Mikä teidän mielestänne on "hyvä ikä" mennä kihloihin? Onko esim. 15-vuotias liian nuori? Vai silloin, kun siltä tuntuu jne...?
Sopiva ikä kihlautua?
Mielipiteitä!
38
9638
Vastaukset
- gggggggggggg
Ottaen huomioon, että lähes jokainen joka kihlautuu myös eroaa viimeistään kymmenen vuoden sisällä, niin hyvää ikää kihloihin menemiselle ei ole KOSKAAN. Jokainen joka kihlautuu on tavalla tai toisella hieman naivi ja lapsellinen.
- ukkomies
Ylärajaa en osaa sanoa. Alarajaksi pistäisin sen, että jos ihmisen pitää kysyä muilta, onko hän liian nuori menemään kihloihin, hän on liian nuori menemään kihloihin.
- nainen21
mielestäni sopiva ikä on 18 tai yli.
- Ei vielä
Onhan siihen syy, miksi naimisiin ei saa mennä alle 18-vuotiaana (ilman vanhempien suostumusta), niin sama syy pätee myös kihlaukseen. Kihlaushan on lupaus avioliitosta. Miksi ihminen olisi valmis lupaamaan sellaista, mitä ei ole vielä kypsä toteuttamaan? Eli täysi-ikäisyyden paremmalla puolella sitten voisi olla ok. Eikä edes niin kiirettä! Itse meni kihloihin 16-vuotiaana. Erosin kun olin 18. Se siitä "elämäni suuresta rakkaudesta". No, nyt on ikää jo paljon enemmän, ja olen kihlautunut uudelleen. Ei se teinikihlaus siis elämää pilannut, mutta kyllähän se ero silloin hävetti.
- mie vain
Ite menin kihloihin 16-vuotiaana. Oltiin kolme vuotta kihloissa kunnes erottiin. Nykyään ollaan todella hyviä kavereita. Ei kaduta yhtään. En ehkä menis parin kuukauden seurustelun jälkeen vielä sormuskauppaan, mutta kai sitä saa mennä kihloihin kun siltä tuntuu. Nykyään kun se ei oo enää sitoutuminen avioliittoon..
- ukkomies
"Nykyään kun se ei oo enää sitoutuminen avioliittoon.."
No eipä ole sitoutuminen mutta lupaus kuitenkin. Kihloihin ei sinänsä mennä. Kihloissa ollaan, kun avioliitosta on sovittu. Se, että sinä tai joku muu luulee tai väittää jotain muuta, ei tätä asiaa muuta miksikään. Eihän tuolistakaan tule pöytää vain sillä, että sinä sanot tuolia pöydäksi. - se on virhe
ukkomies kirjoitti:
"Nykyään kun se ei oo enää sitoutuminen avioliittoon.."
No eipä ole sitoutuminen mutta lupaus kuitenkin. Kihloihin ei sinänsä mennä. Kihloissa ollaan, kun avioliitosta on sovittu. Se, että sinä tai joku muu luulee tai väittää jotain muuta, ei tätä asiaa muuta miksikään. Eihän tuolistakaan tule pöytää vain sillä, että sinä sanot tuolia pöydäksi.Kihloihin ei kannata mennä ollenkaan. Miksi ihmeessä menisit kihloihin? Eroat kuitenkin pian, joten onko mitään järkeä häpäistä itsensä ensin menemällä kihloihin ja sitten parkumalla eroa? Noloa.
- mie vain
ukkomies kirjoitti:
"Nykyään kun se ei oo enää sitoutuminen avioliittoon.."
No eipä ole sitoutuminen mutta lupaus kuitenkin. Kihloihin ei sinänsä mennä. Kihloissa ollaan, kun avioliitosta on sovittu. Se, että sinä tai joku muu luulee tai väittää jotain muuta, ei tätä asiaa muuta miksikään. Eihän tuolistakaan tule pöytää vain sillä, että sinä sanot tuolia pöydäksi.Ajat ja tavat muuttuu. Nykyään monetkaan ei mene koskaan naimisiin vaikka kihloissa olisivatkin ja toisaalta jotkut menee naimisiin ilman varsinaista kihlautumista. Se riippuu ihan keskinäisestä sopimuksesta, mitä sillä kihlautumisella tarkotetaan..
- ukkomies
mie vain kirjoitti:
Ajat ja tavat muuttuu. Nykyään monetkaan ei mene koskaan naimisiin vaikka kihloissa olisivatkin ja toisaalta jotkut menee naimisiin ilman varsinaista kihlautumista. Se riippuu ihan keskinäisestä sopimuksesta, mitä sillä kihlautumisella tarkotetaan..
"Se riippuu ihan keskinäisestä sopimuksesta, mitä sillä kihlautumisella tarkotetaan.."
Se, mitä itsekukin kihlautumisella tarkoittaa, ei sinänsä kiinnosta minua. Kihlauksen merkitys on kuitenkin vain avioliittolupaus. Jonkun muun asian nimittäminen kihlaukseksi tarkoittaen tai tarkoittamatta ei muuta tätä faktaa. Usko nyt jo hyvällä, ettet sinä tai joku muu voi tuosta noin vaan muuttaa vakiintuneen sanan merkitystä.
Kihlaus on avioliittolupaus. Niin sanotaan jo Suomen laissa. Suhteen nimittäminen kihlaukseksi ilman avioliittolupausta on yksinkertaisesti väärin. Pariskunta, joka sanoo olevansa kihloissa muttei aio koskaan mennä naimisiin, luulee väärin. He voivat väittää olevansa kihloissa, mutta he eivät ole. Vaikka he olisivat keskenään sopineet olevansa kihloissa, he eivät ole, jos eivät ole antaneet avioliittolupauksia.
Tästä asiasta on ihan turha vängätä, koska kihlauksen merkitys on erittäin selvä. Vastaanväittäminen ei sitä merkitystä muuta. Mieti sitä aikaisempaa tuoli-pöytä-vertaustani. Vaikka joku nimittäisi pöytää tuoliksi, ei pöytä muutu tuoliksi. - avioliittolupaus
mie vain kirjoitti:
Ajat ja tavat muuttuu. Nykyään monetkaan ei mene koskaan naimisiin vaikka kihloissa olisivatkin ja toisaalta jotkut menee naimisiin ilman varsinaista kihlautumista. Se riippuu ihan keskinäisestä sopimuksesta, mitä sillä kihlautumisella tarkotetaan..
Kuten "ukkomies" tuossa jo totesi, kihlautuminen on määritelty Suomen laissa. Se ei siis todellakaan muuta merkitystään sen mukaan, mitä kukakin sen haluaisi merkitsevän.
Kaksi ihmistä, jotka ovat sopineet keskenään menevänsä naimisiin ovat kihloissa. Jos naimisiinmenosta ei ole sovittu, ei olla kihloissa. Yksinkertaista. - Nainen ja ikää 25
mie vain kirjoitti:
Ajat ja tavat muuttuu. Nykyään monetkaan ei mene koskaan naimisiin vaikka kihloissa olisivatkin ja toisaalta jotkut menee naimisiin ilman varsinaista kihlautumista. Se riippuu ihan keskinäisestä sopimuksesta, mitä sillä kihlautumisella tarkotetaan..
En pysty ymmärtämään, mitä se kihlaus sitten niille ihmisille tarkoittaa, joille se ei ole lupaus avioliitosta. No, eipä juuri kiinnostakaan. Mutta onneksi en yhtäkään sellaista tunne, jolle kihlaus tarkoittaisi jotakin muuta kuin lupausta avioliitosta! Kun mies (tai tasa-arvon nimessä nainen ;)) kosii, ja toinen vastaa myöntävästi, ollaan kihloissa. Sormuksia ei välttämättä edes tarvita, se on vain hyvin vakiintunut tapa ne hankkia. Minun mielestäni ihan hyvä perinne.
Ja naimisiin ei voi päätyä ilman kihlausta. Vihkiluvan saaminen kestää viikon, joten vähintään viikkoa ennen on sovittava että mennään naimisiin =eli on kihlauduttava, vaikka sitten ilman sormuksia.
Saa sitä toiseen sitoutua ihan ilman avioliittosuunnitelmia. Se on aivan ihmisten vapaa valinta, että jos vaikka asuvat avoliitossa koko elämänsä. Mutta kihloissa ei voi olla, ellei olla luvattu mennä naimisiin!! - tildanen
ukkomies kirjoitti:
"Nykyään kun se ei oo enää sitoutuminen avioliittoon.."
No eipä ole sitoutuminen mutta lupaus kuitenkin. Kihloihin ei sinänsä mennä. Kihloissa ollaan, kun avioliitosta on sovittu. Se, että sinä tai joku muu luulee tai väittää jotain muuta, ei tätä asiaa muuta miksikään. Eihän tuolistakaan tule pöytää vain sillä, että sinä sanot tuolia pöydäksi.olen sitä mieltä et 15 vuotias on vielä lapsi eikä näin ollen voi lupautua kenellekään avo- tai aviopuolisoksi.vielä 18-vuotiaankin kannattaisi harkita tarkkaan että onko tässä sellainen ihminen jonka kanssa kiikutellaan vanhainkodin keinutuolissa. ei se ole iästä kiinni millon on hyvä aika "mennä kihloihin" vaan tilanteesta, kun on todella löytänyt sellaisen ihmisen jonka kanssa viihtyy ja haluaa yrittää elää yhdessä myötä- ja vastoinkäymisissä, silloin on kihlauksen aika jonka jälkeen solmitaan avioliitto.
minä menin kihloihin 18 vuotiaana, liian nuorena sillä mitään en tästä elämästä silloin tiennyt. Nyt olen viisaampi, miehiä on ollut mutta toiste en ole kihlautunut, ei ole ollut tarvetta, mielestäni yhdessä voi olla ilman sormustakin.
muuten.. hyvä kommentti tuo "Eihän tuolistakaan tule pöytää vain sillä, että sinä sanot tuolia pöydäksi".. repesin niin että meinasin tuolilta pudota... :) - ukkomies on oikeessa!!
tildanen kirjoitti:
olen sitä mieltä et 15 vuotias on vielä lapsi eikä näin ollen voi lupautua kenellekään avo- tai aviopuolisoksi.vielä 18-vuotiaankin kannattaisi harkita tarkkaan että onko tässä sellainen ihminen jonka kanssa kiikutellaan vanhainkodin keinutuolissa. ei se ole iästä kiinni millon on hyvä aika "mennä kihloihin" vaan tilanteesta, kun on todella löytänyt sellaisen ihmisen jonka kanssa viihtyy ja haluaa yrittää elää yhdessä myötä- ja vastoinkäymisissä, silloin on kihlauksen aika jonka jälkeen solmitaan avioliitto.
minä menin kihloihin 18 vuotiaana, liian nuorena sillä mitään en tästä elämästä silloin tiennyt. Nyt olen viisaampi, miehiä on ollut mutta toiste en ole kihlautunut, ei ole ollut tarvetta, mielestäni yhdessä voi olla ilman sormustakin.
muuten.. hyvä kommentti tuo "Eihän tuolistakaan tule pöytää vain sillä, että sinä sanot tuolia pöydäksi".. repesin niin että meinasin tuolilta pudota... :)Vai pöydältä.. ;)
- Titia
Avioliittolupauksen voi mielestäni antaa sitten, kun haluaa ja voi tuon lupauksen myös lunastaa. Käytännössä pitää siis olla täysi-ikäinen.
Hyvä neuvo on se, että kihlautuu (antaa avioliittolupauksen) sitten, kun naimisiin meneminen tuntuu ajankohtaiselta. - kihlautumiselle
on silloin kun sitä ei enää tarvitse toisilta kysellä onko nyt sopiva hetki tai ikä. Olethan vielä nuorikin. Anna ajan kulua.
Kaikkea hyvää sinulle:) - vaakatytsy
...on se kun olet aikuistunut ja tiedät mitä haluat. Ja sitten kun olet oppinut rakastamaan itseäsi, pystyt rakastamaan muita. Sitten kun tulevaisuus on turvattu. Ja tietysti silloin kun olet valmis tekemään suhteen eteen runsaasti töitä. Kihlauksen jälkeen mikään ei muutu vaikka monet niin paljon sitä odottavat. Sinut vain rengastetaan ja sitten olet antanut loppuelämäsi, seuraavat n. 60-70v, hänelle.
Kun haluat kihloihin kysy itseltäsi,pystytkö olemaan saman miehen kanssa seuraavat 60-70 vuotta?- poo
En nyt ihan ymmärtänyt mikä yhteys on kihlauksella ja sillä, onko tulevaisuus turvattu.. Mitä tarkoitat?
Sitä paitsi, ei KOSKAAN voi sano että tulevaisuus on turvattu. Ei asunto, ei työpaikka, ei ihmissuhteet, ei terveys, mikään ei oo koskaan niin varmaa. Täytyy vain uskoa, ja luottaa.
Tuosta viimeisestä kysymyksestä tuli mieleen, että tarviiko tollasta edes kysyä.. Minä oon 18-v ja kihlautunu tänä vuonna. Häät on kesällä. En voi kuvitellakaan, että jakaisin elämäni (perhe, vanhuus ym) vaiheet jonku muun miehen kanssa. En suostu vaihtamaan. Koskaanhan ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta sitä on turha pelätä. Se voi ihan hyvin olla parempaa kuin osaa odottaakaan. :)
Taidan olla hieman vanhanaikainen, mutta mulle avioliitto on vakava asia. Kun mennään naimisiin, ollaan sitten yhdessä aina. Mua ei kiinnosta miehen metsästys, minulle riittää yksi hyvä (ihana) mies. :) - vaakatytsy
poo kirjoitti:
En nyt ihan ymmärtänyt mikä yhteys on kihlauksella ja sillä, onko tulevaisuus turvattu.. Mitä tarkoitat?
Sitä paitsi, ei KOSKAAN voi sano että tulevaisuus on turvattu. Ei asunto, ei työpaikka, ei ihmissuhteet, ei terveys, mikään ei oo koskaan niin varmaa. Täytyy vain uskoa, ja luottaa.
Tuosta viimeisestä kysymyksestä tuli mieleen, että tarviiko tollasta edes kysyä.. Minä oon 18-v ja kihlautunu tänä vuonna. Häät on kesällä. En voi kuvitellakaan, että jakaisin elämäni (perhe, vanhuus ym) vaiheet jonku muun miehen kanssa. En suostu vaihtamaan. Koskaanhan ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta sitä on turha pelätä. Se voi ihan hyvin olla parempaa kuin osaa odottaakaan. :)
Taidan olla hieman vanhanaikainen, mutta mulle avioliitto on vakava asia. Kun mennään naimisiin, ollaan sitten yhdessä aina. Mua ei kiinnosta miehen metsästys, minulle riittää yksi hyvä (ihana) mies. :)... onko mies varmasti yhtä hyvä tulevaisuudessa kuin nyt. Onko hän sinulle uskollinen, jos sinä jäät työttämäksi huolehtiiko hän sinusta, millainen isä hän olisi lapsille, ovatko lapsen kasvatus periaatteenne samanlaisia, miten menettelette työttömyystilanteessa....yms.
Ajat ja ihmiset muuttuvat, mikään ei pysy samana. Ei tietenkään tulevaisuus ole koskaan täysin turvattu. Alamäet voivat jatkua eroon ja se kuka eroa hakee ei välttämättä ole sinä. Siksi kannattaisi harkita tarkkaan. Ja vaikka sinä et ole kiinnostunut miehen metsästyksestä, entäpä toinen osapuoli, muuttuuko hän myöhemmin? Sinuna odottelisin vielä hieman, mutta mikä minä olen sinua neuvomaan. Ethän tietenkään voi kuvitella tällä hetkellä jakavasi koko elämääsi jonkun muun kanssa,sinähän tällä hetkellä uit rakkauden puhtaassa joessa, mutta entä myöhemmin? Rakkaus EI VÄLTTÄMÄTTÄ ole ikuista. Vaikka se voi nyt tuntua siltä. Ihmiset muuttuvat niin kuin ehkä sinäkin.
Joka tapauksessa onnea teille, toivottavasti liittonne kestää!
On avioliitto minullekin vakava asia ja siksi juuri mietinkin hyvin tarkkaan edellä mainittuja asioita. Voihan jopa olla että vastaukset yllä oleviin kysymyksiin muuttuvat, mutta silloin voi muistuttaa toista hänen antamistaan lupauksista ja keskusteluista joita kävimme ennen avioliittoa. Tällöin kompromissit on helpompi laatia ja asioista pääsee helpommin yli. Nämä kompromissit turvaavat avio-onnen ja niin ei sitten tulevaisuutta kannata pelätä kun kaikki on valmiiksi suunniteltua eikä olla tehty hätiköityjä päätöksiä.
Menin muuten itse 18 vuotiaana naimisiin ja ero tuli, nyt olen avoliitossa. Eli tiedän kyllä mistä puhun. - poo
vaakatytsy kirjoitti:
... onko mies varmasti yhtä hyvä tulevaisuudessa kuin nyt. Onko hän sinulle uskollinen, jos sinä jäät työttämäksi huolehtiiko hän sinusta, millainen isä hän olisi lapsille, ovatko lapsen kasvatus periaatteenne samanlaisia, miten menettelette työttömyystilanteessa....yms.
Ajat ja ihmiset muuttuvat, mikään ei pysy samana. Ei tietenkään tulevaisuus ole koskaan täysin turvattu. Alamäet voivat jatkua eroon ja se kuka eroa hakee ei välttämättä ole sinä. Siksi kannattaisi harkita tarkkaan. Ja vaikka sinä et ole kiinnostunut miehen metsästyksestä, entäpä toinen osapuoli, muuttuuko hän myöhemmin? Sinuna odottelisin vielä hieman, mutta mikä minä olen sinua neuvomaan. Ethän tietenkään voi kuvitella tällä hetkellä jakavasi koko elämääsi jonkun muun kanssa,sinähän tällä hetkellä uit rakkauden puhtaassa joessa, mutta entä myöhemmin? Rakkaus EI VÄLTTÄMÄTTÄ ole ikuista. Vaikka se voi nyt tuntua siltä. Ihmiset muuttuvat niin kuin ehkä sinäkin.
Joka tapauksessa onnea teille, toivottavasti liittonne kestää!
On avioliitto minullekin vakava asia ja siksi juuri mietinkin hyvin tarkkaan edellä mainittuja asioita. Voihan jopa olla että vastaukset yllä oleviin kysymyksiin muuttuvat, mutta silloin voi muistuttaa toista hänen antamistaan lupauksista ja keskusteluista joita kävimme ennen avioliittoa. Tällöin kompromissit on helpompi laatia ja asioista pääsee helpommin yli. Nämä kompromissit turvaavat avio-onnen ja niin ei sitten tulevaisuutta kannata pelätä kun kaikki on valmiiksi suunniteltua eikä olla tehty hätiköityjä päätöksiä.
Menin muuten itse 18 vuotiaana naimisiin ja ero tuli, nyt olen avoliitossa. Eli tiedän kyllä mistä puhun.Totta on, että nuo asiat pitää miettiä. Voinkin ylpeänä sanoa, että asiat on mietitty ja keskusteltu, ja varmempi en vois ollakaan. :)
Asiat muuttuu ja ihmiset, mutta niiden kanssa voi elää jos tahtoo.
Miehen kanssa ollaan keskusteltu niin paljon ja ollaan niin hyvissä väleissä, samalla aaltopituudella, että voin 100%:sti luottaa siihen, että hän pysyy mun rinnalla. Hän ei ole ollenkaan sellasta tyyppiä joka etsii toista, hän haluaa myös että sama ihminen pysyy siinä rinnalla läpi elämän. Kato se tuttuus, turvallisuus... Hän on myös sen verran vanhanaikainen, että haluaa vain sen yhden, pitkän suhteen.
Niin, asiat VOI aina muuttua - ei auta ku uskoa ja luottaa, vai mitä? :)
Kuten kirjoitit, rakkaus ei välttämättä ole ikuista. Mutta tarvitseeko sen ollakaan? ;) Rakkaudessakin on ylä- ja alamäkiä. Voi olla vuosien taukokin, ettei rakasta ollenkaan. Mutta siitä huolimatta VOI SUHDE KESTÄÄ. Tulevan anoppini sanoja lainaten: yhdessä voi elää jos vain tahtoo. Ja rakkauskin vaatii tahtoa, ei se itsekseen siinä pysy. Tulen mieheni kanssa erittäin hyvin toimeen, olen varma, että vaikka rakkautta joskus puuttuisikin, voin silti elää hänen kanssaan.
Väitän, että tuoreesta suhteestani ja nuoresta iästäni huolimatta pystyn ajattelemaan järkevästi suhteesta ja tulevaisuudesta, pystyn ottamaan huomioon mainitsemasi seikat.
Suhteen onnistuminen on mahdollista, jos molemmat niin tahtoo ja on valmiita tekemään sen eteen töitä.
- pumppakuutio
Kuten moni muutkin, pidän rajapyykkinä 18 vuoden ikää siitä syystä, että tuossa iässä voi mennä naimisiinkin (ilman erinäisiä lupia) ja kihlaushan on lupaus avioliitosta.
Itse kihlauduin avopuolisoni kanssa 18-kesäisenä ja viisi vuotta myöhemmin olemme edelleen yhdessä ja pienen tyttären vanhempia.
Paljon on siis kiinni siitäkin, miten halukas on sitoutumaan ja tekemään töitä suhteen säilyttämiseksi. Kaikki nuorena kihlautuneet eivät eroa seuraavan vuoden aikana. - Omppu
Joku viisas joskus sanoi, että elämänkumppanin tulisi olla sellainen, jonka kanssa voisi mennä vaikka huomenna naimisiin. No ei sinänsä liity tähän, mutta oikea ikä mennä kihloihin on tasan silloin kun on valmis antamaan lupauksen itsestään, lupauksen siitä, että tulen vaimoksesi/mieheksesi. Kihlaus ei ole koeaika!! Se on lupaus elämänkestoisesta liitosta.
Itse menin kihloihin kun olin 17, lukion kakkosella (nyt lukulomalla abiturienttina), mutta toisaalta kun tarkemmin ajattelen menin kihloihin jo 15 vuotiaana, sillä silloin päätettiin että häät on kesällä 2007.. No, ainakin sormukset vaihdettiin kun olin 17, mies hiukka vanhempi..
Häitäni ja kirjoituksia odotellen.. mukavaa kevättä kaikille... - Miettijä
Sitten kun kokee olevansa valmis sopimaan naimisiin menosta. Ei kai mitään tarkkaa ikää ja yleistä ohjetta voi antaa. Mutta samaa mieltä olisin erään kirjoittajan kanssa, että jostain syystä on haluttu säätää avioitumiselle ikäraja... Kihlaus ei tietysti ole vielä virallista, mutta onhan se jo lupaus kuitenkin ja itse en ainakaan lupaile mitä sattuu ja varsinkaan noin isoa asiaa kuten naimisiin menoa jos ei ole vakaata aikomusta pitää lupausta ja ole varma, että pystyn sen pitämään. Itse halusin kihloihin kun olin valmis menemään naimisiin.
Jos kyse on vain sormuksien ostamisesta eikä ihan oikeasta kihlauksesta (=avioliittolupaus) niin se riippuu kai mitä se teille merkitsee, että oletteko valmiita sellaiseen. 5-vuotiaskin voi olla valmis "kihloihin" ja vaihtamaan sormuksia, riippuen mitä kihlauksella tarkoitetaan... Kovin pienet lapset voi tunkea sormuksen kurkkuun... No joo... mutta pointti oli se, että vastaus riippuu siitä mitä kihlauksella tarkoitat. Nykyään kun ei tiedä, kun monet kutsuu muutakin kuin sitä avioliittolupausta kihlaukseksi. - 3-kymppinen
Mulle sopiva ikä vois olla nyt 30 -vuotiaana. Ei kylläkään iän takia vaan siksi, että olen löytänyt sopivan kumppanin jonka kanssa haluan jakaa tulevaisuuteni, toivon mukaan elämäni loppuun asti. Olemme olleet avoliitossakin useamman vuoden joten kokemusta on yhdessä asumisestakin.
Haluatko pitää kihlauksen spesiaalina juttuna, kihlautua vain sen ihmisen kanssa jonka kanssa aiot mennä joskus naimisiinkin? Ja haluatko mennä naimisiin mahdollisimman pian kihlauksen jälkeen vai olla useita vuosia kihloissa? Oletko ajatellut meneväsi naimisiin poika/tyttöystäväsi kanssa?
Vanhemmalle ihmiselle sanoisin, että sitten kun siltä tuntuu. Mutta 15-vuotiaana voi kyllä tuntua vaikka miltä, kun ei ole kovin paljon kokemusta ihmisuhteista. Ja miksi pitäisi kiirehtiä? Kyllä se poika- tai tyttöystävä pysyy siinä rinnalla ilman sormustakin. Jos ei ole pysyäkseen niin ei se sormus sitä muuta.
Pääasia kai on, että asiasta on varma ja sitä ei tarvitsisi kysellä muilta. Jos ei ole varma niin kannattaa vielä harkita asiaa ja odottaa. - mira
minun mielestäni kihlautumiselle ei ole varsinaista ikää, kun ottaa vastuuta toisesta ja rakastaa häntä ja hän sinua sekä tunnet hänet hyvin!! aika olisi hyvä! itse mietin kihloihin menoa jo 14 vuotiaana, mutta päädyin odottamaan vielä muutaman vuoden. nyt olen seurustellut poika ystäväni kanssa puolitoista vuotta ja uskon etteivät kaksi kultaista rengasta välillämme olisi muuttanut mitään. eikä minulla vieläkään ole kiirettä mihinkään. :)
- ..hohhoijaa..
Sopiva aika kihlautua on silloin, kun olet valmis päättämään naimisiinmenostakin. Kihlaus on avioliittolupaus, daa?
15-vuotias on todellakin aivan liian pentu kihlautumaan, sitä on 20-vuotias ja moni 25-vuotias. Kasva aikuiseksi, niin tiedät, mitä haluat. Ei kaikkien seurustelukumppaneiden kanssa tarvitse kihlautua. Miltähän tuntuu sitten menn kihloihin vaikka viidettä kertaa?- Eiyleistetä86
Anteeksi, mutta loukkaannuin tästä kommentista hyvin paljon. Minä ja aviomieheni (vuotta minua nuorempi) menimme kihloihin hänen ollessaan 15 ja minun 16. Tiesimme, että olemme henkisesti kehittyneempi ja kypsempiä kuin muut ikäisemme. Ikä ei välttämättä todista kypsyyttä. Nyt olemme onnellisesti naimisissa ja meillä on ihana tytär. JA olimme seurustelleet tuolloin 4 kuukautta. Me vain tiesimme, että tässä on se oikea.
Viimeiseksi sanon vain, että minua ärsyttää erittäin paljon kaikki yleistäminen!
- 5454545
Mielestäni sopiva ikä on kihlautua silloin, kun mennään naimisiin vuoden päästä kihlauksesta.
Minusta on typerää nämä kihlaukset joissa kihloissa ollaan ties kuinka kauan. Ehkä olen vain vanhanaikainen sen suhteen.
Mielestäni oikea kihlaus menee niin, että mies polvistuu ja kosii naista, kun nainen vastaa kyllä, ollaan kihloissa. Tämän jälkeen alkaa hääsuunnittelu, johon on vuosi aikaa ja sitten mennään naimisiin.
Ei, että kännissä vedetään "mennääx kihloihi? " ja sit ollaan kihloissa ja ehkä 5 vuoden päästä mennään naimisiin.
Harmi, että kihlat ovat menettäneet kokonaan todellisen merkityksen. On vaan kiva olla kihloissa.- Koulukaveri
huomena 5454545 sää puhut siitä, että noin vuosi kihlosta voisi mennä naimisiin, mutta mun koulukaveri/luokkakaveri on ollut n.vuoden kihloissa hän on nyt 20v. Hän oli silloin, kun he kihlautuivat 19v. Mä ei tiedä milloin he menevät naimisiin. Emme ole jutellee paljon
- klisee?
Edelliselle: Itsekin olen aina ajatellut noin, mutta olen ihan varma että jos avopuolisoni nyt viisi vuotta ensitapaamisen jälkeen kosii, suostun. Haluan kuitenkin vähän isommat häät, joihin ei nyt yliopisto-opiskelijoina voisi todellakaan olla varaa, joten häihin menisi ehkä sittenkin se viisi vuotta...
Tiedän, että joistakin ihmisistä "isot kesähäät" ovat yksi suuri facepalm, mutta jos jotakin tähän nuoreen 21-vuotiaan ikääni olen oppinut, niin sen, että muiden mielipiteillä ei ole niin kauheasti väliä ellei se heitä itseään satuta :) - höpöhöpö!!!!
Minä menin kihloihin 16-vuotiaana,kun olimme seurustelleet 4kk. Se vain tuntui juuri sillä hetkellä oikealta, Nyt olemme onnellisesti naimisissa ja neljä yhteistä lasta :)
- ((:
Me ollaan kohta seurusteltu kaksi vuotta eikä olla kihloihin menty. Tämän vuoden alkupuolella koittaa täysi-ikäisyys. Meille kihloihin meno tarkoittaa lupausta olla toisen kanssa elämän loppuun asti. Nauramme lähinnä niille 12-15 -vuotiaille jne jotka ovat muutaman kuukauden (pahimmillaan viikon) seurustelun jälkeen kihloissa, sillä eihän niistä varmastikaan kovin moni kestä kauaa. Meille sopivampi aika ainakin sijoittuu tulevaisuuteen, kun ollaan asuttukin jo jonkun aikaan yhdessä.. Toisaalta sehän on jokaisen oma asia...
- j
Ollaan seurusteltu 3 vuotta ja asuttu yhdessä 2½ vuotta ja kihloihin mennään sit kun ruvetaan suunnittelemaan että mennään naimisiin. Niinkun minusta kuuluukin olla. :) Ollaan siis 21 ja 22 v. Tosin vanhempani olivat yhdessä (kihloissa) 30v ennenkun menivät naimisiin. :) Vastustan kihloihin menemistä alaikäisenä koska sillon on LAPSI ja vasta elämä edessä! Ei välttämättä edes tiedä mitä elämältä haluaa...
- miio
Kihloihin ja sitten muka aina erotaan. sanoisin että pötyä, vanhempani olleet kihloissa 25 vuotta eikä ole erottu, tai menty naimisiin.
- onnellisessti
Teinikihlat on teinejen uusi trendi. Se on niin coolii mennä kihloihin kahden kuukauden seurustelun jälkeen. Musta 15 vuotiasta joka on kihloissa ei tarvi vakavasti ottaa.
- Jaruto
Kihloihin meno houkuttelisi, mutta jatkuvasti lisääntyvä parien eroaminen (ja tämän keskustelun "kihloihin/naimisiin -> ero tulee varmasti" -tyyppiset esimerkit) pelottavat. :| Noh, parisuhdetta on takana vasta vuosi ja ikääkin vasta reilut 19, joten kiire ei ole, mutta kun mies tuntuu oikealta niin haluaisin vain rengastaa hänet ja todistaa, että olen tosissani. Vaikka taitaa hän sen tietää jo muutenkin... ;)
Taidan itsekin olla liian nuori kihloihin, kun googlettamalla "hyvä ikä mennä kihloihin" päädyin tähän keskusteluun... :D - BBB
MInusta se ei ole varsinaisesti (lakiseikat poislukien) ikäkysymys: Minä päätin aikanaan, että jos menen kihloihin, niin silloin pitää saman tien sopia hääpäivä. Minulle kihlaus oli siis nimenomaan lupaus naimisiinmenosta (konkreettisesti, ei siis "sitten varmaan joskus tulevaisuudessa"). Näin sitten aikanaan kävikin, että mies kosi, minä vastasin kyllä ja samalla istumalla sovittiin häiden päivämäärä vuoden päähän kihlauksesta. Hyvin on mennyt :-)
- pihistelijä1989
AIKAISINTAAN:
- Kun olette tunteneet toisenne vähintään puoli vuotta.
- Kun olette täyttäneet vähintään 16 vuotta.
- Kun tiedätte mitä eroa on ihastumisella, rakastumisella ja rakastamisella.
VIIMEISTÄÄN:
- Kun suunnittelette perheen perustamista.
- Kun haluatte mennä toistenne kanssa naimisiin.
- Kun olette olleet yhdessä useita vuosia ilman parisuhdeongelmia. - Anonyymi
Kihlaus on sopimus siitä, että olette menossa naimisiin. Se miten pitkä väli on kihlautumisen ja aivioliiton välillä on täysin parin itsensä päätettävissä.
Jos olet tosissasi sitä mieltä, että voisit olla hänen kanssaan koko loppuelämäsi niin tottakai voit kihlautua!
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Uskalla lähestyä minua
Mitä siinä menetät? Vai tyydytkö kirjoittelemaan täällä? Minä olen jo tehnyt aloitteen. Paitsi jos sinua ei kiinnosta. S606004- 1003101
Oulaskankaan päätöksistä
https://www.facebook.com/share/v/1BSCFTMTyX/ Nyt tuli kova päätös, arvostan tätä Kuoppamäen suoraselkäisyyttä.242386- 212048
Mitä toivot Suomi24:ltä? Osallistu sivuston kehitykseen!
Moikka keskustelijat! Terveisiä Suomi24:n kehitystiimiltä. Vuosi lähenee loppuaan, mutta ennen kuin rauhoitumme joulun3451741Kaikki menevät kouluu tai töihin
Hyvää huomenta vaan. 😊 Minä menen kohta uudelleen nukkumaan. Se on kuin laittaisi rahaa pankkiin. 😊☕🎄🧡🐺3911737Et varmaan edes sitä uskoisi
Mutta varattunakin sydämeni on pohjimmiltaan aina kuulunut sinulle. Toivottavasti vielä jonain päivänä saan viimein oll791656- 261582
Huh, huh. Aitolehti eronnut?
Osui Gekkosessa silmiini uutinen, jossa vihjataan, että Aitolehti olisi kenties eronnut kihlatustaan, joka on viimeksi o691511Suomessa oikeistohallitus vallassa: nälkäiset lapset hakevat jo Punaiselta ristiltä ruoka-apua
Sosiaaliturvaleikkaukset ovat lisänneet asiointia ruoka-avussa. Kyllä tämän maan tilanne on surkea, kun lapset näkevät n2231374