Tässä mietin asioita vähän sekaisin tai oikeammin muuton jälkeen ja taidan olla sitä mieltä että Jumala auttoi minua tässä ahdingossa jossa olin selkä seinää vasten ja kämpästä ei tietoakaan.
Nyt on muutto suurin piirtein tehty ja joitain tavaroita on jäänyt vanhaan kämppään, se mikä ihmetyttää on se etttä kun asiat ovat täysin solmussa ja itse luovuttaa asioiden puimisen ja värkkäämisen, niin sitten jostain kumman syystä joko kaverit tai Jumala alkaa se umpisolmu purkautumaan.
Jostain kumman syystä kuitenkin olen aina jaloilleni tippunut ja tosi vaikeina aikoina olen huomannut että minusta pidetään huolta ja sen voi melkein konkreettisesti tuntea että nyt Jumala haluaa järjestellä asioitani.
Näitä on vähän vaikea selvitttää ja pelkään että tämän kirjoituksen myötä iskee sitten jokin kamala vastoinkäyminen, vaikka yleensä ehkä katson senkin sitten että sillä on tarkoituksensa.
Olen hiljainen uskovainen ja uskon kuitenkin sydämelläni Jumalaan ja Jeesukseen, mulle metsä on temppeli tai hiljaisuus, en ole malli uskovainen ja murehdinkin sitä kuinka raha saa minut toimimaan uskontoni vastaisesti, yleensä se puute ja se mikä on siinä vastaista on se että silloin mielessä on se kuinka saada rahaa että selviää eteenpäin, täyty ruveta ajattelemaan positiivisemmin asioita ja katsoa jääkaappiin ja todeta että siellä on ruokaa, selviän tämän päivän.
Tiedän että moni kamppailee
moninaisten ongelmien ja ajatuksien kanssa, myös synkkiä ajatuksia mielessä ja kiertää noidankehää, tai pirun kerää pikemminkin että ajatukset kapeutuvat ja kapeutuvat, kunnes on ringin keskustassa ja tulos on hirveä.
Aina on toivoa kun on elämääkin, ne mustat hetket jäävät pois ja joskus se aurinkokin paistaa.
Itse mustina hetkinä ajattelin että jos jotain pahaa tapahtuu minulle itselle, niin se ei saa tapahtua ainakaan mustana hetkenä, vaan silloin kun olen iloinen ja punninnut tosiaan asioita laajakantaisesti.
Eli ei tämän kummempaa, luulen että selviän tästä kurimuksesta ja vaikka raha onkin se joka pyörittää ja jonka perässä juostaan, niin olemme tulleet vauhtisokeiksi ja vaatimus tasomme on liian korkea, pitäisi ajatella että mitä itse haluaa eikä siten että mitä toiset haluaisivat minun tekevän ja mitä minun pitäisi omistaa että statukseni ´nousisi ylemmäksi tässä yhteiskunnassa.
Mulle riittää se aitous olla oma itseni ja myös tehdä virheitä ja mokia.
Siunattua ja vielä kerran siunattua loppu päivää ja tosi hyvää ens viikon alkua.
Nyt on muutto suurin piirtein tehty ja joitain tavaroita on jäänyt vanhaan kämppään, se mikä ihmetyttää on se etttä kun asiat ovat täysin solmussa ja itse luovuttaa asioiden puimisen ja värkkäämisen, niin sitten jostain kumman syystä joko kaverit tai Jumala alkaa se umpisolmu purkautumaan.
Jostain kumman syystä kuitenkin olen aina jaloilleni tippunut ja tosi vaikeina aikoina olen huomannut että minusta pidetään huolta ja sen voi melkein konkreettisesti tuntea että nyt Jumala haluaa järjestellä asioitani.
Näitä on vähän vaikea selvitttää ja pelkään että tämän kirjoituksen myötä iskee sitten jokin kamala vastoinkäyminen, vaikka yleensä ehkä katson senkin sitten että sillä on tarkoituksensa.
Olen hiljainen uskovainen ja uskon kuitenkin sydämelläni Jumalaan ja Jeesukseen, mulle metsä on temppeli tai hiljaisuus, en ole malli uskovainen ja murehdinkin sitä kuinka raha saa minut toimimaan uskontoni vastaisesti, yleensä se puute ja se mikä on siinä vastaista on se että silloin mielessä on se kuinka saada rahaa että selviää eteenpäin, täyty ruveta ajattelemaan positiivisemmin asioita ja katsoa jääkaappiin ja todeta että siellä on ruokaa, selviän tämän päivän.
Tiedän että moni kamppailee
moninaisten ongelmien ja ajatuksien kanssa, myös synkkiä ajatuksia mielessä ja kiertää noidankehää, tai pirun kerää pikemminkin että ajatukset kapeutuvat ja kapeutuvat, kunnes on ringin keskustassa ja tulos on hirveä.
Aina on toivoa kun on elämääkin, ne mustat hetket jäävät pois ja joskus se aurinkokin paistaa.
Itse mustina hetkinä ajattelin että jos jotain pahaa tapahtuu minulle itselle, niin se ei saa tapahtua ainakaan mustana hetkenä, vaan silloin kun olen iloinen ja punninnut tosiaan asioita laajakantaisesti.
Eli ei tämän kummempaa, luulen että selviän tästä kurimuksesta ja vaikka raha onkin se joka pyörittää ja jonka perässä juostaan, niin olemme tulleet vauhtisokeiksi ja vaatimus tasomme on liian korkea, pitäisi ajatella että mitä itse haluaa eikä siten että mitä toiset haluaisivat minun tekevän ja mitä minun pitäisi omistaa että statukseni ´nousisi ylemmäksi tässä yhteiskunnassa.
Mulle riittää se aitous olla oma itseni ja myös tehdä virheitä ja mokia.
Siunattua ja vielä kerran siunattua loppu päivää ja tosi hyvää ens viikon alkua.
Vastaukset 3
Vanhimmat
olen miettinyt tuota kuuluisa ,,orvan pyörää,,josta paljon puhutaan .
olen huomannut seuravaa.
vauhti ei hidastu vaikka lakka juoksemasta,
kun yrität juosta kovempa putuoat nenällesi,
jos jää makamaan pyörän sisälle keskipako voima pitä meidät paikallaan ,emme päse eten tai takse.
pyörän sivussa täytyy olla kampi jota piru pyörittää.
paras yrittää rukoilla että JEESUS PYSÄYTTÄ TUON PYÖRIMIS LIIKKEEN KÄVELYVAUHDIKSI.
kokenut monesti saman että kun omat keinot ja konsti asioiden selviämiseksi loppuvat sillon Jumala on miua auttanut. Nyt vaan olen pitkään omien valintojeni seurauksesta elänyt ahdingossa.
Raha on se yksi joka on suurin päänvaiva. En haaveile mistään rikkauksista mutta kun saa kerran kuukaudessa tilin maksaa siitä laskun niin loppukuu on sitten ajateltava ja laskettava tarkkaan että riittää kuun loppuun. Sama alkaa taas seuraavassa kuussa uudelleen. Tuntuu joskus niin turhauttavalta tämä ainaine penninvenytys josta ei näytä loppua tulevan. Eikä sillekkään mitään voi että joskus haaveilee omasta kodista toimisvasta autosta tai uusista huonekaluista. Kodin ei tarvisi olla uusi kunhan se olisi kunnostuskelpoinen, Auton ei tarvisi olla uusi kunhan se toimisi työmatkat eikä tarvisi kuunnella joka kilinää ja pelätä että hajoaa. Uusista huonekalusista haaveilen siksi koska tähän mennessä melkein kaikki on hankittu käytettynä. Sängyt ainoastaan uusina. Ikää kuitenkin alkaa olla jo senverran että ihme täytyy tapahtua jos nämä kaikki haaveet toteutuisi. Olen toki onnellinen aina välillä ei elämä sentään yhtä ahdinkoa ole,
ajatuksista! Näin saamme tukea toisiamme. Turha oman menestyksen palvonta ei kuulu kristillisyyteen, kuten ymmärrät. Hän hyväksyy meidät juuri tällaisina ja rakastaa meitä. Miksi siis tuomitsisimme itseämme tai toisiamme?
Jeesus rakastaa sinuakin ja antoi meille virvoitusta sanojesi kautta!