Onko masennus siis täysin jatkuvaa,jokainen minuutti,tunti päivä,aina samanlaista vai löytyykö hyviä hetkiä,päiviä ja kausia?
Kuinka huomaa olevansa masentunut tai kuinka sen voi huomata ystävästään?
Kuinka huomaa olevansa masentunut tai kuinka sen voi huomata ystävästään?
Vastaukset 7
Vanhimmat
jos et tiedä.
älä huoli äläkä ota selvää.
ja jos et sitä muista huomaa älä mieti.
se on vain yks tapa pillerifirmoille kaupata bniiden tuotteita, ja spykiatristit on luokittelee jokaisen masentuneeksi joka niiden luo menee.
lopeta moisen huuhaan jauhaminen.
lue vaikka L.RON HUBBARDin kirjoja , jos haluat todella jotain ihmisen ajattelusta oppia.
kun on kuunnellu tai lukenu psykologeja tms. ja ottanu niiden tropeja...
siltikin on aina mahdollisuus kuntouttaa takaisin kuntoon ittensä..
mutta noi huonot olot tulee vaan tollasista.
joskus voi olla sitten syy, kun on jotain tosi huonoja kavereita, tai jopa perhe saattaa olla paha, ja silloin ei muuta kun vaihtaa maisemaa/jopia ja/tai kavereita!
:)
just do it
Se on kuin kirous (siihen ei ole parannusta), tai sokeus (kaikki on samaa aina ja nyt)... tai itseasiassa kuin kooma (siitä ei herää).
Joka päivä vaan toivoo että huominen tulis nopeempaa, ja vois vaan nukkua.
on hyviä ja huonoja päiviä ja välillä saattaa hiukan masentaakkin, mut jos vaikee masennus iskee, sillon on leikki kaukana. Sitä on hiukan vaikea selittää miten se iskee, kai hiljaa hiipien. Mulla se alko vaan et alko masentamaan,tuntus ettei mistään saa mitään iloa irti ja minkäänlaista hyvänolon tunnetta et löydä. Kavereille kovin yritti esittää ettei mikään olis vialla ja hyvinhän se meni, kukaan ei huomannu mitään. Muijan kans meni helvetin huonosti ja erohan siitä tuli.. Töissä ei pystynyt enää käymään kun kaikki ahdisti niin saatanasti ja sit kun ahdisti niin masennus vaan lisääntyi. Alkoi sairaslomakierre jota jatkui parinviikon pätkissä kolmisen kuukautta kuukautta, töissä pystyi käymään nappien voimalla, tuntui et rinnan päällä olis 300kg paino, niinpaljon ahdisti et hyvä kun henkeä sai. Lopuks otin lopputilin kun huomasin ettei aamusin päässy sängystä ylös kun teki mieli nukkua 24 tuntia putkeen. Mitään ei saanut aikaseks, yks tuttu sanos sen kuluneen lauseen, "Ota itteäs niskasta kiinni!" Ihan turhaan, kun millaan ei ollut mitään väliä, teki vaan mieli nukkua kun hereillä ollessa tuijotti seinää ja sekin ahdisti. Lekuri määräs masennuslääkeitä, mut enhän mä mikään hullu sentään ollu, mitä vittua se mulle sellasia määrää, muistan ajatelleeni. Sain jonkun näytepakkauksen mukaani, joka lensi kaaressa roskiin kun pääsin kotiin. Laskut kasaantui, enkä uskaltanut enää edes avata niitä, koska niitä oli niin helvetisti, suoraan postilaatikosta roskiin ja sit nukkumaan. Tällasta se oli elämä masentuneena, vaikeassa sellaisessa, sairaus jota ei toivo edes pahimmalle vihamiehelleen. Mukaan tuli itsari suunnitelmat ja olin muutan kerran ihan saletti et mul olis täysin kivuton ja tuskaton menetelmä, kaikkia ideoita netistä löytääkin.
Sain jostain kuitenkin jonkinlaisen kipinän et eihän tää voi näin jatkua, hommasin uuden työn, uuden muijan ja elämä alko luistamaan, noista pahimmista ajoista on nyt kulunut n.5 vuotta eikä masennusta ole esiintynyt viimiseen kolmeen vuoteen, se vaan hävis samalla tavalla kun oli tullutkin, enkä käyttänyt mitään lääkehoitoa tms. muuta kuin mitä ahdistukseen söin.
Masennuksessa löytyy kyllä hyviäkin kausia. Kausiluontoistahan se on, niin kuin muutkin sairaudet, mutta toisilla sitten taas on harvoin niitä hyviä kausia, kuten minulla, ehkä kerran vuodessa pari tuntia on hyvä olla, stressi ja rasitus saa masennuksenkin tulemaan esiin, ja siinä sitten ollaan, kaiken paskan keskellä. Niin, kyselin tuossa otsikossa, että mitä lääkkeitä käytätte? Minä käytin aikoinani seromex / -nil 40 mg /päivä ja Truxal 15/30 mg /päivä, riippui ihan olotilasta.
Että mitä masennus oikeastaan on? Masennus voi olla täysin jatkuvaakin, mutta mulla ainakin se menee juuri niin, että joskus on vähän aikaa hyvä olla, kunnes tulee vastoinkäyminen, eikä sen tarvi olla kuin pienen pieni niin on taas masentunu.
Mä oon ollu vuoden masentunu. Viime kesä oli kaikkein raskain. Halusin todellakin kuolla. Millään ei ollu väliä, olin vaan himassa ja itkin illat. Ja sillä surkuttelullani mä vaan ruokin masennusta. Näet se tuppaa olemaan sellasta, että jos alkaa ajattelemaan että on masentunut masentuu entisestään.
Ja kesä kuului itsesäälissä, tai jossain sen tapaisessa. Lisäks vihasin itseäni yli kaiken. Nyt on paremmin asiat, mut on päiviä jolloin kaikki tuntuu niin vaikeelta ettei meinaa yksinkertasesti jaksaa. Mun masennus lähti oikeestaan kiusaamisesta, sitten mutsilla todettiin syöpä, sitten sain pakit pitkäaikaiselta ihastukselta, ja syksyllä eräs tuttu kuoli onnettomuudessa. Olen päässyt noiden asioiden yli, mutta kaikki painavat jossain alitajunassa yhä. "Eihän mulle tapahdu mitään muuta ku huonoa" tulee väkisinkin mieleen.
Yritän ottaa itseäni niskasta kiinni, mutta tuntuu ettei mitään niskaa olekkaan... On niin pohjalla että on mahdotonta nousta.
Epäiletkö siis että ystäväsi saattaisi olla masentunut? Merkkejä on itsemurhasta ja kuolemasta puhuminen. Ystäväsi saattaa myös muuttua syrjäänvetäytyneeksi ja hiljaiseksi. Masentuneena ei näet tee mieli tavata ketään.
Voisinkin listata eräästä kirjasta masennuksen oireet:
1. Keskittymiskyvyn heikkeneminen
2. Omiin ajatuksiin unohtuminen
3. Kouluarvosanojen huononeminen/töissä menee huonosti
4. Ikävystyneisyys, eli mikään ei enää innosta ja mukavat vanhat harrastukset saattavat tuntua ihan tyhmältä
5. Fyysiset oireet, kipuja vähän joka puolella esim. rinnassa tai päässä
6. Syrjäänvetäytyminen
Toivottavasti näistä oli apua. Oireet ovat tavallaan juuri ulkopuolisen näkökulmasta. Jos siis huomaat näitä ystävälläsi kannattaa jutella hänelle ja vaikka kysyä ihan vain että kuinka hänellä menee. Luultavasti hän vastaisi että hyvin, koska masentuneet eivät usein halua tai uskalla kertoa miltä heistä todella tuntuu. Jos näitä oireita on itselläsi, juttele jonkun kanssa. Ystävien, vanhempien tai vaikka terkan tai lääkärin, riippuu oletko koulussa tai työssä jne.