Olen kuullut sellaista, että esikoislestadiolaisuus olisi jotenkin jakaantumassa.
Väitteen mukaan ainakin Lahdessa ja Turussa sekä myöskin Helsingisssä toimisi eräänlainen ”oppositio”. Näillä olisi omia seuroja tai seurat omaan kellon aikaan.
Kysynkin nyt onko tässä väitteessä mitään perää. Ja jos on niin mistä asia kiikastaa? Onko jokin erilainen uskonasioiden tulkinta? Jos on, niin mikä?
Jospa joku esikoislestadiolainen, joka asiaa tuntee, vastaisi tähän. Näin ei tarvitsi olla huhupuheiden varassa. Huhuilla kun on taipumus aina muuttua matkan varrella.
Väitteen mukaan ainakin Lahdessa ja Turussa sekä myöskin Helsingisssä toimisi eräänlainen ”oppositio”. Näillä olisi omia seuroja tai seurat omaan kellon aikaan.
Kysynkin nyt onko tässä väitteessä mitään perää. Ja jos on niin mistä asia kiikastaa? Onko jokin erilainen uskonasioiden tulkinta? Jos on, niin mikä?
Jospa joku esikoislestadiolainen, joka asiaa tuntee, vastaisi tähän. Näin ei tarvitsi olla huhupuheiden varassa. Huhuilla kun on taipumus aina muuttua matkan varrella.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Niinhän se on, että mihin Kristus rakentaa kirkon, sinne piru kappelin (taitaa olla piispa Kareksen aforismi).
Olen kyllä kuullut, että jotakin skismaa on ollut olemassa. Mutta ensi kerran kuulen "kiinnostuneelta" tästä "oppositiosta". En tosiaan tiedä, mitä ajatella.
"Maunulan seuroista" olen kuullut ja yllättynyt, kun Ruukku.net -palsta lopetettiin (viihdyin siellä, niin kauan kuin se oli avoinna).
Yksinäinen korvenkulkija on kristitty tässä maailmassa, turvanaan Raamattu ja (ehkä) Laestadiuksen Postillatkin I-II.
Ehkä kirkon jäsenyyden antama ev.lut. identiteetti on sittenkin se vahvin, kaikki muu on huteraa ja horjuvaa.
Kun jopa kunnioittamani es.lestadiolaiset kristityt näyttävät tappelevan keskenään. Sillä mitäpä muuta tämä jakaantuminen on? Vai ovatko nämä vain juoruja?
tuolla toisaalla niin "hyviä" neuvoja nuorelle tytölle, joka oli pahoillaan äitinsä käyttäytymisestä, että sinun tarinoitasi ei sen jälkeen enää kukaan taida ottaa vakavasti.
Pinnallisia ihmisiä aina riittää, jotka eivät ota mitään tai ketään vakavasti. Heidän onnettomuutensa, pitkän päälle.
Maunulassa sattuu ja tapahtuu.
Olisi ihan kiintoisaa tietää, mitä Maunulassa tapahtuu. Sen olen jo kuullut, että Ruukku.net on taas avattu, mutta vain lehden tilaajille.
Jos se on joku Maunulan porukka, joka pitää sitä yllä, niin eipä taida kiinnostaa.
Minua näet kiinnostaa vain se esikoislestadiolaisuus, johon jo isovanhempani ovat kuuluneet, sekä äidin että isän puolelta.
Mistään eriseuroista - vanhoillisten lailla - en ole kiinnostunut.
Oli kiva lukea kirjoituksesi. Meillä on tosiaan ihana kristillisyys, jossa on vieläkin se sama oppi joka sinun isovanhempiesi aikana, sekä jo heräyksen alusta asti on ollut. Se on myös raamatun mukainen oppi. Siihen ei ole otettu raamatusta vain niitä paikkoja jotka miellyttää ihmistä, vaan kaikki nekin mitkä sotivat ihmisen lihaa ja järkeä vastaan.
Niinkuin jo yli sata vuotta sitten vihollinen sai osan menemään omanvanhurskauden eriseuraan ja osan lihallisen vapauden eriseuraan, niin samoja konsteja se vieläkin yrittää.
Paljon vihollisen töitä särjettiin menneenä kesänä, kun lähetysmiehet Ruotsista Lapista kiersivät täällä. Kaikki eivät kuitenkaan saaneet niistä seuroita mitään, nimittäin sellaiset jotka etsivät vikoja ja kuuntelivat vain mistä sanasta saisivat kiinni. Saarnaajat ja lähetysmiehet, ainakin ne joita olen kuunnellut saivat paljon itselleen. He ovat saaneet myös voimaa rohkeammin saarnata. Olin viikonloppuna Hämeenlinnassa. Sielläkin oli todella ihanat seurat. Vaikka ulkona oli kylmempi ilma, sama lämpö oli seuroissa nyt, kuin kesälläkin.
Minäkin kävin joskus ruukun sivuilla vähän jarruttelemassa. Loppuvaiheessa siellä oli keskustelua Maunulan seuroista. Kuten silloin totesin totean nytkin, että on ihme, kun sinne pääsee jotkut pitkienkin matkojen takaa, mutta eivät pääse vieressä olevalle rukoushuoneelle. Mikäli olen oikein ymmärtänyt, puhujilla siellä on lestadiolainen tausta, mutta se ei auta mitään, täytyy olla myös Pyhä Henki.
En nyt ehdi enempää kijoittamaan, mutta toivotan sinulle Aada Jumalan siunausta elämääsi.
Saavat Maunulassa touhuta ihan rauhassa minun puolestani. Ainahan seuroja saa järjestää. Mutta minä henkilökohtaisesti ennen tunne tarvitsevani niitä. Kun niitä nyt kuitenkin järjestetään (vai joko toiminta on loppunut?), niin toivottavasti Jumala voi niidenkin kautta vaikuttaa jossakin ihmisessä.
Kerrotko meille poloisille
a. Mikä on omanvanhurskauden eriseura?
b. Mikä on lihan vapauden eriseura?
Vastaan kuitenkin lyhyesti a. Heille ei Jeesuksen lunastustyö riitä,vaan siihen tarvitsee tuoda jotakin omaa. 1800- luvun lopulla alettiin vaatimaan syvempää katumusta, eikä saarnattu syntejä anteeksi.
b. a:han vaikutti ilmeisesti se, kun nämä tosiaan alkoivat elämään lihan jälkeen.
Tarkennan vähän: b:t alkoivat puhumaan myös, ettei saa saarnata nuorille koreudesta, eikä vanhoille ahneudesta, sillä he tulevat orjallisiksi ja arkamielisiksi.Parannussaarnaajat saivat rääsysaarnaajan nimen, heitä estettiin saarnaamasta ja suljettiin seurakunnasta. Lestadiolaisen nimikin kävi kunnialle, se muutettiin Rauhanyhdistykseksi. Vaikka myöhemmin on otettu vanha nimi uudelleen käyttöön, Laestadiuksen oppia ei kuitenkaan ole otettu. Hänen oppinsa on sama kuin Lutherin oppi ja sama kuin apostolien oppi ja sama kuin Kristuksen oppi.
Mainituista paikkakunnista Lahden osalta voisi mainita, että siellä todellakin järjestetään kahdet seurat joka sunnuntai, yhdet päivällä ja toiset illalla, mutta tämä on vanha käytäntö jo 1900-luvun alkupuolelta asti, ei siis mitään uutta, eikä sen tarkoituksena ole mitenkään jakaa joukkoa, vaikka vaaransa siinäkin on. Joillain muillakin paikkakunnilla, esim. Helsingissä, on ollut sama kaksien seurojen käytäntö ennen, mutta se on lopetettu jossain vaiheessa.
Olen kuullut useiden Suomen ulkopuolella asuvien esikoislestadiolaisten (=Norjassa ja Amerikassa) esittävän huolensa tällaisesta kaksien seurojen käytännöstä, koska se voi helposti johtaa siihen, että syntyy kaksi joukkoa: päiväseurojen ja iltaseurojen joukko, ja niiden välille voi syntyä eroja. Ja itsekin ajattelen, että varmaan olisi suuri siunaus sillä päätöksellä, jos Lahdessakin luovuttaisiin tästä kaksien seurojen käytännöstä, koska nykyään kuitenkin kaikki uudella rukoushuoneella (valmistui 1996) sopisivat yhdellä kertaa rukoushuoneeseen.
Helsingin ja Turun osalta en tiedä, mistä nämä huhut eri joukkojen seuroista voisivat johtua. Helsingissä on kyllä järjestetty Maunulan kirkossa esikoislestadiolaistaustaisten pappien toimesta seuroja, ja seuraväki on ollut pääasiassa esikoislestadiolaistaustaisia, mutta järjestäjien mukaan tarkoituksena ei ole perustaa mitään uutta joukkoa. Ehkä tämä on huhuihin syynä?
Kiitos asiallisista vastauksista.
Ehkäpä juuri tuo, että Maunulassa on järjestetty joitakin ”rinnakkais-seuroja” on ollut huhuihin syynä.
Mutta vielä jäi mietityttämään se, että onko tämä ”Maunulan porukalla” jokin erilainen käsitys jostakin tärkeästä asiasta, tai miksi he haluavat kokoontua keskenään.
Sitten toinen asia asia mikä tuli esille on tuo Ruukku-lehti. Eikö sen toimittajat ole enää esikoislestadiolaisten toiminnassa mukana? Miksi tuollaista lehteä ylipäänsä piti ryhtyä tekemään?
Jospa el Kirahvi tai joku muu joka on asioista hyvin perillä ja osaa asiallisesti vastata, -meidän ”tyhmiin kysymyksiin”- vastaisi.
säännöllisesti täällä Liedossa, Turun naapurissa. Kirkollisista ilmoituksista olen nähnyt silloin tällöin jo useiden vuosien ajan. Puhujina on ollut muistaakseni joku Simo Liini ja Ansa Harju tai jotain sinne päin. Lestatiolaiselta isoäidiltäni olen kysynyt, mitä nämä on, ja se on sanonut, että "ne on jottai, emmää oikken tiä".
Taidat tietää enemmänkin, mutta et kerro. Liedossa oli Yhteysiltapäivä, jossa oli puhujia lähes kaikista herätysliikkeistä. Siinä totisesti ei ollut mitään väärää. En ala tässä käymään asioita läpi, mutta henkilökohtaisesti kerron jos kiinnostaa.
Simo Liini ja Ansa Harju taisivat olla sukunimiä... Ehkä itsekin tiesit? Siis Simolin ja Ansaharju, mutta esikoislestadiolaisuudessa on kyseisellä sukunimellä varustettuja saarnaajia useitakin, joten on vähän vaikea sanoa, kuka tarkkaan ottaen olisi kyseessä. En tiedä, mitä siellä Liedossa on tapahtunut, kuulen asiasta ensimmäistä kertaa, mutta tuolla joku toinen tuntui tietävän, joten asiasta kiinnostuneet voinevat tiedustella häneltä.
En tiedä tarkkaan Maunulan seuroja puuhanneiden käsityksiä eri asioista, mutta perusteluna seurojen järjestämiseen olen kuullut ainakin sen, että sinne voi helpommin tulla sellaisia, jotka eivät jostain syystä uskalla tulla rukoushuoneelle.
Ruukku-lehden toimituksesta tietääkseni varsin suuri osa on aktiivisesti mukana esikoislestadiolaisuuden toiminnassa, mutta eivät kaikki. Miksi se sitten perustettiin? Tähän varmaan voisivat perustajat itse vastata parhaiten, mutta olen ymmärtänyt, että siitä haluttiin luonteelta keskustelulehti, jossa saa nostaa minkä tahansa asian avoimesti esille ja keskusteltavaksi. Esikoislestadiolaisuuden varsinaisessa lehdessä, Rauhan Siteessä, linjaksi on valittu ei-polemisoiva linja. On pelätty, että jos Rauhan Siteessä kirjoitettaisiin mielipidekirjoitustyyppisiä, toisistaan ehkä jyrkästikin eroavia kirjoituksia, niin silloin jollekin yksinkertaiselle uskovaiselle voisi syntyä siitä turhaa hämmennystä ja epäilystä. Ruukusta sitten haluttiin toisenlainen, keskustelevammin suuntautunut lehti.
Turha täällä on mistään nimistä puhua. En usko, että sen nimiset, eivätkä muutkaan saarnaajat käy siellä. Mitä olen kuullut, niin yksi pappina toimiva saarnaja on käynyt ja ilmeisesti myös lestadiolaistaustaiset papit. Onhan heidän joukossaan muutenkin paljon halukkaita puhujia, joiden lahjoja ei ole muualla humattu. Eräs ystävämme, joka on nainen kertoi,että häntäkin pyydettiin sinne. Hänelle luvattiin, että hänet parannetaan siellä ja sitten pääsee puhumaan. Tässäkin on rukouksen paikka, että eksyneet palaisivat, eivätkä eksyttäisi ketään muita.
Sen verran, kun tiedän, mainitut saarnaajat eivät ole tehneet mitään väärää. Ei pitäisi antaa varjoja kenenkään päälle. Onhan Liedossa pidetty myös ihan tavallisia esles seuroja. Ei siinä mitään tavatonta ole.
Jos sitten on jollekkin luvattu puheenvuoro, ei siinäkään ole mitään epäraamatullista. Alkuseurakunnassa sanottiin, että jokaisella oli psalminsa. Paavalillakin oli niin kovat puhehalut, että matkusti maat ja mannut, ei siinäkään ole mitään epäraamatullista. Jesaja sanoi: Lähetä minut.
Olen ollut monissa paikoissa, joissa on tilaisuuksissa vapaan sanan vuoro, eikä mitään katastrofia ole ollut. Siinä saa koetella lahjansa, ei tarvitse kadehtia eikä panetella toisia. Saa kokeilla, ónko se niin tavoiteltavaa.
Ainakaan toistaiseksi ei ole. Erilaisuudessa on toki oppimista seurakunnassamme.
Ehkä huhuja aiheutuu siitä, että joukossamme on pappi ystäviä, jotka sitten omissa luterilaisissa seurakunnissaan järjestävät kaikille avoimia ehtoolliskirkkoja joiden yhteydessä on joskus seurat, niinkuin muutenkin kirkossa olisi. On joitain ystäviä, jotka sitten pelon(ko) vuoksi "huhuilevat" jotakin olevan tekeillä.
Toki monenlaisia kristityitä ihmisiä meitä on
ja onhan siinä aina oppimista erilaisuuden kotaamisessa. Ihan se vanhin perinne on seurakuntaopin osalta vanhoillisten kaltainen, että vain tässä ihminen pelastuu, mutta olen luvalla sanoen kauhuissani lukiessani noita SRK:laisten juttuja. Kylmii tuo legalismi ja pakkovalta.
Olen ollut Jumalalle kiitollinen esivanhempieni valinnasta v. 1900. Ketään ei heitetä ulos eikä koskaan.
Esivanhemmistani suurin osa ei tietääkseni ole joutunut tekemään mitään sen suurempaa valintaa esikoislestadiolaisuuden, vanhoillisuuden ja uudenheräyksen välillä. Useimmille se kävi vähän niinkuin itsestään muiden mukana. Mutta joka tapauksessa olen kiitollinen siitä, että itse olen saanut kasvaa juuri esikoislestadiolaisuudessa. Meillä on sentään kokonaisuutena ottaen asiat ihan hyvin. Jos joskus jotkut epäkohdat ärsyttävät niin tulee aina hyvä mieli kun katsoo ympärilleen muita lestadiolaisryhmiä ja huomaa, että asiat ovat siellä paljon huonommin.
Ainakaan toistaiseksi ei ole. Erilaisuudessa on toki oppimista seurakunnassamme.
Ehkä huhuja aiheutuu siitä, että joukossamme on pappi ystäviä, jotka sitten omissa luterilaisissa seurakunnissaan järjestävät kaikille avoimia ehtoolliskirkkoja joiden yhteydessä on joskus seurat, niinkuin muutenkin kirkossa olisi. On joitain ystäviä, jotka sitten pelon(ko) vuoksi "huhuilevat" jotakin olevan tekeillä.
Toki monenlaisia kristityitä ihmisiä meitä on
ja onhan siinä aina oppimista erilaisuuden kotaamisessa. Ihan se vanhin perinne on seurakuntaopin osalta vanhoillisten kaltainen, että vain tässä ihminen pelastuu, mutta olen luvalla sanoen kauhuissani lukiessani noita SRK:laisten juttuja. Kylmii tuo legalismi ja pakkovalta.
Olen ollut Jumalalle kiitollinen esivanhempieni valinnasta v. 1900. Ketään ei heitetä ulos eikä koskaan.
Pääasiahan on se, että ylösnoussutta kuoleman voittajaa Kristusta julistetaan syntisille
pelastukseksi. Niin että tästä syntyy rakkaus ilo rauha pitkämielisyys ystävällisyys hyvyys usko jne. Hedelmistähän puu tunnetaan. Varsinainen hedelmä on autuas kuolema, Kristuksen tähden iankaikkinen elämä taivaassa. Tuossa on alla kristityn tuntomerkkejä ja sitten toisenlaiset tuntomerkit. Jotta tietää kuka rakkauden käskyä toteuttaa.
Jaak. 3:13 Kuka on viisas ja ymmärtäväinen teidän joukossanne? Tuokoon hän näkyviin tekonsa hyvällä vaelluksellaan viisauden sävyisyydessä.
Jaak. 3:14 Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riitaisuus sydämessänne, niin älkää kerskatko älkääkä valhetelko totuutta vastaan.
Jaak. 3:15 Tämä ei ole se viisaus, joka ylhäältä tulee, vaan se on maallista, sielullista, riivaajien viisautta.
Jaak. 3:16 Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on, siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno.
Jaak. 3:17 Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei EPÄILE, ei teeskentele.
Jaak. 3:18 Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille.
Joskus saattaa unohtua sekin, ettei Lestadius mitään uutta seurakuntaa ole perustanut ja me tämän päivän es.lessutkin olemme luterilaisia kuten Lestadius itsekin oli. Tiettyjä asioita
hän painotti hieman toisin kun Luther mutta ei ollut mikään separatisti.
Erilaiset intohimot ja valtapyrkimykset ovat sitten aiheuttaneet sen, että tällaisia pikkuisia paavikuntia on kaikkiaan 18 kpl. alkaen vuodesta
1897 siitä on tullut kuin sukupuu, noista hajaannuskuvioista.
Tuossa jossakin luin jo hieman sellaista rakkaudetonta repivää henkeä sisältävän kirjoituksen.
Tuo pietismille tunnusomainen ristin häpeä ja syyllisyys on niin voimakas, ettei jaksa täysin luottaa jumalan armoon ja ansiottomaan anteeksiantoon, eikä Jumalaan jokaisen kristityn johdattajana Pyhän Henkensä kautta.
Pitää siis olla lisänä turvallinen infrastruktuuri. Eikä sillä muuten olekaan väliä, ellei käy niin, että nämä "aputellingit" alkavat jo varjostaa itse rakennusta, Kristuksen oppia.
***Yksin uskosta yksin armosta yksin Kristuksen tähden.***
Tästä voimakkaasta ulkoisen seurakunta- identiteetin korostamisesta seuraa voimakas kontrolloimisen tarve, niin että Jumalastakin helposti tulee heikko jota on kynsin hampain puolustettava. Tai kävelykeppiin verrattava apupoika. Sellainen heikko jota pitää neuvoa ja johdatella. Nostaa laskea ja siirrellä.
Sanalla sanoen Oma heikko usko nousee Jumalan Sanan vahvojen varmojen ja turvallisten lupausten ja Sanan sijalle ja sen ohikin. Turvallisuus horjuu silloin helposti ja pelot valtaavat mielen.
Pelokkaalla on taas paljon uhkakuvia, todellisia tai ei.
Tänä johtuu siis pohjimmiltaan äärimmäisen heikosta luottamuksesta kaikkivaltiaaseen kaikkitietävään Jumalaan ja hänen Sanaansa.
Tästä sitten seuraa voimakas tukeutuminen ulkoisiin asioihin, joita on lukematon määrä erilaisia aina asusteista alkaen. Ihme kyllä, auto saa olla loistelias.
Näiden "uskon tukien", eli ulkoisten tapojen noudattamista sitten seurataan lähimmäisen osalta suurennuslasin kanssa ja jos ei oikein miellytä, heilahtaa karsimakirves herkästi.
Tulee joskus mieleen ajatus; Sisäisestä tuskasta viis kunhan pinta kiiltää.
Heikot jäävät silloin vahvojen jalkoihin ja lihonneet hyvivoivat, vahvan identiteetin
omaavat lampaat alkavat puskea heikompia.