksella (35 706 ääntä vähemmän kuin ensimmäisellä kierroksella) ja hylättyjen äänten suhteellisen määrän kasvulla. (ensimmäisellä kierroksella 0,3% toisella 0,5%).
Äänestysvilkkauden pysyminen vakiona näkyi myös vuoden 1994 vaaleissa jossa ero ensimäisen ja toisen vaalikierroksen äänestysvilkkaudessa oli marginaalinen 0,3%. Ensimmäisen kerran yllättävä vaali-into toisella kierroksella ilmaantui kuvioihin vuonna 2000, jolloin ehdokkaana oli Tarja Halonen! Eikö olekin IHMEELLINEN SATTUMA!
On myös huomattava, että jos todellinen äänestysvilkkaus olisi nyt käytyjen vaalien toisella kierroksella lisääntynyt ilmoitetussa määrin, olisi äärimmäisen epäuskottavaa, että varsinaisen äänestyspäivän äänimäärä olisi pudonnut yli 35 000 äänellä.
IHMEELLISTÄ! Kaikki uudet äänestäjät olivat siis ennakkoäänestäjiä! Ja erityisen ihmeelliseksi asian tekee se, että JUURI NOILLA ENNAKKOÄÄNILLÄ HALONEN VAALIN VOITTI . Niinistön kannatus varsinaisena vaalipäivänä oli Halosta suurempi.
Kyllä riittää maailmassa ihmeitä!
Vastaukset 2
Vanhimmat
sinä ihan vaan ite
Kyllä me sen tiedämme, jotka olemme vaaleista asti täällä olleet ja ihmetelleet. Vääryys on saanut vallan!