Kovinkaan suureen tunnistusoperaatioon ei liene aihetta, sillä käytettävissä olevat metodit riittävät vallan mainiosti.
Lähes poikkeuksetta, keskustaa äänestävä helsingissä asuva henkilö, pukeutuu selvästi tyylikkäämmin kuin perus-demari, jonka tunnistaa jo kaukaa tarjamaisista tyylittömyyksistä.
En tiedä, että tekeekö esim Eero Heinäluoma tietoisesti demarilaista politiikkaa kun hän esiintyy televisiossa varsin usein 3 numeroa liian pienessä puvussa.Pääministeri Matti Vanhasen tyylikäs pukeutuminen sensijaan tukee aloitustani varsi osuvasti.
Lähes poikkeuksetta, keskustaa äänestävä helsingissä asuva henkilö, pukeutuu selvästi tyylikkäämmin kuin perus-demari, jonka tunnistaa jo kaukaa tarjamaisista tyylittömyyksistä.
En tiedä, että tekeekö esim Eero Heinäluoma tietoisesti demarilaista politiikkaa kun hän esiintyy televisiossa varsin usein 3 numeroa liian pienessä puvussa.Pääministeri Matti Vanhasen tyylikäs pukeutuminen sensijaan tukee aloitustani varsi osuvasti.
Vastaukset 7
Vanhimmat
hih-hih-hii!! hah-hah-haa !!
Seisoskelee kadunkulmassa neljänumeroa liianpienessä, viisitoista senttiä liianlyhyessä T-paidassa, suorissahousuissa, lenkkikengissä ja auringonpolttama hankkianlippis päässä, suu hämmästyksestä auki.
...että keskustan kannattaja kirjoittaa pienellä alkukirjaimella "helsingissä", kuten juuri teet kaksi kertaa. No, joku toinen kepulainen "paikkaa", ja kirjoittaa isolla alkukirjaimella "Helsinkiläinen"!
Olen asunut Helsingissä vuodesta 1951 alkaen, jonka jälkeen olen ollut täältä poissa ulkomailla tai muualla kotimaassa laskujeni mukaan yhteensä viisi vuotta. Joka tapauksessa olen ollut helsinkiläinen noin 50 vuotta. Tuona aikana olen tullut tuntemaan vain pari-kolme ihmistä, jotka jo silloin tiesin kepulaisiksi.
Yksi niistä oli työtoverini, Valion silloinen tiedotusjohtaja ja ministerikin Marjatta Väänänen. Kieltämättä varsin tyylikäs nainen. Yksi oli Huoltokoulun opetusemäntä ja toinen santahaminalainen aliupseeri, joita kumpaakaan ei voida sanoa tyylikkäämmästä päästä olevaksi ammattikunnassaan. Tuo aliupseeri oli syntyjään pohjois-savolainen, puhui edelleen Savon murretta ja oli itse asiassa aika yksinkertainen kaveri ja harvoja tuntemiani sotilaita, joka toi avoimesti esiin puoluekantansa - se kun oli hänellä kodin perintöä.
Myöhemmin on käynyt ilmi, että eräitä työtovereinani tuntemia valiolaisia toimihenkilöitä kai kepulaisia jo silloin oli, kun yksi niistä on ollut myöhemmin jopa ehdokkaana ek-vaaleissa, toinen kuntavaaleissa ja kolmas on parhaillaankin erään kepulaisen ministerin avustajana. Ihan tavallisia ihmisiä nuo olivat ja ovat, eivät muita huonompia jos eivät parempiakaan, eivätkä olleet ainakaan tyylikkäimpiä valiolaisiakaan.
Täällä Helsingissä tuo kepulaisuus on niin vähäistä, että kepulainen helsinkiläinen pitäisi kai jo liito-oravan tapaan lailla suojata. Siksi niitä ei juuri tule tuntemaan - en ole koskaan sattunut näkemään liito-oravaakaan. Mutta jos olisi noin, kuin sanot, olisin varmasti kiinnittänyt niihin huomiota, sillä minulla on tyylitajua ja silmää tyylikkyydelle.
Siinä saatat olla osittain oikeassakin, että demaripoliitikot pyrkivät julkisuudessa esiintymään pukeutumisensa kannalta ja muutenkin mahdollisimman vaatimattomina, sillä edustavathan he puoluetta, joka edelleen haluaa leimautua työväenpuolueeksi, vaikka sen kannattajakunnasta ei kai puoltakaan ole enää varsinaisia duunareita.
- - -
Mutta tällä saitilla kepulainen on helppo tunnistaa. Tiennet, millaisista tuntomerkeistä? Olethan itsekin liehuttanut ansiokkaasti sitä kepun lippua, yhdessä tunnetusti henkevien Keriksen, jovainin ja eräiden muiden kanssa, joita en nyt tässä halua nimetä, kun mainostaminen täällä lienee kiellettyä.
- Täällä Helsingissä tuo kepulaisuus on niin vähäistä, että kepulainen helsinkiläinen pitäisi kai jo liito-oravan tapaan lailla suojata -
City-keskusta on suojattava vielä tehokkaammin, sillä hän on lajinsa ensimmäinen ja viimeinen.
Monella kielellä sujuvasti smalltalkkaava liberaali citykeskustalainen dallaa Stadin gartsaa Lontoossa käsintehtyine nappaskenkineen yhtä positiivisen puuhakkaana kuin aina. Hän päättää poiketa Bulevardilla puhaltavasta kalseasta talviviimasta lämpöiseen kahvilaan. Hän istahtaa pöytään, avaa kainalossa kuljettamansa sanomalehden (http://www.lemonde.fr/) eteensä kahvilapöydälle ja siemaisee siivun tilaamastaan cafe latte´sta ja huokaisee tyytyväisenä -aah!
Citykeskustalainen avaa Le Monden, läpilukee sen kulttuurisivut sujuvasti ranskaksi. Hän huomaa esittelyn mielenkiintoisesta taidetapahtumasta ja päättää lennähtää seuraavalla viikolla mielikaupunkiinsa Pariisiin sitä katsomaan. Nostalgiset muistot tulvahtavat hänen mieleensä. Ikkunasta näkyvä Bulevardi tuo mieleen Pariisin puistokadut ja cafe’et. Siksi hän poikkeaa usein tähän muuten melko kalseaan helsinkiläiskahvilaan.
Hänen omassa elämässään ei ole valittamista, mutta hieman häntä surettaa liberalismin hidas leviäminen hänen omassa kotikaupungissaan. Hän näkisi Stadin mieluummin rennon tyylikkäänä ja kansainvälisenä metropolina kuin groteskin omahyväisenä ”Suomen napana”. – Toisella asenteella Helsinki voisi hyvin olla Pohjolan Pariisi!
Voi tuota vulgääriä nurkkakuntaisuutta - citykeskustalainen huokaa harmistuneena - muutoksen olisi lähdettävä sisältäpäin, jotta se olisi aidosti kestävä… kehityksen vankkurit kulkevat joskus tuskastuttavan hitaasti… Ei tässä kuitenkaan auta harmitella. Stop tykkänään - pois melankolia ja kohti uusia seikkailuja!
Citykeskustalainen vilkaisee rannekelloaan – taitavan geneveläisen kellosepän tekemä tarkkuuskronometri. Häntä viehättää mielikuva sen platinakuoren ja safiirilasin sisällä pehmeästi raksuttavista tuhannesmillimetrin tarkkuudella työstetyistä rattaista – demarinousukkaiden rakastama Rolex on sen rinnalla junttikello. Tästä huomiosta hänen mielialansa paranee .
Citykeskustalainen poistuu hyräillen kahvilasta talviselle bulevardille, kohentelee muhkean susiturkkinsa kaulusta ja lähtee dallaamaan kohti city-keskustaa. Hän muistuttaa kaukaisesti erästä Blake Edwardsin elokuvien hahmoa, komissario Jacques Clouseau’ta. Jotensakin samanlainen synnynnäinen ja tiedostamaton mannereurooppalainen tyylikkyys hänen loittonevasta hahmostaan kuvastuu…
on "toimittaja" Seppo Hietanen, kun en tunne niitä 19 muuta, jotka tuota "poikkeuksellisen suosituksi tullutta tuotemerkkiä ja uutta, tehokasta voimavaraa" viime kuntavaaleissa äänestivät.
Mielestäni kuvauksesi ei oikein sovi häneen.
Siitä että lehmänlanta haisee varpaiden välistä.
Ei tarvitse kovinkaan monen sukupolven takaa hakea niin sieltä se löytyy. Puolueen nimen vaihtamisella se haju ei ole lähtenyt eikä lähde pois, se pitäisi pestä, mutta silloin maalaisäänestäjät vaihtavat puoluetta.