Näyttää siltä, että elämän tarkoituksen vakavamielinen pohtiminen ja etsiminen kiinnostaa vain aniharvaa. Kuitenkin, jos asiaa pysähtyy miettimään, mikä voisi olla tärkeämpää ymmärtää ja tehdä itselleen selväksi kuin se, MIKSI elää ja tekee ylipäätään mitään?
Taisi olla Tommy Hellsten, joka jossain kirjassaan käytti vertauskuvaa, että moni meistä ikään kuin kiipeää tikkaita aina vaan korkeammalle ja korkeammalle kiinnittämättä koskaan huomiota siihen, tuliko tikkaat pystytettyä edes oikeaa seinää vasten... Onko tekemisestä todellakin voinut tulla tärkeämpää kuin itse tarkoitus - siitä, miksi tehdään; mistä tässä olikaan kyse?
Käytännössä tämä taitaa ilmetä useimmiten työnteon suhteen: harva myy elämäänsä työlleen, niin paljon kuin myy, vain turvatakseen omansa ja perheensä perustarpeet. Ei, vaan - väittämäni mukaan - haluamme tyydyttää paljon muitakin tarpeita kuin vain perustarpeet; tai me LUULEMME haluavamme. Näin siksi, etten voi aidosti uskoa, että kukaan täydessä ymmärryksessä haluaisi myydä elämänlaatuaan saadakseen materiaa. (Ja väitän näin täysin tietoisena siitä, että materiakin voi omalta osaltaan lisätä elämänlaatua.) Se, että elämänlaadun vaihtamista materiaan todella tapahtuu huomattavissa määrin, on mielestäni osoitus siitä, ettei monikaan toimi täydessä ymmärryksessä. Täydellä ymmärryksellä tarkoitan tässä yksilön tietoisuutta valintojensa seurauksista ja omaan onnellisuuteensa olennaisesti vaikuttavista tekijöistä.
Kysymykset: Mikä on työnteon tarkoitus Sinulle? Entä tuleeko ihmisen kantaa vastuuta niistä lajikumppaneistaan (ja esim. pyrkiä keskustelemaan asiasta näiden kanssa), joiden kokee elävän vailla em. "täyttä ymmärrystä"?
Taisi olla Tommy Hellsten, joka jossain kirjassaan käytti vertauskuvaa, että moni meistä ikään kuin kiipeää tikkaita aina vaan korkeammalle ja korkeammalle kiinnittämättä koskaan huomiota siihen, tuliko tikkaat pystytettyä edes oikeaa seinää vasten... Onko tekemisestä todellakin voinut tulla tärkeämpää kuin itse tarkoitus - siitä, miksi tehdään; mistä tässä olikaan kyse?
Käytännössä tämä taitaa ilmetä useimmiten työnteon suhteen: harva myy elämäänsä työlleen, niin paljon kuin myy, vain turvatakseen omansa ja perheensä perustarpeet. Ei, vaan - väittämäni mukaan - haluamme tyydyttää paljon muitakin tarpeita kuin vain perustarpeet; tai me LUULEMME haluavamme. Näin siksi, etten voi aidosti uskoa, että kukaan täydessä ymmärryksessä haluaisi myydä elämänlaatuaan saadakseen materiaa. (Ja väitän näin täysin tietoisena siitä, että materiakin voi omalta osaltaan lisätä elämänlaatua.) Se, että elämänlaadun vaihtamista materiaan todella tapahtuu huomattavissa määrin, on mielestäni osoitus siitä, ettei monikaan toimi täydessä ymmärryksessä. Täydellä ymmärryksellä tarkoitan tässä yksilön tietoisuutta valintojensa seurauksista ja omaan onnellisuuteensa olennaisesti vaikuttavista tekijöistä.
Kysymykset: Mikä on työnteon tarkoitus Sinulle? Entä tuleeko ihmisen kantaa vastuuta niistä lajikumppaneistaan (ja esim. pyrkiä keskustelemaan asiasta näiden kanssa), joiden kokee elävän vailla em. "täyttä ymmärrystä"?
Vastaukset 1
Vanhimmat
monelle työnteko tyydyttää muita(kin) tarpeita kuin vain välttämättömät materialistiset.