Tämän aamun kirkkojumalanpalveluksen saarnassa puhuttiin pahuudesta ja siitä, miksi Jumala sallii pahan olemassaolon. Jopa mainittiin ja rukoiltiin, että Jumala poistaisi kaiken pahan maan päältä.
Mitäpä, jos niin kävisi? Minkälaista olisi täällä silloin elää? Jaa niin, silloinhan oltaisiin niinkuin taivaassa. Olisiko silloin enää mitään merkitystä elää, kun ei olisi tavoitteita ja pyrkimystä mihinkään? Minä en ainakaan haluaisi sellaista.
Uskovaiset elävät hyvän ja pahan kentässä. He pyrkivät hyvään ja potkivat pahaa pois. He ovat jatkuvassa kamppailussa Jumalansa ja Saatanansa välissä ja pitävät Jumalaa ystävänään ja Saatanaa vihamiehenään.
Panteistilla ainakin minun käsityksen mukaan jumalkäsite sisältää sekä hyvän että pahan. Nehän muodostavat vain yhden vastakohtaparin tässä dualistisessa maailmassa.
Jos ajatellaan sellainen akseli, jonka toisessa päässä on äärimmäinen hyvä ja toisessa päässä äärimmäinen paha, kaikki asiat voidaan asettaa tälle akselille, mutta mihin kohtaan, se riippuu asettajan näkökulmasta. Toiselle saattaa joku asia olla hyvän puolella ja toiselle taas pahan puolella. Kaikki on suhteellista. Kun ihminen kehittyy, hän oivaltaa tämän ja pystyy asettumaan vastakohtaparien yläpuolelle ja voi tarkastella asioita suhteessa toisiinsa. Silloin hänen ajattelunsa muuttuu kaksiarvoisesta ajattelusta moniarvoiseksi.
Mitäpä, jos niin kävisi? Minkälaista olisi täällä silloin elää? Jaa niin, silloinhan oltaisiin niinkuin taivaassa. Olisiko silloin enää mitään merkitystä elää, kun ei olisi tavoitteita ja pyrkimystä mihinkään? Minä en ainakaan haluaisi sellaista.
Uskovaiset elävät hyvän ja pahan kentässä. He pyrkivät hyvään ja potkivat pahaa pois. He ovat jatkuvassa kamppailussa Jumalansa ja Saatanansa välissä ja pitävät Jumalaa ystävänään ja Saatanaa vihamiehenään.
Panteistilla ainakin minun käsityksen mukaan jumalkäsite sisältää sekä hyvän että pahan. Nehän muodostavat vain yhden vastakohtaparin tässä dualistisessa maailmassa.
Jos ajatellaan sellainen akseli, jonka toisessa päässä on äärimmäinen hyvä ja toisessa päässä äärimmäinen paha, kaikki asiat voidaan asettaa tälle akselille, mutta mihin kohtaan, se riippuu asettajan näkökulmasta. Toiselle saattaa joku asia olla hyvän puolella ja toiselle taas pahan puolella. Kaikki on suhteellista. Kun ihminen kehittyy, hän oivaltaa tämän ja pystyy asettumaan vastakohtaparien yläpuolelle ja voi tarkastella asioita suhteessa toisiinsa. Silloin hänen ajattelunsa muuttuu kaksiarvoisesta ajattelusta moniarvoiseksi.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jumala on vain hyvä!
Kaikki hyvä maailmassa tulee Jumalalta, jopa uskottomillekin. Tulee myös aika, jolloin hyvä lähtee pois ( Pyhä Henki ja Jumalan pidättely ) Tällöin on yhtä kaaosta, menet kadulle sinut raiskataan heti tai tapetaan on vain pahuutta.
Ihminen adam ja eva toi pahan maailmaan ja tämä paha on saanut ottanut vallan ihmiseltä, jolle Jumala oli sen tarkoittanut ja antanut. On ymmärtämätöntä rukoilla pahaa pois maan päältä. Paha vallitsee täällä kunnes Jeesus hakee omanansa pois (hyvin pian). Toisinaan Jumala sallii tapahtua hyvinkin pahoja asioita, että joku edes kääntyisi ja pelastuisi, kun nyt on lähes kaikki menossa helvettiin.
Uskonnolliset ei uskovat potkivat pahaa uskova ei keskity syntiin ja pahaan, vaan keskittyy Jumalaan ja kuuliaisuuteen hänelle, mikä tuo ihmeellisen elävän suhteen Jumalaan. Kokeile suosittelen. Muuten synti riippuu kiinni ihmisessä elämän loppuun asti. Elävällä suhteella Jumalaan vain synti ei enään saa otetta meistä.
Pahan tai synnin määrä tai suuruus on ihmisen keksintöä. Jumalalle valehtelu tai murha on yhtä paha synti mikä synti. Ns hyvät ihmiset on syntisiä, koska luulevat olevansa synnittömiä. Se on hengen ylpeyttä. Kaikki kunnia kuuluu vai Jumalalle. Jeesuksen veri on meidän pelastus sillä Jumala ei katso synteihimme vaan Jeesukseen, joka kuoli syntiemme puolesta.
Tämä veren vuodattamisen periaate tulee esille Raamatussa jännästi. Aatamin ja Eevan synnin jälkeen Jumala tulee paikalle eläinten nahkojen kanssa, miksi vaatettaa heidät eläinten nahoilla kaikista maailman materiaaleista. Tästä syystä, että Hän oli käynyt uhraamassa viatonta verta synnin tähden. Myöhemminkin aina synnin teon tähden uhrattiin. Uhrauksesta saatu anteeksisaanti vain kasvoi. Esim. Kansan syntien tähden sovituspäivänä yhdelläuhrilla koko kansan synnit koko vuodeksi kaikkeinpyhimmässä. Sitten tuli Jumalan lahja Jeesus viaton uhrikaritsa, jonka veri poispyyhkii kaikki synnit ikiajoiksi.
Ihmeellinen Raamatun totuus.
Akseliajattelun perusongelma on ettemme erotattaisi hyvää pahasta, jos ei olisi ollut lakia, joka on opettanut meille synnin ja myöskin näyttänyt sen, ettemme kykene noudattamaan vain hyvää, vaan tarvimme Jumalan armon ( Jeesuksen ) pelastuaksemme.
Ei päätä eikä häntää!
näköjään sitä, mitä joku mielikuvituksissaan keksii väittää?
>>Tämän aamun kirkkojumalanpalveluksen saarnassa puhuttiin pahuudesta ja siitä, miksi Jumala sallii pahan olemassaolon. Jopa mainittiin ja rukoiltiin, että Jumala poistaisi kaiken pahan maan päältä.
ei olisi myöskään hyvää...
Jos ei olisi pimeää, ei olisi myöskään valoisaa...
Maailmaa emme voi muuttaa - vain omaa suhtautumistamme siihen. Kenties jopa maailmamme muuttuisi mielemme muuttuessa.
Mielestäni tässä ajatuksessa voisi piillä rauhan alku. Jos ei meissä itsessämme ole rauhaa, ei ole ympäristössämmekään. Uskoisin, että ajatukset ovat yhtä todellisia kuin teotkin, ympäristömme on sisäisen heijastusta.
Hyvä on sitä mistä pitää ja paha taas on sitä mistä ei pidä.
Voi niinkin ajatella, jos ajattelee omasta näkökulmastaan.
Mitäs, jos sattuisit pitämään pahasta? Mitä muut sanoisivat, varsinkin ne, jotka pitäisivät hyvästa?